Käsityöohjeiden
tekeminen on taitolaji.
Samoin ohjeiden lukeminen,
niistä tekeminen
- ja oppiminen.
Ihana-lehden syysnumerossa
oli origamikurjen ohjeet.
En ole koskaan oikein innostunut origameista.
Kaunis tapettikurki kummitteli mielessä.
Päätin kokeilla.
Kotona töiden jälkeen keitin kunnon kahvit
ja istuin keittiön pöydän ääreen
parin paperiarkin kanssa.
Sain aikaiseksi
epämuodostuneita sammakonreisiä.
Yritin uudestaan.
Eihän tämä voi nyt näin vaikeaa olla.
Minähän olen taitava käsistäni!?
Ja ohjeissa ei ole mitään vikaa,
ne ovat varsin selkeät.
Seuraava taittelu alkoi omasta mielestäni lupaavasti,
se muistutti peukaloisen leijaa, kuten mallikuvassa.
En vaan saanut sitä auki, eikä työtä voinut jatkaa.
Perkele! Olenko mä näin tyhmä?
Vai töistä väsynyt?
Liian vanha oppimaan...?
Menin sohvalle virkkaamaan.
Oli pakko saada onnistumisen kokemus -
ja unohtaa kaikki pahaa mieltä lietsovat ajatukset.
Seuraavana aamuna töissä
Väinö esitteli uutta mietintämyssyään.
Päässäni kiehahti.
Tuo pöydälläni oleva
kädetön hahmokin
oli osannut tehdä origamikurjen!
Sain häneltä vinkin googlettaa
origamikurjen taitteluohjeen, videona.
~
Ennen kuin nuoret tulivat,
olin tehnyt ison, punaisen origamikurjen :)
Työsähköpostit jäivät siltä aamulta lukematta.
No, näkeehän tuosta,
että kurki on taiteltu aika hikisesti, ilman taittoluuta,
pöydän kulmalla ja pari kertaa väärinkin ;)
~
Tsuru-kurki on terveyden, onnellisuuden ja rauhan symboli.
Mutta se on se kurki - minun tekemä!
Muistin, etten itsekään opi lukemalla - vaan tekemällä,
siis katsomalla ';)
Mä en silti ole tyhmä. Olen erilainen oppija :)
Kuvateksti Ihana-lehdessä:
'Jos taittelet tuhat kurkea, elät ikuisesti.'
Japanilainen sananlasku
Mulle riittää tuo yksi ;)