Vaaralliset puut Aleksandran puistossa

"Aleksandran puiston puut ovat vaarallisia. Siksi ne pitää kaataa." Onko tämä kaupunki tullut ihan hulluksi. Puut eivät ole vaarallisia, Ihmiset jotka vainoavat puita ovat vaarallisia ja tyhmiä. Ne kamalat havainnekuvan talot ovat rumia laatikoita joita itäsaksalaiset arkkitehdit piirsivät muinoin. Miksi niitä pitäisi tunkea Aleksandranpuistoon ja viereiselle aukiolle. Ortodoksikirkko omalla tontillaan, jota grynderit aivan ilmeisesti himoitsevat, ei ehkä kestä moista rakentamista. Toivon etteivät vihreät mene kokoomuksen kelkkaan tässäkin asiassa ja tuhoa ympäristöä. Kirkon seinissä olevat halkeamat ovat suurentuneet. Jos kirkko olisi joku muu kuin Pyhän Aleksandran kirkko, niin johan myötätuntoa ja kukkia syydettäisiin. Hyvät ihmiset, ei siellä ryssän haju haise. Hyvää Uutta Vuotta! Kauppahallissa yksi seurakuntalainen että minä olen hänen inhokkinsa. Minulla ei ole inhokkeja. Ylipäätään en välitä vähääkään, minulle on yhdentekevää ihmisten puheet.

Tapaninpäivä 2020

Tapaninpäivä 2020. Harmaata, kuivaa ja pikkupakkasta. Joki oli tyyni ja sees, yksinäinen sorsa lipui kaislikossa. Ihmisistä vapaa kaupunki, ilman maskeja joku uskalias kadulla. Eilen Vahdon hautausmaalla muistin anopin suvun naisten vaikenemisen kulttuurin. Isoaäiti Elsa vaikeni kaikista tapahtumista, niitä ei siirretty jälkipolville. Singne vaikeni kaikesta, kun lapsenlapsi tuli vintistä valkoisten käsinauha kädessään hän suu tiukkana sanoi:Ei saa puhua! Eikä puhuttu muistakaan kipeistä asioista. Anoppini sanoi kerran:"Kun punaiset tulivat hakamaan aseita, olin kolmevuotias, sisareni Laina 5v. meni piirongin ja seinän välissä olevaan koloon ja komensi minut eteensä. Hän sanoi että jos punaiset ampuvat, sinä kuolet ja minä jään eloon." Näillä sisaruksilla oli mutkaiset välit läpi elämän. Kuljin viikolla leipäjonon ohi. Sen piti olla alkujaan tilapäinen ratkaisu mutta tarve ja hätä kasvaa vaan. Älkää sanoko minulla että ihminen on hyvä. Hyviä ihmisiä ei ole, ainoastaan erilaisia ihmisiä on. Kaiken tämän keskellä rukoilin läheiselle lempeää kuolemaa.

Joulupäivänä 2020

Lunta leijali niin että huomasi tiellä ja katoilla olevan. Teatterisilta oli jouluvalaistuksissa samaa punaista luin kuin muuallakin, Bodellin punaista. Älkää kysykö kuka Botelli oli. Päivä on pidentynyt neljällä minuutilla. Kuljemme kohti valoisampia aikoja. Joku tihulainen oli tuikannut Muumitalon Emmateatterin tuleen. Onneksi tuli ei levinnyt. Jouluna ei ole pakko syödä ähkyyn asti. Voi olla syömättä jos silta tuntuu, ihmisellä on vapaa tahto.

