Portsassa eilen

Olimme arkkitehtuutikävelyllä Portsassa. Mielenkiintoista ja ennen ajattelematonta asiaa. Mikaelin kirkosata olen kirjoittanut ja kuvannut montakertaa. En nyt keskity siihen.

Kuvassa Korkeavuorenkatu 8. Erään taiteilijan piirtämänä.

Portsalle leimallista ovat isot pihat, niitä ei ole pilattu parkkipaikoilla liikaa tai ollenkaan. Alkujaan Portsa oli hellahuoneasuntoja tai hellahuone ja olohuone asuntoja, omistajan tulotasosta riippuen. Alussa Portsassa asui rakentajia ja toimijoita, ei niinkään duunareita. Sitten se vakiintui työläiskortteliksi. Kerrotaan että yksi pappi olisi halunnut asumaan Portsaan, häntä ei huolittu koska hän ei kuulunut työläisiin. Luokka tai säätyrajat olivat tiukat.

Portsalaiset lienevät vieläkin tarkkoja alueensa reviireistä 1980-luvulla se oli vielä käsinkosketeltavaa. Se on tietenkin heikkous ja vahvuus, riippuu mistä suunnasta katsotaan.

Nyt he voisivat suunnata katseensa Puutarhakadun palaneesee kaupungin vuokrataloon. Talo luvattiin korjata tai rakentaa entiselleen. Nyt häilyy kähminnän verkko koko projektin päällä. Terästäytykää. Soittakaa rakennusvirastoon ja kiinteistölautakuntaan; tietoa pitää veronmaksajille antaa. Kyseessä on suojelualueen kohde, ei sille saa tehdä mitään kepulia.

Odotan uuden puutalojen arkkitehtuuri kirjaa jonka pitäisi ilmestyä kirjamessuille. Oppaamme Mikko Laaksonen ahertaa perusteellisesti ja asiantuntevasti.

Joukossa oli Portsan omia tietopankkeja. He voisivat kirjoittaa populaari-Portsan teokset. On käynyt mielessä muutaman kerran.

Portsan pihoista voi mainita entisen asuntoni Korkeavuorenkatu 8 taloyhtiön. Rauhankatu 26 a ja Rauhankatu 26b olivat samaa pihaa ja yhtiötä. He riitaintuivat pahasti 1900-luvulla ja keskelle pihaa laitettiin raja-aita, yhtiö jakautui kahtia.

Riidelty on muissakin taloissa ja yhtiöissä. Kerran erään lapsettoman perheen kissa joutui lapsiperheiden hampaisiin koska se kakkasi hiekkalaatikkoon ja joku lapsista sai kakkaa suuhunsa. Yleensä taloyhtiöt pystyvät ratkomaan nämä jutut itse, mutta tässä tapauksessa terapiaa puolin ja toisin tarvittiin, ja sitten hiekkalaatikkoon saatiin kansi. Kissa oli kaiken yläpuolella, emäntänsä sanoi kissan olevan ainoa mitä hänellä on ja niin varmasti olikin. Tämä tapahtui joskus 1980 luvulla. Tämä kuuluu ruohonjuuritason historiaan ja emotion osastoon.

En ottanut kuvia koska tietoa piti ottaa vastaan, enkä halunnut menettää sohloamalla kameran kanssa. Koulukadun jänis maalauksen käyn kuvaamassa myöhemmin.

Kakolanrinteen puutaloissa on erikoisin iso piha joka sisältää oikean metsän.

Olen kiinnostunut yhdessä tasossa olevasta puutaloasunnosta jossa on tilaa "miljoonalle" kirjalle. En etsi puleerattua vaan tavallista puutaloasuntoa. Olen sitä mieltä että liian monta vesipistettä tuhoaa hirsitalon.

Juhannus 5

Lapset jaksavat ihastua pienistä asioista. Eilen jokipolulla oli perhe jossa jaksettiin ihastella ja ihmetellä pienen pojan tekemiä havaintoja ympäristöstään. Toivon että aikuisella olisi kykyä olla mukana näissä ihmeissä.

