Alma Söderhjelmin elämä

Alma Söderhjelm syntyi Viipurissa 1870 ja kuoli 1949 Ruotsissa. Hänen kotinsa oli tsaarin virkamieskoti. Heillä oli lukuisa joukko lapsia. Kahdeksan tyttären jako rumiin ja älykkäisiin ja kauniisiin, mutta ei älykkäisiin oli ajan tavan mukainen stereotypia. Alma kuului älykkäisiin ja rumiin. Alma Söderhjelm kirjoitti ylioppilaaksi 1889. Hän oli ensimmäisten ylioppilaaksi kirjoittaneiden tyttöjen joukossa ja tuohon aikaan he joutuivat anomaan erivapautta osallistuakseen kokeeseen. Alma S. oli ensimmäinen suomalainen naisprofessori ja ensimmäinen naisdosentti pohjoismaissa. Hän joutui hakemaan vapautusta sukupuolestaan aloittaessaan yliopisto-opinnot. Naisten täytyi myös anoa vapautusta sukupuolestaan halutessaan anoa valtionvirkaan. Alma S. väitöskirja (1900) käsitteli Ranskan vallankumouksen ajan lahdistöä.

Alman yliopisto ura Suomen tsaarin aikaisessa maailmassa ei edennyt koska tsaari Nikolai tiesi Alman osallistuneen tsaarin vastaiseen toimintaan suurlakon aikana ja niin ollen Alman oli lähdettävä Ruotsiin. Hänet tunnetaan teatterikriitikkona, kirjailijana ja pakinoitsijana. Hänet tunnettiin myös nokkelana seurapiiri-ihmisenä mutta pohjimmiltaan hän oli yksinäinen ja hyvinkin vakava.

Kirjailija MereteMazzarelli on kirjoittanut kirjan Alma Edelläkävijän tarinan.

Kirja on mukaansa tempaava, siinä on naishistoriaa, kulttuurihistoriaa ja ajankuvaa. Alma S. ei varsinaisesti ollut feministi vaikka tapasikin heitä naisten kokouksissa. Tietenkin Alma oli etuoikeutettu luokkansa taustan vuoksi. Ruotsissa hänet yritettiin saada jopa kieltolain tukijaksi mutta Alma oli sitä mieltä että kokemukset Suomen kieltoöaista olivat enemmänkin kielteiset kuin myönteiset. Suomessa oli viinaa enemmän kuin koskaan kieltolain aikana ja salapoltto ja salakuljetukset lisääntyivät ja rikolliliigoja muodostui.

Lukekaa tämä kirja. Saatte pespektiiviä naistutkijoiden ja tiedenaisten historiaan.

Kivi kämmenellä

Tämä kivi mahtuu kämmeneen. Se on hieman ovaalin muotoinen ja sileä. Otin kiven maasta reppuuni ja toin kotiin. Voi olla että eilisissä jalkapallo kähinöissä olisi tätäkin voitu käyttää aseena.

Trump haluaa kirkkojen eteen aseistetut vartijat. Hän ei edes harkitse muutoksia aselakiin. Onko yhdydvallat ajautumassa sisällissotaan. No jokainen presidentti siellä on saanut oman sotansa.

Löytämäni kivi sopisi juutalaisen haudalle.

Turussa -2 Pakkanen tulee, halusimme tai emme.

Kun maailma loppuu

Maarit Verrosen kirja Hiljaiset joet on, ainakin minulle, niin vangitseva että luin sen yhteen menoon. Kirja kertoo maailmanlopun tulosta, eikä aikaa pelastautumiseen ole paljon. Tässä ei ole kyse uskonlahkoista tai muista hörhöistä, kyse on maapallon tuhoutumisesta kosmisen mullistuksen seurauksena. Kirjassa on kaiken tuhon ja pelastautumisen keskellä optimistinen vire.

