Kummilapsille

Voi appuo, mulla on vaikka mitä jäänyt tänne laittamatta! Sovitaankos, että tästä tulee sellainen sekalainen pläjäys ilman tarkempia speksejä:

Villasukat kummipojalle. Joululahjaksi.

Samalle suloisuudelle Kisuliini-bodyt koossa 62/68. Hihoissa on taitettavat resorit ja haarassa tuplanepparit.

Kummityttöselle tilaukesta vaatteita: bodyja, 62 cm ja 68 cm x2. Housut 68 cm.

Vanhin kummilapsi toivoi tuubihuivia, sai lapaset kaupan päälle. Tuubihuivi seiskaveikkaa paksuilla puikoilla, löysin rantein. Kerttu-sukkia mukaillen, parit palmikot lisäten. Mieleiset tuli!

Onnea on Onni-kangas ja perusvaatteet

Poikaset saivat samistelupaidan ja -bodyn. Onni-poika -kangas on kyllä herkullisin kangas aikoihin, värit justiinsa eikä melekein! Bodyn kaava on Ottobren 6/2012 tuttu Kisuliini (80 cm). Paidan kaava on Rascal (Ottobre 4/2013, 92 cm). On se onni, nimensä mukaisesti, että on tuollaisia peruskaavoja, jotka on todennut hyväksi. On mukavempaa värkätä päiväuniaikaan ja silloin, kun mies sitä ompeluaikaa lahjoittaa, kun ei tarvitse arpoa, onko hyvä vai tuleeko sutta ja sekundaa. Kyllä se on peruspertsa, mikä tällä hetkellä kannattaa. Ompelin valenappilistat tuomaan ilmettä ja juuri sopivat napitkin löytyi laatikon pohjalta.

Bodyihin ja paitoihin tykkään tehdä reilun mittaiset resorikaitaleet hihansuihin. Ne näyttää kivalta ja ovat käytännölliset ulkovaatteiden alla, eivätkä humpsahda käsien päälle leikeissä, vaikka olisikin vähän kasvunvaraa jätetty.

Aina ei ajatus kulje: Nurinpäin-merkki meni bodyssa nimensä mukaisesti, mutta sievähän tuo sydänkin on päälle päin. ;)

Retropommi!

Ompelin nämä vaatteet vuosi sitten. Tuleva vauvavuosi oli jo ihan käsillä, ja ajattelin ommella oikein kunnolla, sarjatyönä. Arvelin, ettei sitä paljoa ehdi vauvan kanssa. Kerrankin arvasin oikein! Aika vähiin on tämän vuoden käsityöt jääneet. Kuvia selatessa löysin nämä näyttämättä jääneet väripirskeet. Kaikki kaavat on Ottobren, mutta lehtien numeroita en jaksa kaivella. Kootkin heitän hatusta. ;)

Pilkullinen unihaalari on Elephant March, 62 cm. Opettelin tekemään kääntöhihat. Takana on nepit.

Yläkuvan ankkabdy sekä nämä kolme on kaikki Warmly Wrapped -kaavalla. Kokoina 56 ja 62 cm. Noshin norsut ja Verson puodin ruskea Sydämellinen olivat Pikku Aan vauva-ajan suosikkivaatteet, ja olen laittanut ne talteen vauvalaatikkoon.

Nämä bodyt ovat Kisuliini-kaavalla, 56 ja 62 cm.

Paidat olivat puolitoistavuotiaalle isoveljelle. Kaavaa tai kokoa en muista, mutta oliva koko kevään käytössä. Loistavaa peruspertsaa akuuttiin paitapulaan.

Joskus puolentoistavuoden kieppeillä aloin käyttää isoveikalla noita paitoja bodyjen sijaan, ja nämä etukäteen ommellut Kisuliini-bodyt koossa 86 jäivät liian suurina käyttämättä kokonaan! Odottelevat kaapissa pikku Aan kasvamista. Jos näyttää, ettei näin suurille bodyille tule käyttöä tälläkään kertaa, pätkin nämä paidoiksi.

