En usko kolmannen kerran totuuteen

Virkattu hame (Novita Kevät 2011)

Lanka: Novita Nalle, viininpunainen (587)

Menekki: 295 g

Koukku: 3 mm ja 3,5 mm

Saaja: minä itte?

Aloitettu: 11.10.2012

Valmis: 15.6.2013

Kolmas hame, jonka oon ittelleni tehnyt. Kolmas itte tehty hame, joka ei ole mulle sopiva. Voiko tästä päätellä, etten osaa tehdä ittelleni hametta? En usko.

Hame ufoutui ja pahasti. Virkkaaminen ei vain ole mun juttu, ei ainakaan noin yksitoikkoinen sellainen. Ensimmäisten kolmen kuukauden aikana virkkasin hameelle korkeutta ehkä kolme senttiä. Alkuvuodesta mä aloin käydä luennoilla, joiden aikana työ edistyi hyvin. Mutta kaikki loppuu aikanaan, niin myös luennot - tuolloin hameesta uupui noin neljä senttiä. Kuukausi takaperin päätin rykästä hameen valmiiksi. Lähes valmista hamosta sovittaessani huomasin sen olevan vähän turhan piukka, ja mielenkiinto lopahtikin sitten siihen. Vasta tänään sain tehtyä hameeseen nyörin ja siten viimeisteltyä sen. Sinne se pääsee kaappiin kahden aikaisemman tekeleen seuraksi. Ehkä seuraava jo onnistuu.

Hassu kesähattu

Me ollaan isopäistä sukua, ja niinpä sopivan kesälakin etsiminen lapselle oli haasteellista ja päättyi lopulta tuloksetta. Vaan ei se mitään, lakinhan voi tehdä myös itte!

Tytön kesähattu (Novita Kesä 2006)

Lanka: Novita Tennessee, vaalea persikka (256) sekä

jokin vanha vaalea keltainen

Menekki: 103 g

Koukku: 3,5 mm

Saaja: oma tytär

Aloitettu: 29.5.2013

Valmis: 14.6.2013

Mikä meni vikaan? Ensinnäkin minä ja puuvillalanka. Toiseksi: puuvillalanka ja minä. Edellä mainitun sukuvikammeominaisuutemme takia mun täytyi suurentaa lakkia jonkin verran ohjeenmukaisesta. Jossain vaiheessa tapahtui jo niin kovin tutuksi tullut, mystistäkin mystisempi puuvillaneuloksen lörpsähtäminen/venähtäminen/laajentuminen. Hatusta tuli tarkoitettua isompi, se mahtuu myös mun päähän. Suunnittelin jo lahjoittavani sen sytomyssyksi, mutta lapsipa otti ja ihastui hattuun! Ei se onneksi mahdottoman suuri tytölle ole, ja onpahan kasvunvaraa.

Yli kymmenen vuotta vanha keltainen Tennessee loppui kesken, mutta onneksi hyvässä kohtaa: vain lieristä tuli erivärinen. Lieri ei ole kuvassa parhaimmillaan, tyttö kun tykkäsi mallata sen mielensä mukaan. Mua koko hattu lähinnä huvittaa, se on vaan jotenkin hassu väreineen ja kokoineen.