Keskiössä on Lia, joka on jo kauan seurannut joen vartta tutkailleena ja joella eläneenä luonnossa tapahtuvia muutoksia joissa pala palalta maapallo tuhoaa vääjäämättä itseään.
Hän matkustaa viiden mukaansa osuneen lapsen kanssa. Heidän onnekseen siunaantuu lapsilla oleva geeniperimä. He pelastuvat. Miten ja minne he päätyvät saa jokinen itse lukea. Lukeminen kannattaa aina, sanoi eräskin kirjailija muinoin.

Nykyinen työväenkirjallisuus on vaikea hahmottaa

Työväenkirjallisuuden keskustelussa pohdittiin muun muassa millaista on nykyinen työväenkirjallisuus. Se ei ole sellaista kun se oli Elvi Sinervon ja Arvo Turtiaisen aikaan. Heidän aikansa työväenkirjallisuus oli väkevää poliittista ja realistista kirjallisuutta. Silloin elettiin vaikeita aikoja. Elvi Sinervon kirjoissa on myös naisia koskettavaa yhteiskunnallista ja henkilökohtaistakin eetosta. Kauneus on syvää ja koskettavaa. Tuon ajan työväenkirjailijat eivät olleet pinnallisia, heillä oli vahva pohjakosketus suomalaiseen todellisuuteen.

Työväenkirjallisuus on vaikea tunnistaa nykyään. Luokkatietoisuus ei enää ole vahvaa, kaikki on käynyt vaikeaksi hahmottaa. Vielä 1960-luvun loppupuolella yliopiston opiskelijoilla oli kuulemma tapana mennä Hämeenkadulle aamulla pilkkaamaan töihin meneviä duunareita. Nyt sellaista ei liene, ovat laiskoja nuo opiskelijat, vaikka ajattelisivatkin olevansa jotakin.

Turussa nykyistä työväenkirjallisuutta voisi nykyään edustaa Tommi Kinnunen. Hän on kylläkin Kuusamosta kotoisin. Hänen viimeisin kirjansa on työn tekemist. Reijo Mäki nyt ei kyllä sovi työväenkirjailijan kuosiin. Henry Lehtoa esitettiin työväenkirjailijaksi. En tunne hänen tuotantoa, joten en osaa sanoa mitään.

Li Andersson kertoi lukeneensa ruotsalaisen nuoren kirjailijan kirjan jossa kuolleet eivät suostuneet pysymään kuolleiden tilassa, vaan heille piti tehdä gettoja kaupungin laidalle. En muista kirjailijan nimeä, mutta jotenkin tuli mieleen historia menneiltä ajoilta. Li Andersson mainitsi Räpp-runouden ja heidän rajutkin tekstinsä. Tai sitten kuolleet ovat yhteiskunnallisesti kuolleita ja haluttiin unohtaa heidät.

Mistä johtuu kulttuurielämämme lähes kritiikitön tila. Kaikki ovat kuin "kusi sukassa" Pelkäävät rahoituksiensa puolesta. Sopii toivoa että kulttuuriministeri vaihtuu vaalien jälkeen. Reijo Mäen kritiikki kulttuurin punavihervasemmiston vahingollisista teoista ei kyllä pidä paikkaansa.

Kuka ampui kirjailija Maiju Lassilan

Kirjailija Maiju Lassila ammuttiin Suomenlinnaan pahamaineiselle vankileirille kuljettavalla laivalla 1918. Mistään ei saa tietoa hänen ampujastaan tai ampujistaan. En usko että hänen kuolemaansa kovinkaan innokkaasti edes tutkittiin, tai ei tutkittu lainkaan.

Laivalla oli valkoisten Kyösti Wilkuna ja eräs tunnettu suomenruotsalainen runoilija. Kyösti Wilkuna oli hyvinkin intohimoinen vihassaan ja hänellä oli omaperäisiä ajatuksia valkoisten rauallisista ruumiista. Jäätyneiden punaisten tyttöjen ruumiit Tampereen kaduilla olivat myös kauniita, punaiset mieskaatuneet olivat jotenkin rauhattoman näköisiä.

