M•A•U•K•U•J•A

Oltiin Tarkastaja Turakaisen kanssa tänään tarkastamassa tiluksia. Eli kiertelemässä tonttia. Nyt oli jostain syystä hyyyyvin hyyyyvin kiinnostavia hajuja, joita piti tutkia huolella. Kaikki alkoi siitä, kun ollessamme ison syreenipuskan toisella puolella, ohi toista puolta kulki Masa-kolli henkilökuntansa kanssa. Masa ei huomannut Maunoa, mutta Mauno kyllä huomasi puskan läpi Masan. Masa kävi vähän värisyttämässä häntäänsä puskaan ja jatkoi matkaa. Kun Masa oli poistunut, piti meidänkin kiertää puskan toiselle puolelle. Siinä olisi voinut mielellään olla penkki, niin kauan ja kauemminkin Mauno siinä viihtyi lukemassa Masan terveisiä. Taisi olla jotain kiukkuista noottia, koska Mauno otti siitä sellaiset kierrokset että suhisi ja urisi omalle henkilökunnalle. Joka vaan kutsui höpsöksi, eikä ottanut yhtään tosissaan. Henkilökunta joutui käyttämään vanhaa risunheiluttelutaktiikkaa, että päästiin eteenpäin. Seuraava jymähdys tapahtui viime kesänä istutetun hopeapajun juurelle. Voi

Naukulan Mamman tuomat kalaset ovat edelleen leikkikelpoisia. Ei nyt ihan priimaa enää, kuolaisia, suttaantuneita ja pieniä reikiäkin on, mutta kyllä ne vielä leikkiin välttää. Hyvinkin. Kalan käsittelyn jälkeen on syytä pestä kädet. Myös sormienvälit. Henkilökunnalla taitaisi olla taas aika manikyyrin... sen muistaa aina siinä kohtaa kun saa leivonnan. Niinkuin tänä aamuna Epulta hyvin tarmokkaan naamaleivonnan.