Suojasäätä seuraa yleensä takatalvi

Sumuista on tammikuun lopussa. Vanhakansa tietää varmaan täsätäkin viisauksia. Nykyään ei enää mikään pidä paikkaansa vanhojen säämerkkien osalta.

Nummenpakan pysäkillä tuli pala sinistä taivasta ja auringon ennettä näkyviin. Linnut aloittivat raivokkaan konserttinsa keväälle.

Katselen televisiosta Suojasäätä ja sen jälkeen tulikin Neuvostoliitossa takatalvi. Takatelvella on paha maine. Brezhnevin aika oli todella pahaa aikaa pahenpaa, joiltakin osin, kunin Stalinin aika. Näin sanoi venäläinen ortodoksipappi vuosia sitten.

Yhdysvalloista on tulossa outoakin oudompi. Ajattelen että maailmassamme ei ole enää yhtään paikkaa jonne piiloutua, unohtua ja olla rauhassa.

Ehkä se on sielullinen kokemus

Krzysztof Kieslowski ohjasi elokuvan Veronikan kaksoiselämä 1991. Tänään Kansallinen audiovisuaalinen instituutti esitti tämän elokuvan Logomossa. Olen nähnyt sen monesti ja aina se on yhtä liikuttava ja syvä kosketus. Veronikan kaksoiselämä on elokuva jonka katsomisen jälkeen en ole entiselläni. Ehkä se on sielullinen kokemus.

Kävelimme Pohjolan puutalokaupunginosan läpi veturimiehenkatua Logomoon ja takaisin Lonttisiin. Jää oli sulanut lätäköiksi, rautatie oli hiljainen. Lämmintä +2 astetta. Pohjolan puutaloalue ei ole virallisesti suojelualue, asukkaiden olisi syytä hankkia suojelustatus.

Mitä on tarpeeksi ja oikealla tavalla katuminen

En ymmärrä ortodoksikirkon katumissääntöä. Yksi henkilö on katunut syvästi olemattomia tekojaan seurakuntalaisia vastaan. Minä olen hämmästynyt kun kyseinen henkilö esittää anteeksipyyntöään jostakin mitä en tiedä tapahtuneen. Olen usein kuullut ns. hyvien seurakuntalaisten puhuvan miten se, ja se pappi, tai muu henkilö ei ole katunut tarpeeksi ja oikealla tavalla. Mikä on oikea tapa ja tarpeeksi katuminen? Luulen että tätäkin käytetään vallan ja nöyryytyksen välineenä. En usko raditioon tältä osin. (Pitäisikö tässä mennä polvilleen jonkun facistin edessä tai jonkun papin jota olen pitänyt outona koko ajan.) Nyt en väheksy ollenkaan aidosti katuvien ihmisten katumusta.

Yksi seurakuntalainen kysyi että olenko huomannut kirkon nettipalstalla mitään uutta? Hän oli kuullut ekumeenisen rukousviikon yhteisessä teekutsutapaamisessa seurakuntasalilla puheita. Rukoilisivat puheiden sijaan ja keskittyisivät oleelliseen. Sama koskee myös piispaamme, joka pelkää hankalia akkoja ja tukalia kysymyksiä seurakunnassa. Luulisi neuvoston miellyttäminen käyvän voimille. Jotain rajaa mukavuudenhalullakin.

Ulkona harmaa ja sateinen sää, lämmintä +2,6.

Rantapolulla peilijäätä

Erehdyin rantapolulle. Ei olisi pitänyt sillä siellä on peilijäätä. Aurinkoa ei näy harmaan pilvimassan takaa. Lämpöasteita + 4.



Ihmiset ja koirat liukastelivat. Nuoriso meni luistelutyylillä.

Suosittelen kaikille Radio 1:n sarjaa Holocaustin varjo. Löytyy areenasta, muuten torstaisin klo 22.00.

Auringon näkeminen tekee tilapäisesti hulluksi ehkä

Aurinkoinen päivä. Minun piti mennä katsomaan Koulukadun ja Eerikinkadun kulman puutaloja. Joku henkilö mainitsi että siellä puretaan kadun varressa olevaa puutaloa. Hän olisi ollut kiinnostunut koristeikkunapokista ja ikkunoistakin ostaakseen eli pelastaakseen ne. Niitä ikkunoita ei kuulemma laiteta takaisin uuteen puutaloon joka paikalle tulee. Taas kauneuden tuhoajat liikkeellä. Tuollaisia pokia ei enää kukaan osaa tehdä, ja jos osaakin, niin ne maksavat hunajaa.

Kävelin kauppaan ja kohtasin pariskunnan joka riiteli niin räävittömästi että ajattelin että jotain estoja saisi olla. Ei tämä kaupunki sentään ihan täynnä ole kuppaisia huoria.

Lönrotin puistoon oli joku vandaali kantanut jonkin kerrostalon asukastaulun puistoon. Siinä se kökötti jalavan alla.



Auringon valo saa varmaankin ihmiset hulluiksi hetkellisesti. Pimeää on ollut riittävästi.

