Märkähattu lappalainen

Turussa sataa märkää rähmää. Ensimmäiseksi tulee Kalevalasta juuri nyt mieleen Märkähattu lappalainen. Kalevala on Suomalaisten sielussa; kuka henkilö kulloinkin pinnalla. Tästä johtuen Kalevala on hyvin henkilökohtainen kirjanakin.

Mietin itsekseni millainen olisi Kalevala, jos Lönnrot ei olisi puhtaaksi kirjoittanut kansan laulamia runoja? Kansallisen heräämisen henkeen ei varmaankaan sopinut kaikki aineistona ollut runous.

Kalevalan päivän aattona

Katselin Teemalta Venäjän luostareista kertovaa ohjelmaa. Tverissä suomalaissyntyinen nunna Johanna toteuttaa todellista kristityn työtä. Näin ymmärsin. Meidän luostareitamma on siunattu lumella. Se on hyväksi luonnolle, sekä ihmisluonnolle, että luonnolle yleensä. En ole käynyt pitkään aikaan luostareissamme. Viimeksi Lintulasta lähtiessäni aloin itkeä kuin vesiputous. Sielunvaellukseen uskova tuttavani väittää minun olevan Kivennavan luostarissa ollut nunna edellisessä elämässäni. Kaikelle löytyy selityksiä kyllä.

Turussa sataa vettä. Huomenna on Kalevalan päivä. Huomenna kirjoitan kalevalaisen tekstin.

Tiikeri hukassa

Unet enteilevät kevättä ja valon lisääntymistä. Liekö eilisillan runotapahtuman ansiota että näin unta että tiikeri pääsi karkuun. Jostain syystä tiikeri oli ilmaantunut huoneistoomme ja se tuntui aivan luonnolliselta. Kissapetojen tapaan se teeskenteli raukeaa ja välinpitämätöntä, kunnes se loikkasi täysin odottamatta avoimesta ovesta ulos. Tunnelma muuttui vaaralliseksi ja haahuilimme ympäriinsä etsimässä sitä. Asiaan kuului että kaiken piti tapahtua salassa etteivät naapurit häiriinny ja soittaisi johtajalle, joka itse muistuttaa kissapetoa.


Uni muuttui juhliksi vieraassa huoneistossa jota uhkasi psykopaatti. Telkesimme ovet ja päätimme säännöistä olla kohteliaita kaikille. Vaikka kuinka jurppisi se henkilö joka muistutti puhkinuusittua kissaa. Unessa kaikki tapahtuu unenomaisesti. Nyt sataa isoja, märkiä hattaroita taivaalta. Kissapedot eivät pidä vedesta ja lumikin lienee kauhistus. Kevääseen on vielä monta sulamatonta lumikasaa.

Runoilijoita Helsingistä kävi Turussa

Helsinkiläiset runoilijat esiintyivät Turussa torstaina illalla.

Oli oikein raikas tuulahdus Turun pysähtyneisiin runotapahtumiin.

Oli runoa musiikilla ja ilman musiikkia.

Nuoret runoilijat ja runoilijatar olivat liikuttavan nuoria ja avoimia moderneja kokeilijoita.

Oli Elina M. Salo, Juho Kuusi ja Juho Nieminen.

Oli vielä mies Lappeenrannasta, nimi jäi unohduksiin.

Alla Elina ja Juha.



Perinteisempää runoutta esitti Runoilija Harri Hertell.

Kuvassa vasemmalla hattunsa alla.

Sitten oli kitaransoittaja trubatuurilaulaja, jonka nimeä en muista. Kauniita lauluja, joissa oli synkeä sanoma. Hän on turkulainen.

Runotapahtumasta jäi mukava fiilis. Ostimme Helsinki poetry jam CD.n

Viimeinen talvi?

Nyt on viimeiset ajat kuvata ja tallentaa kunnon talvi. Voi olla että tästä puolin talvet käyvät vähiin, sillä ilmastonmuutos etenee vääjäämättä. Päivällä paistoi aurinko ja enteili kevättä. Tuuli vihakoi poskipäillä. Pakkanen näyttäisi hellittävän.
Linnut ovat vaiti.

