12.11. Virpi
Googletin tänään virpi-sanan etymologiaa nimipäiväni kunniaksi.
Vastaan tuli keskustelupalstoja, missä nimi Virpi oli monien mielestä maailman rumin nimi. Niin minäkin ajattelin lapsena
ja tivasin äidiltäni, miksi hän oli valinnut
omalle lapselleen rumimman nimen, minkä tiedän.
Mietin myös miten epäreilua oli, että joku muu voi päättää
minun omasta nimestäni ';/
Nyt aikuisena nään virpin, vanhan riippakoivun kauniina
ja mielessäni ei ole edes käynyt vaihtaa nimeä
johonkin eksoottisempaan puulajiin.
kuva: J.Sarjanen
Olen työstänyt nimeäni ahkerasti, myös rauduksesta.
perslehti
virpi, pieni varpu, taimi, balttilaina,
liettuassa, virbas, monikossa virbai, oksa risu, raippa, vitsa.
Latvian kielen virbs on ohut sauva, keppi, seiväs, sukkapuikko,
virba taas seiväs ja häkin poikkipuu.
Venäjän vérba on paju, pajunoksa, virpi, vitsa.
Latinan verbena oli taipuisa oksa, verba miehen elin.
Veijo Meri, Sanojen synty, Gummerus
marraskuiset virpikoivut
Virpin nimipäivä on marraskuussa.
Marraskesi on ihon uloin kerros, joka on syntynyt sanoista
marras, kuollut ja kesi, nahka, kelmu.
omasta materiaalista tehty
lepopaikkani virpikoivun alla
virpikoivu, vanha riippakoivu
lehkstiilitaidetta virpikoivusta
kuva: J.Oinonen
Virpi ottaa tukea virpistä :D
Oli ihan pakko laittaa tämä vanha sauvakävelukuva,
kun virpistä, kepeistä ja oksista puhutaan.
Vaikka välillä poltankin koivupäreeni,
tuntuu virpi ihan omalta materiaalilta (ehkä juuri siksi),
ja Virpi myös ihan sopivalta nimeltä minulle.
Kiitos äiti :)
ps. Kuka odotti näkevänsä lopussa
kuvaa miehen elimestä!?
kuva: J.Sarjanen
Laitoinkin tähän toisenlaisen kalun,
virpikoivusta tehty sekin.
ja vuosirenkaat vielä :)