M•A•U•K•U•J•A

Señor Manuel henkilökuntineen toivottaa kaikille rakkautta ja raketteja uudelle vuodelle 2009!

Maunon linna on päässyt Moderncattiin. Vähänkö ollaan ylpeitä.

Mauno on viihdyttänyt tänään lapsivieraita. Veljeni lapset (2 ja 4,5 vee) olivat vanhempineen visiitillä koko päivän, noin 7 tuntia. Maunohan ei ole tottunut lapsiin sen kummemmin, mutta ihan hirveän hienosti se toimi hulinassa. Välillä se osallistui leikkeihin, välillä taas touhusi omia hiirileikkejään kaiken tohinan keskellä. Äkkinäisiä liikkeitä se toki säikkyy, mutta niitä on vaikea välttää noin pienten lasten kanssa, vaikka niistä koko ajan yrittääkin muistuttaa. Loppuillasta se alkoi olla selvästi väsynyt, kun päikkärit jäivät väliin, mutta sen kummemmin se ei vetäytynyt pois vaan halusi koko ajan olla lähettyvillä, vaikka se ei esimerkiksi syliin tungekaan. Koko aamupäivän, ennen vieraiden tuloa, sillä oli aivan käsittämätön hepuli. Se juoksi ympäri kämppää, loikki ja hyppi, ja maukui kovalla äänellä. Meinasi henkilökunnalla mennä jo hermo, mutta onneksi vieraat tulivat ja Maunokin rauhoittui. Nyt se nukkuukin sitten ihan taju pois.

... ja paitsi että se pitää nuorukaisen vetreänä, se pitää myös henkilökunnan verenpaineen tasaisen korkeana ja pulssin vuoristoradalla. Hiirileikki on pitänyt nyt pari viikkoa vankan suosikkiasemansa, mutta siinä on lisätty vaikeusastetta. Nyt hiirten kanssa peippaillaan ikkunalaudoilla. Ilmeisesti kapeahko taso korkeammalla lisää mukavasti hieman vaikeuskerrointa. Ei siinä mitään, tulee mukavasti hyppyharjoituksia, mutta ajottain hieman pelottaa ikkunalaudoilla olevien tavaroiden puolesta... Mauno-orava on saanut pyydystettyä vikkelän hiirulaisen käpälöihinsä... Mutta niin vikkelä on hiirulainen, että vilahtaa salamana tehotassuista - löytyisiköhän se kulhosta? Sieltähän se löytyi, kulhon toiselta puolelta. Eikun ponkaisemalla sinne - tai lattialle... Onneksi TuplaKupla on muovia...

... mutta aivo ei juurikaan ajattele. Mauno on ollut viimeisen vuorokauden rasittavimmillaan. Teimme eilen sen virheen, että menimme ulos, todella pitkästä aikaa, mutta kun oli niin kiva kuiva keli ja rauhallinen piha (edes naapurin yli-ikäistä skinitonttuakaan ei näkynyt huutelemassa). Kovin pitkään ei oltu, kun pakkasta oli ja Mauno kökötti innoissaan paikoillaan lintuja tuijottamassa täristen sekä kylmästä että innosta. Sisälletulon jälkeen onkin ollut sitten pelkkää huutoa. Leikit eivät kelpaa, ulos pitäisi päästä. Ruoka ei kelpaa. Ikkunoilla tuijotellaan ulos ja huudetaan. Kuljetaan ja huudetaan. Seistään ovella ja huudetaan. Tiputellaan tavaroita ja huudetaan. Maunon tohellusta ja leikkisää aktiivisuutta kestän kyllä huumorilla hyvinkin ja suorastaan nautin sen tohellusten katsomisesta, mutta tuo huutaminen on jotain mikä kiristää pinnaa. Se on rasittavaa. Me ei mennä enää ikinä ulos.