Lumi peittää näkymän

Rantatiellä vain kapea polku kulkea. Sulassa kaksi outoa sorsaa uiskenteli päät tanassa.

Kirjastossa viipyvä tunnelma.

Kävelimme torille kalakauppiaan luo kauppoja tekemään. Silakat ovat kohta kortilla, kertoi myyjä. Jäätä muodostuu kuulemma liikaa.

Kylmä viima tekee lälläripakkasestakin purevaa. Itä-Suomessa on tuplaten pakkasta, mutta ei tunnu niin purevalta kuin täällä. Junaliikenne takkuaa edelleen. Viisas matkustaa bussilla.

Puutalo- asukas on valpas pakkasella

Lumimyräkkä oli pettymys. Rautateiden kaaosta katsellessani tuli mieleen uusavuttomat tunarit. Onko taidoissa vikaa, vai johdossa korjaamisen varaa? Pakkanen jatkuu. Reilun kuukauden kuluttua on huhtikuu ja pääsiäinen. Tuntuu kaukaiselta unelta tällä hetkellä. Sisällä on lämmintä sillä uuni puhkuu lämpöä. Puutalossa on oltava valpas vesijohtojen ja viemäreiden suhteen. Ne jäätyvät helposti. Meillä on tuntuma tähänkin asiaan aikaisemmilta vuosilta.

Pääsiäismunien värjäystä...

Pääsiäismunien värjäys on yllätyksellistä puuhaa. Koskaan ei tiedä millainen on lopputulos. Illalla luvattiin lumimyräkkää; sellaista oikeaa myräkkää, ei mitään sievää hiutaletanssia. Kannoin polttopuita sisälle. Kattiloissa kupsli vesi. Laskin ehjät munankuoret kattiloihin. Sinisille omansa, punaruskeille omansa ja punaisille. Keltaisen värin kanssa on aina ongelmia. Keltainen epäonnistuu lähes aina ja sitten jälkiliemissä niistä tulee vihreitä ja lopuista kummallisen värisiä. Ripustan valmiit munat pääsiäisenä kattoon roikkumaan.

Sipulinkuorilla saa lämpimän ruskeita sävyjä, melkein punaista. Yllätyn, koska munien joukossa on yksi jadevihreä. Kanariankeltainen oli yhteytynyt siniseen. Siniset ovat heleän sinisiä, melkein liian kauniita. Nuhruisia ei onneksi tullut yhtään tällä kertaa.

Ulkona tuulee rajusti. Yö alkaa kohta, uunin kylki on kuuma. Ei haittaa vaikka sähköt katkeaisivat. Viikolla äitini soitti ja onnitteli syntymäpäivän johdosta. Olin unohtanut koko jutun. On hyvä että edes joku on ajantasalla.

Kristuspakkaset

Pohjois-Karjalassa paukkuvat pakkaset. Vanha kansa kutsuisi Kristuspakkasiksi. Tunnelma lienee kuin muinoin lapsena. Talo alkaa paukkua pakkasen kourissa. Taloilla on henki; uskokaa pois! Nyt voi nauttia uunien lämmöstä ja ajatuksesta että ensi kesänä on ennätys helteet.

Junaliikenne takkuilee; lienee tunnusomaista rautateillemme.

Baabelin virtain vierellä me istuimme ja itkimme...

Joen pinnalla jalanjälkiä; pieniä ja isoja. Viima tuivertaa omia kuvioitaan jään pinnalle. On keskiviikon harmaa iltapäivä. Jossakin soi kirkonkello iltapäivää alkaneeksi.

Nykyään on matkustettava kauaksi katumuksensakramenttiin. Junassa ehtii lukea ja miettiä samalla syntejään. Omia syntejäni, ei muiden, sillä ihminen ei voi kantaa muiden syntejä; siihen tarvitaan järeämpi henkilö. Ajattelen nasaretilaisen Äitiä. Hänen tehtävänsä oli kohtuuttoman suuri. Äidit jotka menettävät lapsensa kuolemalle, tietävät mitä suru on.

Talvi jatkuu ja lunta on luvassa lisää.

