Ensimmäiset korkkikangaskokeilut - kassi ja pussukka

Korkkikangas - mahollisesti miun uusia lemppareita!

Korkkikangasta on näkyny siellä ja täällä ja tuolla viimeaikoina (lähinnä instagrammissa ja pinterestissä), ja ajatus siitä kiehtonut miuta todella paljon. Yks päivä näin sitä eurokankaassa, ja sillon oli napattava mukaan.

Tiesin jo heti, että ensimmäinen korkkikokeilu tulis olemaan jonkun kassin pohja. Ehkä semmonen pehmeä aloitus. Miun melko mittavasta kangasvarastosta löytyi tuommoinen vasta kuukauden-pari kaapissa marinoitunut Eurokankaan palalaarista löytynyt kukkakangas. Sitä on aiemminkin blogissa vilahtanut puikkosuojan muodossa. Tykästyin tohon kankaaseen koko ajan enemmän, ja nyt vähän harmittaa etten ostanut sitä puolta metriä enempää.

Vähän yllätin itseni yhdistämällä korkkikankaan ei-musta-valkoiseen kankaaseen. Hyvä mie! Oon helposti vähän tylsä kankaiden yhdistelijä. Miuta myös yllätti miten helppo tuota korkkikangasta on ommella. Jotenkin oletin haastavammaksi materiaaliksi. Ensin ompelin ja käsittelin korostetun varovasti, mutta sitten tajusin että eihän tämä tästä miksikään mene!

Kassin kaveriksi (tai jos rehellisiä ollaan, niin tämä syntyi ensin) tein pienen pussukan. Ainakin eurokankaaan korkkikankaassa oli semmoiset pesumerkinnät, ettei mitään pesua suositella. Sillä päättäelin, että aivan yhtä hyvin voi sitten iskeä rakkaalla dymolla pussiin merkinnänkin, kun ei tarvitse miettiä miksikä pesussa menee, tai miten pesussa pysyy. Keräsin pussukkaan itselleni budjetin tämän vuoden kässämessuille, käteisen käyttö on noissa tapahtumissa järkevää + ainankin miun on helpompi pysyä budjetissa.

Malliltaan kassi on ihan perus kangaskassi vuorilla ja magneettilukolla. Laiskuus voitti, enkä tehnyt kassiin sisätaskua. Sen sijaan päätin laittaa eurokankaasta ostettua mittanauha-nauhaa ja papukaijalukon, johon saa sitten pienemmän pussukan kiinni. Tarkempisilmäinen saattaa huomata, että tuon kässärahapussukan nauha on väärinpäin.. On täysin mahollista, että olin jo ommellut pussukan kun sain idean tuohon nauhalenkkiin. Siinä sitten vaan vuorin pohjasaumaa auki, ja pussukkaa ympäri ja sivusaumaa auki ja ja ja. Mutta aivan hyvä tuli! 

Psst. Kerron salaisuuden: kassin sangat oli tarkoitus olla myös korkkikangasta, mutta miulla kävi pieni leikkausonnettomuus. Onneksi olin hamstrannut nuo mustat tekonahkaiset laukunsangat joskus. Mutta itseasiassa oikein kiva näin! Johonkin toiseen kassiin sitten sangatkin korkista.

Pussukan vuorikin on tuota ihanaa palalaarista löytynyttä kukkakangasta. Hitto että mie rakastan eurokankaan palalaareja. Tai no palalaaria - se on se "Käsityöpuuvilla", johon tekee mieli aina sukeltaa.

Millonkohan mie oon sitä mieltä, että miulla on tarpeeksi kasseja? En varmaan koskaan.

-Tiina

Darth Vader kuulokekukkaro

...koska tietenkään pussukoita/kukkaroita ei ole ikinä liikaa!

Jostain syystä isommat projektit tökkii nyt tällä hetkellä. Useita on kesken, mutta loppuun saattaminen siintää vaan kaukaisena horisontissa. Toki tässä on uutta harjoittelua ja muuta meneillään, että kyllä ne käsityötkin ajallaan varmasti valmistuu. Mutta pienillä projekteilla saa pidettyä intoa yllä. 

