Vappuarvonta!

Hauskaa vappua! Blogiin on tullut kivasti uusia lukijoita, peittarilla on kiva suristella, keväinen pää puskee ideoita ja on muutenkin ilo ja riemu. Siksipä siis arvotaan, eikös juu!

Säännöt ovat perinteiset: saat arvan, jos kommentoit tähän postaukseen, toisen arvan jos liityt lukijapaneeliin (tai olet jo lukija) ja kolmannen, jos mainostat arvontaa omassa blogissasi tai sellaisen puuttuessa vaikka Facebookissa. Ilmoitathan siis kommentissasi, monellako arvalla olet mukana!

Sitten ne palkinnot:

• 2 kpl edellisen postauksen kaltaisia kääntölippiksiä voittajien toivomissa väreissä ja koossa.
• 2 kpl virkattuja bambuisia tuttinauhoja.
• 1 kpl yllätyspalkinto.

Onnea matkaan!

Lippiskelit lähestyvät!

Ompelin käännettävän lippiksen. Tai itse asiassa ompelin kaksi, mutta ensimmäisestä tuli pojjalle liian pieni, joten lahjoitin sen ystävän tyttärelle. Toivottavasti sopii hälle!

Ihanat Tampellan Cook-sarjan retropuuvillat löytyivät taas anopin kätköistä, ja kaava on (vähän pidemmäksi muokattuna) tästä kirjasta, jota aina toisinaan kehun:

80-luvun opus ei kantensa perusteella vaikuta kovin houkuttelevalta, mutta on pullollaan käyttökelpoisia, kivoja ja helposti muunneltavia kaavoja vauvojen ja leikki-ikäisten vaatteisiin. Tässä pari kuvaa sisäsivuilta:

Taannoinen kirppislöytö on kyllä maksanut 2€ sijoituksen aika moneen otteeseen takaisin!

Kurkistus ompeluhuoneeseen

Tänään meille kotiutui uusi perheenjäsen. Painoa on muutama kilo ja korkeuttakin niin paljon, että tilaa piti raivata, että saatiin se tungettua johonkin soppeen. Hyvin se siihen sitten solahti, ihan kuin olisi ollut siinä aina.

Eli peitetikkikone! Minun Ihan Oma! Rehellisyyden nimissä kerrottakoon, etten ole koskaan edes kokeillut ommella peittarilla, mutta kun noin kuukausi sitten aloin nähdä tuosta masiinasta uniakin, päätin sen hommata. Suunnitelmissa on kyllä ollut jo yli vuoden ja melkein jokaisella ompelukerralla olen huomannut ajattelevani, että OLISPA. No ny o.

Tuli vähän järjesteltyä ompelusoppea muutenkin uuden tulokkaan kunniaksi, joten vilautetaanpa nyt ei tällä hetkellä niin kovin pölyisiä nurkkia vähän teillekin:

Jaan siis työhuoneen miehen kanssa, joskin olen onnistunut levittäytymään häenenkin tontilleen lankoineni ja villoineni ihan tehokkaasti. Onneksi se ei (ainakaan ääneen) valita. Kyllä me mahutaan!

Tässä vielä pari yksityiskohtaa. Lankatelineen askartelin joku ilta viime syksynä vanhasta leikkuulaudasta laminoimalla ja ruuvailemalla. Nätti se on, mutta ei ihan niin kätevä kuin voisi. Puolet langoista on laatikoissa.

Kangaskaapin joustavaa puoltakin kehtaa nyt vilauttaa, kun sain vähän viikkailtua myttyläjiäni. Kankaat ovat kahdessa rivissä, joten kaikkia ei näy. Ja puuvillat on omassa paikassaan, piilossa ja pysyvätkin.

Semmosta. Nyt opettelemaan yhteiselämää Janomen kanssa!

Kirjavat istuintyynyt puutarhatuoleille

Eilen oli kevään ensimmäinen päivä. Koko päivä ropsuteltiin pihaa, hinkattiin ja öljyttiin terassia, pähkäiltiin istutuksia ja välillä pysähdyttiin syömään jätskit auringonpaisteessa. Puutarhatuolien istuintyynyt olivat kastuneet ja homehtuneet, joten roskiin joutuivat. Minua se ei harmittanut, sillä ne olivat rumat ja tylsät alkujaankin, ja suunnittelin niiden uudelleenpäällystämistä jo viime kesänä.

Käsityöharrastustani leimaa kaksi oleellista elementtiä: rakastan värejä ja olen äärimmäisen kärsimätön. Tilkkulaatikon kautta sanoista tekoihin siis selkäsärystä piittaamatta, ja tuossa ne nyt ovat. Pikku väriläikät. Aivan ihanat. Täytin tyynyt styrox-muruilla (sillä sitä oli heti saatavilla). Päälliset ovat irrotettavat ja pestävät, sisätyynyt on ommeltu nekin kierrätyspuuvillasta.

Mitkä henkselihousut! Mullekin!

Järkättiin naapurin Mellan kanssa taloyhtiön ompelupäivä. Aika kaksistaan saatiin ommeskella, mutta kivaa oli ja saatiin vaikka mitä aikaiseksikin. Seitsemän tunnin ompelumaratonista käytin varmaan puolet kiroamiseen ja purkamiseen, mutta hei! Kattokaa, miten hienot pöksyt silti valmistui!

Idean henkseleihin varastin Albababylta ja taskuihin Metsolalta, kaavan kehittelin yhden ikivanhan kaavakirjan (joojoo, tarkistan joskus sen nimen) ulkohenkselihousukaavan pohjalta ja sitten vain mallailin ja väkersin. Matskuna on aikoinaan Eurokankaasta hamstraamaani himppasen joustavaa vakosamettia, taskuissa kierrätyspuuvillaa, kanttaukset Kangastukun resoria, nepparit Kestovaippakaupasta ja vetskari mistälie. Oon niiiiin tyytyväinen näihin! Ja poikanen tykkäsi kovasti myös!

Lisäksi tekaisin jumpsuitin uusimman Suuri Käsityölehti -numeron kaavalla. Pienin kaavakoko oli 110, pienensin sitä vähän, niin lopputulos on toivottu 98/104. En tykkää kaavasta mitenkään liikaa, mutta mukavan pehmoinen tämä velourihanuus kyllä on! Vähänkö meinasi mennä hermo kierrätetyn Marimekon metrivetskarin kans, ja melkoiseen patenttiin sen kanssa lopulta päädyinkin... Ei saa kattoa liian tarkasti.

Keittiön uudella trikookudematolla on hyvä vahtia pannarin paistumista. Kude Triteksiltä ja ohje Nouseva Myrky -blogista. Vähän muhkurainen tuli matosta, vaikka kastelin ja yritin vanutella muotoonsa. Syytän epätasaisen levyistä kudetta. Kivan värinen silti, ja kiva ohje!




Pari pipoa vielä surautin kankaanjämistä, keväällä näitä tuntuu menevän hullun lailla, kun joka lätäkköön pitää sukeltaa.

Semmosta pirtsakkaa menoa tällä kertaa!