Saunan taakse vietävät

Kokoomusnuoret ovat esittäneet että työttömät pitäisi viedä saunan taakse ja lopettaa. Tässä ei ole mitään uutta, 1918 tapahtumien aikaan ja kolmekymmentä luvullakin tapettiin tarpeettomia ihmisiä joukkohautoihin ja teloitettiin ihan oudoista syistä. Suosittelen kokoomusnuorille maamme historiin perehtymistä. Elämä avartuisi huomattavasti parenpien ihmisten lastenkin kohdalla. Ihmisen etuoikeudet ja elämisen laadut eivät ole itsestään selvyys. Ajatellaan nyt ilmastonmuutoksesta aiheutuvia katastrofeja, ne satuttavat meitä kaikkia varmasti. Puhdas vesi loppuu ja palaamme alkuun millainen se sitten onkaan. Voi olla että silloin saunan taakse vietävät ovat ihan muut kuin työttömät.

Turussa on tänään lämmintä +4 astetta. Yöllä satanut vesi on putsannut loputkin talven merkit.

Kiusallinen kiusaaminen

Ihmisen laiskuus ja mukavuudenhalu estää ihmistä suhtautumasta kriittisesti puhuttuun tietoon. Ihmiset yleensä menevät mukaan helposti sen enempiä ajattelematta miten on totuuden laita.

Ystäväni Maru kertoi erään henkilön tulleen vierailulle luokseen. Tämä puhui seikkiksen ilmapiiristä monta tuntia, humaltui puheistaan ja meni "psykoosiin," ja hän lopulta työnsi tämän ulos ovesta. Tiesin tapauksen, olin itse kuunnellut nuo jutut useaan kertaan. Sitten kuulin että sama henkilö oli puhunut muunnettua totuutta itsestäni. Tiesin että jos tuon henkilön kanssa joutuisi henkilökohtaiseen konfliktiin, niin se joka lähtee ei suinkaan ole hän vaan kiusattava.

Pomo sanoi että parempi lähteä ennen kuin sairastuu. Jos asiaa olisi katsottu laajemmin niin kiusattujen lähtiessä, ongelma jää kuin kuppa Töölööseen. Pomo pelkäsi demareita, olihan yksi ohjaaja, joka ei eväänsä hetkauttanut, demaripolitiikon lapsi. Myöhemmin tilanne räjähti käsiin.

Luova Toiminta oli ja on hyvä idea, mutta Turussa sen ainoa tarkoitus oli muutaman egoistin tunnetuksi tekeminen. Kun tällaiset henkilöt alkavat hämmentää syntyy pahaa jälkeä.

Yksi raaka kiusaamismenetelmä oli ohjaajien lasten mollaaminen, arvostelu ja sepittäminen. Ohjaajien lapset eivät mielellään menneet koko paikkaan.

Kun koulukiusaamisesta puhutaan, aloittaisin tutkinnan opettajainhuoneesta.

Tänään on Ksenia Pietarilaisen päivä

Tänään on Ksenia Pietarilaisen päivä. Ksenia Pietarilainen on yksi Venäjän Jumalan hulluista eli houkista. Mikäli haluaa tietää Ksenian elämän tarinan voi lukea sen ort.fi sivustolta.

Ksenia teki hyviä tekoja eläessään ja monet uskovat hänen tekevän vieläkin. Monet työttömät naiset käyvät Ksenian haudalla Pietarissa pyytämässä työtä. Sitten heillä onkin kohta työtä runsaasti. Monet suomalaiset naiset käyvät Ksenian haudalla, kuka mistäkin syystä tai ilman mitään erityistä syytä. Minäkin menisin mielelläni.

Jumalan hulluja ei liiemmin Suomen ortodoksisessa kirkossa ole, ja jos olisikin, heidät lääkittäisiin hiljaisiksi. Joskus kyllä tulee farisealainen tunnelma kirkossamme. Etten sanoisi luterilainen halu laittaa järjestykseen ja selittää kaikki. Ksenian elämänhallinta oli mestarillista. Hänen elämäänsä eivät miehensä kuoltua kuuluneet kauniit vaatteet, ihmisen arvostelu ulkoisen habituksen mukaan, oliko tukka hyvin tai kynnet kunnossa. Ksenia pukeutui miehensä kuoltua tämän vaatteisiin. Kukaan ei oikein tiennyt missä Ksenia nukkui, tai nukkuiko ollenkaan. Hänen tiedettiin yöllä rukoilleen läheisellä pellolla palavasti.

Turussa sataa tihuuttaa vettä. Lämpöasteita +2. Harmaa päivä.

Tästä alkoi taistelu asuinalueen puolesta

Tästä alkoi portsalaisten taistelu puutaloalueensa puolesta. Portsan K-market, Turun Työväen säästöpankki ja kerrostalo rakennettiin Puutarhakadulle. Tieltä purettiin puutaloja, polkupyöräkorjaamo ja kauppa. Tyäväen säästöpankin pankinjohtaja ajoi innolla koko Portsan tuhoamista. Hän ei tietenkään ollut ainoana asialla, grynderit odottivat saavansa urakoita. Toisin kuitenkin kävi, ja se oli loistava esimerkki asukkaiden yhteisrintamasta asuinalueensa puolesta.


Kevennykseksi kaksi sähkökaappitaideteosta. Toinen lienee kesken. Se on hieman unenomainen. Sähkökaappimaalaukset ovat Kulttuurikaupunki 2011 rahoittamia.