Oon myös reilu kuukaus sitten saanut itteni takas säännöllisesti salille, mikä on mahtavaa, mutta sekin syö vähän kässäaikaa.

Kyllästyin salinyssäkän pohjalla pyöriviin bluetooth kuulokkeisiin, ja siitä se ajatus sitten lähti. En tiiä paljon kyseiset kuulokkeet maksoi (sain ne siskolta joululahjaksi), mutta veikkaan ettei ihan kympin kuulokkeista ole kysymys, joten haluan ne myös pitää ehjänä ja kurissa ja järjestyksessä. 

Ehkä nolo tunnustus: Siis toi teknologia on miulle ihan noituutta. Joka kerta kun salille/lenkille lähtiessä isken noita kuulokkeita korvaan, niin mietin että miten ihmeessä se musiikki voi kännykästä tulla, kun siine ei ole mikään kiinni. Mie oon helposti hämmennettävissä.

Tuo ihana Darth Vader kangas, JOKA MUUTEN HOHTAA PIMEÄSSÄ (huomasin vahingossa), on eurokankaan palalaarilöytö. Oon marinoinut sitä kaapissani muutaman kuukauden. Miulla on sitä itseasiassa kaksikin eri pätkää, toisen löysin Tampereen keskustan myymälästä ja toisen Ideaparikin. Tää on taas näitä, että on liian upeeta kangasta, eikä sitä meinaa raaskia käyttää! Koska entä jos kuitenkin sittenkin joskus oiskin keksinyt parempaakin käyttöä sille. Miun pää on outo ja haluaa vaan hamstrata ja hillota asioita. Ajattelin sitten aloittaa pienen palasen käyttämisellä, vähän pistää varpaita veteen ja totutella.

Vapaalla kädellä, kuten varmasti hyvin huomaa, kirjoin Darth Vaderille vielä kuulokkeetkin päähän. Pussukka on kahdella nepparilla kiinni. Joku tovi sitten hommasin Prymin nepparipihdit, ja tekis mieli laittaa neppareita kaikkeen. Laitoin myös käytöstä poistetusta kengännauhasta pienen lenksun pussukkaan, jos haluan salikassin sijaan sitä roikottaa vaikka eteisessä, josta kuulokkeet on helppo napata lenkille mukaan. Oikaisin, enkä vuorittanut pussukkaa. Siinä on pelkästään kiinnisilitettävä tukikangas.

Kuten kuvasta ehkä saa osviittaa, hamstraan myös miun salinyssäkkään asioita. Siellä nyssäkän sisällä on vielä muutama muukin tärkeä, tai vähemmän tärkeä hommeli. Miun salisälässä on huomattavissa kaks selkeetä teemaa: Star Wars ja Secret Society of Vegans. Ja älkää antako tuon pallon iloisen apinanaaman hämätä, se on hyvin hyvin hyvin ikävä vehje..

Piti päästä toki heti lauantai-illan ratoksi Poltteelle kuvaamaan oikeessa ympäristössä.

Oon kyllä enemmän kun tyytyväinen, että oon saanu itteni takas salille säännöllisesti. Kyllä voi tämä täti noin sata miljoonaa prosenttia paremmin. Etenkin, kun yritän olla ajattelematta sitä miten paljon kunto on huonontunut, vaan mieluummin sitä miten nopeasti sen kasvun taas huomaa!

-Tiina

Star Wars käsilaukku Halloweeniksi

Myönnän - oon malttamaton. Miun oli täysi aikomus pistää tämä kassi blogiin vasta lähempänä halloweenia, mutta en vaan malta! Joskus sitä vaan on itteensä ja kässäilyihinsä niin tyytyväinen, että pitää päästä välittömästi paukuttelemaan virtuaalisia henkseleitään. Etenkin kun ompelu ei ole ihan aina se eniten onnistumisen kokemuksia miulle tuottava kässäilyn muoto.