Junat eivät enää ole yhtä vakaita kuin ennen. Lippuluukulla pyydän menolipun katumuksen sakramenttiin. Virkailija kysyy että onko minulla rukouskirja mukana siltäkin varalta että juna juuttuu lumeen tai tapahtuu jotain muuta. On minulla rukouskirja ja musiikkia kaiken muun lisäksi. Naiset ottavat aina liikaa matkatavaroita mukaansa; vähemmälläkin selviytyisi.

Katselen lumisia metsiä junan ikkunasta. Jos kaikki Suomen lumet kasattaisiin yhteen paikkaan, niin miten korkeksi se kohoaisi ja miten laajalle levittyisi. Lumi on hyvä lämmöneristäjä vetoisiin taloihin ja edullinenkin. Tänä talvena on mielesä käynyt muutto lämpimämpään paikkaan. Maapallostamme on tullut epävakaa ja siitä saamme syyttää itseämme.

Keskipäivän pysähtynyt hetki

Keskipäivän pysähtynyt hetki. Klassista pianolla radiossa. Luminen maisema sulautuu yleiseen harmauteen. Lunta on luvassa lisää ja pakkasta. Kummipoikani Pohjois-Karjalassa täyttää viisi vuotta (5). Annoin lahjaksi Lasten Kalevalan ja hän piti kuulemma siitä. Kalevalan rytmi on ihmiselle sopiva. Lapsia ei pidä aliarvioida tarinoiden suhteen. Raamatunkertomukset sopivat lapsillekin oikein hyvin. Itse muistan vieläkin raamatun tarinoita ja väristyksiä niitä kuunnellessa. Usein nämä tarinat muuttuivat leikeiksi, kuten Mooses-lapsi kaislakorissa joessa. Mooses-lapsen esittäjä tosin oli erimieltä korin vedenpitävyydestä.

Pianokonsertto jatkuu ja sulautuu huoneisiin. Kahvi pääsi loppumaan. Pakollinen kauppareissu edessä.

Hämyinen radan takainen

Illan suussa kävelimme jokirantaa. Maailma muuttui hetkessä utuisen siniseksi. Kuvan talot ovat Raunistulan radan takaisia taloja. Viljasiilot eivät näy kuvassa. Niiden tilalle rakennettaneen korkeita kerrostaloja. Maisema muuttuu hitaasti mutta varmasti.
Juna kolisi Helsinkiin ja muistutti matkasta. Tässä kaupungissa on vähän minulle. Olen muualta tullut ja sellaisena pysyn.

Joella on monta olemusta

Joen pinta elää ja kuvittaa itseään. Vesi liikkuu jään ja lumen alla. Virtapaikoissa on vaarallista liikkua. Pitää tuntea joen luonne ennen kuin menee jäälle.

Anu ja Mirja onkivat Aurajoen rannalla Merimuseon lähellä. Rauha heidän sieluilleen. Kaksi kulttuuripersoonaa joissa oli sydäntä ja viisautta. Silloin oli kesä. Kesä tulee tänäkin vuonna ja pakkasista päätellen lämmin.

Aamu valkeni tuhruisena. Pakkasta reilut kymmenen astetta. Laskiaissunnuntai. Hei! Pitkiä pellavia!

Jääpuikot kasvavat uusiin mittoihin

Jääpuikot kasvavat uusiin mittoihin naapuritalon räystäällä.

Jos puikko putoaisi ihmisen päähän, lävistäisi se pituussuunnassa ihmisen kokonaan.

Iltapäivässä sinistyvät jääpuikot sojottavat maahan kuin sovintosunnuntain teatteriesitykset.


Köyhän naisen Faberge-munaan osuu auringonsäde.

Olemme tietoisia asioista.
Olemme vakaita.

Ystävänpäivän kliseet osuvat sovintosunnuntaihin. Yhdistyvätkö sovinto ja lemmenkirjeet samaksi sanomaksi?

Saunailta, kuten perinteisesti lauantai on ollut. Viimeksi jäätelöauto soitti kadulla pakkasessa. Minun lapsuudessani jäätelö kuului kesään.

Tulisi kevät. Tulisi. Kevät.

Maestro soitti Schubertia...