Seuraavaksi kohtasin Eurooppa patsaan takaiselle nurmikolle majoittuneet humalaiset miehet. Heillä oli itsestään selvää että voivat huudella naisille mitä tahansa törkeyksiä. Naisviha oli käsinkosketeltavaa, ja nainen näiden miesten ajattelussa oli esine tai kohde jota pannaan ja alistetaan. Ja tarvittaessa raiskataan ja pahoinpidellään.

Ihmisluontoon ehkä kuuluu että tarvitaan sorron kohteita. Lihavat ovat nykyään suorastaan fasistisessa kohtelussa. Lihava on ruma. Onko todella? Tyhmä hän ainakin on. Onko todella? Sairas tietenkin ja hoidetaan yhteiskunnan verorahoilla. Oikeastaan taakka kunnon kansalaiselle. Onko todella?

Nuorilla naisilla on ulkonäkö paineita ja mielenterveysongelmia. On kamalaa ettei edes kristillisissä yhteisöissä voi olla rauhassa. Onko Jumalan kuva ihmisessä muuttunut ihmisen luomaksi kuvaksi Jumalasta. Miten pitkälle narsismi voi mennä. Miksi täällä ei saisi olla vanha. Vanhuus ei ole rikos, se on kunniallista ja elämän oikeus. Ajatelkaapa vanhusta joka on lihava ja nainen ja persoonallinen. Se ei tunnu sopivan näille nykyisille määräilijöille ollenkaan. Kas kun ette jo puuhaa kaasutuspaikkoja joukkotuhontaa varten.

Turun ortodoksisessa seurakunnassa käytiin omituinen menettely seurakuntalehtorin poissavustamiseksi. Onneksi hän sai muuta työtä ja sanoi itsensä irti. Lopputulos seurakunnan säästöstä tässä asiassa oli + -0. Sopii epäillä hieman sylttytehdasta taas kerran. Romanialainen puhdistus lienee suoritettu tältä erää. Lehtorin tointa hoitaa joku sisäpiiriläinen jolla ei kuulemma ole pätevyyttä. Hän tulee seurakunnalle kalliimmaksi koska hänelle maksetaan matkakorvauksia. Lieneekö poliittista pätevyyttä?

Joidenkin ihmisten lähellä ei ole hyvä olla. Olen monta kertaa seurakunnassa tuntenut fyysisen ja henkisen pahuuden läsnäolon. Jotain on pahasti vialla tuossakin yhteisössä. Minusta on järkyttävää että perussuomalaisten poliitikko istuu valtuustossa ja neuvostossa, ja vaahtoaa työväestön oikeuksista. Jokainen jolla on vähänkään älyä, tajuaa että hän ei välitä vähääkään köyhistä, sorretuista ja duunareista. En tiedä kirkkolaista, mutta onko oikein että samat ihmiset istuvat seurakunnan valtuustossa ja neuvostossa. Jokainen tajuaa että näin taataan sulle mulle politiikka ja kaivetaan maata rehellisten ihmisten jalkojen alta.

Tämä sotii minun oikeudentajuani vastaan.

Turussa paistaa aurinko. Taitaa tulla hellettä.

Juhannus 4

Kaupunki oli autio ja hiljainen eilen illalla, kun kävelin jokilenkin. Yksi ainoa ihminen istui liikkumatta jokea tuijotellen jokirannassa, linnut ympäröivät hänet. Joki oli harmaa, kuten myös taivas. Muualla Suomessa lienee lämmintä ja aurinkoista.

Mietin että miten syvää on ortodoksien viha, menevätkö he vihatun haudalle kusemaan? Ei, sillä pahimmat vihamiehet tekeytyvät vihatun ystäviksi ja esiintyvät kunnon kristittyinä hautajaisissa. Tämä lienee yleismaailmallista hyvää käytöstä eli suurta teeskentelyä.

Ei näköjään jaksa sataa. Harmaa on juhannuksen väri täällä Turussa tänä vuonna.

Luin yöllä Ludmila Ulitskajan Daniel Stein kirjaa. Nukahdin ja näin outoja unia. Jatkan lukemista.

Juhannus 3

En usko että tulee kauhea katastrofi, vaikka Englanti erosikin EU:sta. Pitkällä aikavälillä se voi jotakin aiheuttaa ehkä meilläkin. Olen elänyt sodanjälkeisestä 1950-luvun köyhyydestä rauhan ja hyvinvoinnin aikaa. En usko näitä pelkoskenaarioita.