Ohje: Heidi Foldover Clutch and Wristlet - Swoon patterns

Linkin takaa voi tilata ilmaisen englanninkielisen pdf-ohjeen. Huom. Swoonin ohjeissa kankaat leikataan kaavoja myöten, eli kaavat itsessään sisältää saumavaran. Sanon tän siksi, että miun piti ite erikseen kysyä, koska hämmennyin. Niin sitä vaan kaavoihinsa kangistuu (heh heh) ja tottuu tekemään asiat tietyllä tavalla.

Mie oon niin tyytyväinen! Ompelujälki ei tietenkään ihan priimaa ole, mutta tämähän näyttää ihan oikeelta laukulta! Ja ompelujälkikin paranee koko ajan. Kyllä miulla melko monta tuntia vapaapäivästä meni tämän kanssa puuhastellessa, ja oli täysin sen arvoista.

Nämä magneettinepparit on miun uus lempparijuttu. Eikö näytä heti siistimmältä ja ehkä laadukkaammaltakin kassi? En oo kummonenkaan ennustaja, mutta veikkaan näitä näkyvän vielä tässä blogissa. Niin, ja tämä upee star wars halloween kangas oli ebaysta semmoinen "ihan pakko saada!"-ostos.

Ohjeesta poiketen en laittanut sekä tukikangasta että kiinnisilitettävää fleeceä - mitä se ikinä onkaan - tähän kassiin. Mie käytin pelkästään ompelijanmaailmasta ostettua kiinnisilitettävää polyesterihuopaa, joka on ihan siinä rajalla, että oisko näin pieneen projektiin liian paksua. Mutta hyvältä näyttää miun silmään. Ompelijanmaailman myyjä vielä kehui, että on kierrätysmateriaalista tehtyä tuo huopa. Sieltä pitää vaan ostaa aika isoja satseja kerrallaan (tämä tukihuopa tais olla 15€/2m), mutta ostin tätä kyllä isompaa projektia varten. Se isompi projekti vaan oottelee vielä, että kerään ompelurohkeutta.

Ohjeesta poiketen laitoin molemmille puolille nuo pienet lenksut D-renkaineen, että sain pitkän ketjuhihnan kassiin. Mie tykkään ite eniten pitää olan yli meneviä kasseja. Ohjeen mukaanhan tässä olisi vain rannehihna, että laukkua voi pitää tyylikkäästi kädessä. Mie unohtaisin sen kuitenkin johonkin baaritiskille sen jälkeen, kun miun maailman huonoin viinapää on juonu puolikkaan oluen.

Kassin takana on erillinen tasku, johon päätin laittaa oranssin ketjun. ihan jo senkin takia, että semmosen olin jollain Merletto-reissulla hamstrannut mukaan. Hetken mietin, että oisin laittanut tuohon laukun suulle tuon oranssin ketjun, mutta päättelin mustan olevan turvallisempi miun ..eh.. potentiaalisesti persoonallisen ompelujäljen kanssa. Ja ei - se ei tiiiiiietenkään ole pieni päättelemätön langanpätkä tuossa kuvassa. Näette harhoja.

Mistä mikäkin ostettu: 

Star Wars-kangas ja ketjuhihna- Ebay

Vetoketjut - Merletto

Magneettinepparit ja tukihuopa - Ompelijanmaailma

Tekonahka ja vuorin puuvillakangas - Eurokangas

Sitten vaan odottelemaan loppukuun ja ens kuun alun kekkereitä. Yks kässäbloggarikin (jota muuten uudessa harjoittelupaikassa luultiin palttiarallaa 7 vuotta nuoremmaksi) täyttää sillon vuosia. Köh köh. Pakko on kotihiiren lähteä yöelämään ihan jo senkin takia, että saan uuden kassin olalle.

-Tiina

Bling bling! Pieni heijastavien koristeiden tehdas

Melko pimeää alkaa olla tuolla ulkona maailmassa. Ja kaikki lisänäkyvyys on enemmän, kuin tervetullutta.