Jouluaatto 2020

Aamulla kaupunki oli niin autio ihmisistä ettei maskia tarvinnut. Naakat ja varpuset metelöivöt Aleksandran puistossa. linnut ja puistot kuuluvat yhteen. Aleksandran puisto kuuluu uhattuihin alueisii kaupungissamme. Joku viisas ihminen on sanonut että Turku olisi voinut säästää vanhan keskustan ja jättää purkamatta ja modernisomatta. Modernit rakennukset olisi voinut rakentaa ydinkeskustan ulkopuolelle kuten Euroopan kaupungeissa on tehty. Kaupungin muisti koostuu eri aikakausista ja rakennuksista. Ortodoksinen kirkko on autonomian historiaa. Ruotsalainen teatteri on osa Suomi-Ruotsi aikaa. Pelkään pahoin ettei Aleksandran puisto kestä kaavailtua massiivista rakentamista. Kirkon seinät ovat nyt vaurioituneet ja perustus järkkynyt.

Lasten hauta menneiltä vuosilta Vahdon hautausmaalla.

Joulun aikaan I

Enkelikuoro esittää.

Olimme nerokkaita ja menimme hautausmaalle jo tänään. Moni muukin oli päätynyt samaan ja ruuhkaa oli. Ja pimeää. Tuli mieleen vanha sanonta käsikopelolta kun ei nähnyt mitään. Kynttilänvalo näytti kauniilta, sade sumensi näkymän utuiseksi. Oli aaton aatto ja kiireettömyys oli läsnä. Nunna Kristoduli kuoli ja varmaan jo haudattukin. Ajattelen usein nunna Elisabetia, tapasivatko he toisensa tuonilmaisissa. "Elämä ei ole pelto joka ylitetään" sanoi Andrei Tarkovaski. Olen ollut lapsesta asti yksinäinen, maailmaan heitetty ja huono sietämään ilkeitä ihmisiä, tunnistan näkymättömän vihan vaikka sitä ei näy, sen olemassaolon tuntee. Jätimme joulukortit kirjoittamatta. Eilen postiluukusta tipahti muutama kortti ja sitten kirjoitimme heille vastineen. Kuvan kortti on kaunis ja itse tehty eli lähettäjä on itse rehbyt.

Kaupunkikuvia aamuhämärissä

Turussa lämmintä ja tihkusateista. Kävelin aamuhämärissä keskustaan ja päätin lähettää kuvin terveisiä apulaiskaupunginjohtaja Jarkko Virtaselle joka puhui alueuutisissa että torin ympäristön talot eivät ole kärsineet toriparkin rakentamisesta ja toriparkki on hyvä valmiina. Käykääpä kävelemässä ortodoksisen kirkon ympäri. Toriparkki on kieltänyt asioista puhumisen. Ruotsalaisesta teatterista en tiedä mikä tilanne siellä on.

Portaat ovat lopuillaan ennen romahdusta.

Toriparkki oli kiinni ja muutama autoilija teki uukäännöksen ja menivät hakemaan ilmaista parkkipaikkaa muualta.

Portaat pakenee.

Joulukuusen haku

Ikkunassa on tähti Sattumoisin törmäsin kuusikauppiaaseen joka antoi kauniin kuusen edullisesti. Kannoin sen Nummenpakalle niin että heilahti. Sen tuoksu on mahtava. Laitoin sen jalustaan kiinni ja enkelin latvaan. Tämä on maaseutu residenssissämme. Toinen lapsistamme on perfektionisti ja koristelee kuusen. Vastaani tuli naisia jotka kantoivat kuusia. Miehet ilmeisesti hakevat kuusensa autolla. Mies kertoi että ennen vanhaan Vahdolla joulukuusi piti varastaa toisen metsästä. Meillä päin se piti käydä "Kutsetin" mailta. Nyt äitini sai itse istuttamansa kuusen.

Tunnelmallinen talo

Turussa on valopolkuja kuljettavaksi. Tästä lähtee yksi polku. Tunnelmallinen vanha puutalo piispankadun päässä, Tuomaanpuiston vierestä. Alenpana alkaa punaisten pallojen puut. Yksikin tuttu väitti punaista bodellinpunaiseksi. Se taitaa olla Koronan punainen väri. Tästä voi sitten kävellä Kirjastosillan kautta teatterisillalle. Hyvä että on valopaikkoja sillä mustaa ja harmaata on riittämiin. Kauppahallin kuja on myös valotehostettu.

