Pakastemansikoita ja shamppanjaa saarrettuun Leningradiin

Osuin television ääreen juuri tulleen Leningradin piiritystä käsittelevä ohjelma aikaan. Kun puhutaan Lengradin kohtalosta, ovat kaikki sanat ja puheet turhia. Parasta kuunnella Shostakovitsin musiikkia, lukea Anna Ahmatovan runoja. Vain taide pystyy jotenkin välittämään tunteen ja tiedon siitä, mitä siellä tapahtui.

Kun Stalin lähetti poliittisen juhlan kunniaksi Lenigradin kaupungin johdolle yksityiskoneella pakastemansikoita ja shamppanjaa, Uutena Vuotena, joka toi lisää haudattavia, se kertoi kaiken hänen persoonastaan. Pakkastalvena, jolloin rakastavaiset nälkiintyneet jäätyivät puistojen penkeille toisiiinsa kietoutuneina ja äidit vetivät kelkalla lapsiaan hautoihin. Heille pakastemansikat ja shamppanja eivät merkinneet mitään.

Natsit pommittivat Laatokan jäätiellä matkaavia Leningradin orpolapsia kuljettavia kuorma-autoja. He varmaankin ajattelivat tappavansa alempaa rotua olevia ali-ihmisiä.

Jumala lienee ollut jossain hyvin kaukanana.

Pyhän Aleksandran kirkko odottaa korjaavaa kättä...

Pietariin perustetun Suomen asiain komitean puheenjohtaja G.M. Armfelt totesi jo vuonna 1814, että Turkuun olisi rakennettava kirkko ortodoksista uskoa tunnustaville. Turkuun oli autonomian ajan myötä tullut venäläistä siviiliväestöä: virkamiehiä, kauppiaita, käsityöläisiä ja tietysti myös palvelusväkeä. Kirkko siis todella tarvittiin.

Aluksi kirkko piti rakentaa keskelle toria mutta maaperä osoittautui sopimattomaksi. Torin pohjoispuolella olevalle tontille oli varattu paikka raatihuoneelle ja ortodoksikirkko sai kaavoitetun tontin pohjoisosasta. C. L. Engel ei kuitenkaan hyväksynyt osoitettua paikkaa ja lopulta, kun raatihuoneen rakentaminen jäi, kirkko sai kyseisen paikan. Nykyään seurakunta omistaa kyseisen tontin. Kirkko rakennettiin Suomen Suuriruhtinaskunnan rahoista, sotilasrahastolle osoitetuista rahoista.

Kirkko vihittiin käyttöön 2.9. 1846.

Nyt on vuosi 2014 aluillaan ja kirkon ympärillä käydään keskustelua Toriparkin mahdollisen rakentamisen tiimoilta. Neuvosto ei kyllä taida keskustella, muut tahot kylläkin. Kirkon toinen pääty on kalliolla, toinen torinpuoleinen osa kelluu savipatjalla. Torin puoleinen pääty pitäisi paaluttaa, tuli toriparkki tai ei.

Mutta tässä tulee taas politiikka mukaan ja se, että kuka maksaa paalutuksen? Kirkon torin puoleinen osa on liikahdellut, ja kenties painunut. Portaissa yläpäässä erottaa myös liikehdintää. Niitä on paikattu etteivät kirkossakävijät kompuroi.

Suomen ortodoksinen kirkko ei ole kovin varakas ja avustukset ovat nimellisiä. Turku ei ole Tampere. Tampereen kaupunki on aina suhtautunut ortodoksiseen kirkkoon Tampereella hienosti. Turussa suhtautuminen on ollut niuhoa. Tampereen kirkko on pihavalaistu, Turussa pimeinpään aikaan saa harrastaa käsikopelosuunnistusta kirkkoon.

Kirkon kunto huolestuttaa ilman toriparkkiakin. Joskus tunteenomainen suhtautuminen ei ole järkevä tapa keskustelulle, saati paaluttamiselle. Toki ortodoksisuus on tunteen asia, mutta neuvoston ja valtuuston lähtökohta pitäisi olla järki.

Piispan tehtävä ei todellakaan ole siunailla, vaan siunata.

Kirkko on suojelukohde. Turussa suojellut rakennukset muuttuvat usein lainsuojattomiksi. Toivottavasti Turun ortodoksiselle kirkolle ei käy niin. Kukaan ei halua kirkkorakennukselle pahaa seurakunnassa ainakaan, rahaa vain ei tunnu löytyvän.

Takavuosina kysyin kerran Ambrosiukselta että mitä voisi tehdä kirkkomme hyväksi
Hän katsoi jotenkin leikkisästi ja sanoi että: Älä vaan sano niille että Ambrosius antaa rahaa... Miten hän nyt mitään rahaa pystyisi järjestämään ajattelin ja omiaan hän tuskin antaisi. Kukakohan siellä on ylimmäinen kirstunvartija? Näissä taloudellisissa asioissa on outo kuvio: aivan kuin oikea oikeauskoinen sekoittaisi taloudenpidon ja uskonelämän. Talousasiat ovat realielämää ja siitäkin ollemme vastuussa Jumalalle. Temppeliä ei saa tuhota itsekkäistä syistä, eikä muutoinkaan. Otin muutaman kuvan aidanraosta enimmäkseen. Vartija tuli hymyilemään.