Vitsi että mie rakastan niitä hetkiä, kun visio kohtaa toteutuksen. Tää heijastin näyttää JUST niin kivalta tuossa repun etutaskussa, kuin suunnittelinkin. Idea syntyi alempana esiteltyjä Rebel Alliance-heijastimia leikellessä. Niiden keskeltä jäi sopivasti pisaran näköisiä paloja heijastavaa nauhaa yli. Ja pisaroista se idea sitten lähti. 

Tämä (kuten muutkin jälkeenpäin nähtävät heijastavat korut) on tehty 5cm leveästä heijastavasta nauhasta + akryylihuovasta. Tämä pilviyksilö on yksipuolinen ja harsittu kiinni repun etutaskuun.

Idea näihin timantteihin löytyi instagrammista joskus viime syksyn kieppeillä. Harmi, etten yhtään muista kenen tilistä tuli vastaan. Teinkin viime jouluksi muutaman timanttiheijastimen sen kuvan innoittamana. Jostain takavasemmalta tuli sitten mieleen, että "Hei! Miun pyörän kori huutelee heijastinta killumaan!" (Huolestujille tiedoksi: käytän tietenkin myös valoa pimeällä, en luota pelkkään heijastavaan killuttimeen, vaikka mielestäni onkin aika ihana.)

Timantit ovat kaksipuoleisia ja nauha pujotettu pyörän kotiin kiinni. Tarkoitus oli, että voivat vähän vapaasti lepatella, jolloin valo ehkä osuu vielä paremmin ja suuremmalla todennäköisyydellä. Teoria ja käytäntö ei ihan kohdanneet, koska nauhat on ehkä pikkasen turhan liian pitkät, kun timanteilla on paha tapa pyrkiä koriin sisälle. Timanttien sisäpuolen viivat on tussilla piirretty. Piti olla ommeltuja, mutta ompelukoneen säädöissä oli pientä häikkää, eikä jälki ollut siistiä. Mutta hyvin on pysyneet tussillakin. Näitä timantteja tuli lahjoitettua myös muutamalle luokkakaverillekkin, mutta eipä sitä kaikkea kerkeä kuvaamaan.

Käsi pystyyn, kuka tunnistaa? Eli siinä olisi kolme Rebel Alliance-merkkiä elämäni Star Wars-faneille. Pitää kyllä joku Star Wars-henkinen heijastin ittelenikin tehdä, piti vaan ensin pitää tyytyväisenä miehiä elämässäni. Tein yhden heijastimen sen jälkeen kun näin #heijastin-tägillä instagrammia selaillessani semmoisen @kettukiesi-tilillä ja tuli yhden kaverin ilahduttaminen mieleen. Sitten piti tehdä toiselle. Ja kolmannelle. Instagrammista puheenollen: miulla on jo ihan pikkasen vajaa 500 seuraajaa. Huikeeta! 500 kohdalla ajattelin pitää jonkun pienen arvonnan.

Tähän delfiiniheijastimeen tuli idea särkänniemi-fiaskosta + noista ebaysta löydetyistä delfiiininapeista. Jälkiviisasteluna tuohon olisi sopinut paremmin toisen värinen huopa alle. Jokin, mistä heijastinkangas eroittuu paremmin.

Veikkaan, että pieni heijasvien korujen jatkaa edelleen toimintaansa. Ainakin pitää päättää mitä kivoja heijastavia juttuja voisi tehdä, mihin yhdistän ebaysta ostettuja maatuskanappeja.

-Tiina

Neuleille oma projektipussukka

Tuossa vasta tein merihenkisen projektipussukan, mutta sehän on selkeästi virkkaukselle. Siinähän on virkattu ankkuri. Homma on siis täysin selvä, eikä sillä voi samalla tapaa neuloa. Sehän ois vähintään outoa. Tai sitten on myös mahdollista, että halusin vaan keksiä tekosyitä ommella lisää näitä projektipussukoita.

Kangas on ostettu poppanavakasta, jossa on kyllä ihan liikaa ihania kankaita, onneksi on hankalalla puolella kaupunkia ittelleni. Kaavana toimi sama ruutupaperiin suurinpiirtein piirretty ja siitä leikattu, kuin viime pussukassa. Mutta tosiaan esimerkiksi tuuma&toimi-blogista löytyy suomenkielinen ohje. Tällä kertaa tuli muuten käsiaukoille huomattavasti vähemmän ruttuja. Eli johan näitä pitää senkin takia tehdä lisää, kun taidot kehittyy koko ajan.