Jälkeenpäin en ihmettele yhtään portsalaisten epäluuloista suhtautumista uusiin asukkaisiin grynderien nurkanvaltausyrityksen jälkeen. Kaikkia epäiltiin ja kyylättiin. Mieheni oli tuolloin merillä töissä ja joku keksi levittää vankilakundi juttuja meidän perheestä. Mahtoi ottaa aivoon kun ei pystyneet tuhoamaan koko perhettä. Portsan ilmasto oli tuolloin kitsofreeninen. Pihoilla riideltiin lastenkasvatuksesta ja pyykkien kuivatuksesta ja kolmiodraamoista, toisella tasolla yhteinen vihollinen yhdisti. Turkulainen perusvittumaisuus on käsittämätön juttu muualta tulleille.

Portsalaisten suhtautumisesta lapsiin ja lapseen voisi tutkia lähemminkin. Yksi portsalainen entinen lapsi kertoi olleensä näkymätön, lapsia ei erityisemmin huomioitu, paitsi silloin kun syntipukkeja tarvittiin.

Nämä elokuvat eivät ole viihdettä

Jos unohdamme, yö saapuu. Alain Resnaisin elokuva Yö ja usva on hyvin kipeä ja runollinen elokuva
Hans Eislerin musiikki ja Jean Cayrolin teksti tekevät siitä intenssiivisen elokuvan joka pitää otteessaan katsojaa loppuun saakka.

Andrei Singerin ohjaama elokuva Keskitysleirien salattu totuus elokuva sisältää dokumenttikuvia Bergen-Belsenin, Maidenekin, Auschwtzin ja Dachaun keskitysleireiltä keväällä 1945 kuvattua materiaalia. Aineistosta piti tulla Alfred Hitchcocin ja Sidney Bernsteinin elokuva, mutta sitä ei koskaan tullut. Sodan jälkeinen poliittinen kaupankäynti ja hyödyn temetiikka veivät aineiston arkistojen kätköihin. Sodan jälkeinen jaettu Eurooppa oli omiaan unohtamaan natsien hirmutyöt. Elokuva Keskitysleirien salattu totuus pitäisi sisällyttää koulujen oppimateriaaliksi, sillä jos unohdamme yö saapuu varmasti. Kun Strump valittiin presidentiksi, alkoi fasismin uusi renessanssi näköjään. Euroopassa kokoontuu äärioikeistolaisten puolueiden ja ryhmien kokous. Olin näkevinäni Suomen lipun osallistujien lippujen rivissä. Kuka henkilö edusti Suomea fasistien kokuksessa. Nätä kokoontumisia ei saa vähätellä tai niille naureskella.

Illan viimeinen elokuva oli dokumentti Claude Lanzmanin Shoahin aaveet. Se kertoo Claude Lanzmanin suurtyöstä, yhdeksäntuntisesta Shoah-holokaustidokumentin teosta. Sen kivuliaasta ja pitkästä tiestä elokuvaksi. Nämä elokuvat eivät ole viihdettä.

Ajassa jota elämme parhaillaan on nähtävissä hälyttäviä viitteitä ihmisarvon ja moraalin katoamisesta. Jos unohdamme, yö saapuu varmasti.

Jäällä auringossa tanssiva henkilö

Aurinkoläikässä joen jäällä tanssa kevyennäköinen henkilö riemukkaasti. Hän oli uskaltautunut jäälle. Kaunis päivä oli huokutellut ihmisiä rantapolulle. Yksi mies oli seisaaltaan auringossa seisten juonut kymmenen tölkkiä olutta yhtä kyytiä. Kaikki nauttivat auringon paisteesta omalla tavallaan.

Kirjastossa oli vilkasta. En löytänyt sitä mitä etsin.

Piti mennä Portsaan kuvaamaan taloa jonka rakentaminen herätti portsalaiset ruususen unesta puolustamaan puutaloaluettaan. Se talo on K-Portsan valinnan yhteydessä oleva kerrostalo. Siirrän tuonnemmaksi käyntini. Millaisia taloja oli ennen kerrostaloa tuolla paikalla.

Kamera ei ollut toimintakykyinen joten aurinkokuvat jäivät ottamatta.


Tässä eilinen lumikuva.

Suomi 100 vuotta V

Lumi on taikaa. Ainakin tuossa kuvassa. Vastapainoksi edelliseen kirjoitukseen kerron sen vähän, minkä tiedän vuoden 1918 punahuorista ja susinaaraiksi nimitellyistä aatteesa puolesta punaisten puolella olleista naisista. Ilmari Kianto keksi susinaarttu nimityksen. Hän oli Suomussalmelaisen pappilan kasvatti ja haaremin kannattaja. Hän kylpi naistensa kanssa; hänellä oli odotuksia naisen tehtävästä. Se lienee ollut hyvin vanhatestamentillinen. Hän ampui kerran vanhan vaatekaapin oveen koska luuli siellä olevan jonkun naistensa rakastajan. Punaisia naisia hän ei tiettävästi ampunut.

Hennalan harjulla, mäntymetsässä ensin raiskasivat ja sitten tappoivat, Uudeltamaalta tulleet, ja Inkoossa ja Siuntiossa etnistä puhdistusta suorittaneet suomenruotsalaisen häirikkö pataljoonan jäsenet. Naisten ja lasten joukkoraiskausmurhalla ei löytynyt puolustajia. Veijo Meri kirjoitti tästäkin historiallisesta tapahtumasta jossakin kirjassaan. Historian kirjoituksessa nämä naiset ja lapset on sivuutettu ja kuoliaaksi muistonsa vaijettu.