Ortodoksikirkko halkeilee joulukuussa 2020

Huomen aamulla avataan kuulemma toriparkki. Kaupunginjohtaja Minna Arve leikkaa kuulemma nauhan. Rakentamisesta johtuneet painaumat tulevat kaupunkimme maksettavaksi. Miten käy ortodoksi kirkon? Jouluun on enää kahdeksan päivää. Joulun ihme on taas luonamme. On aika ripustaa olkitähti ikkunaan.

Kymmenen päivää jouluun

Kirkon portaiden tasanteella paloi tallilyhty. Ortodoksisen kirkon pohjoisen puolen seinässä oli vuorokaudessa levennyt vanha murtuma pari millimetriä. Joulukuusenmyyjää ei näkynyt tänään. Tuomiokirkon kuusen alla sopisi lapset pyörimään piirissä. Yksi turisti ihmetteli kuusesta lähtevää hyvää tuoksua. Luulen että tuoksu johtuu siitä että tyveä on kuorittu ennen pystytystä Se pistää pihkan virtaamaan ja tuoksun myös. Kävin kuusen alla minäkin. Se oli voimaannuttavaa ja hauskaa. Kaunein kuusi kautta aikojen. Kirkon ylätasanteella Lähetyskahvila myi kahvia ja pipareita. Joulutorttujakin oli ja mehua. Kaupunkimme on hijainen nykyään.

Näkymättömän läsnä olo

Tilannekuva kirkon seinässä. Kirkko liikkuu savipatjallaan. Savipatja kuivuu koska pohjavesi pakenee. Matropoliitta Ambrosius sanoi aikoinaan:"Turussa ei rakenneta kalliolle." Hän taisi osua naulankantaan. Hakatkaa tämä lausuma kirkon seinään.

Minulle rakas kirja-trilogia on Paavo Rintalan, totuus, hyvyys,kauneus, Minä Grunewald, Aika ja uni ja Marian rakkaus. Yllä olevassa kuvassa Paavo Rintalan Aika ja uni. Ystävämme Anu joka oli Viipurista, Viipuri oli hänelle menetettymaa josta hän ei koskaan selvinnyt. Hän oli Paavo Rintalan sielunsisko, molemmat olivat evakkoja ja se yhdisti heitä. Anu sanoi minulle:"Sanoin Paavolle että kirjan ensimmäinen luku oli kaikki." Anna Ahmatova ja Marina Tsvetajeva ovat pääosassa. On kyse näkymättömän läsnä olösta. Suosittelen tämän kirja-trlogian lukemista tässä ajassa. Rakastamani venäläinen elokuvaohjaaja Andrei Tarkovski pohti kaikissa elokuvissaan näkymättömyyden läsnä oloa ja näkymättömän katsetta.

Pirut purjeissa

Kauan sitten teimme myyjäisiin tulitikkuaskeja Nikolaoksen ikonin myrsky etiketillä. Ei ollut suuri suksee mutta hauskaa oli.

Eilen oli Pyhän Nikolaoksen muistopäivä.

Turussa +2 astetta. Kuiva keli. Huomenna kaatavat Kupittaan puiston suuren ja vanhan tsaarinpoppelin. Tässä kaupungissa on kaadettu paljon puita ja puistoja on klanittu rakentamisen tieltä. Puistot ovat kaupungin keuhkot. Tukehdutetaanko meidät hitaasti.

Joulukuinen valo torilla

Aurinko luo kirkasta viistovaloa torille. Ostin kauniin sellerin, palsternakan, pieniä punajuuria ja puolikkaan lantun. Purjon sain kaupanpäälliseksi. minusta tuntuu että kauåungin keskus siirtyy Kristiinankadulle. Kuka nyt entiselle kauppatorille halajaa.