Kävelin Tuomaanpuiston läpi lumista polkua Lokinkadulle. Piispankadun päässä oli puutalon ikkuna auki ja maestro soitti pianolla jotain aivan ihanaa pianokonserttoa. Hidastelin ja seisoin tovin kuunnellen. Harvoin sitä saa livenä konsertin pätkän kuultavaksi näin. Schubertia luulen sen olleen. Kiitokset siitä.

Ennen kuin tämä muuttuu liian romantilliseksi, on pakkanen kiristynyt ja lumi saanut katujen varsilla likaisia raitoja. En ole kenenkään kuullut valittavan tästä talvesta ja lumesta.

Häpeän hetket, julkiset nöyryytykset

Kaupan kassajonossa jono pitenee ja ihmiset alkavat liikehtiä. Kassa selittää että tässä nyt on tällainen sossun rahoilla ostaja. Tässä on tarpeettoman monimutkaiseksi tehty menettely. Asiakas on kuin olisi normaali tilanne. Varmasti joutunut kasvattamaan panssarin itselleen julkisia nöyryytystilanteita varten.

Jos luulette että muut asiakkaat ovat välinpitämättömiä, niin siinä kyllä erehdytte. Itse tunsin häpeää tilanteesta ja ajattelin miten lyhyt matka on tuon asiakkaan paikalle. Eikö riitä että on ahdingossa ja köyhä, pitääkö heitä rangaista vielä tällä tavalla?

Täyvvessä tolokussa

Harmaa ja luminen aamupäivä. Karnevaaliviikon alakuloinen vire. Laskiaispullan mantelimössön hupeneva maku. Nainen sanoo että hänen rukouskirjansa oli tuhottu. Ajattelen omiani ja mussutan pullaa. Kahvi on hyvää. Sirkkelin ääni repäisee keittiön kahtia. Pihalla seisoo mummo lumessa kuin vartiomies. Hänen putkensa ovat jäässä, mutta hän ei päästä ketään sisälle koska pahoja voi päästä valehahmossa huoneisiin. Tässä on ongelmaa ratkaistavaksi. Hän kysyy karhupumppua lainaksi; jos vaikka se auttaisi.

Hämeenkadulla kirkollinen henkilö haluaa puhua minulle arkkipiispan vaalista ja ehdokkaista. Hän luulee että minä olen heitä. En henno paljastaa kirkkokuntaani vaan sanon että Lehikoinen on kaunis ja jotenkin moderni. Hän katsoo minua ja sanoo että eivät nämä ole kauneuskilpailut. Tunnen itseni ketaleeksi ja jatkan matkaa. Ostan ässäarvan jossa ei ole voittoa.

Uskon olevani täyvvessä tolokussa. Maailma soi kuin sirkkeli tai hälytyssireeni.


Talvinen helmikuun aurinkotaivas hämyilee jo.

Kohti suurta paastoa

Räntää mättää taivaalta. Voittopuolisesti vettä. Sovintosunnuntai on ensi sunnuntaina. Sitten alkaa suuri paasto. Näistä asioista on puhuttava varoen, sillä tietoni ovat hatarat. Silloin kun Mateli Kuivalatar eli, oli paasto kunniassaan luterilaisillakin. Äkkiä ajatellen ruokapaastosäännöt olivat helposti täytettävissä, sillä kansa eli niukasti kevättalvella. Lehmät ummella, kalaa oli kuivattuna ja suolattuna. Silloin ei liene ollut rasvaongelmaa ja lihavuus oli arvon mitta. Oli häpeällistä jos talon emäntä oli laiha. Yritin etsiä Kantelettaresta paastorunoja, mutta en silmäillen löytänyt. Hengellinen paasto taas kohdistuu hengen puhdistumiseen saastaisuudesta.

Paastorukous

Herra, minun elämäni Valtias! Esti minusta laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen henki.

Anna minulle, sinun palvelijallesi, sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki.

Oi kuningas ja Herra! Anna minun nähdä rikokseni ja anna, etten minä veljeäni tuomitsisi, sillä siunattu olet sinä iankaikkisesti. Amen.

