M•A•U•K•U•J•A

Aiempia pissajuttuja ei olekaan tullut päivitettyä. Kyse on siis Eppu-herran uudesta harrastuksesta seisaallaanpissaamisesta, joka sai kaapin tulvimaan. Mitään vikaa ei lääkärissä löytynyt ja koska myös peittelemättömiä pissoja on löytynyt, kyse lienee jonkinlaisesta valtakeskustelusta karvasuikeroiden kesken. Siispä meillä siirryttiin uuteen vessamalliin. Henkilökunta tilasi kaksi suositeltua katollista mallia, joissa katto menee reunan sisäpuolelle, eli valumia ulos ei pääse syntymään. Kaksi sen vuoksi, että on sitten valinnanvaraakin samalla ja lisäksi koska tuossa mallissa hiekan tilavuus on pienempi kuin edellisessa, kakkakaapissa sijainneessa laatikossa. Laatikot sijoitettiin jo ennestään varsin viehättävään kylpyhuoneeseemme. Pojat ovat ottaneet uudet laatikot vastaan hyvin, henkilökuntaa hieman ärsyttää lattialle kulkeutuva hiekka, jota kakkakaapista ei juurikaan tullut sekä se, että kylpyhuoneen ovea on pidettävä koko ajan auki. Ylähuone on suositumpi kuin alahuone,

Kakkakaapista tulee sen verran tasaiseen kyselyjä, että värkkäsin nopean ohjeen tuonne omaksi sivukseen. Löytyy oikean yläreunan Sivut-listasta. Myös englanniksi, kun niitäkin kyselyjä tulee.

Henkilökunta on ollut talven aikana kiireinen ja sen jälkeen saamaton ja sisustuksen loppuviimeistely on jäänyt roikkumaan muuton ja remontin jäljiltä. Huonekalut vielä hieman etsivät paikkaansa ja taulut puuttuvat seinältä ja muuta sellaista pientä... vastahan tässä on puolisen vuotta muutosta. Koska huonekaluilla ei ole ollut paikkaa, on poikien tolppakin saanut levätä kiinnittämättä. Talven se vietti parvekkeella, keväällä sitä vähän viriteltiin sinne enne parvekekalustuksen saapumista niin että pikkuisen pääsi sen päällä tukkimiestyyliin peippailemaan ja nyt koitti vihdoin aika nostaa se pystyyn. Jälleennäkeminen oli iloinen, Mauno kiipesi tolppaan vauhdilla heti kun se nostettiin pystyyn, jo ennenkuin se oli kiinni ja henkilökunta nappasi pikaisesti tolpasta otteen ettei se ehtinyt kaatua. Sen jälkeen sitä onkin sitten kaahattu ylös ja alas, sitä vasten on venytelty ja teroiteltu kynsiä. Kun henkilökunta yritti passata kameraa hollille, ei tietenkään suostuttu muuta kuin ih

Koska vappuna on perinteisesti avattu huvipuistot ja joka kevät pitää olla joku uusi laite, noudatettiin perinnettä täälläkin. Henkilökunta kasasi parvekkeelle kiipeilyhyllykön, josta on mukavampi tähystää lintuja kuin tikkailta. Pojat suhtautuivat uutuuteen hyvin epäilevästi, mutta Eppu rohkaisi mielensä raksujen houkuttelmana ja kiipesi hylly hyllyltä korkealle huipulle asti ja jäi vielä alastullessakin sen verran viivyttelemään, että henkilökunta ehti napata kuvan. Mauno ei moiseen suoritukseen vielä uskaltautunut, vaikka henkilökunta olisi kyllä etukäteen veikannut ensimmäisenä huipun valloittaneen toisin. Hylly on Osmolla vahattua Ikean Ivaria ja jahka pienet paikkailumaalaukset on suoritettu, hyllyille teipataan vielä käytävämattoa kiipeilyn ja loikoilun mukavoittamiseksi. Eiköhän siitä pojille kesätähystystorni vielä saada. Ja jos ei niin henkilökunta istuttaa sen täyteen kukkia, eiköhän ala pojille kelpaamaan!