Aurakadun puoleiseen torin reunaan, Ruotsalaista teatteri vasta päätä tulee paviljonki johon tulee kuulemma saaristolais gourmentravintola. Eerikikadun laidalle tulee rahvaan krilli. Tasapaino säilyy luokkien välillä. En viihdy tässä tylyssä kaupungissa. Liikaa häätöjä, härskiä tonttipolitiikkaa ja purkuja. yritin mennä kirjastoon: vanhapuoli eli kaunokirjallinen oli suljettu. uudella puolella lehdet olivat kadonneet ja autiomaalle tuoksui, joten lähdinmme ulos. Tämä on tätä koronaa.

Ortodoksinen pappi Jari Jolkkonen on kuollut. Hän oli persoona persoonattomien joukossa. Oli myös muusikko. Ikuinen muisto.

Joulukuun kuudes

Junat kulkevat. Radan vieressä runneltu pensas sinnittelee. On kaamos ja kahdelta hämärtää.

Linnut ovat vaiti. Odottava. Jouluvalot huoneiden ikkunaoissa ja talojen pihoilla.

Lonttisissa liehuu pari lippua.

Jos näet tähtiä paivätaivaalla olet pelastettu

Läntinen pitkäkatu ja Ratapihankatu ovat mullistuksen kourissa. Nuo näkyvät puutalot kaiketikin myytiin purettaviksi tai korkean kerrostalon tieltä. Nouseva kerrostalo peittää kulttuurisen kaupunkimaiseman joka on trvehtinyt junalla Turkuun tulevia matkustajia. Taloja on tontilla enemmänkin. Omistajille maksettiin tuntuva korvaus asunnon kokoon katsomatta. Puutalojen vieressä oleva pieneläinklinikka säilyi. Hieman kauempana oleva Varsinais-Suomen maakuntakeskus-talo puretaan myös ison rakentamisen tieltä. Minusta se on järjetöntä.

Logomansilta on ruma ja käsittämätön ja kallis ja kalliimmaksi käy. Räntää satoi ja harmaata oli. Nyt ilta pimenee ja tontut vilistävät kadulla. Niin kauan kuin näkee tonttuja ja keijuja ja enkeleitä ja tähtiä päivätaivaalla on toivoa.

3. 12, 2020

Lumisade muuttui vesisateeksi. Istuimme hetken kauppahallin kahvilassa ja mutusteltiin karjalanpiirakoita. Eivät ne piirakat vedä vertoja äitini tekemille piirakoille. Kahvi oli erittäin hyvää. Turun veteraanit vetoavat kaupungijohtajaan ettei Itsenäisyydenaukiolle rakennettaisi uutta musiikkitaloa. Olisihan noita väljempiä tontteja joille rakentaa mutta kytköksistä en tiedä. Itsenäisyyspäivän yksi teema tämäkin.

Ikkunassa loistaa jouluvalo

Vanha puumies toi polttopuita. Sataa tihuutti ja harmaus oli käsinkosketeltavaa. Hän ei enää osannut peruuttaa pihalle vaan ajoi porttikongiin ja sitten otettiin käyttöön luovat lahjat. Poikamme saapui paikalle ja organisoi ja koko homma oli ohi reilussa tunnissa. Puumies kyseli että miten tuo poika toimi, oliko hänellä hissi? Puumies sompaili pois ja ilmoitti että tulee keväällä uudestaan. Vanhanajan markkinat on peruttu ja kirjastossa saa olla vain vartin. Minä en löydä kirjaa tuossa ajassa. Kaikki yleisötilaisuudet on peruttu jouluun saakka. Äitini 95v. kysyi että tullaanko me jouluksi sinne. Mieli tekisi mutta onko se järkevää tässä tilanteessa. Siellä on lunta hieman ja Koitere on vapaa jäistä. Ilmastonmuuyos etenee. Ymmärrän ihmisiä jotka kokevat epätoivoa ja ahdistusta. Ihmisten, siis meidän, tulisi oppia vanhan elämän turvalliset muodot. Betoniviidakossa se on vaikeaa. Ikkunalla loistaa jouluvalo. Ulkona +5 lämmintä.