Tietenkin jos tekee neulomiseen oman pussukan, niin se vaatii myös jotain neulehenkistä koristetta. Tämä succaplokin "Knitting is not a crime"-tägi tarttui josku mukaan jollain Pyöröpuikko-reissulla. Jos käytte Lappeenrannassa, niin käykää pyöröpuikosta. Lankojen ja kuteiden lisäksi aivan ihanaa pientä tilpehööriä. Mie RAKASTAN tilpehööriä. Rakastan myös sanaa tilpehööri.

Nyt sietää sitten suorittaa neulekävelyäkin. Varovasti toki ja autoihin huomion kiinnittäen ja sukkapuikkojen rintalastaan puukottamispotentiaalin huomioon ottaen. Mutta muuten suosittelen neulekävelyä lämpimästi! Ihan jo senkin takia, että ite kehtaisin tehä sitä paremmin Tampereen lähiöissä, jos ihmiset tekis muutenkin.

Ruma pömpeli valikoitui kuvaustaustaksi söpön nallen takia

Minkähän tekosyyn sitä sitten keksisi pussukoiden tekemiselle, kun neulomiseen ja virkkaamiseen on omansa? Tietty eri kokosia pitäis kyllä olla. Ehdottomasti.

-Tiina

Merihenkinen projektipussukka

Tässä on taas semmonen projekti, joka on muhinut mielessä jo pitemmän aikaa, mutta toteutui vasta kun näin (vielä hienomman) version Vilkasta virkkausta!-rymään. Eli käsivarrella kannateltava projektipussukka. Idea tuli vastaan joskus pinterestiä selaillessani. Oma piti vaan koristella virkkauksella, koska ankkuri oli jo valmiina. Ja koska miksi ei!

 Oon ollut reilut pari viikkoa koulussa ja nyt jo oon saanut ihmettelevää/ihailevaa kommenttia koulun pihalla kävellen neulomisesta/virkkaamisesta. Miulla vaan on ollut vähän huono varustelu kyseiseen hommaan. Semmosta oon jo jonkin aikaakin pohtinut, että virkkaus-/neulontakävelystä tulis isompi juttu, kuin sauvakävelystä ikinä jos sitä lähtis kunnolla lanseeraamaan! Who's with me?! Tässä on vaan ittellä semmonen ongelma, että miuta helposti meinaa nolottaa jos yksin virkkauskävelen. Vaikka järjellä ajateltuna veikkaisin, että Tampereen lähiöissä on näkynyt 1-2 oudompaakin juttua kuin kolmekymppinen virkkaaja.

Ankkuri

Ohje: Ankkuri / Molla Mills - Virkkuri 3

Lanka: Liina kalalanka (12 säikeinen) / Suomen lanka

Koukku 2mm

Tämä kassihan on myös käännettävä, joskin ite laitoin vähän tylsästi samaa kangasta molemmille puolille. Sormet kyllä syyhyää tehä lisää. Pussille löytyy ohje esim. Tuuma&toimi - kätsy kässäpussi. Omaan vilkuilin tuolta ja erinäisistä pinterest-lähteistä vähän et mites se nyt tosiaan meneekään ja piirsin vähähän kulmikkaamman kaavan ruutupaperille. En tietenkään luentolehtiöön, enkä koulussa, enkä varsinkaan tunnilla..

Ankkurin tein Virkataan yhdessä viikottain-ryhmän viikkohaastetta varten kirjanmerkiksi, mutta siitä tuli turhan massiivinen siihen tarkoitukseen. Mietinkin sitten sille jatkojalostusta, meinasin päätyä hupparin selkään, mutta jostain pompsahti tämä idea. Kaapissa oli valmiina eurokankaasta ostettua sini-valko pilkullista kangasta, josta muistaakseni piti joskus tulla hame, mutta en saanut aikaiseksi. Niitä on useempikin, siis niitä "tästä piti tulla"-kankaita. Ja lankoja.