Yleensä henkilökunta tietää, missä pojat luuraavat, vaikka eivät olisi näkyvillä. Eppu nyt tosin useimmiten onkin, mutta Mauno on vähän sellainen oman tiensä kulkija, että tykkää välillä olla itsekseen ja katoaa omiin oloihinsa vietäämään laatuaikaa keskenään. Silläkin on muutamat omat suosikkipaikkansa, joista se löytyy, jos käy kurkkaamassa. Uudessa kodissa henkilökunta ei ole vielä ihan kaikkia paikkoja oppinut, ja Maunokin löytää vielä uusia kolosia rauhallisille unilleen. Eräänä päivänä henkilökunta etsi ja etsi ja etsi eikä millään meinannut löytää. Sitten Mauno löytyi. Paikoista kaikista hämmentävimmästä. Siitä kissanpesästä joka on ostettu jo kolme vuotta sitten ja ne kerrat jolloin jommalle kummalle se on kelvannut on luultavasti laskettavissa yhden käden sormin. Onhan se ihan kissakäyttöön valmistettu ja hankittu pesä. Ei semmoista kuulu kissan käyttää.

Henkilökunta on pääsiäisen joutilaisuudessa hieman askarrellut. Oskarin ohjeella on syntynyt huopaisia munia (sisällä kulkuset) leikkikaluiksi. Pari uutta pesääkin syntyi, vanhalla ohjeella.

Henkilökunta teki Epun mielestä epäilyttävän teon ja tuli yksi päivä kotiin kummallisen vihreän nahkahärpäkkeen kanssa. Eikä pelkästään tuonut sitä kotiin, vaan pisti sen Epun päälle. Valjaat! Se tarkoittanee ulkoilua? Ei hyvä juttu. Eppu pakeni ikkunalle katsomaan ulos ja totesi, että tuonne en ainakaan mene. Maunolla taas ei ollut mitään valjaita vastaan, päinvastoin, niillä oli kiva leikkiä ja erityisesti pureskella päitä. Sen lisäksi valjaissa ei ole mitään pahaa - ne tarkoittavat ulkoilua, joka on ihan superkivaa. Henkilökunta ei aseta kovia toiveita Epun ulkoilulle, sillä se inhoaa kaikkea, mihin liittyy omasta kodista ulos meno. Kassissa tai ilman. Oven takana on pelottava maailma, mutta Eppu ei ymmärrä sitä, että kun se pääsee jännityskynnyksen yli, kaikki on ok ja kivaa. Niin aina reissussakin. Lähtö on kamalaa, mutta perillä onkin sitten oikeastaan ihan kivaa ja Eppu on ihan relana. Vaikka ulkoilu ei Epulle maistuisikaan, on valjaat ihan hyvä olla olemassa sillekin omat. Henk

Henkilökunta on tänään kunnostautunut ompelurintamalla (ja vähän siivouspuolellakin, pakko kehua). Uusi helmalakana on silitystä vaille valmis pojille telttailtavaksi ja sen lisäksi tänään tuli töräytettyä Maunon kopalle talvipussi, jos vaikka joutuu pakkasessa tai viimassa lähtemään lääkäriin tai muuten vaan reissuun. Näyttelyynhän me ei Maunon kanssa enää mennä ja töihinkään Mauno ei pääse, kun henkilökunta joutui muuttamaan avokonttoriin, joten aika vähissä on Maunon matkailut nykyään. Kangas on vinyylitoppaa, joten se pitää hieman vettä, varsinkin tuulta ja sitä voi vähän pyyhkäistäkin. Sisällä on vuorina tavallinen puuvillakangas. Ilman vuoriakin pärjäisi, mutta koska pussukka on mitoitettu aika napakaksi ja topan kääntöpuolella oleva vanu liukuu huonosti, oli vuori kätevintä tehdä. Malli on pussukka, eli perä on suljettu, etuosa kiristetään narulla kiinni ja ristikko-ovi edestä jää avoimeksi, jotta happi kiertää. Päällä on aukko kantokahvalle. Väri on metallihohtoinen vihreä, kun

Henkilökunta töräytti tässä illan aikana Epulle näyttelyhäkkiin vessaverhon. Ettei tarvitse ihan julkisesti suhutella siellä loorassaan. Kangas (melkein) samaa kuin sivuverhot ja "kuva" on palanen pohjatäkin kangasta. Katsotaan miten nauharipustus toimii vai pitääkö kehitellä jotain muuta.