Tämä kuusiyöpi (Nukkumatti, 86 cm) on ollut ahkerassa käytössä koko vuoden. Niska-haaramittaan on lisätty 5 cm. Tein sen vuosi sitten akuuttiin yöpukupulaan. Se akuutti pula on ollut läpi vuoden, ja yöpit on olleet to-do -listalla aika pitkään.. Hupsistakeikkaa. Jospa se joulupukki toisi minulle ompelutunteja vuorokauteen... :)

Myllymuksujen merinovillapuvut olivat ensimmäiset ja tähän mennessä ainoat samisteluvaatteet lapsille. Isomman kaava on kuusiyöpin kanssa sama, 86 cm pienin lisäyksin. Hupullinen haalari on sen perusjumppis, 62 cm. Nämä ommeltuani muistan ihmetelleeni ja hellästi pukuja silitelleeni, että ihan oikeasti meillä on kohta kaksi lasta. Kaksi!

Noita värikkäitä retrokankaita on tullut hamstrattua, kröhöm. Ja alussa oli oikein nerokas taktiikka ostaa jokaista ihanuutta ainakin se metri, ettei vaan lopu kesken! Nyt voi viisaampana sanoa, että kannattaa ostaa kangasta vain sen verran, kun sillä hetkellä tarvisee. Mulla ainakin iskee kuosikyllästys, ettei kehtaa kovin montaa vaatetta samasta kankaasta tehdä. Ja tässä on alkanut maku muuttua vähän hillitympään ja maanläheisempään suuntaan, niin saas nähdä mitä noille kirjavuuksille tehdään!

Hurmurille hurmuria

Vauva sai bodyn Hurmurista, joka vähän vahingossa päätyi meille. Sunnuntaina iski selvä visio, että tästä tulee body. Ja tuli, kun perheen miehet painuivat tuulisen syysilman sekaan. Kaava on Ottobren (6/12) Kisuliini, koossa 80 cm. Bodyn takalärpäkkeeseen leikkasin pituuteen viitisen senttiä ylimääräistä kestovaippaa varten. Neppien alle yritin ommella puuvillanauhaa, mutta se ei mennyt ihan kohdilleen. Suurimmaksi osaksi nepit on pelkän kaksinkertaisen resorin päällä: katsotaan, kuinka kestää. Vaikka kangasmaailman muodista nuo retrokuviot ja joustofrotee näyttävät jo pikkuhiljaa häipyvän, meidän vaatekaapissa niille on edelleen tilaa! Pehmeään joustofroteeseen on ihana kietoa kylmillä ilmoilla isot ja pienet lapset.

Vähän aikaa sitten ompelin esikoiselle 92 koossa hupparin jostakin Ottobren kaavasta: poistin vetoketjun ja huppukin piti purkaa ja muokata uudelleen, kun ei kelvannut. Mutta nyt on hyvä. Vähän reilu toki, mutta se ei haittaa. Silitämätön, jo paristi pesty huppari:

Sukkaa olen neulonut ja näistä Dropsin langoisa olisi tarkoitus viikonloppuna paukutella hellästi kantoliina. Muutamia ihania vauvampeluksiakin on työn alla, mutta niitä ei vielä vilauetakaan. ;) Kyllä mulla on hyvä olla, kun saan tehdä käsitöitä. Terapiaa suorastaan. Ja on kyllä ihana pukea noille suloisille ipanoille omatekemiä vaatteita.

Meillä asustaa väliaikaisesti kaksi orpoa kissanpentua. (Aika hurmaavia hekin.) Kun Helka ja Iita ovat kasvaneet riittävästi, etsitään niille loppuelämän koti. Olemme avanneet taas kotimme ovet Kainuun Kissanystävien sijaiskissoille. Kevään ja kesän mittaan meillä kävivät hetken Tutu, Roosa ja Elviira. On nuo pikkukillit aika mainioita kavereita!

Wa-pa-pa-pa-pa-pa-pow!

