Patrick deWitt: Sistersin veljekset

Siltala, 2012

First things first: upea kansi. Ei ihme, että englanninkielisen laitoksen kansigrafiikka on jätetty myös käännöstä koristamaan, sen verran huomiotaherättävä ja tyylikäs se on. Good going, Dan Stiles, missä vaikutatkin.

Sistersin veljekset (eli alun perin The Sisters Brothers, hii!) on Kanadasta Oregoniin muuttaneen Patrick deWittin 1800-luvulle sijoittuva kertomus veljeksistä nimeltä Charlie ja Eli. Salaperäinen kommodori palkkaa heidät uudelle keikalle: heidän on ratsastettava Kaliforniaan ja pantava päiviltä Hermann Warm, koska tämä on varastanut jotakin kommodorilta.

Veljekset ovat luonteiltaan kovin erilaiset. Vanhempi Charlie on dominoiva ja julmakin, kuopus Eli taas verkkainen pohdiskelija, vaikka temperamentti viekin joskus mennessään. Ajoittaisista erimielisyyksistä huolimatta veljekset tunnetaan laajalti tehokkaana kaksikkona. Etenkin Eli on mielenkiintoinen hahmo, pohdiskeleva tappaja.

Kirjaa kuvaillaan westerniksi (onko se genre?), enkä ole aiemmin lukenut mitään aiheistoon liittyvää. Leffojakin katsonut vain pari hassua. Siinä mielessä tämä oli ihan mukava kokemus, mutta jokin jäi uupumaan. Kieli oli aika latteaa, vaikka ainahan voi miettiä, miten sitä olisi sähäköittänyt sellaisella tavalla, joka sopisi kertoja-Elin suuhun luontevasti. Jotenkin vain on sellainen fiilis, että jotain tästä olisi voinut puristaa vielä irti. Nopealukuinen kesäkirja, ehkä vaihtoehto perinteiselle kesädekkarille. Mielenkiintoisen historiallisen ulottuvuuden toi uutuuskeksintö hammasharjan sekä puudutusaineen esittely ja kultakuumeenaikaisen San Franciscon kuvailu.

Mökkipäiviä jäljellä vielä kolme, sitten Mänttään kyldyyritapahtumaan. Huraa!