Lomaillessa henkilökunnalla on ollut myös aikaa tehdä tarvehankintoja. Eppu sai oman tarjottimen. Tähän asti Epulla on ollut ihana kala-alusta, mutta koska herra on kova läträämään sekä ruuan että veden kanssa, on siellä alla aina vettä, joka ei tee hyvää lattialle. Siispä tarvittiin tarjotin ja sopiva löytyi Kiseleffin Talosta Triibun putiikista. Kellopelistä Kampista löytyi pojille oma harmaa lääkelaatikko.

Henkilökunta kävi viime viikonloppuna paitsi katsomassa Eppua, hankkimassa myös ensimmäiset Eppulin Omat Varusteet. Eppuli sai samanlaiset ruokakipot kuin Maunokin, eli Arabian Nerot. Maunolla on nyt kaksi valkoista ja yksi musta, uusia tuli kaksi mustaa ja yksi valkoinen. Mietinnässä on tuleeko Eppulille kaikki mustat ja Maukalle valkoiset vai sekoitetaanko 1+2 edelleenkin. Tokihan kissat syövät ja juovat vain ja ainoastaan omista kipoistaan... Katsastusreissulla osui matkan varrelle myös Royal Caninin rekka, josta piti käydä nappaamassa ilmaisnäytteet mukaan. Myös Epulle, joka sai purkin märkäruokaa ja pussin raksuja. Ilmastointiasentaja Maukulainen iski raksupusseihin heti, pääasiassa Epun raksuihin, ne omat eivät olleet niin kiinnostavia. Eivät tosin Epunkaan, joten ne jätettiin ilmatiiviiseen pussiin odottamaan Eppulia. Taitaa Maukunen epäillä jotain kun talouteen kannetaan baby-ruokaa... Voi olla, että raksujen kohdalla pojat eivät pysy ihan omilla kipoillaan, mutta onneksi Mauno

Mauno on kova poika kiipeilemään. Ulkona pitää aina päästä puuhun sen verran mitä flexi antaa myöten. Sisällä kiipeilyä ikävä kyllä yritetään harrastaa palmussa, kun henkilökunta on ollut hieman hidas hommaamaan kunnon kiipeilypuuta. Kun semmoista sopivaa ei ole löytynyt. Asia kuitenkin pitänee ratkaista pikimmiten, ennenkuin palmu on entinen. Toistaiseksi sopivin löytämäni on englantilaisen Hicatin puu, sellaisen kun saisi harmaana niin johan riemu repeisi. Olisi varmaan sekä Mauno että henkilökunta onnellisia. Mutta kun eivät toimita ulkomaille (ja maksaisi varmaan mansikoita kun huonekorkeus on yli 3 m). Mutta mistä löytää samanlainen Suomesta ja kohtuuhinnalla? Maukulaisella kun on tuollaiset egyptin maulle kuuluvat kainalonvenytyslärpäkkeet (tieteellinen nimi) sekä etu- että takajalkojen kainaloissa, jotta pääsee puuhun ketterämmin. Erityisen paikallaan tällaisessa palmu-ympäristössä... [henkilökunta peittää huonoa omaatuntoaan sarkasmilla]

