M•A•U•K•U•J•A

Meillä on hiljaista. Ei mitään uutta, ei mitään kerrottavaa. Kaikki on ihan hyvin.

Oltiin Tarkastaja Turakaisen kanssa tänään tarkastamassa tiluksia. Eli kiertelemässä tonttia. Nyt oli jostain syystä hyyyyvin hyyyyvin kiinnostavia hajuja, joita piti tutkia huolella. Kaikki alkoi siitä, kun ollessamme ison syreenipuskan toisella puolella, ohi toista puolta kulki Masa-kolli henkilökuntansa kanssa. Masa ei huomannut Maunoa, mutta Mauno kyllä huomasi puskan läpi Masan. Masa kävi vähän värisyttämässä häntäänsä puskaan ja jatkoi matkaa. Kun Masa oli poistunut, piti meidänkin kiertää puskan toiselle puolelle. Siinä olisi voinut mielellään olla penkki, niin kauan ja kauemminkin Mauno siinä viihtyi lukemassa Masan terveisiä. Taisi olla jotain kiukkuista noottia, koska Mauno otti siitä sellaiset kierrokset että suhisi ja urisi omalle henkilökunnalle. Joka vaan kutsui höpsöksi, eikä ottanut yhtään tosissaan. Henkilökunta joutui käyttämään vanhaa risunheiluttelutaktiikkaa, että päästiin eteenpäin. Seuraava jymähdys tapahtui viime kesänä istutetun hopeapajun juurelle. Voi

Naukulan Mamman tuomat kalaset ovat edelleen leikkikelpoisia. Ei nyt ihan priimaa enää, kuolaisia, suttaantuneita ja pieniä reikiäkin on, mutta kyllä ne vielä leikkiin välttää. Hyvinkin. Kalan käsittelyn jälkeen on syytä pestä kädet. Myös sormienvälit. Henkilökunnalla taitaisi olla taas aika manikyyrin... sen muistaa aina siinä kohtaa kun saa leivonnan. Niinkuin tänä aamuna Epulta hyvin tarmokkaan naamaleivonnan.

Poikien oma henkilökunta on palannut reissuiltaan jo aikoja sitten mutta pannaan vielä pari Hysseä lukijoiden iloksi, kun ei meillä täällä kotosallakaan oikein mitään tapahdu. Kuulumisia puhelimella kuvina laitellessa sain kommentin, että Hysseltä on kielletty keittiön ruokapöydällä olo. Hysse ei välttämättä näyttänyt olevan ihan hirveän nolona tästä rikkomuksesta.

Jos Hysse on viileä, on kaverinsa Flippi toista maata, niinkuin on tullutkin jo kerrottua. Vastaanotto on aina lämmin ja innokas, pienen miukunan tai vähän isomman huudon kera ollaan jo eteisessä vastassa ja eteisen pikkupöydältä valmiina hyppäämään syliin ja olkapäille. Sen jälkeen rakastetaan ja lujasti. Rakastaminen koostuu kehräämisestä, leipomisesta, puskuista (Voiko ihmisen nenä murtua kun kissa puskee päin? - kysyy epätietoinen varahenkilökunta...) ja ylipäätään iholla kiehnäämisestä. Sen vuoksi näitä visiittejä varten on valmiina erityinen varapaita, joka puetaan heti eteisessä päälle, koska muuten olisi aikamoinen turkis kaupungilla liikkuessa. Mutta minkäs sille voi jos niin paljon on rakkautta jaettavana?! Se kuuluu mau-pojan ominaisuuksiin. Flipistä on melko vaikea saada kuvia, ensimmäiseen tuntiin ihan mahdoton, koska se on niin lähellä ja jatkuvassa liikkeessä, ettei kamera mahdu sen ja varahenkilökunnan väliin. Myös silmälasit on syytä poistaa ensi tilassa. Mut

Kesä on lomien ja matkailun aikaa ja tänä kesänä ne asiat eivät koske henkilökuntaa. Mutta onneksi kavereita koskee, henkilökunta pääsi taas perinteisesti hoitamaan tuttuja kesäkissoja Hysseä ja Flippi-serkkua. Kännykameralla raportoitiin poikien omalle henkilökunnalle kuulumisia ja yhdellä reissulla oli oikeakin kamera mukana. Niinkuin osa lukijoista varmaan muistaakin, Hysse ei ole kovin vieraskorea vaan jurottaa joko esillä tai pyykkikorissa ja lähinnä suhisee kosketusetäisyydelle mentäessä. Hysseä on siis turha kuvitella paijaavansa, mutta sen puoleen Hysse on sitten paikallaan jököttäessä helpompi kuvattava. Hyssen perusilme on tuomitseva "olen niin pettynyt". Vierailevaan henkilökuntaan, omaan henkilökuntaan, Flippiin, maailmaan... Noin komeaa ja silkkiturkkista tekisi niin mieli silittää, mutta älä yritä, vastaus on murina ja suhina. Varahenkilökunta kuitenkin löysi kaapista lelun, jolla Hyssenkin sai olohuoneen puolelle makuuhuoneesta murjottamasta. Oho,