Ei musiikkitaloa ortodoksikirkon paikalle

Kärhämä uuden musiikkitalon paikasta on saanut jonkun neropatin ehdottamaam ortodoksikirkon tonttia varteen otettavana ehdokkaana. Ei käy, tontin omistaja on Turun ortodoksinen seurakunta ja kirkkoa ei pureta moisen hankkeen tieltä. Se toimittaja joka kirjoitti että kirkossa on halkeamia menneiltä ajoilta ja väitti jonkun henkilön seurakunnastamme sanoneen niin. Kun topakka seurakuntalainen pani hänet seinää vasten, hän tunnusti keksineensä koko jutun. Ilmeisesti oli gryndereiden asialla.

Yhtä pöyristyttävää olisi ehdottaa paikaksi tuomiokirkkotoria. Siellä on juuri nyt kaunein joulukuusi jouluvaloissa.

Portaat ovat syrjäkarein menossa pois paikaltaan. Paaston aika on meneillään. Hapankaalikeitto on hyvää, edullista ja terveellistä. Venäläinen tattari on myös hyvää ja terveellistä ja maukkaanpaa kuin suomalainen.Suomalainen tattari on kyllä sekin hyvää mutta myyjä sanoi että suomalainen tattari kaipaa kaveriksi kauraa.

Hämäränhyssyssä kuusta ihailemassa

Puut liekeissä Piispankadulla. Onko tämä taideteos vai pimeydenkarkoitus, vai molempia. Piristävä se ainakin on. Teos jatkuu Tehtaankadun kulmaan asti.

Kuusi on saanut valonsa ja on kyllä harvinaisen tasainen ja kaunis. Adventti voi alkaa.

Vanhalla Suurtorilla jönglöörit hauskuttivat lapsia. Teemana joulukalenteri. Ottakaa maskit naamalle, käsidesiä on monessa pisteessä. Turvavälitkin olisi hyvä säilyttää, vaikka minusta se on ylivoimaista tungoksessa. keskustan eräässä kaupassa sattui silmään turvaväleiin liittyvä asia: nuorimies selasi kännykkäänsä piti turvacäliä. Äkkiä kaksi turkulaista tätiä kurvasi kassalle miehen eteen turunmurretta pälpättäen.He olivat ilmeisen luulossa että turväli oli liian iso ja jonoa ei ollut. Itse seisoin miehen takana. mitäpä siinä ketään kasvattamaan.

Ykköskuusi, valekuollut kissa ja lumisadepallo

Vanhanajan jo alkavat huomenna Vanhalla suurtorilla. vaikka olinkin saanut virheellistä inforkaatiota ettei niitä olisi. Valtakunnan ykköskuusi on tuotu jälleen tomiokirkon eteen. Se odottaa kynttilöitä ja valoa. Lunta härmii harvakseltaan. Mistähän saisi vanhanajan lumisadepallon. Sellainen oli Lyydia tädin piirongin päällä. Kun palloa käänsi ylös alaisin niin maisema muuttui lumiseksi. En tiedä mistä johtui lapsen ahdistus kun katselin sitä. Haluaisin tietää herättäisikö se minussa ahdistusta vieläkin, vai herättäisikö mitään tunteita. En ole koskaan mennyt kuuntelemaan joulurauhan julistusta. En pidä väkijoukoista. Meille ei ole juurikaan mahtunut joulukuusta, meillä on 100.000 kirjaa, ne dominoivat kaikkia muita. Elämme kirjallista elämää. Meillä ei ole kissaa. tulimme kotiovelle ja huomasin kaksi kissaa pihallamma valkoinen kissa makasi valekuolleena maassa ja vieressä oli norjalainen metsäkissa vartiossa. Tunnelma oli outo. Sanoin äänekkäästi että" Onko kissa kuollut?" Äkkiä valekuollut kissa lähti pois ja metsäkissä lähti perään matalana väijyen. Oli outo tunnelma. Kirkon parkkipaikalla vihreäliivinen miesa mittasi askelilla matkaa parkkipaikan reunaan. Hän sanoi kännykkään maagiden luvun seitse,än ja ajoi sitten pois. Alla kuvassa murtumaa tarjolla.