Mauno on viime päivinä saanut vähän varustetäydennystäkin. Viime viikon lopulla ostin vihdoin kunnollisen raapimalaudan, mutta se tarvitsi ensin pienen maalauksen ja sitten vielä kiinnityksen. Tämä oli mielestäni suht huomaamaton ja siisti verrattuna lemmikkikauppojen yleiseen raapimapuutarjontaan. Stockmannilta. Myyntiversiossa kehykset ovat puun väriset. Mattoa on kahta (ainakin) väriä, tämä harmaa sekä tumman sininen/musta. Kokoja on myös kaksi, toinen on noin tuplat tämän korkuinen. Kehys on irrotettava, jotta maton voi vaihtaa (niitä myydään erikseen) kun se käytössä kuluu. Maalaamiseen käytin Osmon vahaa, jota sattui olemaan kaapissa (tosin tönkkööntyneenä) viime kesän keittiön tasojen vahauksesta. Se on hyvää lemmikkijuttuihin, onhan se elintarvikekelpoista. Lauta asennettiin kulmaan, jossa vasemmalla on Maunon vessa. Raapimalautaa käytiin kyllä kovasti kokeilemassa kun sovittelin sitä seinään ja myös kun se makasi muutaman päivän lattialla, mutta nyt kun se on ollut vuorokaude

Taas tuli sunnuntai ja aikaa haahuilla tarvikeostoksilla. Tänään mukaan tarttuivat vessa, lapio ja hammastahnaa- ja harja. Vessan kanssa päädyin nyt ainakin tässä ensivaiheessa ihan perusmalliseen muoviseen katolliseen ja luukulliseen, toivottavasti Maukka ottaa sen omakseen. Jos budjetti antaa myöhemmin paremmin myöten niin voi teetättää jonkun hienomman, paremmin sisustukseen sopivan laitoksen. Sijoitin sen nyt olohuoneen tarpeettomaan nurkkaan, katsotaan onko se käytössä sitten sopiva paikka. Eteen pitää vain hankkia joku matto keräämään tassuista irtohiekat. Sijoitusvaihtoehtoja ovat myös eteinen (kapea ja siten ahtaampi) ja kylppäri (ovea pitäisi pitää aina auki ja sen lisäksi kostuvat irtohiekat muuttuvat helposti savilietteeksi ja suttaavat lattian, ne on kuitenkin helpompi imuroida kuivana lattialta pois).

Sisustusfriikkinä ahdistun kaikista rumista kissatavaroista. Kissa on kaunis eläin, miksi ne tavarat ovat silti niin rumia?!? Matkakopan kelpuutan muovisen purkin, vaikka itseni tuntien tiedänkin jossain vaiheessa päätyväni haikailemaan Argon hienon kassin perään. Mutta ne esillä olevat tavarat! Vessakriisiä olen aiemminkin tuskaillut. Toinen kriisin aihe on kiipeily"puu". Tiedän, että kissat rakastavat kiipeilyä ja korkeita paikkoja - joten sellaisia pitää niille tarjota. Mutta herranjestas ne kauppojen valmiit kiipeilypuut ovat k-a-m-a-l-i-a. Ei sellaista pysty kotiinsa hankkimaan. Jotain on kuitenkin järjestettävä. Ensivaiheessa Mauno saa harrastaa kiipeilyä olemassaolevilla rakenteilla. Kirjahylly, keittiön kaapit - vassokuu. Mutta olisihan se hienoa jos herralla olisi ihan oma kiipeilystandi. Tänään lehdestä bongasin Askon Maddie-hyllyn. (kuva napattu Askon sivuilta www.asko.fi) Aloin miettimään (ja photoshoppailemaan). Hylly itsessään ei ole ihan sitä mitä haluaisin,

Kävin tänään tarvikeostoksilla. Havahduin aikatauluun että eilen oli toiseksi viimeinen tilipäivä ennen Maunon saapumista ja siitä seuraavasta on sitten tarkoitus maksaa itse Maukka. Eli tarvikeostoksille mars. Ostin kopan. Päädyin mietinnöissäni kassin sijasta sittenkin muoviseen kuljetuskoppaan, sen kassia helpomman siivottavuuden vuoksi. Koppa on Clipperin Cayman, keskikoko. Sen lukitussysteemi vaikutti mukavammalta kuin muuten vastaavan Atlaksen, mutta tiedä sitten häntä. Koppaan hurautin Vallilan kankaasta patjan pehmusteeksi, kun ompelukone sattui olemaan sopivasti pöydällä muiden keskeneräisten puuhien vuoksi. Siellä kelpaa Maunon matkoilla köllötellä. Lisäksi ostin yhden laatikollisen penturuokia, harjan, huiskalelun ja pesuainetta. Ei, en aio alkaa pesemään Maukkaa mitenkään säännöllisesti, mutta sen varalta, että jotain totaalisen sotkevaa sattuu, en halua lähteä kaupungille ryntäilemään pesuaineeen perään vaan kyllä sitä on hyvä olla kaapissa. Vielä pitäisi tehdä päätös vess

