Mötömaa

Suvi vaan ei ole vielä ihan niin päällä, kuin olisin toivonut. Kylmästä keväästä huolimatta sain koulutyöni valmiiksi ja viikonloppuna juhlittiin valmistumista. Ajatuksena oli ommella itselle mekko varta vasten, mutta laiskuus ja ajanpuute voitti. Päätin käyttää kevättalvella hautajaisiin ommeltua mekkoa ja tuunasin sitä laittamalla helmaan valkoisen pitsiliinan. Valkoinen neulebolero ja mammalta perinnöksi saatu nahkainen pikkukäsilaukku loivat mukavan kokonaisuuden, enkä tuntenut oloani liian mustaksi. Pikemminkin kokonaisuus oli minun näköiseni.


Iso kato kävi opiskelujen aikana ryhmässämme. Samaan aikaan alottaneista yhdestätoista ihmisestä meistä valmistui nyt vain kaksi. Ja yhteensä vaatetuksen puolelta valmistui viisi. Ei siis iso joukko, mutta sitäkin taidokkaampi. ;) Samaisessa salissa valmistui kuitenkin toistasataa nuorta ja vähän vanhempaa opiskelijaa eri linjoilta logistiikasta lähihoitajaan.

Koulu oli siis tässä. Nyt tämä valmis artesaani sitten pohtii, että mitä seuraavaksi. Oma yritystoiminta on tähtäimessä. Kesän aikana teen satunnaisia tilaustöitä ja syksyllä tehdään sitten suuremmat päätökset. Nyt olen ajatellut ottaa rennosti ja nauttia kesästä. Blogissakin ehkä alkaa näkyä enemmän tuotoksia, kun ei ole enää koulu haittaamassa muuta tekemistä.

Viimeinen rutistus on melkein valmis. Tänään on se päivä, johon on valmistauduttu kuumeisesti ainakin viimeisen viiden viikon ajan. Opinnäytetyö lähtee minun käsistäni maailmalle. Tai ainakin parille opettajalle ja opponentille.

Tuotteet sain viime viikon alkupuolella valmiiksi ja vappu olikin armotonta kirjallisen työn tekemistä. Ei siinä paljoa vappua kerennyt juhlia, mitä nyt muutaman ilmapallon puhalsi ja parit munkit maisteli. Sekä minä, että asiakas olimme tyytyväisiä työn lopputulokseen. Tästä on hyvä lähteä tekemään seuraavaksi myös itselle vastaavaa settiä ensi kesän vaellusta varten.

Työssäni tein vaellushousut asiakkaan toiveiden mukaisesti. Suurimpana jujuna oli, että housuista jätettiin nappi ja vetoketju kokonaan pois, jotteivat ne ole häiritsemässä rinkan lantiovyön alla. Housuista tehtiin napakasti ylhäällä pysyvät resori+kuminauha -yhdistelmän avulla. Käyttökokemusta ei ole vielä tullut, mutta eiköhän sitäkin muutaman viikon sisään saada.



Housujen kaveriksi tein neulekoneella villapaidan. Koulussa oli puolitoista vuotta sitten neulekonekurssi ja sain kärpäsen pureman siellä. Minulla on mammani vanha neulekone ja aion kesän aikana sen kasata ja katsoa, että saisiko sillä tehtyä jotain. Kyllä on koneella neulominen melkoisen nopeaa, varsinkin kun vertaa minun hiiiidasta käsin neulomista.




Langan ostin Piikkopirrasta Turusta. Lanka on koneneulontaan tarkoitettua merinovillasekoitelankaa. Paidasta tuli ihanan pehmoinen ja asiakas tykkäsi erityisesti retrohenkisestä väristä. :)



Tässä on siis se masiina, jolla tein villapaidan. Tilaahan tuo kotoa vie, pitää jostain raivata jokin nurkka tyhjäksi. ;)

Viikon päästä on seminaari. Sen jälkeen onkin sitten tämä koulu ohi. :)

Tammikuun loppupuolella alkanut projekti saatiin päätökseen viime viikolla, kun oli näytön esittelytilaisuus. Työparinani oli luokkakaverini ja kahdestaan suunnittelimme ja toteutimme yhteensä 23 asua (joista osa oli viiden sarjoja) lasteni päiväkotiin. Päiväkoti on melko uusi ja lapsilla siellä ei ole paljoa vielä roolivaatteita käytettävinään, joten ilmeiseti tämä projekti tuli tarpeeseen.