Tihuuttaa vettä. Välillä paistaa aurinko. Pyöräilin Nummenpalla ja tulomatkalla näin Helsingin junan. Oikeasti minun piti olla rautatiesillalla huiskuttamassa kun yksi hyvinkin tuttu meni Helsinkiin. Laskin väärin nopeuteni. En ole vieläkään saanut aikaiseksi korjauttaa pyöräni jarruja, takarengas jumittuu. Pyörä on tanskalainen kaupunkipyörä, se on keltainen ja sen nimi on Onni. Naapurin koiran nimi on myös onni. Häntä ei saa huomata, muuten hän haukkuu ja uhoaa, ja se ei ole omistajalle mieleen. Onni on pieni, musta ja mustasilmäinen. Hän tappaa rotan jos näkee ja saa kiinne.(Turussa pitää eläimiä puhutella hän muodossa)

Uhtuan matkaa odotan uteliaana. Maisemat lienevät mainiot ja Petrun-päivän praasniekka on ohjelmassa. Se pidetään kirkon pihalla kuulemma. Pitää muistaa huivi ja hame, muuten olen retkiasussa. Tämän matkan luxusta on aivan muu kuin viisi tähteä.

Äiti (91v.) soitti ja kertoi taittaneensa saunavastat ensi talveksi. Kesä on aikaisessa kaikella tapaa tänä vuonna.

Kummallista, ainoa kokkojuhla jonka muista kunnolla lapsuudestani on kylän yhteinen kokkojuhla Ruotinniemen rannassa joskus 1950-luvulla. Kokko ei oikein syttynyt ja Olli, mummon vanhin veli, sieppasi bensapullon veneestä ja ruiskautti kokkoon. Joku huusi että " Polttaa halavattu ihtesä!" Kokko leimahti, ihmisvahinkoja ei tullut. Taisi olla viimeinen juhannus siellä, sillä koko kylä hajosi voimalaitos Pamilon toimien myötä. Kaikki pitkät hiekkarannat tuhoutuivat, tai ainakin melkein kaikki.

Hyvää keskikesän juhlaa!

Juhannus 2

Ystävämme Maru oli lukenut Turun Sanomista että kokoomuksen Maija Perho oli nimetty Taideneuvostoon. Katsoin valitut ja selkäpiissäni kulki jäinen hopsotus. Tässä ei kuulkaa kaikkitietävät runopojat auta tätien lipominen, tuli kovat ajat. Tietysti jos on jäsenkirja niin se auttanee.

Taike on poliittinen neuvosto joka määrää kaikesta yksin.

Mitä uutta tässä nyt on? Maru hörppi kahvia kuin mummot muinoin, vain sokerimuru huulten välistä puuttui. Valittiinhan Luovan toiminnan ohjaajaksikin kerran kokoomuslainen taksikuski. Sinne nyt valittiin koko joukko pahansuopaisia juonittelijoita, useimmilla ei ollut käsitystä työsstä johon olivat päässeet; olivat täysin käsittämättömiä. Maija Perholla taisi olla sosiaalikeskuksen johtajana vastuu tästäkin, viimekädessä. Tuo taksikuski sanoi että hänet valittiin koska minusta oli joku puhunut lautakunnalle pahaa. Ei kuitenkaan kertonut mitä pahaa hän oli kertonut. Uskon että muunnettu totuus on hunajaa jollekin.

Miten tämä juhannukseen liittyy? Juhannus on vanha muinaiskansan tai luonnonuskoisten juhla. Miellän sen mieluummin näin kuin että juhlittaisiin Johannes Kastajan katkaistua päätä. Kristillisen Juhannuksen juhla on enemmänkin pyöväleiden juhlapäivä.