Mielenkiintoinen havainto Wilkunan kirjoituksessa on tieto Ruotsin armeijan joukkojen osallistumisesta sisällisotaamme. Ruosalaisten joukko oli julmia ja mielivaltaisia. Hän teki itsemurhan 1920-luvun alkupuolella osallistuttuaan heimosotaan Karjalassa. Hänen omistamallaan kotikonnulla on nykyään ortodoksinen luostari Pokrova.

Mutta kuka ampui Maiju Lassilan alias Irmari Rantamalan? Hän lienee viimeinen teloitettu kirjailija Suomessa. Lippusalkoon hänellekin ja Pentti Haanpäälle samoin.

Punaisten naisten ja tyttöjen osallistuminen sotaan kokreettisesti ase kädessä on ainutlaatuinen naisten historiassa maailmassamme. En ihannoi sotaa mutta en myöskään pidä myytistä naisten passiivisesta toiminnasta kriisitilanteissa. Punaisilla naisilla oli omia joukko-osastoja ja joukonjohtajia. Tämä oli ainutlaatuinen astuminen miesten reviirille. Tätä on syytä kunnioittaa.

Tyäväenkirjallisuuden ilta kirjastossa

Taiteilija Veikki Laukkanen maalasi Kallesta ikonin. Siitä lähti liikkeelle huhu että Kaarlo Isotalo on kuollut. Saida Sillantaka sai melkein sykärin asian tiimoilta.

Kirjailija Kaarlo Isotalon syntymastä on kulunut satavuotta. Hän itse ei ole enää keskuudestamme, mutta hänen kirjansa ovat. Hänen kunniakseen julkistettiin työväenkirjallisuuden novelli kilpailun pohjalta kirja Uuden Työväenkirjallisuuden Novellit. Valinnan suorittivat Kirjailijat Sirpa Kähkönen ja Tuula-Liina Varis.Tuula-Liina Varis joutui luopumaan ja Harri Kumpulainen toimi toisena valitsijana. Kirjan kansi taiteilija Matti Helenius.

Paneeliin osallistuivat Juha Kulmala, Li Andesson, Jouko Grönholm ja Harri Kumpulainen. Harri Kumpulainen heitti kysymyksen:"Miksi Turussa ei ole suurta kirjallisuutta, joka olisi turkulaisen Teos kuten muissa kaupungeissa, esim. Tampereella, Oulussa, Kotkassa ja Vaasassa?"

Suositeltiin koko Varsinaissuomalaista teosta.

Pohdittiin myös työväenkirjallisuutta tämän päivän vinkkelistä. Sitä kyllä on, mutta sen muotoja ja asiat ovat hieman muuttuneet. Kirjallisuus on politisoitumassa kylläkin. Li Andesson mainitsi poliittisen laululiikkeen ilmenevän parhaiten räpp-artistien teksteissä.


Kirjaijija Harri Kumpulainen on tehnyt kulttuuriteon, kaiken muun tekemisen lisäksi, toimittaessaan työväenkirjallisuuden novellit-antologian. Kiitos ja kunnia hänelle.

Lukuhetkiä II

Taas lähestyy joka vuotinen Finlandia-palkitseminen. Luin vihdoin viimein Juha Hurmeen Niemi nimisen kirjan, Finlandia palkitun ja onhan se palkintonsa ansainnut. Teksti on jatkuvaa vyörytystä ja kerronnan riemua. Juha Hurmen tyyli on jäljittelemätöntä.


Tässä yllä olevassa teoksessa on potentiaalia palkituksi. Pani miettimään aikamme noitavainoja, varsinkin nyt kun kuuntelee karmivia uutisia maailmalta. Joten haluaisin pois jonnekin rauhaan. En liene ainoa joka kaipaa. Jossakin vaiheessa tulee sietokyvyn raja vastaan. Onneksi on vielä hyviä kirjoja ja kertojia. Tapio Koivukari on oman tyylinsä taitaja kirjoittajana.