Pehmeän kostea ilma on hyvä hengittää

Pehmeän kostea sää. Kävin torilla leipäostoksilla. Otin kuvan ortodoksisen kirkon halkeamasta. Mietin kävellessäni joidenkin Portsan puutalojen muuttumisesta sijoitusasunnoiksi. Aikonaan Lehmussaaren tanssikoulu Arvinkadulla on muuttunut grynderin käsittelyssä pienten auntojentaloksi. Sitä vastapäätä ollut Portsan pubi on kokenut saman kohtalon. Suojeltujen talojen ulkokuori on jäljellä, sisällä on nyysityt sisällöt. Sama kohtalo odottanee vielä jäljellä olevia TVT:n puutaloja. Kaikkialla bisnestetään. Kysyin torimyyjältä että jatkuuko torimyynti kun toriparkki valmistuu? Hän vastasi että ei ole tiedotettu mutta hän luulee että jatkuu. Sitä me kaikki haluamme.

Arvinkatu 2. on myyty jollekin grynderille ja asukkaat häädetty Turun kaupungin vuokratalot oy, taas asialla

Portsan puutaloalueella Arvinkatu 2. puutalot tontteineen on myyty jolle krynderille. Talot ovat Turun kaupungin vaokratalo oy:n omistama. Kaikki vuokralaiset ovat saaneet häädön. Kakolan kallioita muhennetaan kiihtyvättä vauhdilla ja Arvinkatu 2:n yläpuolella kaadetaan puita viiden metsurin voimin. En tiedä saavatko puutalot olla paikallaan ja kunnostetaanko ne kovanrahan asunnoiksi. Suojeltuja ne ainakin ovat, mutta siihen yläpuolella tulee varmaankin kerrostalo. Toivottavasti ei tule. Puistoa siivotaan kuulemma siksi että siihen tulee kävelyteitä. Puisto jatkuu Hansakadulle asti.

Kuva Kakolan rinteestä. Arvinkatu 2. asukkaat ovat asuneet kauan ja yhteisöllisyys on kuulemma vahva. Minusta kaupunki voisi osoittaa uudet asunnot ainakin vanhuksille. Nämä asukkaat ovat maksaneet vuokransa aina ajallaan ja remontoineet asuntoja koska kaupunkia ei pahemmin kiinnostanut. Kovaksi on käynyt kaupungin linja. Kakolan rinne josta puita kaadetaan on Mathilta Wreden puisto.

Makeasti oravainen makaa sammalvuoteellansa.

Nainen joka jätti pysyvän jäljen suomalaiseen kirjallisuuteen

Minna Canth on kirjailija ja nainen josta lähes jokaisella on mielipide. Useimmiten sen patsaan näkemisen pohjalta. Saman lainen kuva tulee kun näkee Hella Wuolijoen kuvan Yleis Radion johtejien kuvien joikossa. Molemmat, Minna ja Hella, ovat jääneet elämään kirjallisen tuotantonsa ansiosta. Molemmat myös vaikuttivat yhteiskunnalliseen elämään. Hella tosin sai kuolemantuomion viimeisimmässä sodassamme. Tosin hänet armahdettiin. Molenpia naisia arvosteltiin rankasti mutta myös arvostettiin. Minna Canthin elämä oli erityinen ja Minna Itse oli erityinen aikana jolloin naisella ei ollut oikeuksia ja tärkein asia oli päästä naimisiin jotta elämä ylipäätään olisi mahdollinen. Luin Minna Rytisalon kirjan Rouva C. ja ihailen hänen taitoaan kuvata aikaa ja naista ajassa 1800-luvun puolivälistä eteenpäin.Uuno Cygneusksen sädekehä saa säröjä tämän kousiessa nuorta Minnaa seminaarissa. Eikä ensimmäinen seksikohtauskaan ollut järisyttävä Herra Canthin kanssa. Herra Canth oli sivistynyt ja hänen ajatuksensa avioliitosta oli kahden tasavertaisen ihmisen liitto. Hän tiedosti myös ehkäisyn mahdollisuuden koska biologina hän oli viettänyt aikaansa Saksassa ja naapurimaissa ja tutustunut mahdollisuuteen säännöstellä lapsilukua. Kun Herra Kanth kuoli, liian varhain, Minna oli raskaana ja seitsemättä kertaa. Tästä alkoi Minnan täyttä elämää oleva elämä. Minnan loppuelämä onkin tunnettu tarina.

