Koh Lanta & Bangkok

Matkamme on päättymäisillään. Kirjotellaan tätä viimeistä postausta Bangkokin lentokentällä. Mieli on jo asennoitunut kotiinpaluuseen.

Hanoista lensimme viikko sitten torstaina Bangkokin kautta Phuketiin, josta meidän oli tarkoitus yhden yön jälkeen jatkaa jollekin paratiisisaarelle löhöämään. Saila kuitenkin valitettavasti sairastui matkalla Phuketiin, joten jäimme sinne vielä toiseksikin yöksi odottelemaan kuumeen laskua.

We flew from Hanoi via Bangkok to Phuket, where we were supposed to be spending only one night. Well, Saila fell ill, so one night turned into two.

After spending two nights in Phuket we took a ferry to an island called Koh Lanta. Saila was still sick, but let´s give a big hand to painkillers, yaaay!

Lanta was a paradise indeed. Sun was shining from a blue sky, white sand was burning our feet and the sea water was of perfect temperature. Other than spending our time on the beach we went elephant trekking as well as trekking in a jungle and made a trip to the caves. Once again, we got to know some local people and heard some live music by Thai reggae boys. While walking by the beach in the evening we also saw beautiful sunsets and fireshows. Pretty perfect for holidays, right?

Lauantaina sitten lähdimme lautalla kohti Koh Lantan saarta, vaikka Saila olikin vielä puolikuntoinen. Biitsille oli kuitenkin päästävä. Sitähän varten Thaimaahan tultiin. Ja ah, mikä paratiisi Lanta olikaan. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, valkoinen hiekka poltti varpaissa ja merivesi oli ihanan lämmintä. Lämpöäkin riitti yli 30 asteen verran. Biitsillä makoilun lisäksi eksyimme myös yksityiskierrokselle hienoon luolastoon, ratsastamaan norsulla ja kävelemään viidakossa. Jälleen tutustuimme myös hiukan paikallisiin ja kuulimme mm. Thai reggae-poikien livemusaa. Jeah. Illalla rannalla näimme myös mahtavia tulitaidenäytöksiä (valitettavasti ei ollut kamera juuri sillä hetkellä mukana), sekä kauniita auringonlaskuja. Aika täydellinen loma siis!!

Torstaina otimme Lantalta yöbussin Bangkokiin ja 16 tunnin matkan jälkeen Lantan rentoilu vaihtui Bangkokin suurkaupungin sykkeeseen ja ruuhkaan. Bangkokissa olisi riittänyt tekemistä, nähtävää ja shoppailtavaa pidemmäksikin aikaa, mutta ehdimme sentään testata lähes kaikkia julkisen liikenteen välineitä eli bussia, metroa, skytrainia, taksia, tuk tukia ja jokivenettä. Paikasta toiseen siirtyminen veikin eniten aikaamme koko viikonloppuna. Käveltyäkin tuli kilometri jos toinenkin. Ei ehkä kävellä ensi viikolla yhtään.

Loput ajasta käytimme tietenkin shoppailuun ja hieman nähtävyyksiinkin. Tai noh, makaava Buddha tsekattiin ja siinä se sitten olikin. Ei ehtinyt enempää tällä kertaa. Shoppailupaikoista suosittelemme erityisesti Weekend Marketia, josta löytyy tavaraa joka lähtöön. Meille tarttui mukaan mm. helmiä, t-paitoja, koruja, huiveja, korunosia jne.

Bangkokista jäi oikein hyvä vaikutelma. Olisi kyllä kiva tulla takaisin joku kerta.

On Thursday we took a night bus to Bangkok from Lanta, and the journey took about 16 hours. We spent only a weekend in Bangkok and there would have been a lot more to see. During our short visit we managed to try nearly all means of public transport, such as tuk tuk, metro, taxi, sky train, bus and river boats. That took most of our time plus the walking.