Murmelin varjo

Ikiaikainen kelttiläinen viisaus: metsämurmeli herätetään talviunestaan. Jos murmelista jää hangelle varjo , niin talvi jatkuu. Jos varjo on epäselvä, tulee talvesta lyhyt ja keväästä pitkä. Tämä piti tehdä helmikuun toisena päivänä. Minusta tämä on selvää eläinrääkkäystä.

Suomalainen vastine lienee karhun varjosta ennustaminen : herättäjästä jäi varjo hangelle. Talvi jatkuu.

Kello viidentoista teellä

Eilen olimme Galleria Titanikissa kello viidentoista teellä. Siellä kokoontuvat eri taiteenalat yhdessä pohtimaan kulttuuriin ja taiteeseen liittyviä asioita. Tällaiset kokoontumiset ovat tervetulleita kaupugissamme.


Seuraava kokoontuminen on kuukauden päästä. Nuorten ihmisten innostus on ilmeinen. Ihanaa. Ei pidä luovuttaa.

Olisi mukavaa tehdä rahattoman ihmisen produktio kulttuuripääkaupunkiuden kunniaksi. Olisi, mikäli pelkkä innostus ja yhdessätekeminen riittäisi kannustimeksi.

Kirjailijat ja runoilijat ovat hankalia yhteistyökumppaneita. He kun yleensä toimivat yksin.

Torpan tyttö, kuin vettä valaen

Tänään on kansallisrunoilijamme päivä. Minä tosin en ole koskaan oikein ymmärtänyt hänen merkitystään kansalliselle identiteetillemme. Minä en ole koskaan innostunut hänen tuotannostaan. Äitini sen sijaan osasi ulkoa Vänrikki Stoolin tarinoiden runot; ainakin Torpan tyttö-runon, ehkä se puhutteli häntä erityisesti koska hän ensimmäiseksi muisti juuri kyseisen runon. Hän kävi koulunsa 1930-luvulla ja silloin Runeberg oli arvostettu. Äitini muistaa kait vieläkin kuin vettä valaen runoja kyseisestä kirjasta. Tuohon aikaan oli ulkoluku kouluissa kovassa kurssissa. Nykyään saa olla ylpeä jos koululainen edes muistaa kuka Runeberg oli ja on.

Olen kiinnostuneempi hänen vaimonsa elämästä ja tuotannosta. Mikäli Runebergistä tehdyt elämäkerrat pitävät paikkansa, luulen etten olisi pitänyt hänestä. Vai olisinko sittenkin ollut muiden naisten tapaan rähmälläni tämän suuruuden edessä? Mene ja tiedä.

Olen joskus analysoinut kyseisen Torpantyttö-runon jossakin. En löytänyt sitä tähän, joten jäten analyysit myöhemmäksi.

Ylinnä oleva kuva tuli valituksi suomalaiskansallisen sinisen torpan symboliksi.

Tuotteistettu lapsi

Lapsi on nykyään tuote. Ainakin hyvintoimeentuleville perheille tuntuu olevan. Lapseen kohdistuu toiveita ja odotuksia. Lasta ei voi ainakaan vielä palauttaa, ellei se täytä vanhempien asettamia toiveita. Lapsi voi olla status. Sitten on toki niitä lapsia jotka ovat lapsia ja joilla on mahdollisuus olla lapsia ja hyväksyttyjä sellaisena kuin ovat.

Itseäni on suututtanut joskus lasten liika suojelu ja tien tasoittaminen. Lapsen pitää ensinnäkin ikävystyä kunnolla jotta hän keksisi itse tekemisensä. Tällaisista lapsista tulee ajattelijoita ja tekijöitä, ei pelkästään toteuttajia. Valmiit puuhamaat ja seikkailuradat ovat viihdettä kyllä, mutta miksi lapsilta on viety kotimetsä jossa kokea kaikkea jännää ja luoda oma seikkailunsa.

Me naiset olemme suunnitelleet lapsille päiväkotien pihat ja lekkpipuistot turvallisiksi, hyvä ettemme ole kaivaneet kiviäkin ylös. Lapset kiipeilevät luonnostaan kiville ja puihin. Erään päiväkodin pihalla näin keinopuun, jossa oli sopivat oksat lapsen kiivetä. Elämässä nyt harvemmin on tiet tasoiteltu ja oksat karsittu ihmisen kulkea, paitsi jos on rikkaiden heimoon syntynyt.