Hetki kuulautta joella

"Japanilainen puu" Joen rannalla. Pakkasen hipaisu saa joen kuulaaksi. Kohta se on ohi sillä sade tulee muutaman tunnin kuluttua ja lämmintä samoin. Viikon päästä on Adventti luterilaisessa Suomessa. Tomiokirkon eteen pystytetään median mukaan ennen näkemättömän komea kuusi. Elämme erityisiä aikoja sulkeutuneessa maassamme.

Portsan puutaloalue säilyy ja vahvistuu

Minun piti mennä Portsaan katsomaan ja haistelemaan ilmastoa. Yksi veljeni Pohjois-Karjalassa oli istuttanut tammen taimen tontilleen. Se oli tullut muiden puiden mukana. Tammea ei voinut ajatellakkaan vielä muutamaa vuotta sitten. Ilmasto muuttuu ihan todella ja kiihtyvällä vauhdilla. Toivon todella etteivät Portsan kauniit kaakeliuunit joudu pelkiksi koristeiksi, sillä puulämmiyts vaihtaa huoneiston ilman tehokkaasti ja luo mukavan tunnelman. Sitäpaitsi jos tulee sähkökatko, pitkä tai lyhyempi, niin hellakakluuni pelastaa.

Koivu kirkon seinässä kasvaa ja pitää outoa ruskaa.

Tämä on ja kasvaa myös.

Liisa-myrsky puhkuu tuulta

Puuskittaista tuulta, lämmintä ja hämärää. Liisa-myrsky puhkuu tuulta vahvasti. Leipäauto maakunnista on nykyisin torstaisin torilla. ostin ison ruislimpun. Kerran olin mieheni mukana matkustajana tankkilaivalla ja olimme Batumissa, silloisessa Gruusiassa. Kävelimme mäen rinnettä ylös ja huomasimme että laipäauto oli tullut kaupunkiin. Ihmiset jonottivat ja pulisivat omaa kieltään. Korkea mäen päällä oli Leninin sähköistetty pää profiili. Hän katseli niska tanassa kaupunginvaloja.Onkohan se vieläkin siellä paikallaan. Kuvasin kirkon leviävää murtumaa. Kirkollisveroa oli päätetty nostaa ja samoin luottamusmiesten ja naisten kokouspalkkioita samoin 40 euroon. Nostaa varmaankin motivaatiota tulla paikalle.

Puut kasvavat taivaasta maata kohti

Aamulla joki oli kuvia täynnä. Joku lapsi on kerran sanonut että puut kasvavat taivaasta maata kohti. Ajattelin tätä lausetta jokea katsellessani.

Marraskuun kuva. Lämmin sää +10 astetta. Tihkusadetta ja märkää.

Himmeli katossa. Puhdistin sen pölystä ja nyt se näyttää taas keltaiselta harmaan sijaan. Tuo himmeli on taidonnäyte. Ostin sen noin kaksikymmentä vuotta sitten Turun kauppatorilta, eräältä mummolta. Mummoja ei enää pahemmin näy torilla nykyään himmeleitä myymässä. Himmelin korvikkeen voi mainiosti tehdä kaisloista tai talventötöttäjistä. Otetaan keitetty peruna ja päällystetään se vaikkapa foliolla tai jollakin ympäristöystävällisellä aineella. Tasapainotetaan sopivammilla heinillä tai kaisloilla ja laitetaan lanka ja ripustetaan kattoon. Kestää joulunajan mainiosti.