While we were not in any vehicle, we spent our time shopping and doing some minor sightseeing, as you can see. We highly recommend the Weekend Market, where you can find everything. We managed to by scarfs, jewellery, t-shirts, beads and other parts for jewellery, etc. Bangkok made a good impression on us and it would be nice to get back there some day.

Nyt on kuitenkin sanottava Aasialle tällä erää näkemiin. Oli kyllä ihan huippureissu. Kiitos kaikille uskollisille lukijoillemme, kun olette seuranneet meidän matkaa! (jos siellä nyt enää kukaan edes lukee näitä selityksiä?!;)

The time has come to say goodbye to Asia, this time. Our trip has been amazing. Thank you for all who have been reading our blog and thus followed our journey!

-Minna ja Saila

Ps. HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA KAIKILLE!!
MERRY CHRISTMAS AND HAPPY NEW YEAR TO EVERYBODY!!

Pps. "Taiteellinen matkamme" jatkuu osoitteessa/our "artistic journey" continues in: www.oddharmony.blogspot.com ;)

Arkipäivää: "Sano ite kuule että Korkeasaari!!"

Uskollinen ratsu numero 2. My noble ride number 2.

Joinakin päivinä makoilee hotellin vuoteella outo virne naamalla ajatellen: "Niin, minä nyt olen sitten täällä Vietnamissa.", ja sitten vain virne levenee.

Sitten tajuaa että viikkoja on mennyt jo x määrä ja jäljellä on x määrä, sitten miettii että mitä kaikkea vielä pitäisi tehdä ja minne mennä ja milloin ja miten ja sitten tulee mieleen jo joulu, sekä paluu Suomeen ja sitten alkaa miettimään tuliaisia ja kuinka kylmä Suomessa mahtaakaan olla. Sitten palaa miettimään sitä kahden viikon lomaa, joka vielä koittaa ennen Suomeen paluuta, Huesta lähdön jälkeen, sitten tajuaa että tosiaan, Huesta on vielä lähdettävä joku kaunis päivä. Ajatukset jatkaa tällaista villiä poukkoilua kunnes palaa siihen että "Ai niin, olen nyt täällä Vietnamin maalla."

Mmmm, herkullinen arkipäivän jalka. Nuo mystiset puremat ilmestyivät pari päivää sitten, ei hajuakaan mikä elukka kyseessä ja millon se on päässyt jalkaani käsiksi. Minnalla on samanlaisia.
Mmm, a delicious leg, isn´t it? Those mysterious bites appeared a few days ago, I have no idea where and by what creature. Minna has them too. Diagnosis, anyone?

Suurin osa ajastamme täällä on arkipäiväistä eloa, mikä tietenkään ei ole samanlaista arkea kuin
Suomessa. Kun lähtee ostoksille Dong Ba-marketille, ei koskaan tiedä mitä sieltä tarttuu mukaan ja lopulta päätyy istumaan kauneushoitolan tuoliin manikyyriin, pedikyyriin sekä kulmien muotoiluun. "This prize, only for you, you work here."


Ainainen tinkiminenkin on jotain mihin Suomessa ei ole tottunut. Hinnat lähtee valkoihoisille aika korkealta ja yleensä siitä tulee tingittyä vähintään puolet, mieluummin se 75 prosenttia. Joinakin päivinä sitä jaksaa paremmin ja joinakin päivinä vaan palaa hermot hyvin nopeasti. Sellaisina päivinä on hyvä välttää Dong Ba:ta, ettei tule käsirysyjä.


