Ketään ei enää näytä hätkäyttävän kirjastojen lopettaminen. Ei liene mediaseksikästä. Huomasin että Porissa lopetetaan Käppärin ja Puuvillan sivukirjastot. Kirjasto on suomalaisen sivistyyksen kivijalka. kirjastoja oli yleisesti kansakoulujen yhteydessä. Kansa oppi lukemaan ja ymmärsi lukemansa. Silloin keskittyminen oli tallella. Nykyään huomaa jokainen netin kanssa touhuava ettei pitkäjänteisyys ole enää helppoa. Pitkiä tekstejä on vaikea lukea ja hetkellisyys on päivän sana. En ole ihan varma ymmärrämmekö enää lukemaamme kovinkaan hyvin.
Kansan lukutaito ja luetun ummärtäminen olivat todella mullistava taito ja koettiin vaaralliseksi valtaapitävien keskuudessa: Ketään ei ole niin helppo hallita kuin tietämätöntä kansaa ja siksi koulutusta ja lukutaitoa koko kansan oikeutena vastustettiin aikoinaan.
Olen aina haaveillut perustavani ilmaisen kirjaston luku- ja juttutuvan. Elän nykyään totaalisesti kirjojen ja lehtien kanssa. Meillä on kaksi huoneistoa täynnä kirjoja (yli 60.000)
kpl. Yksi siivoushullu täti kysyi että kuinka usein siivoan kirjahyllyni ja sitten hän puhui lasitetuista kirjahyllyitä. En jaksa selittää kirjakasojen pölyttämisoperaatioita.
Mieheni epäilee ideaani koska hän tietää ihmisten halun varastaa juuri tämän kirjan itselleen, varsinkin runoilijat muut itseään intellektuelleina pitävät jopa etuoikeutenaan pölliä kirjoja. Oven viereen voisi laittaa
Ota kirja ilmaiseksi korin. Tällaisista koreista harvoin kukaan ottaa muuten kuin pannun alustaksi. Käyttöesineitä ne kirjatkin ovat.
Viikolla sain tuntuman kirjaan, josta en vieläkään osaa sanoa mitään. Se on jännäri sanan varsinaisessa merkityksessä, helppolukuinen, koukuttava ja muistuttaa dekkarisarjaa televisiossa. Siinä on kauniita rakkauskohtauksia kahden homon välillä. Todella kauniita joiden vierellä kulkee menettämisen varjo. Terrosimia ja Syyrian sotaa ja tietenkin valtioiden terrorismin vastaisia ryhmittymiä.
Suosittelen ihan kaikille ja erityisesti piilohomoille.