Maunon kummitäti, se jolla on Ne Kynnet, teki bongauksen ja sai haalittua ruokaa superhalvalla lopetettavasta Valintatalosta. Haalitusta erästä löytyi myös Maunon herkkuja, Sheban Luxuriesia ja Purinan Gourmet Goldia, joten me saatiin iso kasa ruokia varastoon. 57 purkkia 16 eurolla! Tästä riittää piiiiitkään (kun täydennyksenä on tietysti myös lihaa, kalaa ja raksujakin)! Tarkastaja Turakainen eläintarvikevirastosta oli tietysti heti kärppänä paikalla tarkastamassa, ettei erään ole livahtanut mitään tylsää patee-mössöä, vaan kaikki on aitoa lihaa ja soosia. Sheban Luxuries on ollut supersuosittua. Se on selkeästi "pelkkää lihaa" kirkkaassa kastikkeessa, ei viljaa ja Mauno rakastaa sitä. Makuja on neljä: kana, ankka, tonnikala ja meren herkut, jossa on kalaa, simpukoita ja mitälie. Nirson kissan kanssa on helpotus löytää jotain, mikä on selvästi herkkua.

Henkilökunta on kunnostautunut joulun kunniaksi ja tuonut pöytään taas sen koristellun juomakupin. Mauno on syvästi kiitollinen, kun samasta kupista löytyy sekä leikittävä salaatti että maustettu juoma. Ja ikkunallakin on tunnelmavalot, mukavampi tarkkailla pihan tapahtumia. Huomatkaa aerodynaaminen tarkkailuasento.

Nyt kun arvonta on suoritettu, on tullut kyselyä voisiko kortteja ostaa. Tällä hetkellä ylimääräisiä kortteja ei ole, mutta jos kiinnostuneita löytyy, voin tilata niitä lisää ja myydä halukkaille. Hinta on 10 euroa viiden kortin sarjasta eli 2 euroa kpl. Kortit ovat normaalia postikorttikokoa, tukevaa kartonkia, laminoitu kuvapuolelta ja takana normaali postikorttipainatus eli osoiteviivat jne. Jos olet kiinnostunut ostamaan niin ilmoittaudu kommentteihin. Jos kiinnostuneita löytyy, laitan kortit tilaukseen.

Kiitämme kaikkia kommentoineita, on mukavaa välillä saada vähän vastakaikua sieltä ruudun toiselta puolelta, ettei tule ihan vainoharhainen olo että me Maunon kanssa tässä vaan kaksin turinoimme tyhjään avaruuteen eikä ketään kiinnosta. Kiitämme kauniista kommenteistanne. Mauno on ollut helppo kirjoituksen kohde, sen loputtomat tohellukset ovat niin viihdyttäviä, että tarinat syntyvät melkein itsestään. Kunhan vain kirjaa ne ylös. Mukavaa että myös muut ovat kokeneet Maunon päiviensä piristykseksi. Yllättävän moni sanoi olevansa koira- tai ei-kissaihminen. Mauta sanotaankin rotuna monesti hieman koiramaiseksi. Monet niistä oppivat mm. noutamaan (Mauno ei toistaiseksi ainakaan...). Monet ei-kissaihmiset kokevat kissat mystisiksi, ylemmyydentuntoisiksi, arvoituksellisiksi, viileiksi, etäisiksi. Nämä ominaisuudet näyttävät puuttuvat Maunosta - se on avoin, seurallinen, höpsö toheltaja. Mystistä on ainostaan se miten se nyt tuonkin keksi... Kaikille kissasta haaveileville vinkkaan tuossa a

Henkilökunta kuuli tällä viikolla, että paitsi että Iltavillin kissalassa on joulukuun alussa syntynyt mau-pentue, on tuloillaan myös Chai-lai -kissalaan kolme pentuetta! Siis yhteensä neljä pentuetta pieniä pikkupikku maukulaisia kahden kuukauden sisään! Maunon isoäidin pennut ovat tuloillaan heti vuoden vaihtuessa. Seuraavana on tulossa pentue Maunon tädille Kleolle. Ja viimeisimpänä pentue Maunon äidille Nefertirille! Uijui, paljon pikkuruisia täpläpossuja!

Ai ei tuu täältä liesituulettimesta vai? Ookko varma?