Punaiset naiset ja lapset, jotkut jopa sylilapsia vielä, Murhattiin ja joukkohautaan haudattiin. Tänään kuulin että erään persu kansanedustajan yhtyeessä on laulettu punahuorista. Lotat eivät olleet huoria, ei edes edustuslotat. Eivät punaiset naiset olleet huoria. Huorille maksetaan palveluistaan, nämä tässä saivat kuulan kalloonsa.

Turussa sateli aluksi raskasta lunta, nyt on nuoskaa lunta maassa josta voisi tehdä lumilyhdyn. Lämpöasteita 1,2. Harmaan sininen ilta.

Suomi 100 vuotta IV

Perussuomalaiset nuoret ilmaoittavat palauttavansa Lottien maineen. Eikö se palautettu jo 1990-luvulla. Minusta lotat eivät kaipaa persujen puhtaaksi pesua, se on jo tehty.

Lotat olivat varmasti suurelta osin uhrautuvaa, tunnollista ja kunnollista väkeä. Äitini kotikylällä on sanonta: "Onko se totta että Pussisen Tiina on lotta" Tiina Pussinen oli ihan tavallinen koulujakäymätön tyttö. Hän tuskin tiesi mitä on fasismi tai poliittinen eetos yleensä.

Lotat eivät saaneet kantaa asetta.

Lotta Svärd järjestön toiminta pohjautuu vuoden 1918 tapahtumien valkoisten joukkojen suojeluskuntien piiriin muodostuneiden naisten vapaaehtoiseen toimintaan. 29.8. 1919 Suojeluskuntien ylipäällikkö määräsi Lotta Svärdi järjestön suojeluskuntien yhteyteen toimivaksi naisjärjestöksi. Tehtävänä oli huolehtia suojeluskuntien varusteiden ja lääkintätarpeiden valmistuksen liikekannallepanon aikana lääkintä ja huoltoapuna.

Lotta Svärdin johtohahmo oli Fanni Luukkonen.

Toisin kuin suojeluskunnat, Lotta Svärd järjestö ei ollut erityiseen lakiin perustuva julkishallinnollinen järjestö. Se oli tavallinen rekisteröity yhdistys. Lotta Svärdin yhdistykset olivat paikallisia järjestöjä. Sodan aikana lotat toimivat lääkintä lottina, ilmatorjunta lottana, rintama lottina yms. Itselleni on jäänyt mieleen elokuvien kaatuneiden laittaminen arkkuihin. Ruumiinpesijä lotat.

Lotta Sväerd lakkautettiin sodan päätyttyä valvontakomission vaatimuksesta.

29.6. 2004 järjestö muuttui Lotta Svärd säätiöksi.

Lotta Svärd nimi tulee Vänrikki Stolin tarinoista.

Mitä taas tulee seksiin ja rakastumisiin niin jos rintamalla oli nuoria miehiä ja nuoria naisia, niin ihme olisi jos ei olisi olluy rakkauttakin ilmassa. Mitä pahaa siinä nyt olisi ollut.

Luovassa toiminnassa ei ole tätejä

Luovassa toiminnassa oli sääntö lapsia ei saanut kasvattaa. He unohtivat että lapsi oppii matkimalla aikuisia. "Olimme keikalla jossakin nuorisotalossa, ehkä, Lehdissä oli mainostettu luovan toiminnan tapahtumaa, joten lapsia oli paljon. Eräässä pisteessä ohjaaja leikki suurta taiteilijaa. Hän oli selin lapsilaumaan maalautelibeeb edessä, ikä 3-6 vuotiaita, he saivat olla omatoimisia. Sitten yksi lapsista liukastui sormiväreihin joita oli huideltu runsaasti vähän joka paikkaan. Hän löi takaraivonsa lattiaa ja alkoi huutaa hysreerisenä. Paikalle saapui äiti, Turun Sanomien silloinen toimittaja ja lapsi ampaisi äitinsä luo iskien maalisen olemuksensa hienoon takkiin. Siitä tuli iso lasku sosiaalikeskukseen. Ohjaaja maalasi edelleenkin selin. Lapsi uikutti paperilla joten osuin onnettomuudekseni paikalle ja sanoin toimittajaäidille että "Täällä on liikaa lapsi ja liian vähän ohjaajia. Vanhemmat yleensä osallistuvat toimintaan silloin kun lapsi on pieni." Sitä ei olisi pitänyt sanoa. Rauhoitin lapsen pitämällä kiinni ja sanomalla ettei hätää ollut. Sitten etsimme vessa missä kaavimme enimmät maalit kropasta ja lapsi puettiin. Äiti oli jäätävä, ei kiittänyt. Lapseen ei saisi koskea, oli yksi Luovan toiminnan ohje. Jos lapsi loukkaa itsensä tai joutuu tilanteeseen ettei selviydy itse, soitetaan vanhemmille elleivät satu olemaan paikalla. Tämä nyt on päin helvettiä! Asiaa oli käsitelty ja paskaa jauhettu ja sitten ilmoitettiin ettei luovassa toiminnassa ole tätejä." Tämä tapahtui hieman ennen lamaa.

Turussa on lämmintä +2,4. Harmaata.

Suomi 100 vuotta III

Meidän maamme tv-sarja on visuaalisesti hyvä mutta se halpa "hissitekno" musiikki raatelee korvia. Laitan äänen pois ja katson. Lumista metsää, enimmäkseen havumetsää. jäisiä järvenselkiä ja itäsuomalaista järvi ja vaaramaisemaa. Kolin ikikallion rinteet ja vaarat. Värit harmaata, valkoista ja sinistä. Välillä kesäisiä kuvia. Suomi on maisemien kirjo, eikä mikään niistä sulje pois toista.