Talvinen kuva

Joen iho pakkasrakkuloilla. Aurinko lämmittää jo hieman, vaikka Turussa onkin juuri nyt inha viima ja pakkasta -12. Kuten kuvasta näkyy, kylmä voi olla myös kaunista. Joen jäälle en kyllä menisi kävelemään.

On hyvä että asunnossa on lämmintä. Meillä on kaakeliuuni ja puuhella käytössä. Ilmalämpöpumppu puhkuu myös tarvittaessa. Kerrostalossa asuvalla tuttavallani on lämmintä + 17, vaikka asuntoalueen pitäisi olla arvoaluetta. Talo lienee osoitus huonosta rakentamisesta sillä siinä on ollut jatkuvasti korjausprojekteja. Rakennusmateriaaleissa epäillään käytetyn "kelvotonta materiaalia" hyvän höysteenä.

Ajattelen että kevät on kahden kuukauden päästä aluillaa ja se on yksi hiirenhyppy ajallisesti.

Nouskoon minun rukoukseni...

Kaksi vuotta sitten Uuden Valamon luostarin vanha päärakennus paloi. Musta hirsikehikko lienee vieläkin pystyssä. Saastamoisen kartanon päärakennuksena tunnettu rakennus olisi palautettavissa entiselleen jos vain rahaa ja hyväätahtoa riittäisi.

Viime yönä Valamon kaunis varastorakennus paloi. Palo oli yllätyksellinen ja outo. Ellei pidä varaansa, alkaa mielikuvitus laukata. Muistan vieläkin Reposaaren kirkon tuhopolttoyrityksen ja siitä seuranneet huhut, ja suoranaiset henkilövainot. Meillä ihmisillä on taipumus hakea jännitystä elämäämme tarinan muodossa. Toivon ettei ainakaan tämän palon jälkeen kukaan humalainen kirjailija soita meille ja syytä pyromaaniksi. Meillä on alibi.

Valamossa on kuulemma pakkasta -25 astetta ja aurinko luultavasti paistaa ja maa kimmeltää. Igumeni Sergein puhe radiossa oli toivoa ja kristillistä rakkautta täynnä. Hetkellinen epätoivon alho haihtui pois.

Rukouksia Valamonlle.

Kaupunkikuva muuttuu

Pakostakin kaupunkikuva muuttuu, eikä se ole aina paha, mutta useimmiten on turha asia. Brahenkadun ja Ratapihankadun kulman puutalojen paikalla on kasa järeitä kivijalkakiviä muistuttamassa olleista puutaloista. Nyt niitä ei ole. Tilalle nousee kolmekerroksinen kerrostalo jonka alimmassa kerroksessa on liiketilaa.

Kuvan keltainen talo sai armon säilyä ja hyvä niin.

Kävelin pitkän lenkin Portsan kautta jokirantaa takaisin Lokinkadulle. Pakkanen nipisteli poskia vaikka pakkasta oli -10C astetta. Viima on viheliäistä tässä kaupungissa.

Valoa kohti

Ulkona on pakkasta hieman. Aurinkokin näyttäytyi pienen aikaa. Lumi luo illuusion valosta. Valoa kohti mennään varmasti. Kaakeliuuni hohkaa lämpöä. Maailmani on siltä osin järjestyksessä.

Valaistusta asiaan luo myös Kotimaa lehti jossa Tampereen ortodoksisen seurakunnan Kirkkoherra Markku Toivanen tuo oman näkemyksensä Analogi lehden ympärillä vellovaan keskusteluun.

Katso:
Markku Toivanen salaliittoteoriasta

Olen ajatellut että näin riviseurakuntalaisen näkövinkkelistä on ihan sama mikä nimi lehdellä on, kunhan ilmoituksien kanssa ei töpeksitä.

R.I.P. Analogi

Helsingin hiippakunnan seurakuntien yhteinen ilmaisjakelulehti seurakuntalaisille sulautetaan Helsingin seurakunnan OrtodoksiViesti lehteen. Riviseurakuntalainen ihmettelee miksi? Ehkä kysymys on keskittämisestä, vallan keskittämisestä. Säästöistä tässä ei liene kyse.

Voi olla että seurakunnan ilmoitusasiat olisi viisainta keskittää seurakuntien omiin lehtisiin, sillä netti ei tavoita kaikkia.

Alla valaistusta asiaan:

Kts Kotimaan artikkeli!



Turussa sataa lunta hiljalleen ja maisema valaistuu hieman. On aika pakata joulukoristeet ensi joulua odottamaan. Maanantaina on Nuutin päivä.