Ei ymmärrä. Nyt Maunolla on naarmu otsassa. Illalla huomasin, enkä ole varma oliko se jo kun tulin töistä. Otsalla karvat menevät niin voimakkaasti yhteen suuntaan, että suoraan edestäpäin katsottuna sitä ei huomaa ollenkaan. Yhtäkkiä huomasin jotain punaista kun se käveli jaloissani ja katsoin suoraan ylhäältäpäin sen päätä. Merkillistä, mistä nämä kolhut nyt ovat tulleet yhtäkkiä. Mitään uutta sellaista mikä voisi ne aiheuttaa, ei kotona ole. Ainoa mikä tulee mieleen on se, että se on ollut nyt niin innostunut uusista hiiristään, että on leikkinyt ihan hirveästi, eli jossain leikissä se on varmaan tullut (ei niin, ettei se muuten leikkisi...). Tätä mukaa Maunosta tulee aikamoinen arpinaamakolli. Kulmakunnan kauhu. Ja jälleen sankari oli haluton osallistumaan kuvaukseen, joten kuvat eivät varsinaisesti havainnollista vaurioita kovin hyvin. Ja ovat aivan törkeän rakeisia.

Joulun kunniaksi ja kävijämittarin raksuttaessa tuhansia kuulisimme mielellämme ketä täällä käy. Ainoa keino saada lukijoita aktivoitua kommentoimaan lienee arvonta. Siispä arvomme kommentin jättäneiden kesken setin (5 kpl) Maunon kuvalla olevia postikortteja! Postitettuna kotiisi tai ainakin antamaasi osoitteeseen (EU-alueella) kirjekuoressa. Korttien taustapuolella on normaali postikorttipainatus, ilman tekstejä. Säännöt: 1) Jätä kommentti viimeistään lauantaina 20.12. Sen jälkeen jätetyt kommentit eivät osallistu, eli voittaja arvotaan sunnuntaina. 2) Anonyymit eivät osallistu. Eli jätä kommentti joko rekisteröityneenä käyttäjänä tai ruksimalla kommenttilokeron alta kohta Nimi/URL-osoite ja anna siihen nimesi/nimimerkkisi. Kommentissa voit halutessasi kertoa kuka olet ja mistä löysit tänne, toiveita tai kommentteja blogista tai terveisiä Maunolle. PS: En itse kommentoi viestejä tuolla kommenttiosiossa ennen äänestyksen päättymistä, etten vie äänestysnumeroa.

Eilen, henkilökunnan ollessa parin tunnin keikalla asioilla, Mauno oli onnistunut saamaan pienen vekin suupieleen. Ei se tunnu sitä pahasti aristavan ja antaa aika nätisti putsata Septidinillä. Tai siis kiinnipito kiemurteluttaa, mutta itse putsaaminen ei näytä tuntuvan miltään. Ihan samanlainen vekki, samassa paikassakin, oli jo kerran aiemmin. Silloin se tuli linnan rakennusvaiheessa, ja luulin että se oli jostain linnan tukirakenteista (se oli korotettu laudan- ja listanpätkillä maalauksen vuoksi). Nyt sellaisia ei ole. Ehkä se on sittenkin tullut jostain ihan tavallisesta kaapinkulmasta tai muusta vastaavasta. En tiedä. Mutta olisi kiva tietää, jos jossain on jotain minkä voisi eliminoida. Joku pieni verestävä nipsaus on myös korvan sisällä. Liekö kynnellä raapaissut pestessään tai jotain. Kuvia vekistä ei oikein saa. Pitäisi ottaa tarpeeksi läheltä, mutta kun toisella kädellä yrittää pidellä Maunoa paikoillaan ja toisella kameraa, niin tulos ei ole kovin hyvä... varsinkaan näin ly

