Star Wars: Episode IX - The Rise of Skywalker

Yhdeksänosainen Tähtien sota -saaga on tältä erää saatu päätökseen. Ehkä jo alkaneella tai sitä seuraavalla vuosikymmenellä taas palataan asiaan. JJ Abramsin ohjaama episodi (2019) tuo tarinalinjat osin arvattavaan mutta hyvin viihdyttävään ja pätevään lopetukseen.

Kylo Renin (Adam Driver) ja Reyn (Daisy Ridley) välillä on läpi kolmannen trilogian ollut yhteys, joka vetää heitä toisiaan kohti. Ensimmäisen ritarikunnan johtajaksi noussut Kylo Ren yrittää yhä taivutella Reytä rinnalleen pimeälle puolelle, kun taas Rey harjoittelee kapinallisten leirissä jedi-taitojaan. Viimeisen osan juonenkäänteenä toimii letkujen varassa yhä pihisevä keisari Palpatine (Ian McDiarmid), joka lupaa Kylolle sithien tukea, jos tämä tuhoaa Reyn.

Kuten arvata saattaa, seuraa avaruusmatkailua, taisteluita ja toverillista vitsailua. Mukana ovat trilogian aiemmista osista tutut Poe Dameron (Oscar Isaac), Finn (John Boyega), Chewie (Joonas Suotamo) ja robotit BB-8, R2-D2 ja C3PO. Harmillisen vähän on tekijöillä enää tuntunut olevan käytettävissä materiaalia prinsessa Leiasta (jo vuonna 2016 kuolleesta Carrie Fisheristä), ja paikoin tuntuikin, että muiden hahmojen repliikit ja kohtaukset oli rakennettu paljolti sen varaan, mitä materiaalia Leiasta oli käytettävissä.

Juoni vie silti mukanaan, ja saagalle antaa tässä vaiheessa jo hyvin paljon anteeksi ihan vain nostalgiapäissään. Vilauttakaa alkuperäistrilogiassa nähtyä Lando Calrissiania (Billy Dee Williams), niin katson silmäkulmat kostuen täysin laskelmoidun vastarinnan tukijoukkojen ilmestymiskohtauksen, joka on ollut tiedossa jo trilogian alusta lähtien. Pisteet tosin annan sille, ettei tarina äidy lopussakaan miksikään parisuhdehötöksi. Ja tietysti sille, että trilogian sankarina pysyy loppuun saakka Rey.

Solo: A Star Wars Story

Nyt näitä Tähtien sotia oikein ropisee. Vasta jouluna nähtiin episodi VIII, vajaata puolta vuotta myöhemmin ensi-iltaan tuli jo pääsaagan toinen ulkopuolinen osa. Ensimmäinen osa eli Rogue One (2016) oli eräänlainen esiosa episodi IV:n tapahtumille, Solo: A Star Wars Story (2018) sen sijaan kertoo nimensä mukaisesti Han Solon tarinan – tai kronologisesti oikeastaan vain lyhyen palasen hänen koko tarinastaan, mutta oletettavasti sen merkittävimmän hahmon myöhempien esiintymisten kannalta. Tuleehan elokuvassa sentään todistettua, miten Solo ohjasi Millennium Falconinsa Kesselin kierroksesta kahdessatoista parsekissa.

Harrison Fordin roolin Han Solona on perinyt ja nuorentanut Alden Ehrenreich, jonka olen aiemmin nähnyt länkkäritähden roolissa Hail, Ceasar! -leffassa. Eräänlaista avaruuden lainsuojatonta Ehrenreich nytkin näyttelee, ja kuvakulmia myöten koko leffa myös uusintaa tiettyjä vanhoja länkkäriklisheitä. Lainsuojattomien jengiin kuuluvat Woody Harrelsonin näyttelemä Beckett, tämän naisystävä Val (Thandie Newton), Millennium Falconin omistaja Lando Calrissian (Donald Glover), tämän apupilottiandroidi L3-37 (Phoebe Waller-Bridge) ja tietysti Chewbacca, jonka roolin Joonas Suotamo on ottanut haltuunsa hienosti. Jengi on velkaa pahispomo Dryden Vosille (Paul Bettany), joka on myös pelastanut kurjuudelta Solon ensirakkauden, Qi’ran (Emilia Clarke).

Tarinaltaan ja rakenteeltaan Solo on paljon perinteisempi kuin edeltävät uudet episodit ja Rogue One, joissa sankarit ovat suorastaan kaikkea muuta kuin valkoisia miehiä. Toki Solossakin nähdään vahvoja ja suorastaan ristiriitaisia naishahmoja ja lisäksi ihmisen ja androidin väinen rakkaustarina, mutta muuten siinä päsmäröivät kovin tuttuun tapaan keskeisimmillä palleilla mieshahmot. Suotakoon se, kun leffan nimihahmonakin on yksi sellainen. Leffaan on jälleen myös tuhdilla kädellä siroteltu Tähtien sota -tietäjille viittauksia aina Teräs Kädestä lähtien.
Solo toimii kevyenä välipalana odotellessa kolmannen trilogian päätösepisodia.

Star Wars: The Last Jedi

Ajjaijai, se on täällä! Kolmannen Star Wars -trilogian keskimmäinen osa, The Last Jedi (2017), saapui kuin pelastava enkeli keskelle pimeintä talvea tuomaan Vastarintaliikkeen ilosanomaa maailmalle. Viime vuonna jouduttiin tulemaan toimeen irrallisella prequel-osalla, joka oli ihan mukiinmenevä, mutta josta en tänne kirjoittanut, koska saatoin nukahtaa muutamaksi hetkeksi kesken leffan. Ja taisi siinä olla jotain vauvahommeleitakin silloin meneillään. Nyt oli T teemavaatetettu ja lapsenvahdit varmistettu, joten Z ja minä kirmasimme katsomaan, tarttuuko Luke vielä valomiekkaan!