Lukuhetkiä I

Pidän Fred Vargasin dekkareista. Ne ovat maanläheisiä ja inhimillisä. Ne ovat myös nerokkaita ja omaperäisiä ratkaisujen suhteen. Murhia ratkotaan mutta väkivallalla ei mässäillä. Nämä dekkarit ovat omaa luokkaansa.

Kalmankuoriaiset ovat hyönteisiä, joilla on ikävä tapa ruiskuttaa pahan hajuista ainetta lähikosketuksessa ihmisten ja eläinten päälle.

Tänään poltan vanhan siunatun virpovihdan ja huiskin pyhää savua

Kuka antoi piispalle pilua? Kuka leipoi herkkupiiraan? Maru runoili aamulla. Ajattelin että nyt on jotain järisyttävää tapahtunut. "Ei ole mitään tapahtunut, kunhan riimittelin." Ort.kirkosta oli hurja kuva fb.ssä, kuvakulma oli kuin tieteiselokuvasta:Kirkko näytti olevan kaivurin kourussa. "Palkitsevat edellisen kirkkoherran "tappajia," ennen kuin kirkko tuhoutuu."

Ei ne nyt ihan kaikki olleet. Olisin kyllä antanut muutamalle "unohdetulle" edes siunauskirjan. Minulla on viisi vuotta vanha siunattu virpovitsa tallella, pitäisi polttaa ja huuhkia pyhää savua. Ehkä valaistuisin ja hyväksi hankkiutuisin.

Kerran eräs hyvin oikeistolainen ortodoksi paasasi meille tyhmille lampailla että "Pitää oppia teeskentelemään että pärjää". Totuuden puhuminen ei todellakaan ole muodissa. En pidä ihmisistä jotka osaavat sanoa haista paska niin fiksusti että sitä pitää kohtaliaisuutena.

Onkohan Turun Tiistaiseuralta luennoitsijarahet loppu, kirkkoherra hoitaa näämmä kaikki luennot ihan itse. (lmaiseksi?.) Jätti kuoron kiittämättä, kiitti ja kehui muita, ja itseään.

Torin ympärille pystytettyyn vaneriaitaan tehdään kuulemma tirkistely reikiä. Ketä tai mitä siitä tirkistellään? Minusta kaupunkilaiset voisivat ihan hyvin kirjoittaa viestejä päättäjille ja kuvittaa vaneriaitaa. Nyt kuulemma jo tiedetään poliisia myöten, ketkä ovat töhryä tehneet ja piirreskelleet.

Elämme kummallisia aikoja. Päätin käydä kuvaamassa kirkkoa usein, sillä ei sitä voi olla varma vaikka se katoaisi.

Lokakuun kuudestoista päivä

Eilen illalla, saunan jälkeen, halkomies soitti ja sanoi että muutoksen vuoksi hän tuo kahdeksan kuutiota polttopuita nyt, jos sopii. Siinä sitten heiteltiin puita sisälle ja olisimme olleet lirissä, ellei pojat olisi tulleet talkoisiin. Toinen lapsistamme on organisoinnin mestari. Hän on kehittänyt nopean ja tehokkaan tavan. Kahdessa ja puolessa tunnissa homma oli ohi. Kaksistaan olisimme kuhkineet vielä puolen yön aikaan heittelemässä halkoja.

Alla Serafim Sarovilaisen ikoni. Tätäkin ikonia on Putinin hallinto käyttänyt epäpyhiin tarkoituksiin.

Kuten arvata saattaa, olo on kuin selkään saaneella. Aamulla herätysradio herätti uutiseen Moskovan ptriarkaatin kaitkaisseen suhteet Konstantinopolin patriarkaattiin. Tämä on puhtaasti valtapoliittinen asia, tällä ei ole mitään tekemistä uskonasioiden kanssa. En lähde arvioimaan mitä tästäkin seuraa jatkossa. Onneksi Suomen ortodoksinen kirkko ei kuulu Moskovan patriarkaattiin.

Turun kaavoituspolitiikasta ja maankäytöstä eli Turun taudista ovat Maarit Nermes ja Pauliina de Anna kirjoittaneet kirjan. Odotan mielenkiinnolla. Ravintola Koulussa on yleisötilaisuus asioiden tiimoilta lähi aikoina.