Mauno oli taas tänä(kin) aamuna täydellinen herrasmies. Ensin se yritti ennen kellonsoittoa herättää henkilökuntaa huutamalla korvaan (siis suoraan korvaan, lähietäisyydeltä tähdäten) mauuuuu! Muistakaa Maunon kova ääni. Kun huutaminen ei saanut henkilökuntaa hereille koomasta, seuraava yritys oli käteen pureminen. Ei auttanut sekään. Piti vain asettua kainaloon hurisemaan. Sitten kello soittikin. Maanantaiaamuna onkin helppo herätä kellonsoittoon, kun vieressä on huriseva karvakasa. Henkilökunta otti pienen torkkuviiveen ja Mauno päätti lämmittää nuhaista poskipäätä kuumalla tassullaan. Kun kello vihdoin oli niin paljon, että henkilökunnan oli ihan pakko nousta ehtiäkseen töihin, henkilökunta kömpi vihdoin ylös, kävi vessassa ja meni keittiöön laittamaan Maunolle ruuan. Maunoa ei näkynyt missään. Kun ruoka oli kupissa, vesi vaihdettu ja matka kävi kohti kylpyhuonetta ja suihkua, löytyi Maunokin. Se makasi edelleen sängyssä, hyödyntäen henkilökunnan jättämän lämpimän paikan. Nice! Henk

Risto Reipas: Mauno sai eilen kaapin leluvarastosta kaksi uutta hiirtä: keltaisen ja sinisen peltohiiren. Niitä pieniä karvaisia, mitä lie kaninkarvaa ovat. Aivan parhaita. Niillä leikittiin sitten koko ilta, monta tuntia putkeen, itsekseen. Ja tänään aamupäivä, ainakin 4 tuntia putkeen. Leikissä väijytään hiirtä, loikataan sen kimppuun, napataan se oravaotteella, heitetään kuperkeikka niskan yli, potkitaan takajaloilla, heitetään hiiri, rynnätään perään, kannetaan sitä suussa suurena saaliina, piilotetaan se mattorullasta tehtyyn tunneliin, väijytään... jne. Monta tuntia putkeen. Paitsi itseään, Mauno viihdyttää leikillään myös henkilökuntaa. Win win. Leikistä ei tietenkään ole kuvia, se on sen verran vauhdikasta puuhaa, että ei näissä valaistusolosuhteissa. Hyvä kun saa jonkinlaisia rakeisia makoilukuvia... Risto Ei-Niin-Reipas: Sen jälkeen väsy iskee ja pitää vetäytyä omalle paikalle nojatuoliin ottamaan pienet tirsat. Lötköpötkö. Kuvassa Maunolle hyvin tyypillinen nukkuma-asento. N

Nyt on talossa uusi kakkaloora, entistä korkeampi. Tämä on nyt ihan tavallinen muovilaatikko, ei mikään lemmikkikaupan tuote. Katsotaan miten tämän reunat pitävät pitkäjalkaista kakkaajaa. Ainakaan sitä ei isommin vierastettu kun pistin vanhan hiekan suoraan sinne. Heti piti mennä perässä merkkaamaan hiekka, vaikka sitä ei ollutkaan edes putsattu.

Aika ajoin pitää kepillä haravoida sohvan, nojatuolin ja lipastojen alustat. Kaikkien alla on noin 3 cm tila, juuri sopiva, että sinne livahtaa hiiri tai pallo tai muu pieni lelu, mutta että sinne ei ylety Mauno eikä henkilökunta. Yleensä jokaisesta näistä löytyy aikamoinen saalis erilaisia leluja. Tänään löytyi Maunon rusinatehdas. Ainakin kuukauden verran se on onnistunut hautomaan viinirypälettä - siitä on nimittäin aikaa kun meillä on tummia rypäleitä syöty. Ja sen jälkeen on kyllä useastikin nuo aluset haravoitu, joten en tiedä missä sitä on milloinkin haudottu. Toinen kuukausi vielä ja meillä olisi syöty ihan oikeaa rusinaa, nyt se oli vähän semi vielä.

Hmm, siinä katollisessa vessassa oli puolensa... Ilmiselvästi pitää hankkia hieman korkeampi malli kuitenkin, jos tällä avomallilla jatketaan. Onneksi ei ollut vatsa löysällä.