Mikähän laulu soi päässä tätä bodya tehdessä? ;) Kaava on OB 1/2014. Kokeilin tehdä vakkarikaava Kisuliinin raglanhihaisen bodyn sijaan tavishihaisen bodyn, ja tämä on minusta parempi, jotenkin leveämpi meidän jätkänpätkälle. Kokona on 74 cm ja tällä kertaa kestovaippaa varten vain pidensin takaläppää viisi senttiä. Oikein hyvä tuli! Kangaspalan ostin Facebookin Kangashamstereista, ja kerrankin sain melkein koko kankaan kulutettua vaatteeseen! Pitää opetella ostamaan tarpeeseen (normaalisti olen klikkaillut metrin verran kangasta kuin kangasta), sillä jotenkin kyllästyn yhteen kuosiin helposti ja sitten ei ihan heti tahdo toista samanlaista tehdä.

Vilpuri täällä mennä touhottaa pitkin ja poikin. Konttaamaan oppi pääsiäisenä, tukea vasten seisomaan vappuna. Ja niitä kahta asiaa sitä pitääkin harjoitella, lakkaamatta! Ostin Facebookin paikallisesta kirppisryhmästä vitskalla tuollaisen puisen jakkaran, jota varten voi kiipeämistä harjoitella. 

Viime syksynä netissä levisi video Soo soo -ei saa!, jossa lapset temppuili ja kiipeili. Vakuutuin. Kyllä ihmistaimen pitää saada tehdä sitä mikä luonnostaan tulee: kiipeillä ja rimpuilla. Ja sitä kautta kehittyä, opetella omia rajoja ja kehittyä ketteräksi. Päätin silloin, etten halua olla älä-eisaa-tiput-kaadut-putoat-varovarovao-vanhempi. Luin Tatu Hirvosen Varo varo varo -kirjan, ja se entisestään vahvisti omaa ajatusta siitä, että lasta ei pidä kasvattaa pumpulissa ja kieltää kiipeämästä. Pieni lapsi on rakennettu niin, että se kestää harjoittelun tuomat pienet muksahdukset ja kopsahdukset. Kyllä täällä koppeja otetaan päivittäin, eikä kädet ehdi mitenkään jokaista pyllähdystä varmistamaan, mutta sitten lohdutetaan kun tulee itku. Puhalletaan, pyyhitään kyyneleet ja kerrotaan, että muksahduksia sattuu ja varmasti sulla kävi kipeää, mutta anna äiti lohduttaa. Noniin, joko on parempi mieli? Lähdehän jatkamaan seikkailuitasi pieni mies. 

Lapsen touhutessa pidän kyllä silmällä, ettei lähellä ole teräviä kulmia johon saattaa itsensä satuttaa. On kuitenkin eri asia olla kieltämässä ja varoittamassa koko ajan, kuin vähin äänin muokata kotia sellaiseksi, että on riittävän turvallinen liikkua. Eikä se tarkoita pumpuliin käärimistä. Kyllähän lapsi kehittyy. Viikossa lapsi on oppinut laskutumaan takaisin polvilleen ja jatkamaan konttaamista. Eilen taisi muksahtaa vain kerran. Ja voi sitä riemua lapsen silmissä, kun saa katsella maailmaa ihan eri kantilta ja hytkyä ihan omilla jaloillaan.

Bodyja

Ahdistelin vähän aikaa sitten uusien kankaiden ostamisen kanssa. Päätin etten enää ikinä, vastalauseena kuluttamiselle ja tuhlaamiselle. Taidan olla äärilaitaihminen. Heilahdan helposti toiseen laitaan ja liu'un takaisin päin ajan kanssa etsien minulle sopivaa tapaa. Sopivasti ja tarpeeseen, kommentoi Marianne aiempaan postaukeen. Niinpä.

Periaatepäätös kannatti -sen jälkeen olen ostanut trikoopaitoja jatkojalostusta varten kirpputorilta. Yhden kierrätyskeskuksesta ostetun pellavaliinan pilkoin astiapyyhkeiksi ja pussukaksi. Ostin kangasta Facebookin kangaskirpputorilta ja ihan oikealta kirppikseltäkin Oulussa, tuhosin jo olemassaolevia kankaita. Tämä tuntuu hyvältä tieltä, mutta en minä ihan puritaaniksi voi alkaa. Annoin itselleni luvan, että välillä saan herkutella ihanuuksilla ja uutuuksilla -kuten Lillittimellä.