Päikkäriltä saimme ehdotuksia erilaisista asuista ja ehdotetusta listasta päätimme valita melkein kaikki, jotta saisimme varastoa kasvatettua mahdollisimman paljon. Päiväkodin vanhempainkerho kustansi ostetut materiaalit, osan kaivoimme omista varastoistamme, osa vanhan päiväkodin varastoista ja osa tuli lahjoituksena (mm. koulultamme ja Majapuulta). Osa materiaalista on myös kierrätettyä. Työn päätimme tehdä hyväntekeväisyytenä lapsille.

Me, opettajamme, arvioijamme ja päiväkodin ihmiset olivat kaikki tyytyväisiä lopputulokseen. Tämä projekti oli ihan huippu ja mukavan erilainen tehdä normaaleihin koulutöihimme verratuna. Iloisia värejä ja hauskoja asuja. :) Joten tämän projektin haluan esitellä teille lukijoillekin. Klikkaamalla saat kuvia suuremmiksi. Huomaathan, että mallinuket ovat lapsikokoa (n. 1-6 -vuotiaita).

Siivet esiteltiinkin jo edellisessä postauksessa. Siipiin saa pujotettua kädet sisälle ja niillä pääsee (testatusti) liitelemään kovaa vauhtia. ;) Elävää pintaa siiville tuotiin lepattavilla eri värisillä sulilla. Näitä siipiä tehtiin viisi kappaletta.


Nukkumattia vilauttelin facebookin puolella. Nukkumatille tehtiin viitta satiinista, päähän huovutettu hattu ja vielä unihiekkapussi, johon aplikoitiin toiselle puolelle kuunsirppi ja toiselle puolelle tähtiä.


Viitan selässä on myös aplikoituna taivaankappaleita.


Hattu huovutettiin levyksi ja leikattiin siitä palanen suippolakkiin. Neulahuovutin myös hattuun kuunsirpin tuomaan väriä ja ilmettä.


Kolme pukkia ja peikko oli myös toivelistalla. Pukeille ommeltiin teddykankaasta viitat ja hatut eri kokoisine sarvineen.


Peikon puku on pään yli pujotettava ja solmitaan naruilla kyljistä kiinni. Takana on villalangassta letitetty peikkohäntä. Kangas on säkkikankaan näköistä, mutta todellisuudessa paljon pehmeämpää. Se on ollut edellisessä elämässä pöytäliinana, johon on tullut steariinia. Läntit peitettiin tilkkupaikoilla.


Prinssi ja prinsessa saivat kultaisesta verhosta viitat itselleen. Reunaan ommeltiin kultaiset paljettinauhat. Prinsessalla on tietenkin pinkki tyllihame. ;)


Kuninkaalliset saivat myös kruununsa. Kangas on kovetettu tukikankailla tarpeeksi jämäköiksi. Takana on säätömahdollisuus tarranauhalla, jotta sopii monen kokoiseen päähän. Kruunut jätettiin koristelematta. Ajattelimme, että halutessaan ne voisi päiväkodissa lasten kanssa koristella kangastusseilla tai muillla keinoin lasten näköiseksi. Lisäksi piti muistaa pestävyys ja turvallisuus, kun lapsille tehdään. Pieniä, vaikeasti pestäviä ja helposti irtoavia helmiä emme laittaneet kruunuihin.


Siiliviitasta tehtiin helposti pään yli pujoitettava vyötärölle ulottuva viitta. Muodoltaan se on täysin pyöreä ja pääntie on keskellä. Alunperin oli tarkoitus, että tehdään siilin piikeistä hiukan pulleita, vanulla täytettyjä piikkejä, mutta viitalle olis tullut liikaa painoa ja olisi tuntunut epämiellyttävän kuristavalta kaulasta. Siiliviittoja on viisi kappaletta.


Piikit ommeltiin fleecesuikaleista, joten viitta pysyy mukavasti tasapainossa harteilla.