Mauno Teh Rämppämies on iloinnut täysin rinnoin taloudessa olevista kukkakimpuista. Prkl. Jaamäävai? Mitenniin pitäis lopettaa? Miks? Tänään on myös Maunon merkkipäivä, 8 kk tuli täyteen. Sen kunniaksi käytiin taas vaa'assa ja kas - paino oli laskenut viime kerrasta! Se olikin hyvä homma, viimeksihän kuukauden aikana oli tullut 800 g. Sellainen ei saanut enää toistua, joten nyt on ollut tiukempi linja raksupallon kanssa. Paino oli laskenut 200 g, joten paino on nyt vallan sopivat 4,1 kg ja ainakin silmin katsottuna se on ihan täydellinen Maunolle. Rotunsa mukaisen hoikka, mutta ei laiha. Tietysti koko ajan myös pentupyöreys vaihtuu aikuisen kollin rakenteeseen. Täällä kävi myös mukava vieras, sähkömies, joka asensi uuden etäluettavan mittarin. Sattui kiva asentaja, jolla oli hetki aikaa (ja intoa) leikkiä myös Maunon kanssa laserilla. Sähkömiehellä olikin sellainen hieno iso laser, mistä tuli sellainen pitkulainen viiva ja se olikin Maunolle suuri ihmetyksen aihe.

Maunon kummitäti, myös Kynsi-tädiksi kutsuttu, kävi eilen vierailulla. Aikansa sosieteerattuaan ja hellittelyä vastaanotettuaan Mauno päätti vetäytyä levolle Pömpeliin ja tarjota samalla kyntensä hoidettavaksi todelliselle ammattilaiselle. Pöntöstä kuului armoton hurina ja pörinä kun Mauno otti manikyyriä ja sen päälle mukavat sikeät pienessä yksiössään.

Mauno iloitsi aamulla pöytään ilmestyneestä uudesta juomakupista. Siinä vaan oli jotain kummallisia rehuja, mutta nehän sai näppärästi nyppäämällä siitä pois. Kun ensin oli järsinyt niitä hieman. Rehuista oli veteen imeytynyt mukava maku, joka pieretti kivasti myöhemmin päivällä. (Henkilökunta tarkisti, tulppaanit eivät ole myrkyllisten kasvien listalla.) Henkilökunnallakin oli eilen hyvä päivä. Kaupungilla vihellettiin perään ja illalla lähetti toi salaiselta ihailijalta kukkia. Ei anneta sen vähentää ilonaiheita, että viheltäjä oli Manskulla liikennettä ohjannut poliisi, joka pillillä komensi pysähtymään suojatielle ja kukat tulivat syntymäpäivälahjaksi ystävältä (mikä on oikeasti vielä arvokkaampi asia kuin nimetön ihailija), nimi vain oli tilauksessa jäänyt kortista pois.

Mauno on lukenut kirkasvalolamppujen terveysvaikutuksista.

Maunolla ja rakastetulla mustekalalelulla oli tänään brainstorming-sessio. Session seurauksena tapahtui aivovuotoa.

Maunon lelulistalta: karvamunkki. Se saa välillä kyytiä oikein kunnolla.

Me ollaan täällä ihan uijuijui - tänään on Tampereella syntynyt Iltavillin kissalaan kolme pikkuista maukulaista. Pentublogi löytyy tuosta oikeasta reunasta ja sieltä sitten ensimmäiset kuvatkin. Nyt kaikki Maunoon (tai muihin maukulaisiin) ihastuneet jonoon... ;)

Henkilökunnan telkkarista Mauno ei oikein välitä (paitsi jos tulee Hauskat kotivideot), mutta kylppärissä on Maunon oma telkkari. Se on vähän huono, siinä on vain kaksi ohjelmaa: 40° ja 60°.

Nojatuoli on Maunon valtakuntaa iltaisin, siinä otetaan nokoset kun henkilökunta lojottaa sohvalla. Eilenkin nojatuoliin piti väkisin kammeta nukkumaan, vaikka se oli jo varattu. Huolestunut mau-ilme vaihtui paheksuvaan, mutta silitys ja rapsutus sai paheksunnan vaihtumaan hyväksyvään hyrinään.