Suomi on täynnä historiaan liittyviä tarinoita. Äitini kotikylässä on ollut maatunneleita jonne ihmiset pakenivat 1700-luvulla kasakka partiota. Vielä viisikymmentä luvulla ne olivat havaittavia. Kerran nuori tyttö harhautui muualle ja juoksi kasakkaa pakoon Neitikalliolle. ja hyppäsi suohon. Minua vaivaa ajatus että ruumis on säilynyt hyvin suon sylissä. En ole kuullut hänen kummittelevan maastossa. Tyttö henkilönä on todellinen.

Toinen tarina kotini maisemista liittyy Kuohusärkkään. Ennen toista maailmansotaa kotimaisemissamme on vaellellut vieraan valtion tiedustelijoita ja kuolemanpartioita. Harju, joka kulkee soiden välissä oli pilkotettu sotatarkoitukseen. Kerran yksi mies jäi venäläisten käsiin mutta häntä ei tapettu. Hänet otettiin oppaaksi ja olisi varmaankin tapettu myöhemmin. Kuohusärkillä on vaihtelevaa maastoa ja yhdessä kohtaa on paikka jossa voi kadota. Mies katosi äkkiä täysin ja arvatenkin juoksi kylään kertomaan että tuho on tulossa, ja kuolo korjaa ellei mene metsään tai saareen. Noina vuosina rajan kansa meni monesti metsänpeittoon. Nämä ihmiset elivät jatkuvassa varuillaanolossa ja hengissäselviämisen kulttuurissa. Joskus minulla on tunne että tämä pelko on jäänyt elämään jälkipolvissakin. Kaikilla tapahtumilla on jatkumot, turha luulla että ne pysähtyvät.



Löysin Aasi Ihaan vaatehyllyn takaa. Se on kohta 32 vuotta vanha. Se piti olla nukketeatterin henkilö mutta haaveeksi jäi. Nuken tekijä on yksi ohjaaja joka meni kuulemma naimisiin lähi-itäisen miehen kanssa. Nimi on hukassa. Aasi on hänen oma tekemä, ei kaupungin varoilla kustannettu. Pala henkilöhistoriaani. Ihmettelen miten kaupungin töissä jotkut voivat olla toimessa tekemättä juuri mitään. Demarit ja kokoomus eivät syrjäytä lahjattomia lapsiaan. En ole väkivaltainen nurkissa luimija. Joillakin on ehtymätön halu vahingoittaa muita. Eikä meidän perheessä ole lapiomurhaajia, arvoisat paskiaiset.

Suomi sata vuotta II

Muistin vanhan maestron sanat proffan kellarissa, sitä yliopistollista kuppilaa ei enää ole, "Mitä sinäkin luulet olevasi." Kohde oli eräs Turun kermaaan kuuluvien jälkeläinen jota onni oli hylkinyt ja joutunut "vasemmistolaisten luovaan kerhoon." Silloin hän osoitti ihmistuntemusta. Sanonnan kohde poistui nokkapystyssä ulos. Myöhemmin tiesin mikä on petturi ja selkäänpuukottaja. Muistin tuon kun kävelin Piispankatua ylös.

Tuomaanpuistossa asui harmaa liikkumattomuus. Puut tanassa ja lotta-patsas harmauden jatkeena reppuselässä, nöyränä maata tuijottaen;maaksi olet sinä tuleva jälleen. Miten monta lottaa kuoli sodassa.

Kerroin lotta-patsaasta ystävällemme Anulle ja ihmettelin miksi se oli näköispatsas. Hän entisenä lottana sanoi sen olevan kunnianosoitus lotille ja työlle. Taide, työ ja sota. Voi tietysti ajatella noinkin. Lotat tekivät parhaansa ihan varmasti, sodanjälkeinen miesten sotakirjallisuus niputti lotat yhteen muottiin ja se ei ollut reilua. Ei ollut reilua myöskään traumatisoituneiden ja sodassa hengissä selvinneiden miesten kohtelu. Sodasta ei tullut yhtään tervettä ihmistä takaisin.

Valaistunut savupiippu naapuritalossa osui juuri silmäkulmaani. Pienikin auringon ilmaus tekee nousua sielulle. Ulkona pikkupakkasta.

Oranssia harmauteen

Kirkonmiehet saavat korkea-arvoisia miteleita. Mitä ihmettä ne merkitsevät antajilta saajille. Maailma on sana, toivottavasti ei sentää kuva nykyään. Kuvia tulvii ylenmäärin, ihme että lukutaita ole kokonaan mennyttä. Kuvien lukeminen on eri kuin kuvien katsominen. Sana tuli eläväksi ja sana oli ja on. Kuvan lukeminen on hyvä taito sekin. Lapsille suosittelen Raamatunkertomusten kuvaopetusta ja lasten kykyä kuvittaa ymmärryksensä paperille. Tiedän että tämä uskonnonopetus ei ole kirkkojen piirissä hyväksyttyä. Yksi "ruustinna" epäili että lasten moraali ei kehity tuollaisen opetuksen myötä.