Miksi Turussa kustannusarviot ylittyvät aina, kuten teatterin, Logomon kävelysillan, Kakolan Funikulaarin ja aivan varmasti myös toriparkin osalta. Ovatko meidän kaupunkimme virkamiehet epäluotettavia vai ammattitaidottomia. Tästä on nyt noussut poliittinen eetos tutkia ja hyvä niin.

Turun ilmasto VI

Turun Kaupungin salauspäätös Toriparkin rakentamisen yhteydessä. Kaupunkilainen pyysi saada Totiparkki Oy:N rahoitus-, vakuus- ja vakuutuksen, mutta kaupunki 20.9. 2018 päätti ettei selvitystä luovuteta. Onko olemassa sellainen liikesalaisuuden pykälä, jolla voidaan estää kyseisen asiakirjan julkisuus.

Tämä on viime kädessä Hallinto-oikeuden ratkaistava asia. Onko hallinto-oikeus puolueeton elin.

Turussa tänä aamuna +14. Aurinkoista.

Meillä Suomessa oli hyvä ammattikoulutus...

Koulutuksen tehtävä ei ole Pisa testien kärkipaikka. Koulutuksen hyvä taso on kansakunnan kunnia ja tätä kunniaa ja hyvää tasoa häpäistään hallituksen toimesta alas ajolla. Meillä Suomessa oli hyvä ammattikoulutuksen taso, mutta nykyinen hallitus on teoillaan systemaattisesti polkenut ja alas ajanut ammattikoulutusta ja koulutusta kautta linjan tallannut lokaan. Epäilemättä eriarvoistaminen onnistuu parhaiten juuri koulutuksen kurjistamisen kautta.

Tämä nykyinen hallitus tietoisesti ajaa koulutusta alas. Ammattikoulun idea ei ole tuottaa ammattitaidottomia syrjäytettyjä. Nykyinen itseohjautuva malli tulee aikanaan kalliiksi kun vahinkoja aletaan korjata. Koulutettua ja osaavaa työvoimaa ei hetkessä saada, kun ammattikoulutus on kertaalleen tyritty. Tällainen ei ole kunniaksi yhdellekään ministerille tai hallitukselle.

Turussa tänään ajankohtaan nähden huisin lämmintä. Iloon ei ole aihetta sillä tämä on luonnotonta Pohjolassa.

Kiusaajat aina keskellämme

Kuuntelin taas kerran keskustelua koulukiusaamisesta. Tämä ei lopu koskaan sillä kukaan ei todella edes halua kohdata ongelman ydintä. Opettajat ovat nykyään niin ylikuormitettuja ettei heillä riitä voimavaroja ratkomaan näin järeää ongelmaa. Mitä jos siirrettäisiin kaikki kusatut yksityisopetukseen, ketä jäisi jäljelle.

Eikä siellä opettajainhuoneessakaan ole pelkkää auvoa. Kiusatuksi tuleva opettaja voi tietenkin siirtyä muihin töihin.

Ei perheissäkään, joissa on enemmän kuin yksi lapsi, olla tasa-arvoisia. Jos perheessä on monta lasta, sieltä löytyy ainakin yksi kiusattu ja syrjitty, joka ei sovi perheen palapeliin. Syrjäyttäminen alkaa joskus jo kodeissa.

Työpaikkakiusaamiseen liittyy aina vallankäyttö, nöyryytys ja mitätöinti. Kiusaajan toimintamalliin kuuluu haalia ydinjoukko joka osallistuu kiusaajan toimintaan hännystelemällä ja mielistelemällä. Sitten ovat ne passiiviset kiusaajat jotka luulevat olevansa asian ulkopuolisia. Eivät ole. Meidät on opetettu siihen että tapahtui mitä tahansa, niin ei saa vasikoida, tai tulee turpiin. Saa vaikka tappaa tai raiskata, uhrit jäävät ulkopuolisiksi ja yksin. En pidä turkulaisesta sanonnasta:"Muut hoitaa asian."