Juhannuksen kukka on saniainen. Saniainen kukkii kerran sadassa vuodessa. Onnekas on ihminen joka näkee saniaisen kukkivan. Muut taiat ovat oivaa ketsiviihdettä kyllä. Suosikkini on se että neidot eli neitsyet juoksevat saunan jälkeen saunan ympäri alasti vastat kädessä ja heitettävä haarojen välistä sasta saunan katolle. Minne tyvi osoitta, siellä ylkä lymyää. Toinen taikasuosikki: mennään alasti uimaan neijäntien risteyksessä olevaan ruispeltoon. Ylkä tai useampi saapuu paikalle.

Onnea kaikille taikojen tekijöille! Ja myös taiteen tekijöille! Vaalit tulevat aikanaan ja valta on katoavaista aina, tai ainakin henkilöt vaihtuvat.

Juhannus I

Vene on suomalaisille ollut elintärkeä kulkuvälinen hevosen ohella ja tietenkään ei pidä unohtaa suksia. Nyt on veneiden aika, sillä pian on Juhannus. Minulle tutuin vene on savolainen kirkkovene, se polveutuu viikinkien venemallista.

Aikoinaan Kivilahden kansakoulussa 1900-luvun alusta, yli sodan, oli opettajana Liisu Poijärvi. Hän opetti myös syrjäseutujen korpikylien lapsia kiertokoulussa. Hän oli lähtöisin Helsingistä ja oli Poijärvien sivistynyttä kulttuurisukua. Hän oli neiti-ihminen ja hyvin siveä, kuten opettajaneidit tuona aikana olivat. He olivat uranaisia jotka antoivat kaikkensa kansan sivistämiselle. Hänellä oli kesämökki lapsuuteni maisemissa Koitereella.

Hänellä oli vene jossa ei ollut tullitappia ja reikää jonka kautta veneeseen kertynyt vesi valui pois. Kun soudettiin tapin piti olla reiässä ettei vene täyttyisi vedestä. Liisulla ei veneessä ollut reikää, eikä tappia, se oli hänen mielestään rietasta ja johti ajatukset pahoille poluille. Liisu kuoli joskus 1950 luvulla. Hänen hirsimökkinsä huutokaupattiin omaisten toimesta ja isäni osti sen talousrakennukseksi.

Vene oli Koitereella välttämätön kalastuksessa ja kulkuvälineenä, kun käytiin kylillä kaupoissa.

Välikadun talot

Hese myi tontin, jossa on puutaloja, rakennusfirmalle. Puutalot kuulemma siirretään pois ja palautetaan paikalleen. Toivottavasti mahtuvat uusien rakennusten reunamalle.

Välikadun puutaloissa on korkeat kivijalat. Ei luulisi hometta olevan.

Takiainen kukkii välikadulla.


Kukkii myös minulle tuntematon kukka kivijalassa.

Humisevatko ikihongat runokylissä vielä

Naakanpoikanen nökötti ajotien reunassa. Ensin luulin että sen jalka oli poikki, sitten se nilkutti itseään isomman kimppuun ja sähisi. Ei tainnut olla avuttomimmasta päästä.

Aamulla tuntui kylmä tuulenhenki joka päivän mittaan häipynee. Kesäkuu kohta puolessa, juhannus on ihan pian. Opiskelen Uhtuan historiaa. Runokylissä on varmasti hiljaista nykyään. Olenko oikeassa jos ajattelen Uhtuan elävän omaa aikaansa valtavirrasta huolimatta. Humisevatko siellä vielä ikihongat, sen näämme kohta.

Ikihongista puheen ollen, äitini (91) oli pelannut "petangea" kaksi tuntia ja voittanut monta kertaa. Nuorenpana hän oli haka tässäkin lajissa. Sitten hän oli kuulut että ihan lähellä oli karhun jäljet, peräti kahdet. Onneksi hän ei mennyt yksin tutkimaan sillä siellä oli ihan vasta ollut äitikarhu lapsensa kanssa. Tai uroskarhu naaraan kanssa. Milloin on karhujen kiima-aika.

Helle kuulemma tulee. Kesä jatkuu.

Vihreys on kattavaa, harmaudesta versoo tulevaisuuksia

Kesäkuun koleus koettelee yrttimaata. Ostin jokin aika sitten lehtikaalin siemeniä ja sain ilmeisesti krassinsiemeniä. Lipstikka kasvaa komeasti kohta siitä voi tehdä ruokaa.

