Ei mull vaan kukkan mies oll asuntoja ostellu

Mietin eilen, ja vieläkin mietin miten joku puutalossa oleva asunto herätti minussa outoutta. Tiesin että kyseessä oli entisen hellahuoneen ja keittiön asunto, mutta missä oli hellakakluuni? Lautalattioiden päälle oli laitettu parketti. Jotenkin huonen työn jälki näkyi. Vähällä vaivalla asunnon voisi palauttaa entiselleen, väljemmäksi ja ilman teennäistä kaariovea. Kaariovi kuuluu vanhaan kivitaloon. Toivottavasti hinta putoaa realistiseen lukemaan. Kaikki vintin kopperot eivät ole huoneita. Voi olla, että joku saattaisi tykätäkin, ja ostaa, ja hyvä niin. Nettikuvia katsellessa joskus saa todella väärän kuvan asunnon todellisesta koosta.

Sitten oli se toinen asunto josta netissä olleet kuvat olivat huonommat kuin todellisuus. Jäin koukkuun pahasti ja yritin etsiä huonoja puolia. Hintakin oli tilaan ja kuntoon nähden jokseenkin sopiva, pikkuisen vain yläkanttiin tuo neliöhinta. Kukaan ei varmaankaan haluaisi maksaa kaupunginosalisää. Yritin järkeillä että onkohan tämä lämpötaloudellisesti järkevästi suunniteltu. Ensimmäinen puutaloasunto jossa vintin huoneet olivat lähes normaalin korkeat.

Eräässä taloyhtiössä oli tehty päätös ilmalämpöpumppujen asentamisesta: Ainoastaan sisätiloihin. Aiemmin asennetut pumput pitää poistaa ulkoseinistä vuoteen 2015 mennessä. Estetiikka ennen kaikkea. Onkohan tämä taloyhtiökohtainen päätös, vai puutaloaluetta koskeva ylempi direktiivi. Ilmalämpöpumput ovat taloudellisia, mutta eivät kovin kauniita ulkoseinissä.

Nuorena me ostimme Portsasta asunnon. Se oli ihana. Asuntoa tarkistamaan saapui mieheni yksi tomerista sukulaistädeistä. Hän tuhautti nokkaansa ja sanoi:Ei mull vaan kukkan mies oll asuntoja ostellu Hän unohti olevansa niin vaativainen ettei kenelläkään ollut hiki ostaa hänelle mitään.

Joen jäät matkaavat merelle

Jäät matkaavat kohti merta. Meri sulattaa jäät osaksi Itämerta, jossa on liikaa saasteita jotta elämä olisi siedettävää. Ihminen on ahne ja itsekäs eläin joka ajattelee vain omaa taloudellista hyötyä jättäen lapsillee ja lapsenlapsilleen saastuneen ympäristön.

Aurajoen jäälohkareet lienevät vapaita maataloussaasteista nykyään? Oliko se 1980-lukua jolloin vettä ei uskaltanut juoda keittämättä ja vesi myös löyhkäsi sikalalle ja lietteelle. Vettä puhdistettiin kemikaaleilla ja se taas pani miettimään että kumpi on vaaraksi enemmän kemikaalit vai haiseva ja sakea vesi.

Jäät lähtevät aina keväällä, olisi kummallista mikäli eivät lähtisi.

Saunavastan historiaa

Yksin saunominen on tylsää, sillä saunominen on yhteisöllinen tapahtuma. Saunomaan mentäessä on oltava ainakin yksi kaveri.

Olin saunomassa aviomiehen kanssa. Nautin kun saan piestä hänen selkäänsä Koitereen koivuvastalla. Vastan oli joku, arvatenkin piestävä itse, sitonut punaisella muovinarulla, mikä on häpeäksi saunavastakulttuurille.

Vasta sidotaan koivunoksasta punotulla vitsaksella. Tätä taitoa eivät monetkaan hallitse enää. Oma vitsakseni on hätäinen taidonnäyte mestareiden vitsaksien eli pantojen rinnalla, suorastaan säälittävä.

Sääli etten saanut tähän kuvaa oikeaoppisesta pannoituksesta.

Saunavastan tulee olla kaunis ja sopusuhtainen. Ei harottavia oksia, eripituisia huitukoita, vaan harmooninen kokonaisuus jota katsoessa silma lepää. Esteettisyys tärkeää. Tärkeää on myös että tyvi on tasattu ja vuoltu tasaisen kauniiksi.

Olemme nyt löylynlyömiä ja raukeita.