Nämä viitat kulkivat meidän puheessamme vihreinä viittoina. Niiden on tarkoitus olla monikäyttöisiä esim. sammakoille, kuusille ja kaikelle muulle vihreälle. Näitäkin on siis viiden kappaleen sarja.


Muodoltaan myös nämä ovat pyöreitä, joissä pääntie keskellä. Pääntielle on ommeltu resori. Materiaalina on vanhoja valkoisia lakanoita.


Työparini värjäsi aurinkovärjäystekniikalla lakanat kauniin värikkäiksi. Värierot viittojen kesken johtuvat eri värjäyskerroista. Toisella kerralla oli hiukan tummempaa värjäyslientä ja toisella vaaleampaa. Näin viitoista saatiin myös monikäyttöisempiä ja elävämpiä.


Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä tulee toukkaviitta. Myös tuhatjalkaiseksi kutsuttu (vaikka jalkoja onkin yhteensä vain kolmekymmentä). Pitkän mallinen viitta, jossa on viisi pääntietä. Reunalla roikkuu fleecestä tehdyt jalat. Omasta mielestäni tämä oli ideana aivan mahtava ja se piti tietenkin toteuttaa.


Viitasta tehtiin kaksipuoleinen. Toinen puoli vihreä, toinen keltainen. Näin saadaan vaihtelua ja valinnan mahdollisuus toukkaleikkeihin. Pääntiet on huoliteltu vinonauhalla.


Asut on tehty niin, että myös päiväkodin aikuisetkin pystyy niitä tarvittaessa käyttämään. Aikuisen pää mahtuu päänteistä ja viitan narut riittävät aikuisellekin

Tässä siis projektimme kokoneisuudessaan. Työtunteja kului suunnitteluun ja valmistukseen yhteensä 134h. Näytöön laskimme lisäksi tunteja valokuvauksesta, portfolion kokoamisesta ja näytön valmistelusta. Muuta en pysty enää tästä sanomaan, kuin että tämä oli ihan huippuprojekti!

Nämä siivet on tehty pikkulinnuille, 2-5 -vuotiaille. Tai no, eihän nuo nyt ihan niin pikkuisia enää ole. Ehkä sellaisen variksen kokoisia, kun värimaailmakin viittaa hiukan sinne suuntaan.


Koulukaverini kanssa otimme vastaan projektin tehdä lasteni päiväkotiin roolivaatteita. Päiväkoti on uusi, ollut toiminnassa vasta reilu pari vuotta, eikä siellä ihan hirveästi ole vielä roolivaatevarasto kertynyt. Niinpä tartuimme härkää sarvista ja aloimme tehdä niitä.


Nämä siivet ovat vain yksi osa ja tällä viikolla valmistuu loput. On nimittäin pakko. Tämä projekti on samalla näyttötyömme ja ensi maanantaina on raportin palautus ja torstaina itse näytön esitys. Kiireeksi pistää, mutta eiköhän me tästä valmista saada. :)


Esittelen kaikki asut sitten, kun ne ovat valmiita ja kuvattuja. Nämä kuvat ovat muuten valokuvauskurssilla harjoituksena otettuja. Opettaja toi mukanaan ihan oikeita studiosalamoita ja niitten kanssa sitten opettelimme ottamaan kuvia.

P.S. Olethan muistanut käydä tykkäämässä Mötömaan facebook -sivusta, kun 50 tykkääjää menee rikki (eli aika pian), järjestetään siellä jotain pientä arvontaa. ;)

Opparia pitää pikkuhiljaa aloitella. Aiheenani on siis suunnitella ja valmistaa asiakkaalle vaellushousut ja villapaita vaellus- ja retkeilykäyttöön. Samalla taidan tehdä ne myös itselleni. Asiakkaanani on vaellusystäväni, jonka kanssa on taas reissu suunnitteilla ensi kesäksi.

