Kädentaitomessuilta ostamani pala mansikkakangasta on muuntunut lorupussiksi. Mä oon tyytyväinen aikaansaannokseeni, etenkin kun ottaa huomioon että edellisestä kerrasta ompelukoneen ääressä on vierähtänyt kolmisen vuotta. Ja jos sitä ei lasketa, tais edellinen kerta olla yläasteella. Etenkin napinlävistä oon ylpeä!
Lorupussi
Kangas: puuvillaa
Ommeltu koneella
Saaja: oma tytär
Tänään sain valmiiksi myös Purosta tehdyn villatakin. Se on vielä liian iso tyttärelle, mutta se oli tarkoituskin. Luultavasti takki tulee käyttöön ens keväänä tai syksynä. Leveyden tein koon 74 mukaan ja pituuden puolestaan koon 86 mukaan. Takki näyttää mun mielestä ihan sopusuhtaiselta, joten ois varmaan ilman tätä muokkausta ollut liian leveä mun makuun. Saumoista tuli (taas kerran) ihan järjettömän rumat. Ongelma on sama kuin aina ennenkin: kavennus- ja lisäyskohdissa mun reunasilmukoista tulee liian löysiä, mikä johtaa saumojen epäsiisteyteen. Siitä huolimatta oon ihan tyytyväinen takkiin. Tein parhaani.
Neulottu lapsen takki (Novita Syksy 2009)
Lanka: Novita Puro, kajastus (848)
Menekki: 180 g
Puikot: 5,5 mm ja 6 mm
Saaja: oma tytär
Puro on kyllä edelleen ehdottomasti yks mun lemppareista. Mun mielestä siinä ei vaan ole mitään vikaa. Värien vaihtuminen pitää hyvin mielenkiintoa yllä, jos muuten meinais innostus lopahtaa.
