Ladonlaudasta on moneksi

Kotiimme on kuin varkain ilmestynyt vanhaa ladonlautaa sinne sun tänne. Se ei missään nimessä ole huono asia, päinvastoin, rakastan vanhan patinoituneen laudan rosoista ja värivivahteikasta pintaa. Olen vaan yhtäkkiä huomannut, että sitähän on useammassakin huoneessa - mutta ei haittaa, ei yhtään!

 

 

 

 

Patinoitunut puu toimii hyvin taustana detaljikuville ja sitä tuleekin käytettyä usein Insta-kuvissa. Toistaa ehkä itseään, mutta minkäs teet; kun on kaunis pinta, niin on kaunis pinta!

  

Eteisen taso

Eteisen tasomme on tehnyt kaverin pikkuveli, tuolloin vain 17-vuotias puuseppätaituri. Uskomatonta, miten taitavia toiset voivat olla jo nuorina! Hän teki tason pyytämieni mittojen mukaisesti; tason rakenteet on tehty uudesta täyspuusta, mutta ylä- ja alataso ovat nuoren miehen kotitilan ladon seinästä. Kuulemma juuri siitä tuvan ikkunaan päin olevalta seinältä, eli idyllinen maalaisnäkymä tuvan ikkunasta ei ollut enää niin idyllinen. ;)

Taso on ollut meillä noin kolme(?) vuotta. Olen edelleen siihen aivan "lööv", erityisesti juuri patinoituneisiin tasoihin. Olen välillä miettinyt pitäisikö valkoiset osat maalata mustiksi, mutta se on jäänyt vasta suunnitteluasteelle. Valkoinen on ehkä kuitenkin turvallisempi vaihtoehto tulevia sisustustrendejäkin ajatellen. Olen kovasti tykästynyt mustiin huonekaluihin, mutta pelkäänpä, että kohta ne ovat "so last season" tai että kyllästyn siihen helposti, joten pidättäydyn vielä tässä tutussa ja turvallisessa valkoisessa. Aika tylsää tekstiä sisustajalta, koska juuri meidänhän pitäisi uskaltaa kokeilla uutta ja epävarmaa - niinhän ne parhaat lopputulokset syntyvät! Mutta joo, katsellaan, nyt on hyvä näin ja toisaalta, tuohan valkoinen ihan eri tavalla valoa ikkunattomaan eteiseen, kuin musta. Yritän epätoivoisesti perustella itselleni, etten ole heti seuraavaksi kurvaamassa maalikaupan pihaan... ;)

Sängynpääty

Ja mistäs meidän sängynpääty on tehty? No ladonlaudoista tietenkin! Alla kuvakoostetta Instassa julkaistuista sänkykuvista eri stailauksilla. Maailma muuttuu, niin sisustuksemmekin - hela tiden! ;)

Työkaverini asuu maalla ja he olivat purkamassa vanhaa, siis tosi vanhaa latoaan. Tartuin tilaisuuteen ja tiedustelin vaivihkaa, mitä he aikoivat tehdä vapautuville laudoille... Aina kannattaa avata suunsa eli pian olinkin lautakasan onnellinen omistaja. Minulla ei ollut mitään hajua, mitä laudoista tekisin ja ne laitettiin vuodeksi varastoon odottamaan kuningasideaa. Ja sieltähän se idea sitten ajan myötä tupsahtikin; laudoista päätettiin tehdä runkopatjasänkyymme näyttävä pääty. Miestäkään ei tarvinnut kauaa ylipuhua ja kohta olimme jo rivitalokotimme takaterassilla lautoja sahaaamassa. 

Projekti oli loppujen lopuksi suht yksinkertainen; ensin vähän suunnitelmaa paperille ja sitten piirustusta toteuttamaan. Teimme päädyn taakse tukipuut, joihin laudat ruuvattiin vaakatasoon. Yritimme erinäisin kemiallisin kokeiluin saada ruuvien kannat ruostumaan, mutta ei onnistuttu. Niinpä värjäsin kiiltävät ruuvinkannat mustalla tussilla piiloon - käyhän se näinkin! ;) Tätä kirjoittaessa tuli mieleen, että ruskeahko kynsilakkakin toimisi oikein hyvin. Tällaisena ruskeanrakastajana sitä tietysti löytyy varastoista, joten pitäisiköhän illalla lakata kynn... eikäku ruuvit. :D

 

 

Olin saanut vision, että haluan sängynpäädyn näyttävän vanhalta ovelta, joten se kaipasi vielä  rekvisiitakseen kahvaa, saranaa ym. Lundagårdilla oli hyvä valikoima erilaisia ruosteisia heloja, joten tilasin sieltä pienen ovenkahvan, saranat sekä säpin päätyä koristamaan. Pääasiahan oli, että pääty näyttää hyvältä, joten on pelkkä sivuseikka, että saranat ja kahva ovat samalla reunalla tätä ns. ovea. ;) 

Kaktushyllyt

Keittiön ruokailutilan kaktushyllyistä olen bloggaillut jo aiemminkin. Tämä diy-idea kehittyi pikkuhiljaa ja yht'äkkiä minulla olikin täysin valmis hyllykonsepti. Päämateriaalit eli laudat löytyivät valmiiksi varastosta, joten piece of cake! Lisäksi hankittiin mustat rautakannakkeet ja siinähän se sitten olikin; uusi koti kaktuksille. Hyllykokonaisuus on mielestäni näyttävä, mutta käytännössä olen huomannut, että nyt kaktukset ovat jopa liiankin "piilossa", enkä meinaa millään muistaa kastella niitä. Mutta nou hätä, onneksi ne eivät ole liian ronkeleita, vaan edelleen töröttävät terhakkaasti ruukuissaan.

