Lapsuusmaisemissa

Piipahdin lapsuusmaisemissani Pohjois-Suomessa. Sain kokea heräävän kesän taian uudestaan, ja hyödynsin mahdollisuuden niin hyvin kuin vain ehdin. Ensimmäisenä kitkin pikkusiskon pihalta nokkoset parempiin suihin:

Ja jee, tuli se kuivurikin hommattua samalla reissulla! Hyvin pelittää, vaikka onkin tuommoinen ihan perusmalli (OBH Nordica). Viidelle tasolle mahtui hyvä satsi yrttejä, ja ne kuivuivat nopeasti. Saapa nähdä, riittääkö tila sieniaikaan, mutta onhan aina lisäksi kiertoilmauuni, ja sähkösaunakin.

Äiti antoi luvan nyppiä kuusiaidasta niin paljon kerkkiä kuin vain halusin (kuusenkerkkien poimimiseenhan tarvitaan aina maanomistajan lupa, niitä ei siis voi mennä jokamiehenoikeuksien nojalla nypiskelemään). Sain vinkin helposta kerkkäsiirapista: kerkkiä ja sokeria ladotaan vuorotellen isoon lasipurkkiin, jota säilytetään ikkunalla ja käännellään välillä ympäri. Sokeri sulaa ja siirappi valmistuu itsekseen vähitellen keittelemättä. Raportoin sitten lopputuloksesta, kun valmistuu.

Muuten oli ihanaa vain kuljeskella ympäriinsä ja ihmetellä tuttuja maisemia, joista kuitenkin olen vuosien saatossa vieraantunut. Etäisyys lisää näköalaa, Kemijoen kauneus ja voima sai minut ihan liikutuksiin.

Mummu sai nauttia ajasta pikkuvilpertin kanssa. Annoin äidille mekon, jonka ompelin vähän aikaa sitten itselleni edellisen Ottobre Womanin kaavalla 17. Aivan ihana mekko ja malli, mutta taas onnistuin tekemään väärän kokoisen, vaikka noudatin mittataulukkoja tarkasti! No, saanpahan hyvän syyn tehdä uusi, ja äiti sai kivan kesämekon itselleen, hänelle kun malli sattui istumaan tosi hyvin.

Uppoaisko aamupala?

Olen aina (raskausaikaa lukuunottamatta) ollut huono syömään aamuisin. Kahvi naamaan ja katellaan asiaa parin tunnin päästä uudestaan. Aina ja kaikkialla hyvän aamupalan merkitystä kuitenkin korostetaan, joten päätin kokeilla jotain uutta - enkä vähiten sen vuoksi, että taaperokin on jättänyt aamusyömiset melkein nollaan, kun ei ole mallia, josta ottaa oppia (isänsä ei ota edes sitä kahvikupillista aamuisin).

Kävin juttukeikalla viikonloppuna erään terveys- ja hyvinvointialan ihmisen luona, ja hän suositteli aloittamaan aamun smoothiella. Eli pirtelöllä, en tykkää tuosta typerästä lainasanasta. Tänä aamuna heittelin blenderiin (eli sekoittimeen, en tykkää tuostakaan typerästä lainasanasta) mustikoita, luomujogurttia, tyrnimarjoja, täysjyvämuroja, hamppuroteiinia ja pikkuisen hunajaa.

Tästä saa VOIMAA! Ja hyvin maistui mullekin. Osaisikohan ottaa tavaksi?

Eilen käytiin pyöräilemässä Jyväsjäven ympäri. Matkaa kertyi liki 14 kilometriä, ja reissulla bongattiin kesätyönsä aloittaneet lampaat ja pysähdyttiin ravintolalaivaan jätski-olut-limupaussille. Painostavan kuuma päivä taittui reippailuretkellä mukavasti.

Pihlajan ihmeitä

Pihlaja on todellinen ihmekasvi! Menkääpä maistamaan sen lehtiä ja yllättykää; ne maistuvat aivan karvasmantelilta! Ei uskoisi, niin happamia sen marjat ovat. Ja on siinä puussa paljon muutakin hämmentävää: se on pyhä, suojeleva kasvi, jonka jopa väitetään tulevan keijujen maasta.

Sinikka Piipon opaskirja "Kasvien salaiset voimat" on yksi kirjahyllyni selatuimpia teoksia sienioppaan ja käsityökirjojen ohella. Kirjassa kerrotaan Suomen kasvien biologiasta ja käyttötavoista erittäin laajasti ja monipuolisesti: mukana on paljon myös taikoja ja loitsuja. Pihlajasta Piippo kertoo muun muassa seuraavaa:

"Käsin kaiverretut pihlajatalismaanit suojelevat ja antavat voimaa, varsinkin vasaran muotoon kaiverretut. Pidä puunpala mukanasi onnen tuojana. Oksat ja lehdet tuovat onnea sisällä, varsinkin jos niistä on muodostettu risti." No, ei se ota jos ei annakaan. Voikukanlehtien kanssa pääsivät onnenlehdet kuitenkin kiertoilmauuniin kuivumaan: hyötykasvikuivuri on hankintalistan kärjessä.

Osa lehdistä pääsi pannuun hautumaan teeksi, kohta maistetaan!
Metsäretkellä löytyi myös peikon pesä.