Minusta oli fasiatinen ajatus erään lapsipsykologin suusta Seikkiksessä, kun hän sanoi että työntekijöillä pitäisi olla oikeus valita sopivat työkaverinsa. Todella karmea ehdotus.
Naisten harrastama, joka ei ole harraste, vaan julmaa "tuhoamista," väkivalta on tuhoavaa ja pahaa.
Kiusaaja ei ole yksi henkilö. Kiusaaja on rakenteellinen ja hierarkkinen ilmiö. Eikä kiusattu ole "roskaihminen" ja vajakki.



Kermankoski Heinävedellä vielä puhdas ja kalainen. Toivottavasti jatkossakin.

Lokakuun kymmenes päivä

Kuulaan kaunis päivä. Aleksis Kivi ei kuole koskaan kirjailijana. Siksi hän sanoi hetken koittaessaan: "Minä elän!"

Agaton Meurmann Seitsämän veljeksen arvostelun arvostelu kansasta:" Kun meillä maalla renki tahtoo panna piikaa ja piika ei innostu, renki huutaa piialle, Pidä vittu perseessäs!"
Oliko tämä jo "jalon villin" aikaa.

Enää ei kirjailijoita tapeta ampumalla tai väkivaltaisesti, ainakaan Suomessa; nyt heidät vaietaan kuoliaiksi.

Kirjastoja lopetetaan jopa paikkakunnilta joissa ei ole kuin yksi kirjasto. Kirjasto on yksi vanhimmista sivistyslaitoksista Suomessa ja kumma kyllä sivistystä ajetaan alas lakkauttamalla niitä. Onneksi vaalit lähestyvät ja toivottavasti hallituksen pahat teot eivät ota loppukiriä.

Lukekaa kirjoja. Käyttäkää kirjastoja.

Turussa +14. Huikean kirkas syyspäivä.

Kirjallinen kuva

Kirjallinen kuva.

Joen vesi on korkella. Linnut kelluivat suurina parvina ja lienevät pitäneen syyskokoustaan. Jossakin on kirjamessut meneillään. Kävelimme Pieneen Kirjapuotiin kahville. Siellä alkaa klo 19.00 Iltamat. Mukana monta tunnettua kirjailijaa. Vapaa pääsy.

Kävelimme ordotoksikirkon edestä ja pari autoa kirkon parkkipaikalta ajoi Aurakadulle. Ajattelin että mistä muualtakaan he voisivat ajaa. Torikauppias oli erimieltä ja sanoi laittavansa eston, hankalaa se onkin jos myyjät ovat ajotiellä myymässä. Kaupunkimme on pienssä kaaoksessa koko ajan ja anarkia on aina paikallaan rauhanomaisessa muodossa.

Kirjamessujen tärkein anti median mukaan lienee Sauli Niinistön esiintyminen ja ärhentely.

Turun ilmasto V

Menin "rikospaikalle" katsomaan mitä kuuluu. Ostin torilta pehmeitä tomaatteja ja kurkun. Tsuumasin kameralla ja jostain syystä osuin yksityiskohtaan jota en ollut aikaisemmin huomannut. Tuon talon päädystä tulee mieleen Tsaari Aleksanteri I Hän oli tsaari joka antoi autonomian ja muutaman vuoden hallittuaan katosi luostariin tai alkoi elää ysinkertaista elämää jossakin. Venäjällä kaikki on mahdollista, tai mahdotonta, riippuen kuka katsoja on.


Tässä kaivetaan savea. Joku mies intoili toriparkin puolesta. Ovatko ehkä palkanneet henkilöitä päivystämään torille nämä herrat. Spitaalisten hautausmaata he eivät uskalla kaivaa. Sieltä ampaisee kirous ja keskiaikainen hyppykuppa ja kauheita tapahtuu kun tsombit lähtevät vaeltamaan kaupungille.


Kirkko keskellä kylää. Toivottavasti on jatkossakin.