 

Varastossa on vielä joitakin lautoja jäljellä, joten katsellaan, mitä niistä seuraavaksi keksisi. Pitänee siis lähteä ajatusta kirkastamaan kahvikupillisen ääreen - perjantaipullaa tietenkään unohtamatta! :)

 

Ihanaa, edessä on vapaa viikonloppu

- rentouttavaa ja nautinnollista viikonloppua

meille kaikille! :)

Mirkka 

 

 

Suloisen piikikkäät kaverit

Minulla ei ole koskaan ollut kovin paljon kukkia tai viherkasveja kotonani. Vihreänä pilkkuna on korkeintaan toiminut yksi palmu tai jokin vastaava "trendikasvi". Olen käyttänyt sisustuksessa myös jonkin verran aidonnäköisiä tekokasveja tai -heiniä. Nykyisin nämä kestokasvit ovat kuitenkin saaneet lähteä kirppiksen kautta uusiin koteihinsa ja tilalle on tullut ihka oikeita kasveja. Vieläkään kotimme ei ole varsinainen viherkeidas, mutta siellä täällä on kuitenkin vihreää - sitä elävää.

Olen tykästynyt kaktuksiin ja mehikasveihin. Ne käyvät tyylillisesti meille (= ei liian romanttisia) ja mikä parasta; ne ovat helppohoitoisia. Aika jännä juttu muuten, että voisin nyhrätä pihakasvillisuuden parissa vaikka kuinka kauan; aina löytyy nypittävää, suihkuteltavaa, tai muuta näprättävää, mutta sisällä en jaksa pitkään leikkiä puutarhuria. Niinpä em. kasvit ovat meille juuri passelit! Ai niin, yksi ihanuuksista meinasi unohtua; onhan meillä kummituspuu! Tuo ihmetystä herättävä härpäke - IHANA! 

Ensin minulla oli vain kaksi kaktusta pienissä lasi"akvaarioissa". En keksinyt alla oleville lasilaatikoille järkevämpääkään nimeä... Kaktukset olivat kaikessa piikikkyydessään niin söpöjä, että niitähän piti saada lisää! Mutta minne niitä laittaisi, kun kodin joka sentti on jo sisustettu?!? ;) 

Mielessä oli jo pidempään pyörinyt ajatus, että keittiön seinäkellon tilalle tehtäisiin varastossa olevista vanhoista patinoituneista ladonlaudoista pari hyllyä. Siitä se ajatus sitten lähti;  seinäkello kiertoon ja tilalle kaksi hyllyä - kaktuksille! Eli ei muuta kuin hyllynpidikkeitä etsimään. Tämä olikin yllättävän työlästä, koska laudat olivat melko kapeita eli kannakkeenkin piti olla tarpeeksi pieni. Kaupoissa kiertelyn ja netissä pörräämisen jälkeen sopivat löytyivät Lahden Halpa Hallista. Aika kaukaa piti siis hakea, mutta hoidettiin anoppilassa käynti siinä samalla - kätevää. Samaisessa liikkeessä oli laaja valikoima mitä erilaisempia (ja tosi edullisia) kaktuksia, joten alettiin olla jo melko lähellä toivottua lopputulosta. Kotiin päästyä vaan sahaamaan laudat sopivan mittaisiksi, hyllynpidikkeet paikalleen ja seiniin reikiä poraamaan, eli miehelle taas pientä puuhastelua. ;) Mutta puuhastelu kannatti, hyllyt saatiin seinälle, kaktukset hyllyille ja mikä tärkeintä: rouva tyytyväiseksi!

Hyllyille hankittiin saviruukkujen väliin kontrastia luomaan metallinhohtoiset sarvet ja alumiininen marokkolaistyylinen koristelautanen.

 

 

Hyllyjen alla on valkoinen vitriinikaappi, jonka stailaus noudattaa samaa tarjotin- ja ruukkulinjaa kuin hyllyilläkin. Ja koska valoa ei ole kotona koskaan liikaa, teimme ruskeasta narukoristellusta lasimaljakosta pöytävalaisimen Clas Ohlsonin pulloon tarkoitetulla lampunpidikkeellä. Kotimme alati laajentuva DIY-sarja sai siis taas täydennystä. :)
 

  Minulla on ollut jo pari päivää syksyinen fiilis, mutta ei anneta vielä periksi vaan nautitaan harvenevista auringonsäteistä ja orastavasta syksyn värikkyydestä! :)

 

Mirkka