Onnellistuttajat

Tuosta onnellisuudesta tuli mieleeni että kun nyt maahanmuuttajien lähiöt ovat onnellisempia kuin muut asuma-alueet, niin tätä onnellisuutta voitaisiin jakaa sijoittamalla maahanmuuttajia jokaiselle asuma-alueelle tasaisesti. Näin kaikki turkulaiset tulisivat onnellisiksi, tai ainakin toivon niin.

Onnelliset ihmiset parjatuissa lähiöissään...

Nyt on sitten onnellisimmat ihmiset ja asumalähiöt saatu selville. En yllättynyt ollenkaan että Varissuon ja Lausteen asukkaat ovat kaupunkimme onnellisimpia. Miten se on mahdollista, ajattelee keskiluokkainen keskiluokkaisine arvoineen. Eihän niillä ole autoa, omakotitaloa, eikä rahaa, kesämökistä puhumattakaan.

Heillä on varmaankin jotakin sellaista minkä me olemme kadottaneet.

Tietenkin pitäisi määritellä mitä kukakin onnellisuudella tarkoittaa. Minusta ihmisen ei pitäisi tavoitella onnellisuutta koska se on harhaa. Olomme täällä on unta ja varjoa vaan, ja huolineen ja murheineen väliaikaista todella. Fiksuimmat tajuavat elämän rajallisuuden ja etsivät sisältöä muualta kuin materiasta.

Takaisin noihin onnellisten ihmisten lähiöihin.

Niissä asuu maahanmuuttajia, pakolaisia ja syrjäytettyjä. Maahanmuuttajat ovat yhteisöllisiä, kuten Suomessa oltiin vielä ennen viimeistä sotaa. Sitten tuli yhteiskunnallinen rakennemuutos ja yhteisöt hajosivat. Meistä tuli hyvinkin omillaan olevia ja tulevia. Kohta me emme osaa elää yhdessä edes itsemme kanssa.

Itse en ole kovinkaan yhteisöllinen. Olen erakkoluonne ja toisaalta hyvinkin sosiaalinen, mikä taas aiheuttaa ristiriitaisuutta elämässä. Olen kokenut Portsan kaupunginosakseni, sen värähtelyt sopivat rytmiini. Martissa tunnen suurta autiutta, eivätkä värähtelyt sovi minulle lainkaan.

Nykyisen asuntomme ainoa hyväpuoli on hiljaisuus,ei suinkaan sijainti keskustassa, sillä puutalossamme on neljä tyhjää huoneistoa. Nautin hiljaisuudesta enemmän ja enemmän. En kaipaa juttuseuraa ulos mentyäni, kuuntelen mieluummin luonnonääniä ja kohinaa.

Kauhua herättää myös ajatua bussimatkasta Valamoon täynnä seurakuntalaisia jotka ovat kaikki laihoja, kauniita, hyväkäytöksisiä ja hyvinpukeutuneita, ja joille kaikille vilkkusilmä munkki sanoo: juuri sinua olemme odottaneet erityisesti. En ole rikas leski enkä perijätär. Koskahan ortodoksisuudesta tuli suorittamista? Jätän väliin.

Joku irvileuka kirjoitti jossakin että nyt ne maahanmuuttajat ovat vieneet meiltä onnenkin. Kaikki on suhteellista ja kukaan ei ole oman onnensa seppä nykyään.

Juutalaisen myytin mukaan...

Muinaisen juutalaisen myytin mukaan maailmassa on 36 hyvää ja oikeudenmukaista ihmistä kerrallaan yhdessä sukupolvessa. Ilman näitä ihmisiä ihmiskunta tuhoutuu. Jos kaikki nämä 36 ihmistä tapetaan, myös Jumala kuolee. Kukaan näistä ihnisistä ei itse tiedä olevansa hyvä.

Juutalaisilla kirjaimilla on numeroarvot. Elämää tarkoittavien sanan kirjainten summa on 18. Siksi 18 on pyhä luku. Kun 18 kerrotaan kahdella saadaan 36. Luku voisi olla kaksinkertaisesti pyhä. Mooses sai nämä ohjeet noustuaan vuorelle ja näin saimme ohjeet elää eli laintaulut.

Itse harrastan numerologiaa ja sielläkin ovat pyhät luvut 7. 11, 22 ja 9, kosminen eli maailmankaikkeuden numero on edustettuna luvussa 18 1+8=9, 3+6=9. Samat luvut löytyvät myös juutalaisesta numerologiasta. Mutta miten määritellään hyvyys Jumalan näkökulmasta? Pystyykö ihminen määrittämään sitä koskaan.

Tässä pohdittavaa näin helmikuun ensimmäisen päivän illaksi.