Ajatus opinnäytetyön aiheesta lähti, kun viime kesänä keskustelimme, että kaikinpuolin hyviä vaellushousuja on todella vaikea löytää mistään. Jossain merkissä on jokin hyvä ominaisuus, joka puuttuu taas jostain toisesta vastaavasta merkistä. Lisäksi kaikki vaellushousut ovat vetoketjullisia ja napillisia, joten jokaisessa housussa nappi jää yleensä juuri rinkan lantiovyön alle ja painaa siellä. Tästä lähti ajatus, että pitää ommella itse housut, joissa on istuvuus ja ominaisuudet kohdallaan. Ja jotta aihe ei olisi liian helppo, tähän lisättiin vielä villapaita, jonka todennäköisesti toteutan neulekoneella.

Ajatustyötä on jo tehty, mittoja otettu ja asiakkaan kanssa neuvoteltu. Tänään aloitin konkreettisen työn ja piirsin housun peruskaavat asiakkaan mitoilla. Asiakas tulee ensi viikonloppuna käymään tälle suunnalle ja tarkoituksena olisi tehdä ensimmäinen lakanaversio housuista, josta pääsee sitten muokkaamaan ja jatkamaan eteenpäin.


Tästä se alkaa. Koko projektin pitää olla valmis toukokuun alkupuolella, jos mielii tänä keväänä valmistua.

Aloitetaan vanhemmasta päästä valmistuneita. Syksyn ensimmäisen jakson päätteeksi sain valmiiksi tämän keskiaikahenkisen mekon. Mekko oli kulttuurilähtöisen valmistamisen näyttötyö ja oli oikein onnistunut sekä itseni, että muiden mielestä.

Työssä piti olla joku omaan kulttuuriin ja taustoihin liittyvä lähtökohta, josta lähdetään kehittelemään itselleen juhla-asua. Samassa jaksossa oli pukuhistorian kurssi, josta sai ottaa ideoita ja vaikutteita. Kevyenä keskiaikafriikkinä oli aikakausi itsestään selvä. Luonto kuuluu myös hyvin läheisesti persoonaani, joten tästä lähdin kehittelemään ideaa eteenpäin.

Kaavoitukseen hain ideaa keskiaikaisesta surcotista (päällysmekosta). Kädentieltä lähtevä ja kiilan kärkeen päättyvä yhdistetty rinta- ja vyötärömuotolaskos matkii myöhäisemmän keskiajan suuria kädenteitä, helvetin ikkunoita. Takana on samanlainen leikkaussauma, johon on ommeltu väliin sirkkalista nyöritystä varten. Helman punaiset osat ovat suoria kaitaleita ja leveys helmaan on tehty kolmion mallisilla kiiloilla. Keskiaikana käytettiin paljon nimenomaan suoria kappaleita, koska kangasta oli vähän, se oli kallista eikä kovin leveätä. Kaavaan olen edelleen oikein tyytyväinen. Pitkittäisleikkaussaumoilla sai kauniisti muotoa ja olen ajatellut samanlaista leikkausta koittaa lähiaikoina myös trikoosta tehdylle mekolle tai tunikalle.



Materiaaliksi valikoitui luonnonkuidut ja niistä erityisesti pellava. Kangas on todennäköisesti pellava-puuvillasekoitetta, ihan tarkkaa tietoa ei ole, sillä ostin sen Jättirätin palalaarista. Pääntien painatuksien idea lähti omasta vaellusharrastuksesta ja Suomen luonnosta. Pohjoisessa Lapissa tavattava ruohokanukka on hurmannut kauniilla yksinkertaisuudellaan vaellusreissuillani ja siitä hain muodon pääntien kuviointiin. Lisäksi kuviointi sopii hyvin yhteen keskiaikaiseen henkeen.


Mekossa on toisella sivulla piilovetoketju helpottamassa pukemista. Takaosan nyöri on ihan sellaista pyöreää hupparinyöriä. Voi olla, että se siitä vielä vaihtuu, kunhan löydän sopivampaa.

Kokonaisuutena siis oikein mukava mekko. Pääsee käyttöön ainakin ensi kesänä keskiaikaisilla markkinoilla. ;) Ja jos jotkut sopivat pippalot tulee eteen, niin eiköhän se sinnekin päälle pääse. Ideoita saa esittää, että mitä voisi tuohon lämmikkeeksi lisätä päälle viileämmän kesäpäivän sattuessa. Neulottu huivi/keeppi, bolerotyyliset lisähihat, pitkähihainen alusmekko tai -paita?