M•A•U•K•U•J•A

Täällä on taas ollut pidempään hiljaista, kun henkilökunta ei ole saanut aikaiseksi, mutta tänään räpsähti kännykällä muutama kuva, jotka kertovat vähän mihin meidän aika menee. Henkilökunnalla se menee pääosin töihin. Mutta onneksi aina pari päivää viikosta työtä voi tehdä kotosalla, niin pojat saavat seuraa koko päiväksi. Tosin välillä tuntuu, että pojat ehkä tykkäävät enemmän siitä kun henkilökunta on pois koko päivän ja saa nukkua rauhassa... Tänään henkilökunnan selän takaa alkoi kuulua touhuamisen ääniä – läppärilaukku sai muuta täytettä, kun läppäri on pöydällä työn touhussa. Kuten kuvista näkyy, henkilökunnan työkone ei (ikävä kyllä) ole mikään miniläppäri , kun kassiin mahtuu 7-kiloinen kissa... Eppu otti tirsat kassissa ja Mauno puolestaan halusi välttämättä henkilökunnan ja läppärin väliin pöydälle. Ja sitten sanotaan että kissat ovat viileitä ja etäisiä... ei meillä vaan.

Pojat toivottavat oikein halipitoista päivää äideilleen Neffille ja Cleolle, sekä Epun isoäidille Azille ja isoisoäidille Kiijalle! Koska kissamaailmassa onnitteluvisiittejä ei ole tapana harrastaa, halitellaan täällä vain keskenämme. Lämmintä piisaa kun toiseen oikein kietoutuu. Ehkä se on paluu mamman hoiviin?

Palataanpa vielä hetkeksi pääsiäistipuihin. Niihin joita oli kolme. Niin. Oli. Ensimmäinen katosi jo alkumetreillä eikä vieläkään ole löytynyt. Eräänä päivänä henkilökunnan tultua töistä, oli makuuhuoneen matolla tämännäköinen asetelma. Jo hieman huonossa kunnossa ollut tipu oli tullut matkansa päähän ja Mauno (vaikka henkilökunta ei ollut näkemässä, on tässä kohtaa kyllä melko helppo päätellä kuka on ollut asialla...) oli lajitellut eri osiot tipusta erilleen. Kaksi tipua pois pelistä. Vapun jälkeen, yhden tipun keikkuessa vielä mukana geimeissä, Mauno oli yön aikana päättänyt tuunata tipun ihan uuteen uskoon. Loput löytyivät lattialta. Kuka sitä nyt enää vapun jälkeen jaksaisi pääsiäistipuja katsella. Odotamme jännittyneenä löytyykö kolmatta tipua koskaan. Ja kuka sen löytää, mistä ja missä kunnossa.