Jännä miten kauas toi ompelu vie omalta mukavuusalueelta. Etenkin noista kädensijoista näkee liian selkesti puutteet ompelutaidoista. Noh, näyttääpä itse tehdyltä! Ja virheet tuo luonnetta. Tai jotain. Huomasin myös, että etenkin kun noita pyöristettyjä kohtia ompeli, niin piätin hengitystä. Heh, ai miten niin jänskättää? Noh, vähän kieroonhan ne sitten menikin. Pikkasen kyllä syö naista, kun tajusin että KAIKKI kuvat on otettu se suurin virhe/ryppy kameraan päin. Mutta silti oon tyytyväinen kassiini, ja omaan käyttöönhän se vaan menee!

Toimii myös mölkytessä

Edit: Mie ite!-blogi suosittelee varovaisuutta ja maalaisjärjen käyttöä virkkauskävelyssä. Ei siis liikennöidyllä alueella tuijotella käsiin. Tämä huoli tuli parissakin fb-ryhmässä ilmi, siksi vielä erikseen mainitsin. Älkää siis vaarantako itsenne tai muiden turvallisuutta!

-Tiina

Siitä piti tulla mekko

Hauskan psykedeeliseksi vetää kuva tuon raidoituksen. Mutta ihan perus raitaa se vaan on.

Kaava oli etitty ja kankaat ostettu mekkoa silmällä pitäen. Pientä jännitystä ilmassa, kun ei oo ihan yks tai kaksi vuotta, kun oon viimeeksi itteleni jotain vaatetta ommellut. Mutta se kohta, kun sovitin mekkoa päälleni helman pituutta kattoakseni, niin totesin että eeeeeeei tää ehkä oo ihan miun mekkomalli kuitenkaan. En oikein osannut päättää mihin sen kuminauhan iskisin, että se miun päällä näyttäisi hyvältä. Jotenkin ne mittasuhteet ei toimineet. Olin myös tavoistani poiketen kotona farkut jalassa tolla hetkellä, ja siinä sitten tulikin idea: helmaa reilusti lyhyemmäks ja paidaksi! Iskin vielä ohutta kumpparia helmaan, niin tuli paidasta tommonen söpö säkki.

Lähtötilanne: Todella helpon oloinen mekkokaava uusimmasta Suuri käsityölehdestä ja halu sommittaa tuo rusetti hihansuun tietämille.  Kangas riitti muuten JUST eikä melkein leveyssuunnassa. Vähän jäi naftiks pari saumanvaraa, mutta samapa tuo. Suurinpiirtein ja sinne päin, se on (valitettavasti) miun motto. Toki ois voinu tehä vähän kapeemmankin mekon/paidan, ois se varmaa päälle mahtunut ilman vetoketjuja/nappeja. 

Tuo rusetti oli se juttu, joka miulle sieltä eurokankaan palalaarista huuteli. Ja raidat toki puhuttelee aina. Sain kuin sainkin tuon rusetin osumaan just siihen kohalle, mitä suunnittelin.

Säkkipaita

Ohje: Suuri Käsityö 8/2016 (pikatikki)

Kangas: Viskoosia. Eurokankaan palalaarista.

"Ota lähempääkin kuva."
"Saako näkyä leuka?"
"Jos niitä näkyy vaan yksi."

On tämä kyllä aika ihana paita vaikka itte sanonkin. Muutenkin oon tykästynyt tähän viime aikoina nähtyyn armolliseen löysien paitojen muotiin. Tääkin paita on semmone sopivasti valtava. Mahollisimman stretsaavat housut jalkaan, tää paita päälle ja pitsalle! Voi sitten aivan hyvin vetästä sen koko pitsan ilman, että vaatteissa on epämukava olo.

