Kauhun ja kauneuden valtakunta - Libba Bray

Nimi: Kauhun ja kauneuden valtakunta

Alkuteos: A Great and Terrible Beauty

Trilogia/sarja: Gemma Doyle, #1

Kirjailija: Libba Bray

Kääntäjä: Laura Honkasalo

Julkaisuvuosi: 2003 (suomeksi 2007, WSOY)

Sivuja: 360 suomenkielisessä kovakantisessa

Luettavaksi: Kirjastosta

Tähdet: ★★★★☆

Takakannesta: Gemma Doyle on 16-vuotias, kun hänen lapsuutensa päättyy dramaattisesti. Perhe ja koti Intiassa vaihtuvat Lontoon liepeillä sijaitsevaan Spencen sisäoppilaitokseen. Viktoriaanisen ajan Englanti tiukkoine käyttäytymissääntöineen ja yhteskuntaluokkineen saa Gemman tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi. Voimakkaat mielipiteet ja terävä kieli eivät kuulu vallitseviin hyveisiin, ja sisäoppilaitoksen tehtävä on muokata kasvattinsa ajan naisihanteen mukaiseksi. Menneisyydestä jäävät muistoksi vain piinaava syyllisyys äidin kuolemasta ja kuin tyhjästä ilmestyvät salaperäiset näyt.

      Gemma kiinnostuu mystisestä salaseurasta, Neitokunnasta, johon hänen äidillään on ollut yhteys: hän löytää oven tuntemattomiin valtakuntiin, missä hän ystävineen on vapaa maanpäällisistä huolista. Mutta kun portit on kerran aukaistu, mahtavat voimat pääsevät valloilleen... Pystyykö Gemma hallitsemaan pelottavia kykyjään, joista hän ei ole ollut tietoinen? Ja antavatko ne vastauksia menneisiin tapahtumiin vai johtavatko kohti tuntemattomia vaaroja?

Ajatukseni: Tämän kirjan oikea tuomio on 3.5 tähteä.

Pidin Kauhun ja kauneuden valtakunnasta enemmän kuin aluksi luulin tulevani pitämään. Ensimmäiset sata sivua eivät olleet mitenkään päätä huimaavan jännittäviä, mutta siitä eteenpäin tarina muuttui koukuttavammaksi ja mielenkiintoisemmaksi. Eilen en millään saattanut laskea kirjaa käsistä ja siinähän ne pari sataa viimeistä sivua lennähtivät ohi ihan huomaamatta.

Gemma Doyle oli 16-vuotias, kun hän todisti äitinsä murhan. Hän jättää kotinsa Intiassa ja muuttaa Englantiin vain kirjautuakseen sisään syrjäiseen Spencen sisäoppilaitokseen, jossa muovataan tytöistä nuoria naisia valmiina avioliittoon viktoriaanisen ajan naisihanteen mukaisesti. Samaan aikaan Gemma alkaa kokea kummallisia asioita, kuten näkyjen näkemistä ja äänten kuulemista. Muistot äidin kohtalosta aiheuttavat hänelle syyllisyydentuntoa ja tekevät sopeutumisesta Spenceen vaikeaa. Gemma saa kuitenkin ystäviä, joiden kanssa hän alkaa tehdä tuttavuutta salaperäisen Neitokunnan kanssa. He kokevat aitoa taikaa mystisissä valtakunnissa ja saavat nauttia voittamattomuuden tunteesta. Mutta kun pelottavia asioita alkaa tapahtua, joutuvat tytöt – ja eritoten Gemma – miettimään uudestaan tekojaan ja millaisia seurauksia niillä voi olla.

Tosiaan, jopa yllätyin, miten paljon päädyinkin tykkäämään tästä kirjasta. Pidin siitä, että tarina sijoittui viktoriaaniseen aikaan, 1800-luvun lopulle, mutta samalla kiristelin hampaita lukiessani senaikaisten tyttöjen käytösnormeista ja siitä, että avioliitto on kaikkein tärkeintä, mitä tyttö voi elämässään saavuttaa. Nainen on käytännössä pelkkä kynnysmatto ja koriste aviomiehensä käsikynkässä ilman oikeaa sanan- tai päätäntävaltaa, koska liika vapaus sekoittaisi naisparkojen päät. Avioliitoton nainen ja vielä sellainen, joka kykenee itsenäiseen ajatteluun? Mikä suunnaton häpeä! Voi juma niitä tuonaikaisia arvoja...