Katsoin Aljosa Moskovalaisen televisiosta. Pidin sen ilmeestä. Siinä ei voukata. Se kuuluu sarjaan Neuvostoliiton historiasta ja kulttuurista. Siitäkin on jo kauan, tai eilenkö se oli; histosiassa aika on ongelmallinen käsite. Sitten on se Kuun pimeä puoli sarja, siinä on käsite Husaarin nuha. Se on kaiketikin kiertoilmaisu kupalle. Sarja on absurdi, kuten venäläisillä on tapana olla, usein. Esitetään Teemalla.



Ulkona sataa. Vihreys on kattavaa ja harmaudesta versoo tulevaisuuksia.

Saan savesta voimaa

Tänään rantapolulla tuoksui meri. Voimakas tuuli mereltä toi tuoksua kaupunkiin. Tänä keväänä on kaikki aikaisessa: mustikat raakileilla, lakat supuilla ja puolukka kukkii. Kuvan juhannusruusut ovat etuajassa. Jotenkin minulla on sopeutumista tähän. Tämä ei ole hyvän edellä.

Kurjenmiekat ovat ovat kukassa.
En ikimaailmassa menisi asumaan tornitaloon. Kärsin ahtaanpaikan ja korkeanpaikan kammosta. Minua vaivaa ajatus että maa vetää puoleensa niin paljon että hyppäisin alas. Olin kerran Etelä-Euroopassa kerrostalon terassilla korkealla. Huimasi niin paljon etten pystyny liikkumaan, se oli paniikinomaista kauhua.

Torilla lauloi joku nuorimies ballaadinomaisia lauluja lavalla. Hyvät sanat, ei siinä mitään. Se oli esitys mahdollisen savikuopan reunalla. "Saan sinusta voimaa..." Ajattelin että saan savesta voimaa.

Turussa ei rakenneta kalliolle, sanoi Ambrosius ja kysyi missä ovat intellektuellit

Joki oli kaakaon värinen tänään. Täysin liikkumaton ja vaaleanruskea. En ehtinyt ottaa kuvaa, se muuttui harmaaksi auringon mentyä pilveen. Torilla joimme kahvia entisen Tyäväen osuuskunnan kahvilassa. Voi olla että sitä ei enää ole mikäli savimonttu kaivetaan esiin.

Katselimme Ruotsalaista teatteritaloa ja sehän jo valmiiksi kallistunut Hansan puoleisesta osasta. Miten lienee laita Turun Vanun talossa. Ortodoksisella kirkolla pitäisi olla sopimus paalutuksessta, jonka maksaa joku taho. Toivon että sopimus on kirjallinen, ei suullinen. ortodoksinen kirkko on Autonimian ajan rakennuksia ja toivon ettei sille käy huonosti. Turussa ei rakenneta kalliolle sanoi Ambrosius kerran käydessään pitämässä tarkastusta seurakunnassa. Tarkoittiko hän kirkkoa vai kaupunkia, en tiedä. Minä en kuulu näihin seurakunnan intellektuelleihin, joita Ambrosius penäsi kahvipöytäänsä, olen seurakuntapakolainen. En pidä rajoittuneista ja omahyväisistä Kristityistä. Wiklund lahjoitti jokunen vuosi sitten pääsiäismunan seurakunnalle, Nikea lahjoitti sille jalustan. Jokaisena pääsiäisenä muna on avattuna kunniapaikalla seurakuntasalilla. Muna kätkee salaisuuden. Mikä on tämän munan salaisuus.

Ihmettelen millaiseksi kaupungin keskustan kaupunkikuva muuttuu kun kaikki pääkadut ovat toriparkin kulkuaukkoja. Alkaa tuntua suurelta puhallukselta koko toriparkki.

Aurinko lävötti kuumana. Nyt on jo viilentynyt huomattavasti. Näimme erään runoilijan jolla oli uusi vedenkeitin kassissaan. Eräs berliinissä asuva runoilija väitti että joku taiteilija oli keittänyt soppaa hänen kalliissa vadenkeittäjässään. Tämä ei ollut menossa Berliinin residenssiin. Taiteilijat ovat luovia persoonia.

Orava hyppeli yrttimaassani ja kaatoi saviruukun.