"En mie osaa olla näissä kuvissa"

-Tiina

T-paitatyynyt

En teistä tiedä, mutta oma vaatekoko on "vähän" vaihdellut aikuisiällä. Miulla on edelleen pienimmiltä vuosilta bändipaitoja jne. jemmassa, vaikkei ole aikomusta enää kropan kokoa niihin sopiviksi muuttaa. Ei niistä eroon voi hankkiutua, mutta ei niitä viitsi kaapin perukoillakaan säilöä. Viltiksi niitä tuskin tulee ikinä tarpeeksi olemaan, mutta pienempiin projekteihin olisi useampikin. Esimerkiksi koristetyynyihin.

Nämä pari tyynyä on aiemminkin saattanut vilahtaa blogin kuvassa, nyt tekaisin vielä kolmannen. Yläkaappiin jäi vielä yksi ikean tyyny odottamaan päällystys inspiraatiota.

1. Otetaan liian pieni t-paita. Tässä tapauksessa Austin Lucas-paita, josta joskus olen epätasaisesti leikellyt hihattoman. Käännetään se nurinperin.

2. Mallataan ikean tyynystä, että mistä kohin lähetään ompelemaan. Suurinpiirtein. Nämä miun ompelut ei tarkkuudella pilattuja kyllä ikinä ole.

3. Ommellaan sivut ja yläpääty. Alapuoli jätetään osittain auki, että tyynyn saa tungettua sisään.

4. Tyyny sisuksiin ja alapääty ommellaan mahdollisimman nätisti käsin.

Nuo kaksi muuta tyynyä, Delta Force II ja Secret Society of Vegans, on jo muutaman vuoden vanhoja. Ne on tehty vanhoista lady fit paidoista, joihin tämä leidi ei rehellisyyden nimissä kunnolla tainnut mahtua niitä ostaessakaan.

Hyvin muuten edelleen huomaa, että jokin aika sitten oli kaverin kissa pari viikkoa hoidossa. Siitäkin on jo pari viikkoa + vähintäään 3 x sohvan läpi käymistä teippiharjalla, mutta ei ne häviä mihinkään! Ja joku (tai viisi) keskeneräistä käsityötä kuuluu aina sisustukseen. Tuon kyseisen ristipiston kanssa menee ikä ja terveys. Sitä on jo mm. tehty Star Wars episode 4-7 ajan.

Seuraava kierrätyskäsityö voiskin olla jonkun liian pienen t-paidan uhraaminen projektipussukaksi.

-Tiina

Vihispussi - ohjeistus

Tuli muutama kysely tuosta puolentoista kuukauden takaisesta vihispussista, niin päätin sitten tekaista mahdollisimman kansankieliset ohjeistukset. Oon ite melko yksinkertainen, niin arvostan suuresti mahollisimman yksinkertaiseksi tehtyjä ohjeita. Tai ainankin toivon, että tää on tarpeeksi yksinkertaisesti selitetty - palautetta otetaan vastaan! (Siis kohteliasta palautetta)

Juu-u, postasin tosiaan k.o. pussukan kuvan Facebookin "sipsikaljavegaanit"-ryhmään ja vuorokaudessa se sai yli 1600 tykkäystä/reaktiota! YLI TUHAT-KUUS-HITON-SATAA! Eli rakkaat sipsarit, this is for you:

Tarvikkeet:

2 x vihis kääreineen

12cm vetoketju

Valkoinen puuvillakangas (2x 15x16cm)

Kristallimuovia (2x 15x16cm)

Vuorikangas (2x 15x16cm)

Sakset (en muovin takia suosittele kangassaksia käyttämään)

Teippiä

Ompelukone ja -lankaa

(Kankaiden koko valikoitui kristallimuovin "kääreen" ruudukoiden mukaan. Eli sen, miten kristallimuovia oli helpoin leikata)

1. Poista 2 x vihis nätisti pusseistaan. Älä revi esim. hampailla auki. Suosittelen sisällön hävitykseen esim. soijanakki + sinappi + ketsuppi + kurkkusalaatti -comboa, tai savutofu + sinappi + ketsuppi + kurkkusalaatti -comboa.

1.

2. Leikkaa vihispussit niin, että vaan etupuolet jää käteen. Hyvä nyrkkisääntö on jättää "mahdollisimman paljon vihreetä" myös sivuille. Etenkin sivuille.