Koskaan ei myöskään tiedä minkä kadun varteen pyörä tällä kertaa hyytyy, keneltä tippuu ketjut ja kuinka monetta kertaa.
Onneksemme olemme paikallistaneet pyöräkorjaamon läheltä hotelliamme, sillä paikka josta pyörämme ostimme, on huonon asiakaspalvelun mekka.
Olemme käyneet siellä niin monta kertaa, että korjaamon työntekijöiden reaktiot alkavat jo ottaa pannuun. Siellä on kääpiömies, joka nauraa ja nauraa ja nauraa, koska on niin äärimmäisen huvittavaa että valkoiset naiset tulevat taas. Sitten on korjaajamies, joka yrittää pitää vakavaa naamaa, mutta aloittaa vitsailun jossain vaiheessa. Onneksi useimmiten emme tajua mitään, mutta tiedämme kyllä että kustannuksellamme viihdytetään ismpaakin miesjoukkoa. Joukolla tarkoitan oikeasti joukkoa, joka vähitellen kerääntyy paikalle vain pällistelemään puhtaasta pällistelyn ilosta.




Hyvän palvelun paikka, oikealla itse korjaaja ja vasemmalla motskaritaksin kuski joka useimmiten hengaa korjaamolla ja hymyilee leveästi. Oikein mukavia miekkosia molemmat.
Guys from the good bike shop. The man on the right is the one who fixes and the man on the left is a motorbiketaxi driver who is just hanging around there and smiling a lot. Very nice guys.

Otsikon "Sano kuule ite että Korkeasaari!!" tuli matkakumppanini Minnan suusta, kun tulkkimme suutahti tässä eräs kaunis päivä. Muuten oikeasti ihan kiva tulkkimme antoi palautetta: "Miksi olette sanoneet että hotellinne nimi on Bin Duong (kirjotettu ääntämisen mukaan) kun se on oikeasti Bin Djuong??" Tämähän tuli siis siitä että tulkki oli mennyt ensin väärän hotellin Binh Duong 1:n eteen kun tuli tuomaan erästä ilmaislippua Minnalle ja hermostui lievähkösti siitä sitten.
Ääntämisen kanssa tulee siis välillä myöskin ongelmia, ei ihan vielä edes kahden kuukauden maassa oleskelun jälkeen kieli taivu joka vietnamin kielen vaatimalle mutkalle. Tahtoa on kyllä, vaan kieli on kankea.

Näitä arkipäivän iloja olisi vielä enemmänkin jaettavana, mutta jatketaan aiheesta sitten myöhemmin...

Tämän sekavahkon postauksen teille tarjosi ruokamyrkytyksestä toipuva Sairastaja-Saila

And VERY shortly in english: Main part of our time here is every day life, which is naturally very different from our every day life in Finland. Not sure if you can call that every day life then :)
Sometimes I just lay on my bed thinking that I am actually in Vietnam. This brings a chain of thoughts: how many weeks have passed, how many are left, returning Finland, Christmas, leaving Hue, traveling around and finally back to "I am actually in Vietnam."

Fixing bikes has become an essential part of our every day life in here. We need our bikes daily and they break down weekly. We have got a bit fed up with the bike shop where we bought our bikes from. They just laugh at us whenever we go there. First it was funny, but a couple of visits and a bit too many jokes later one just gets fed up. Luckily we found a man who´s repairing bikes just next to our hotel. And he hasn´t made any stupid jokes, at least not so far.

Bug bites, pronouncing issues, bargaining, ending up in places not planned, meeting nice and not so nice people, that´s all part of our every day life here in Hue.
Maybe we´ll continue with this subject some other time...

Best wishes: SickoSaila, recovering from a food poisoning

Trip to Hoi An

Maanantaina lähdimme "viikonloppu"-lomalle Hoi Anin kaupunkiin. Noin neljän tunnin bussimatka sujui vähän vähemmän rattoisasti kuunnellen etupenkissä jatkuvaa tööttäilyä, lapsen rääkymistä ja kuskin röyhtäilyä. Maisemat olivat kuitenkin upeat. Perille saavuttuamme suuntasimme heti väsyneinä ensimmäiseen meille kaupattuun hotelliin. Hintaa neljän hengen huoneella oli 5 dollaria per naama. Hotellia kaupattiin myös sillä, että siellä on uima-allas, joten sinne! No, allashan tosiaan löytyi, mutta se oli aika säälittävän kokoinen ja vielä säälittävämmän siitä teki sen sijainti. Allas oli nimittäin hotellin sisätiloissa ja sitä reunusti ravintolapöydät ja tietokoneet. Jätettiin se kokemus sitten suosiolla väliin.