Kirkollisten siunauskirjojen tilalle voitaisiin ruveta jakamaan prinikoita. Tässä olisi työtä useammellekin henkilölle suunnittelussa. (Alimman tason mitalin ja korkeimman tason mitalin välillä olisi ainoastaan koko ja värien ero.) Alimman luokan miteli voisi olla heleän täyteläinen oranssi, niin kuin kuvan appelsiini. Suonikohjuisille työnsankareille ja näkymättömille puurtajille, he pitävät kirkkosalit puhtaina ja tuohukset tulee myytyä ystävällisen hymyn kera.

Tänään on perjantai 13.1. ulkona +2,8. Lumi sulaa pois.

Elämä ei ole oikeudenmukainen monestikaan

Mustaa ja valkoista.

Ulkona +0,3 klo 21.45. Joki vapautuu taas jäistä. Sorsayhdyskunta tepasteli jään reunalla. Nämä sorsat eivät olleet tuttavallisia. Ehkä epätietoisuus ilmastosta saivat ne pelokkaiksi. Maailmalta kantautuu kummallisia uutisia. Mikään ei ole entisellään, eikä tule entiselleen. Näillä mennään sanoisi mukautuja.

Jokaisella on nakertajansa. Entinen tuttuni, nykyinen vainaja, siirtynyt toiseen todellisuuteen, kertoi että häntä epäiltiin 1970-luvulla eräässä tuotantolaitoksessa avunannosta stalinisteille, hänen epäiltiin kirjoittaneen työpaikkalehteen kirjoituksen koska hänen veljensä ei muka osannut. Hän sai kaksi vaihtoehtoa: erota itse tai hänet erotetaan. Hän lähti itse, ja en kyllä tiedä millaiset traumat hän hautasi mieleensä. Elämä ei ole oikeudenmukainen, se on paskamainen joskus.

Toinen tuttavani oli perheessä muukalainen. Hän oli perheessä mutta häntä ei huomattu juurikaan. Hän sai opetella asiat kantapään kautta itse. Sitten kaikki muut sisarukset saivat kuvakoosteen perheestä seinilleen, hänelle ei edes mainittu asiasta. Sen on täytynyt olla julmaa elämää. Muistan hyvin kun mainitsin hänen hiustensa olevan kiharat ja tuuheat, hän oli hämmästynyt sillä puolisukua oli väittämässä hänen hiustensa olevan kuin katajapehkon. Hän ei muistanut mitään positiivista läheistensä sanoneen hänelle tai hänestä. Mietin miten ihmeessä hän oli selvinnyt aikuiseksi hengissä. Sanotaan että luovat ihmiset selviytyvät paremmin kuin muut hengissä. Hän itse ihmetteli että miksi hän edelleenkin piti yhteyttä heihin. Altisti lapsensa heidän kohtelulleen. Yksi lapsista sanoi että oli typerää olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa.

Elämme rakkaudettomia aikoja.

Puutalossa asuminen on elämäntapa

Aidantakaisen naapurin talosta loistaa lämmin valo. Nimitän tuota pikkumökiksi, vaikka se on kylläkin persoonallinen lisäke huoneistossa. Lonttisissakin on persoonallisia huoneistoratkaisuja kuten kuvasta näkee.

Olin saunassa Nummenpakalla. Sauna puutalossa on hieno asia. Sen luulisi nostavan asunnon arvoa. Hämmästyin kun katselin myytäviä puutaloasuntoja. Joku remontoitu puutaloasunto 44neliöä, hirsiseinää näkyvillä, hellakakluuni sekä puretun kakluunin paikalle voi rakentaa uuden koska hormi on. Hinta oli suhteettoman korkea. Saunaa ei edes taloyhtiössä Pari korttelia aikaisemmin kaupunkiin päin, myydään 100neliötä saunalla, kakluuneilla ja lautalattioilla, kunto määritelty tyydyttäväksi. En ymmärrä, ehkä tuo toinen on savivakautetulla alueella ja paalutus odottaa. Hinta samaa luokkaa tuon puolta pienemmän kanssa. Olen ällistynyt.

Kun jokin puutaloasunto määritellään tyydyttäväkuntoiseksi, tiedän että sitä ei ole ehkä turmeltu ihan kokonaan.

Joku onneton on ehtinyt lyhyen pakkaskauden aikana jäädyttää erään viemärin toisessa talossa. Miten tällainen on mahdollista. Koulutusta puutaloasujille.

Tänään tunsin lumen tuoksun

Tunsin lumen tuoksun tänään. Aikaisemmin lumi tuoksui kevättalvella. Kävelimme kaupungilta Lonttisiin ja matkalla näimme ensimmäisen lumiukon. Töppöjalkainen lapsi taapersi lumessa kohti lumiukkoa. Mitä mahtoi ajatella lumiukosta.

Seurakuntalainen kertoi että nykyään juolupukki tulee Etiopiasta aasilla ratsastaen. Oli ollut seurakunnan joulujuhlat joissa oli ollut lähes ainoastaan maahan muuttajia. Kansainvälistynyt seurakunta, sanoin minä. Lapsikuorossakin oli ollut ainoastaan yksi valkoinen. Musikaalisuus ei ole onneksi ainoastaan valkoihoisten lahja. Olisi hyvä jos turkulaisetkin kävisivät seurakunnan juhlissa. Mistä minä tiedän vaikka ne maahanmuuttaja ortodoksit olivat Suomen kansalaisia ja turkulaisia. Ihmisen yhteisöllisyyden kaipuu on synnynnäistä, väitän minä.