Lasten pitäisi saada olla lapsia. Lasten huonoa kohtelua ei ole pelkästään heitteillejättö ja fyysinen pahoinpitely. Sitä on myös tuo edellä mainittu tuotteistaminen.

Päivän lainaus

Syysiltana sytytän huoneeseeni lampun. Valo virtaa ikkunasta pimeään. Pimeys ei virtaa sisälle. Pimeyttä ei ole.
On vain valoa ja valottomuutta.

Torsti Lehtinen, Kuolemattomat sielut. Kirjapaja, Helsinki 1989

Allaoleva kuva ei liity mitenkään Torstiin eikä hänen kirjaansa. Tähän meidän yhteiseen aikaamme kylläkin?

Mutta lumi yllätti meidät...

Ihmettelen miksi Pääministeri Matti Vanhanen oli elokuvan Jussi-juhlissa, mutta kulttuuriministeri ei. Itse patsaiden jakoon en puutu. Olisin kyllä palkinnut Kaarina Hazardin jotenkin.

Miksi ihmiset rakastavat kirjoja niin paljon, että jättävät palauttamatta kirjoja pienen yhteisön kirjastoon niin runsaasti, että jäljellä olevat kirjat täytyy laittaa lukkojen taa.

Miksi lunta satoi vain lusikallisen, kun sitä olisi voinut tulla paljon? Katselin yöllä ikkunaa ja hiutaleet näyttivät lähes jalkarätin kokoisilta ilman silmälaseja katsottuna. Ajattelin, että aamulla olisi kinos ikkunassa saakka. Pettymystä on elämä.

Istuin erään seurakuntalaisen kanssa seurakuntasalin aulassa ja puhuimme Miina Äkkijyrkän häädöstä. Paikalle tuli topakka nainen joka komensi kanssani keskustelleen henkilön erään klikin pöytään, ja sanoi että hänen paikkansa olisi siellä. Näin pitkällä ollaan yhteisöllisyydessä. Mitä nämä ihmiset pelkäävät?

Tänään tuntuu kaikki olevan valkoista. Naapuritalon kaikki rappuset lumessa ja ikkunat tyhjät. Jotakin tapahtui ja talo autioitui. Seinän takana radio on soinut täysillä kaksi vuorokautta. Se herättää ajatuksia vanhan tädin kohtalosta. Rappuset lumessa hänelläkin.

Tavallisesti Keski-Ruotsissa ei sada lunta lokakuussa

Birgitta on tuonut huoneeseen kukkia
lasissa, hennon vaaleanvioletteja lunta
vasten, pieniä anemoneja, hyvin ohuet
terälehdet ja selvästi erottuvat suonet. Kaikki on ennallaan.
Mutta lumi yllätti meidät, tavallisesti Keski-Ruotsissa
ei sada lunta lokakuussa.
Me voimme erittäin huonosti, Andrei Arsenjevits!
Ehkä Te ette arvosta sitä, että kirjoitan näin.
Me olemme yksinäisiä. Me olemme väsyneitä.
Me olemme petollisia. Ja me kaipaamme vanhempiamme.
Seinän takaa kuuluu jatkuva mumina, hyönteisiä
törmää päin lasia, taasko kerran meitä halutaan ilkkua?
Me sairastumme, me unohdamme. Me alamme helposti itkeä.
Te tiedätte miten on. Te tiedätte miten me olemme. Te ette sitä
suvaitse. Teidän mielestänne saa jo riittää.
Mutta minä luulen että tämä korkealla sijaitseva laitos
puhuttelisi Teitä, kalkin viileä tuoksu, kellariholvit,
alumiinilta näyttävä järvenselkä, kellot. Pieni saari,
jonka nimi on Afrikka. Yläsävelet. Puolisävelet.
Jostakin täytyy aloittaa. Mutta voi olla,
ettei loppua ole, vain veden vaivaama metsä ja ruohosavu ja suot, Andrei Arsenjevits.

Tua Forsström, Hevosten kanssa vietetyn yön jälkeen, suom. Caj Westerberg, 1998 Jyväskylä