Hoi An on tunnettu taidokkaista räätäleistään ja vaateliikkeitä löytyikin kaupungista vieri vierestä. Olimme hotellilla lukeneet tästä Peace-liikkeestä vain hyviä arvosteluja, joten sieltähän me sitten löysimme itsemme tilamaassa kasan vaatteita. Minna tilasi pitkän villakangastakin, mekon ja hameen. Saila sai myös villakangastakin, juhlamekon, arkimekon ja hamosen. Rahaa paloi Hekkalan rouvalla 72 euroa ja Ohrasen neitokainen törsäsi 97 euroa. Ei paha. Kaiken tämän teettämiseenhän siis meni vain kaksi päivää ja muutama sovituskerta.

Yksi matkamme kohokohdista oli tietenkin RANTA <3!! Merivesi oli ihanan lämmintä ja aallot ajoittain aika isoja. Niin hauskaa ja rentouttavaa!

Aalloissa pomppimisen ja vaatteiden teettämisen lisäksi shoppailimme ja eräs täti johdatti meidät jonnekin markkinakojujen katveessa olevaan "kauneushoitolaan", jossa otimme manikyyrit ja muut tytöt myös hieronnat. Sähköt eivät myrkyn jäljiltä toimineet vielä kunnolla vaan katkeilivat vähän väliä. Siellä sitten kökötimme kynttilän valossa kun kynsiämme hoidettiin. Aika romanttista, eikö? Tai sitten vain pelottavaa. Manikyyrien lopputuloksesta voi olla montaa mieltä...

Tällaisia aivan ihania suussasulavia leivonnaisia bongasimme Hoi Anista. Eipä ole Huesta vielä löytynyt mitään näin hyvää. namnamnam.

Paluumatkamme oli huomattavasti mukavampi kuin menomatka. Saimme matkata bussilla, jossa oli makuupaikat ja vieläpä kahdessa kerroksessa. Siellä sitten pötkötimme bussin takaosassa ja kuuntelimme musiikkia. Oli oikein kiva palata takaisin Hueen ja omaan mukavaan hotelliimme. Muuten oli kiva reissu, mutta Saila sai jonkun ihme vatsakramppipöpön. Tyttö-raasu oli aika huonona, mutta voi nyt jo paljon paremmin.

Että sellasta tällä kertaa. Uusia seikkailuja luvassa piakkoin. Hyvin todennäköisesti.

and then the translation-wannabe:

On Monday we left for a "weekend" trip to Hoi An which is a small city situated on the coast. Hoi An attracts a lot of tourists. One major reason for this is the numerous tailors who produce made-to-measure clothes for a fraction of the Western prices. So, it's not a surprise we also found ourselves sitting in the chairs of one cloth shop and ordering clothes for ourselves. We ordered winter jackets, dresses and skirts. All this took only two days and couple of fittings. We were happy with the outcomes, especially the winter jackets are great. Minna burned money for 72 euros and Saila 97 euros which is not bad at all for what we got.

Except for ordering clothes and shopping, we were also led to get manicures and massage in some random place by one woman. (No, we're not easily fooled at all!?) The electricity went on and off the whole time, so we were partly sitting in the candle light. Quite romantic, don't you think? Or scary. One can argue on the outcomes of that little adventure.

One of the highlights of Hoi An trip was definately the BEACH!!! <3 The water was so warm and the waves were quite big at times. So much fun and so relaxing!

I also have to mention the incredibly good pastries we found from Hoi An. I havent found anything quite as good from Hue yet :)

So, all in all we had a nice trip except that Saila got some odd stomach bug or something. That poor girl was feeling quite bad but now she's ok or at least much better:) It was good to get back to Hue and our own comfortable hotel.

That's it for now folks. More adventures coming soon. Most likely.