2.

3. Pese rasvat pois pussista. Ite huomasin ihan yleispuhdistusaines
uihke + talouspaperi -combon toimivaksi. Myös vanha kunnon tiskiharja + tiskiaine toimii erittäin mukavasti.

4. Nyt on hankala.. Aseta päällekkäin puuvillakangas ja vihispussi. Teippaa yläreunasta (miksi teippi? koska ei tähän oikein voi hakaneuloja käyttää. Laita vielä kristallimuovi päälle (vihiksen "nurja" puoli puuvillakangasta vasten ja "oikea" kristallimuovia) ja yläreunaan vielä vähän teippiä. Toista toisen kanssa. (Välihuomio: ensimmäisiin pussukoihin tuli tähän kohtaan semmoinen välivaihe, missä ompelin nämä kiinni toisiinsa, mutta totesin myöhemmin tämän turhaksi.)

4.

5. Katso vetoketjulle haluamasi kohta. Kato kuitenkin, että vetoketju on melko keskellä. Ja vetoketju hampaat vihislogoa päin! (Vilkase kuvasta) Ompele vetoketju kiinni. Joo-o, vetoketjun ompelu on aina vähän jännittävää, mutta hyvin sie vedät!

5.

6. Toista toiselle puolelle. Katso, että molempien puolen kääreet on linjassa keskenään. Eli että ovat nätisti päällekkäin.

6.

7. Sitten vuori! Vuorikangas vetoketjun päälle, kuvan osottamalla tavalla. Ja taas surautat ompelukoneella. Toista toiselle puolelle.

7.

8. Noniin! Sitten avataan pussukka niin, että on puuvilla+kääre+muovi -puolikkaat vastakkain ja vuorin puolikkaat vastakkain. Sitten katsotaan kohta, mistä käydään ompelemaan. Kangasta on ympärillä vähän ylimäärästä vs. käärepaperi. Katot ompelukohdan niin, että varmasti tulee ommeltua kääreen päältä.

8.

9.  Ompele ympäri. Jätä vuorin alareunaan kääntöä varten aukko. Huom. JÄTÄ VETOKETJU AUKI!  Potuttaa huomattavasti vähemmän, kun ei turhaan tarvii käydä purkamaan, että saat ketjun avattua ja pussin käännettyä.

9. Ompelun jälkeen näyttää tältä

10. Leikkaa ylimääräset kankaat reunoilta.

10.

11. Humpsauta pussi vuorin aukosta läpi ja ympäri

11. Tältä näyttää puolivälissä humpsautusta.

12. Taita vuorin aukon reunat sisälle päin ja ompele kiinni.

12.

13. Tunge vuori pussukan sisään ja VALMIS!

13.

14. Ota kuvia pussistasi ja esittele ylpeänä sosiaalisessa mediassa. Instagrammiin jos heität #vihispussi ja #mieiteblogi niin miekin ehkä näkisin ne. Ja hirveen mielelläni näkisinkin! Jos siulla on esim. salainen instatili niin pistä miulle instagrammin direct messagena kuva @mie.ite.blogi. Kiitos paljon!

Palautetta otetaan mielellään vastaan! Muutamaan mahdolliseen kysymykseen vastaan heti:

Teetkö sie aina tolleen vähän miten sattuu? 

-Kyllä

Ootko huomannu, että toi siun ompelujälki on vähän miten sattuu? 

-Kyllä, valitettavasti. Mutta ehkä tämä tästä harjaantuu!

Tiesitkö, että ton vois tehä helpommin? 

-Oon aika varma, että voi. Mutta kerro ihmeessä miten! Oon enemmän kuin kiitollinen.

Tiesitkö, että muutki on tehny näitä oheistuksia?

-Tiesin! Mutta kyllähän tänne internettiin ohjeita mahtuu.

Tein tällä ohjeistuksella lihapiirakan kääreistä pussukan, näytänkö siulle?

-Ei tarvii kiitos :) Ainoastaan julkeaa vegaanipropagandaa! Hah

-Tiina
.