Toinen "suurempi" hankinta kuljetusvälineen ohella mietinnässä on vessa. Hankkiako tavallinen muoviloota kylppäriin vai jotain vähän (sisustuksellisessa mielessä) siistimpää tuohon olkkarin/eteisen nurkkaan. Yksi mietinnän kohteena oleva on amerikkalaisen Kattbankin kotimainen vastine. Vastaava ei varmaankaan olisi ihan hirvittävän vaikea toteuttaa osaavalta nikkarilta, ja sellainen sattuu onneksi tuttavapiiristä löytymään. Siinä viehättäisi siisteys, niin ulkoinen kuin toivottavasti sisäinenkin. Säilytyspaikka hiekkasäkille, laatikko ja ramppi, johon voisi laittaa joko ritilän tai maton niin että ainakin suurin osa tassuissa kulkevasta hiekasta jäisi kulkeutumatta asuntoon. Toinen vastaava olisi Moderncat Designsin Litter Hider -tyyppinen ratkaisu teetettynä jostain sopivasta materiaalista, ei tietenkään tuollaisesta kuvassa olevasta puun värisestä vaan jotain reipasta kiiltävää valkoista tai mustaa tai vihreää. Tilaa kylppärissä ei kovasti ole, eteisessä vielä vähemmän, m

Tässä joutuu jonkinlaista kantovälinettäkin miettimään Maunoa odotellessa. Suurin linjapäätös pitää ensin tehdä sen välillä hankkiiko muovisen kopan vai kassimallisen pehmeämmän. Kissan kannalta hieman tilavampi lienee se muovinen laatikko. Toisaalta, näin autottomana kääpiönä voisi olla helpompaa kanniskella kassimallista pehmeämpää. Muovinen halvempi, kassimallit järjestään kalliimpia. Malleja netistä surffaillessani löysin Argo Petascope Airline Approved Carrier'in. Se näyttäisi vallan ideaalilta tuotteelta - kassimainen, hieman pehmeä, mutta silti jämäkän oloinen ja materiaali näyttäisi lupaavan helpolta mm. puhtaanapidon kannalta. Valmistaja Teafco. Ongelmana on se, että jälleen mennään ison veden toiselle puolelle. Kyllähän sieltä saisi nettikaupoista tilattua, mutta naftisti menee tullirajan yli, joka saattaa tietää hankaluuksia. Halvimmillaan on näyttänyt olevan 74 dollaria ja dollarin kurssihan on edelleen edullinen euroon nähden. Kummallinen firma muuten, erittäin asiall

Kaikenlaista tarviketta joutuu jo ajattelemaan. Itchy Kneellä on ihania juttuja, mutta ne sijaitsevat ison meren toisella puolella. Tämmöinen olisi varmaan mukava pesäkolo. Mietin että ei olisi kovin vaikea tehdä itse. Kun vaan keksisi mistä saisi sopivan ison putken pätkän ja miten tuon telineen siihen alle värkkäisi. Se voisi olla puuta, joko levyä ihan |_| muodossa tai sitten rimaa. Tällainen mestariompelija surauttaisi sukkelasti tuollaisen päällisen putkelle...

Kaksi hajonnutta Teema-kippoa (Atte-hoitokissa) osoitti, että posliininen ruokakuppi ei välttämättä ole se paras mahdollinen. Valveutunut kissanodottaja on kuitenkin lukenut, että muovi ei ole hyvä vaihtoehto, vaan lasi, posliini tai metalli. Siispä tänään tarttui mukaan kaksi metallista kannellista kippoa. Pitää tehdä hankintoja ajoissa, ettei tule sitten kohtuuttoman kalliiksi kerralla ostaessa. Eikö niin?