Polkupyörä lumessa. Tämä polkupyörä varasttiin kolmekertaa seurakuntamme pihalta. Sain sen aina takaisin jostakin yleiseltä parkkipaikalta hylättynä. Varastaja oli kiusantekijä. Lakkasin käymästä kirkonpihallakaan, ostin keltaisen kaupunkipyörän ja ajelin muihin paikkoihin.
Ei pidä tunkea paikkoihin joissa ei ole hyvä tuntu itselle.


Kuten lumikuvasta näkyy, on sininen hetki.

Lumi tekee maisemalle ihmeitä

Piispankatua ja tietysti tuomiokirkko joka väkisinkin tulee kuvaan mukaan. Noissa keltaisissa pikkutaloissa on nykyään kahviloita. Lumi tekee ihmeitä maisemalle.

Tässä miljöössä oleva keltainen kivipuutalo on entinen yleinen sauna. Nykyään se on persoonallinen asuinrakennus.


Tuo tehdasrakennus on entinen Asa radio. Anoppini oli aikoinaan siellä töissä. Siellä sai kuulemma kohtalaisen hyvää palkkaa. Sitten tuli nelikymppisenä pari lasta ja hänet irtisanottiin koska lapset eivät sopineet työnkuvaan. Silloin ei ollut työsuojaa vielä, eikä äitiyslomiakaan. Ei ollut mitenkään ainutlaatuinen tapaus.

Tehtaankadun pikkupojat kiipesivät kerran rakennuksen katolle ja eräs entinen presidentti taisi soittaa poliisit. Ei hän silloin, sodan jälkeen ollut presidentti. Nykyään talo on yliopiston rakennuksia.

Oli pehmeä ja puhdas ilma kävellä. Hyvä hengittää.

Puhtaan lumen kauneus ja punaisiksi värjäytyneet henget 1918

Ensilumi oli satanut Turkuun viime yönä. Aamulla satoi vedensekaista räntää ja epäilen että luminen aika jää vähäiseksi. Katselin kuvia Ilomantsilaisista luminietoksista, niin hohtavan valkoisia.

Tammikuussa 1918 alkoi sisällissota ja valkoiset lumikentät saivat punaisia sävyjä. Työväen ja kurjaliston tietoisuus kasvoi. Nyt meillä on toisen laiset tiedostamiset käsillä. Pohdin mielessäni työttömien virallista määrää. Mikä mahtaa olla epävirallinen määrä. Syrjäytettyjen ja nujerrettujen määrä on niin massiivinen, että luulisi hallitusta pelottavan. Mitä tapahtuu jos heidän tietoisuutensa aste nousee toiminnan tasolle. Se tulisi maallemme kalliiksi. Ei pitäisi hallituksen sortua ylimielisyyteen ja eriarvoistamista suosivaan politiikkaan. Nyt tietenkin ajattelette että onhan meillä armeija joka astuu turvaamaan hallituksen leikkaus ja yksityistämispolitiikkaa. Näin ei tietenkään saa käydä.

Seisoin Aninkaistenkadun liikennevaloissa taannoin. Eerikinkadun kulmassa on luterilainen seurakuntakeskus. Minä siinä läppää heittämään kirjailijan kanssa. Tämä katseli seurakuntakeskuksen ikkunoita ja oli vaivautunut. Ajattelin että hän miettii että kunpa kukaan ei näkisi. Tunsin itseni mahtavaksi, olen vaarallinen joillekin.

Mietin seuraavaksi että voiko todella joku entisen sosialistisen maan (!) pappi tuoda Suomeen rahaa luhistuneesta maasta. Ortodoksinen maailmamme on kummallinen asia. Mammona ei ole kovin hyvä suositus hengelliselle rukouselämälle. Hyvä käytös ei tarkoita hyvää ihmistä.

Suomi 100 vuotta I

Suomi 100 vuotta itsenäisenä juhlavuosi on jotenkin ajautunut sotapainotteiseksi fiilistelyksi. Lähihistoriaa on myös Eldakajärven jää ja Kiskiskukkulan taistelu. Suomi tosin valtasi kukkulan mutta he olivat ainoastaan muutaman tunnin siellä kunnes saksalaiset saapuivat isännöimään kukkulaa eli kukkulan kuninkaiksi. Eikä sekään mennyt ihan kuin " rämsöössä".


Tässä muistomerkki jalustalla. En tiedä varmaksi kuuluiko tämä koskaan Suomeen, vai oliko vain valloitusalue.


Tämä patsas oli piilossa joten säikähdin kun se yht´äkkiä osui silmiini. En pidä minkäänmaalaisista sotilaspatsaista.

Kolmivuotiaat pitävät pieruhuumorista

Joskus 1980 luvulla oli ruotsalainen lastenkuvakirja jossa tarina meni näin: Perheessä oli mukava isoisä joka tykkäsi hernesopasta. Kerran isoisä istui vessassa syötyään hernesoppaa. Hän pieraisi niin lujaa että vessapytty lansi läpi katon taivaalle ja isoisä sen mukana.

Kolmivuotiaat ryhmänä ja yksinkin,löysivät kirjastosta aina hyllyn missä "pierukirja" oli ja sitten nauroivat kippurassa kun isoisä lensi taivaalla pierunvoimalla. Missä mahtaa kyseinen "pierukirja" olla nykyään.