Kaavana on Kisuliini (OB 6/2012). Ylin Lillitin on 74 cm kaavalla, hihoja lyhennetty reippaasti ja lisätty resorit. Kahden alemman kangas on joulukuisen Metsola-reissun ostoksia. Koko 68, leveyttä laitoin useamman sentin lisää. Resorien kanssa on vielä hienosäätöä. Saumurilla surauttaminen olisi kaikista vaivattomin, mutta käytössä resorit taipuu ikävästi kaksin kerroin. Lillittimeen kokeilin ensimmäistä kertaa nelinkertaista kanttausta tämän ohjeen mukaisesti. Kaksoisneulalla tikkaaminen vaatii vielä hienosäätöä langankireyksissä, mutta eiköhän tällä hyvä tule.

Bodyja pikkuiselle

Iski mahdoton ompeluvimma, joka sai alkunsa pienestä hädästä, että on vain tylsän värisiä bodyja pikkuiselle. Nyt on kivoja! En ole aiemmin juuri ommellut vaatteita, enkä varsinkaan vauvalle. Trikoo oli uusi matsku paininjalan alla ja resorinkin kanssa piti ihmetellä ja kokeilla. Painoneppareitakaan en ollut aiemmin laittanut. Tarvittiin siis hermoja, leeehmän hermoja, aikaa ja hyvää musiikkia, niin alkoi sujua.

Ensimmäisen bodyn kaava on äitin kaapista löytyneestä Ottobresta 1/2002. Äiskä on ommellut minulle ja siskoille pienempänä vaatteita, joten ylpeänä jatkan perinnettä. Kangas on kirpparilta ostamasta ja minua hyvin palvelleesta trikoopaidasta. Purin pääntien resorin bodyyn, juuri riitti. Todellista kierrätystä siis. :) Pääntien resorin ompelujälki- ja tapa on ihan järkky, mutta kangas ei olisi enää kestänyt kolmatta purkamista. Enkä ihan tyytyväinen ollut tuohon haaraosan malliin, kun resori ei kulkenut kokonaan ympäriinsä.

Kirjastosta löytyi onneksi uudempia Ottobre-lehtiä (en olisi malttanut odottaa irtonumeron tilaamista). Vallan mainio kaava on tuo Kisuliini Ottobresta 6/2012. Taidan nyt joutessani vielä piirtää isompiakin kokoja varten kaavat jo valmiiksi, sen verran näpsäkkä ja nätti tuo raglanhihainen malli on. Nämä bodyt tein koossa 56 cm, joka varmasti käy äkkiä pieneksi, mutta mitäs se haittaa. Ommellaan uusia jos jaksetaan ja jos ei, vinkataan asiasta mummulle. ;) 

Norsubodyn kanttaukset on tosi ohuesta trikoosta, norsukangas Eurokankaasta (koska yllättäen en olisi malttanut odottaa kangastilausta netin kautta). Tikkasin resorit suoralla ompeleella, mutta epäilyttämään se jäi, että kestääkö kulutusta vai lähteekö huolittelemattomana purkautumaan. Täydellisen resorireunan salaisuuden etsiminen siis jatkui.

Kettukangas on myöskin Eurokankaasta. Tikkasin tällä kertaa resorin paikalleen ompelukoneen overlock-ompeleella ja voilà! Tätä tapaa aion käyttää kunnes löydän vielä paremman. Ostin kaksoisneulankin, mutta se jäi kokeilematta ainakin tällä kertaa, sen verran tyytyväinen olin viimeisimpaan tapaan tehdä. Saumuri oli kyllä ehdoton kaveri. Saumuri on äitiltä lainassa, ompelukone ihan ikioma.

Nurinpäin-kangasmerkit tilasin täältä. Ensimmäinen tilaus hävisi ilmeisesti postiin, mutta muutaman sähköpostin ja reilun kuukauden odottelun jälkeen sain tilauksen perille.