Bray kirjoitti sinänsä uskottavasti tuosta ajankohdasta, mutta ei aukottomasti tai täysin totuudenmukaisesti. Eikä siinä mitään, jollakin tavalla pitää asioita hieman väritellä, että se palvelisi tarinan tarkoitusperiä paremmin. En liiemmin häiriintynyt epäkohdista, kuten teinityttöjen öisistä seikkailuista metsässä, välillä hyvinkin seksuaalisesta kielenkäytöstä tai nenäkkyydestä. Annoin niiden mennä ohitse ja päätin nauttia tarinasta.

Gemma oli päähenkilönä miellyttävä. Hän ei purematta niele Spencen sisäoppilaitoksen oppilailleen syöttämää hienon naisen käytösetikettiä, hän kieltäytyy lähtemästä mukaan pinnalliseen tavoitteenani-on-vain-saada-hyvä-aviomies-kaakatuksiin ja toimii enemmissä määrin oman päänsä mukaan. Minä pidin Gemmasta, vaikka hänelläkin oli omat angstiset rasittavat hetkensä.

Minusta on aina niin mukava lukea tyttöjen välistä aitoa ystävyyttä, joka ei katkea turhuuksiin, kuten mustasukkaisuuteen, sinä-veit-poikaystäväni-lätinään tai muuten vain selkäänpuukotuksiin ja kaksinaamaisuuksiin. Nuorten aikuisten kirjoihin tarvitaan enemmän aitoa ystävyyttä saman sukupuolisten välillä! Tässä kirjassa minusta tuntui, että Gemman ja tyttöjen välille voisi syntyäkin ihan oikeasti ystävyyttä ja hyvät pohjat sille annettiinkin.

Eniten tässä kirjassa pidin tapahtumaympäristöstä. Bray kuvaili ympäristöä todella hyvin ja pystyin näkemään mielessäni Spencen, metsän, valtakunnat ja muun. Yliluonnollinen osuus tässä kirjassa oli myös mielenkiintoinen. Mukana on paha olento, Kirke, joka vaanii Gemmaa, valtakunnat, jotka ovat maailma maailmojen välissä ja salaisuuksia, jotka vaativat tulla selvitetyiksi. Kyllä tässä myös sitä romanssinpoikasta löytyy, mutta se tuntui olevan enemmän seksuaalista jännitettä kuin ihastumista ja rakastumista.

Kaiken kaikkiaan minulla jäi hyvä maku suuhun. Trilogian kahta muuta osaa ei ole suomennettu, mikä ihmetyttää hiukan, mutta onneksi kirjastosta kuitenkin löytyy jatkot englanniksi ja pääsen lukemaan Rebel Angelsia hetimmiten. Suosittelen tätä niille, joita kiinnostaa historiallinen fantasia!

Lukunäyte: 2. luku, sivut 18-19

Gemma.

      Tummanpunainen verilammikko leviää hänen elottoman ruumiinsa alle. Veri imeytyy pölyisiin halkeamiin maassa. Veri tuo mieleeni Kalin, pimeän jumalattareen, joka haluaa vuodattaa verta ja murskata luita. Kali tuhoaja. Suojeluspyhimykseni. Suljen silmäni, jotta näky katoaisi.

      Tämä ei ole totta. Tämä ei ole totta. Tämä ei ole totta.

      Kun avaan silmäni, äiti on edelleen siinä. Hän tuijottaa minua syyttävästi. Minulle on ihan sama, vaikka et enää ikinä tulisi kotiin. Se oli viimeinen asia, jonka sanoin äidilleni. Ennen kuin pakenin hänen luotaan. Ennen kuin hän lähti perääni. Ennen kuin näin hänen kuolemansa. Käsivarteni ja jalkani ovat turtia. Vajoan maahan niin että äitini veti tahraa parhaan leninkini helman ikuisiksi ajoiksi. Huuto, joka on ollut vankina sisälläni, purkautuu ilmoille lujaa kuin yöjuna.

      Samalla hetkellä taivas repeää ja sade kuohuu maahan. Se hukuttaa alleen kaikki äänet.

Gemma Doyle –trilogia

A Great and Terrible Beauty | Kauhun ja kauneuden valtakunta (2003/2007)

Rebel Angels (2005)

The Sweet Far Thing (2007)