Oletteko sattuneet huomaamaan, että tänä keväänä on puhuttu paljon
aamutorkkujista/iltavirkuista ihmisistä,
että yhteiskunta/työelämä ei suosi heidän unirytmiään?
En sinällään ota kantaa aiheeseen,
mutta mitenkäs me aamuvirkut/illantorkut?
Herään klo 4:
ravintolat sulkevat ovensa, en pääse bilettämään (hah hah)
kaupat ovat vielä kiinni, paitsi se aakkoshuoltamo
apteekkiin, pankkiin eikä virastoihin (noh, niitä nyt ei enää muutenkaan ole) ei pääse asioimaan
kaikki nukkuvat, ei ole puhekaveria (paitsi omat koirat, ja kasveillehan voi aina puhua)
Onneksi aina voin mennä pihalle!
Sain viime syksynä veljen tyttäreltä Siniltä kannoja.
Uljas kasvi ja uusi tuttavuus.
Kannoin juurakot/mukulat kellarista työhuoneeseeni,
ja paikalle pinkaisi heti yksi karvapöksyapulainen, Wiima.
Kannoja riitti kymmeneen pyttyyn.
Vanhin karvapöksy,
Myrsky, tarkasti istutukset.
Kolmas koira, Tuisku, oli käynyt hautaamassa luunsa yhteen ruukkuun.
Meillä ei tarvitse olla yksin...
Vierashuoneen remppa tuli päätökseen.
Nyt on ilmavaa ja raikasta.
Punarinta on todistettavasti saapunut!