Teofanian aattona

Jääkukkia kohta kuistin ikkunassa, mikäli pakkanen jatkuu. Ihminen selvästikin nukkuu paremmin viileässä. Kakluuni lämmittää kyllä ihan mukavasti. Jos huoneisto on keskellä taloa, niin se on lämpimänpi kuin päätyasunnot. Tästä minulla on varmaa tietoa. Hirsiseinät ovat aina lämpimämmän tuntuiset kuin kivi tai betoniseinät, Hirsiseinä tai puuseinä yleensä harvemmin tuntuu kostealta. Tiedän tämäkin eräästä jugend puukivitalosta. Alakerrassa oli viileän kosteaseinä, jos joku pihisti lämmityksessä. Yläkerran puuseinissä oli kuiva tuntu koko ajan.

Huomenna on Teofania. Luterilaisilla on Loppiaisensa. Ortodoksien siunattua vettä saavat ensimmäiseksi ehtivät, on sulaa itsekkyyttä noutaa siunattua vettä ämpärillä.
Viimeksi Turussa Teofaniassa käytyäni venäläiset rynnivät niin voimallisesti että luovutin. Silloin myös oli paikalla yksi romanialainen rouva joka sätti kirkkoherra Duracia: Sinä paska Pappi! isä Petri hyvä pappi. Varastit rahaa romaniassa! Hän kävi ehtoollisella, muttei laannut sättimästä. Hänet talutettiin jonnekin pois lääkittäväksi kuulemma.



Pääsiäinen on myöhään tänä vuonna, joten arkea riittää.

Osta asunto ja sivisty mystisellä historiallisella alueella

Jäinen mäkikatu jossa tytön paljaat jalanjäljet uuden vuoden päivänä.

Kohta on loppiainen eli Teofania. Sitten alkavat härkäviikot. Lunta häpsii niukasti. Pakkasta -3, miellyttävä sää kävellä.

Päivä on jatkunut huomattavasti. Keltaisessa Allakassa kerrotaan tämäkin facta.

Löysin mielenkiintoisen asunnon. Mies katsoi kuvaa ja sanoi: Höh, tuossa me käytiin lapsena saunassa joka viikko. Todella upeeta. Minulla ei ole tunnesiteitä Turun taloihin, osaan katsoa objektiivisesti kaikkia asuntoja (!) luulisin. Jotenkin minua huvittaa nämä asuntoilmoitukset. Piispan talon naapurissa oleva huoneisto. Mystinen ilmapiiri leijuu historiallisen aluaan yllä ja sivistys yliopiston naapurissa. Osta asunto ja sivisty. Stressaavaa asumista jos tuolta kannalta ottaa.

Joidenkin mielestä meidän pitäisi asua jossain slummissa, jos sielläkään. Tämä kaupunki on täynnä tärkeileviä paskiaisia, kirkollisia lahtareita, (en tarkoita arkkipiispaa) ja muita nousukkaita. Turku on edelleenkin sisäänlämpiävä savupirtti henkisesti. Meidän perheessä ei huorata, juopotella, eikä myöskään tapella. Joku roti sentään kristillisellä juoruilullakin on olemassa.

Sähkökaappitaidetta ja autio tearssi

Miten tämänkin tulkitsisi. Valas tai hylje meressä.

Tässä on dramatiikkaa.

Väripilkku harmaassa päivässä.

Tässä puussa on puhinaa.

Autio terassi. Portsan pub lopettaa toimintansa 8.1 2017. Uusi kiinteistön omistaja aikoo rakentaa tähän entiseen liiketaloon asuntoja. Portsan Pub perustettiin 1980-luvulla. Harmi kyllä en ole koskaan käynyt siellä. Siellä oli myös tilattava sauna. Luin nettikeskusteluja ja niiden mukaan paikka oli legendaarinen. Siellä kävi asiakkaita laidasta laitaan kaikista yhteiskuntaluokista. Entinen piispa Ilkka Kantola kävi jouluaattona jouluhartauksia pitämässä ja "koko Suomi" tunsi tämän ravintelin. Kävin tänään ulkopuolella. Minusta Portsasta puuttuu kahvila-ravintolakin, olisiko tilausta sille.

Lasimaalauksia katutasossa

Ravintola Teinin lasimaalauksia. Ensimmäinen kuva on vanha raatihuone vanhalla suurtorilla. Alla oleva kuva on tuomiokirkosta ennen Turun paloa. Huomioikaa vanha kirkontorni. Nykyinen torni on Engelin suunnittelema.

Arkkitehti Alex Nyström loi kaunottaren joka nyt lienee saattohoidossa

Kaskenkatu 15. kuvia. Empiretaloa, joka säästyi Turun palosta, perustuksia korjataan.

Tässä nurkka kivijalkaa.

Työmaa ja kaivuri.

Tässä on entinen kaunotar, nikkarijugendia. Olen käynyt sisällä kylässä monta kertaa silloin kun siinä asuttiin vielä. Se oli kaunis sisältä. Siellä oli kaunis rappukäytävä, maalauksia ja pieniä kakluuneita, jotka toimivat lämmittiminä. Huoneistot oliva erikokoisia, niissä oli kakluunit. Tämän talon on suunnitellut Alex Nyström. Nykyään talon omistaa Turunmaan sairaala.
Lohduton näky.
Joka kerta kun näen tämän talon, tulen murheelliseksi. Talon täytyy olla hirveässä kunnossa tällä hetkellä.

Puu ja Talo sivustolla on tietoa Kaskenkatu 15 taloista.