Episodi VIII:ssa oli jo karistettu edellisessä osassa vahvasti mukana ollut nostalgia ja ensimmäisen trilogian fiilistely. Nyt hypättiin jo täysillä uusiin tapahtumiin ja uusien sankarien matkaan. Rey löysi viimeisen jedin, Luken, edellisen osan lopuksi ja yrittää nyt saada Luken tulemaan Vastarinnan avuksi. Toisaalla Vastarinnan emoalus on vaarassa, kun sitä uhkaa polttoainepula ja Snoken johtama Ensimmäinen ritarikunta seuraa sitä kuin hai laivaa. Vastarinnan lentäjä Poen suunnitelmaa toteuttaen entinen storm trooper Finn, BB8-robotti ja uusi tuttavuus Rose (Kelly Marie Tran) lähtevät tuhoamaan ritarikunnan jäljitintä, jotta Vastarinnan alus pääsisi pakoon. Samaan aikaan Snoken oppipoika, Kylo Ren/Ben Solo ja Rey löytävät yhteyden, joka tuo heitä lähemmäksi toisiaan, ja yhtä elokuvan merkittävintä käännettä.

Koska kyseessä on trilogian keskimmäinen osa, en odottanut näinkään selvää päätöstä The Last Jedille. Oikeastaan leffa tarjosi monta kohtaa, johon se olisi jo voinut päättyä jatkuakseen viimeisessä osassa, mutta olen tyytyväinen, että loppuun saatiin vielä muutama odotettu kohtaaminen ja näyttävä taistelu suolaplaneetalla. Planeetan ohuen valkoisen suolakerroksen alta paljastuu verenpunaista maata, ja sanomattakin on selvää, että taistelukohtauksissa maan pöllyäminen näytti uskomattoman hienolta ja dramaattiselta. Todella tyylikäs ja kekseliäs toteutus. 

Leffa oli kaikkea mitä toivoa saattoi: onnistunut jatko-osa Tähtien sodan saagaan, täydellistä viihdettä, hienoja efektejä, söpöjä otuksia, mainioita sivuroolisuorituksia (mm. Laura Dern, Benicio Del Toro, Carrie Fisherin tytär Billie Lourd) ja vieläpä niin monta naispuolista sankaria, että Z sanoi epäilleensä, mahtaako Vastarintaliikkeeseen edes kuulua miehiä! Ensi jouluna on luvassa nuoren Han Solon tarina, ja sitten kahden vuoden päästä päätösosa trilogialle. Toivon mukaan kuningatar Leian kohtalo saadaan päätettyä tyylillä, nyt kun Carrie Fisher ei ole enää saatavissa rooliin.

Star Wars: The Force Awakens

Mitä tehdä, kun yhtäkkiä ympärillä alkaa velloa hirmuinen Star Wars -hypetys? On unohdettava episodien I–III kökköys ja varauduttava uusimman episodin kohtaamiseen työntämällä valmistumisaikakauden teknologiaa kunnioittaen Jedin paluu -VHS videonauhuriin ja teemapukeutumalla leffaan.

Kiitämme: integroitua tekstivalintaa
Moitimme: paikoitellen vipattavaa kuvaa

Tähtien sota -elämys käynnistyi jo Maximin parvella, kun eteeni istahti Chewie. Tai saattoi se olla vain pitkä mies, jolla oli pörröinen tukka. Joka tapauksessa ilmassa oli hartautta ja yleisössä Star Warsinsa osaavia.

Ah sitä kollektiivista tunnistamisen hörähdystä, kun Millennium Falcon ilmestyi valkokankaalle ensimmäisen kerran. Se jollain tapaa tiivistääkin sen, miksi tällä kertaa on onnistuttu luomaan kelpo jatko Skywalkerien sukusaagalle. Fanit on saatu hyrisemään kunnioittamalla alkuperäistä trilogiaa yksityiskohtia myöten. Eikä tietenkään haittaa, että mukana on alkuperäiset prinsessa Leia (Carrie Fisher), Han Solo (Harrison Ford) ja Chewbacca, sekä robotit C-3PO ja R2D2.

Star Wars: The Force Awakens (2015) -leffassa toimii myös sen uudet hahmot. Elokuvassa ei olla sorruttu nostalgisoimaan pelkkien vanhojen naamojen voimin, vaan uuden sukupolven hahmot Finn (John Boyega), Rey (Daisy Ridley) ja Kylo Ren (mmmahtava Adam Driver!) nousevat vahvasti kannattelemaan alkavaa kolmatta tulemista. Mikä tietysti mahtavinta, selvästi keskeisimmäksi hahmoksi on nousemassa naishahmo Rey. Miessankarit ovat tänä vuonna tuulisella paikalla jo toista kertaa, kun Mad Maxissakin Max sai vikistä Furiosan viedessä. 

Juonesta on turha sen enempää paljastaa, ja paljon jää avonaisia kysymyksiä esimerkiksi Reyn historiasta seuraavienkien osien vastattavaksi. Leffaan loppuun sentään tarjotaan vielä koko tarinaa motivoineen operaation päätös ja viimeiset onnen hyrinät faniyleisölle. Mmhmhmhmm. Ai niin ja itse James Bondiakin eli Daniel Craigiä kuullaan Storm Trooperin roolissa! ”I will remove these restraints and leave this cell with the door open.” Eihän tästä voi nyt oikeasti olla kuin pitämättä ja kovasti.