Leutoihin tuuliin on matkaa

Sataa. Päätä särkee ja kurkkua karvastelee. Pyöräilimme erääseen elintarvikkeita myyvään kauppaan ja katselimme uhkaavia pilviä harmaata asfalttia vasten. Tuuli on raakaa, kuten se syksyllä on. Leutoihin tuuliin on matkaa. Ruotsista toimme yrttejä ja laitoimme uuttumaan. Jotkut meillä haluavat rationaalisuuden nimissä kieltää vaihtoehtoiset hoidot. Ehkä lääkärit ovat kytkyssä lääketehteisiin, mene ja tiedä. Homeopatiasta minulla on vain hyviä kokemuksia. Toistuvat virtsarakon tulehdukset loppuivat homeopaattisella kuurilla täysin. Homeopatian tarkoitus on aktivoida kehon omaa vastustuskykyä, ei niinkään nopeasti poistaa oireita. En väheksy kovaa lääketiedettä. Ilman sitä olisimme hukassa. Näissä asioissa ei pitäisi ruveta fundamentalisteiksi.

Kirjamessut ovat taas tulevana viikonloppuna Turussa. Antikvariaattien tuoksu on vastustamaton.

Maa meren takainen

En ole koskaan viehättynyt ruotsalaisesta, ah, niin kohteliaasta kohtaamisesta. Torilla on kaikea, kaunista ja siistiä. Täällä ei varmasti synny suurta draamaa koskaan. Toista se on kotoisassa Suomessamme. Kuuntelin taas Täällä pohjan tähden alla kuunnelmaa radiosta. Leena Lander on tehnyt teoksen naisia lihaksi, Väinö Linnalla olikin hieman kaukainen naiskäsitys mielestäni.Esimerkiksi Koskelan Elina oli suorastaan madonnamainen ja epätodellinen arjessa. Lander tekee Elinasta hahmon joka vastaa tätä päivää. Karuus, jota kaipasin, tuli esille Juha Seppälän dramatisoinnissa. Elämän ja ajan rosoisuus oli läsnä. Jään odottamaan mielenkiinnolla tulevia jaksoja.

Meren takainen maa on aina hieman myyttinen. Ja taitaa myytiksi jäädäkin.

Vanhan kaupungin katu

Vanhoissa kaupungeissa on taikaa. Sääli ettei meillä Suomessa ole kuin yksi vanha kaupunki. Kuvan katu ei ole suomalainen.
En ole välttynyt pääministerimme väkinäisiltä kommenteilta. Valehtelusta on saatu uusia määritelmiä. Jollakin olisi nyt tuhannen taalan paikka, mutta kun ei uskalleta niin ei sitten. Miten tämä liittyy vanhaan kaupunkiin? Siksi että sivistys ei ole hetken, vaan historian tuomaa.

Resuenkeli betonissa

Jokikadun uhanalainen seinä joenrannan puolella. Kirkkoveneiden ja muiden puolikielisten vihjailujen seassa räpistelee näkyville kirjoittajan alter ego. Joki virtaa, savi liikkuu ja tuuli ujeltaa räystäslaudoissa. Maailma on enemmän kuva kuin sana nykyään.

"Se kulkee kaduilla ja hakkaa ihmisiä..."

Venäläinen taiteilija Aivazovski maalasi lapsena kotikaupunkinsa valkoisena hohtavien talojen seiniin hiilipiirroksiaan. Ne olivat niin hienoja että kaupungin pormestari kielsi pesemästä niitä pois. Hän rohkaisi lapsitaiteilijaa tekemään lisää piirustuksia talojen seiniin. Minusta meillä pitäisi olla myös taidetta ja lahjakkuutta suosivia päättäjiä. Omaperäisiä ratkaisuja ei ole nähty aikoihin, jos koskaan. Meillä ollaan niin sovinnaisia ja varovaisia päätöksen teossa silloin kun on kyse luovista ratkaisuista. Sitä paitsi meillä on omaisuus suojattu paremmin kuin ihmiset. Toinen ihminen voi tehdä toisen ihmisen elämän helvetiksi ilman fyysistä väkivaltaa käyttämällä henkistä väkivaltaa taitavasti hyväkseen. Mitään ei voi tehdä ennen kuin ruumiillinen väkivalta on tapahtunut. Miten tämä liittyy graffiteihin? Se liittyy siksi että valtakulttuuri synnyttää aina vastakultuureja. Onneksi jotkut maalaavat graffiteja, eivätkä tee pahojaan toisille ihmisille.

Tuo otsake on erään henkilön suusta kaveristaan aikoinaan. Hän halusi huomiota kirkollisissa piireissä ja valehteli, ja omalta osaltaan osallistui nuoren ihmisen tuhoamiseen. Valehtelun kohde maalasi ikoneita ja graffiteja. Miksiköhän opetus- ja kasvatusalalle hakeutuu juuri tietyntapaisia henkilöitä? Kohtuuden nimissä on sanottava että poikkeuksiakin on tietysti. Sitä paitsi koulun ja kodin yhteistyö pitäisi kieltää. Opettajille pitäisi antaa työpaikka rauha. Kulttuurimme perustuu pitkälti alistamisen kulttuurille.

Kalmalämpö lämmitteenä

Tänä aamuna viisi päivänsinen kukkaa paljastui verhojen takaa. Sää on harmaa ja taitaa tihuuttaa. Kuvan lokki ui tai kelluu alavirtaan. Lokki ei ole suosikkilintuni mutta kun ei alakuloista allia ole, niin käy korvikkeeksi. Mateli Kuivalatar lauloi alakulossaan että "alahalla allin mieli. Niin on mieleni minunkin." Oma mieleni ei ole nyt juuri alahalla. Olen suorastaan hilpeällä päällä. Historiaa opiskelleenna ihmettelen erään historioitsijan Venäjämyönteisyyden syvyyttä. Kohtuus kaikessa. Toinen hilpeyden aiheuttaja on Turun Kalmalämpö. Krematorion käytöstä syntyvää lämpöä aletaan hyödyntää. Ihmisen hyötykäyttö on saavuttanut lakipisteensä.

Ruusun terälehti asfaltilla

Kauneus ei ole arvo sinänsä. Karheus tekee kauneuden näkyväksi. Vanhetessa kävelee hitaammin ja näkee enemmän yksityiskohtia. Tänään alkaa ylikulutuksen loppuvuosi. Olemme eläneet yli varojemme. Tilastojen mukaan Suomi elää kuin hänellä olisi käytössään kaksi ja puoli (2,5) maapalloa. Elämän yksinkertainen kauneus kohtaa ahneen ruman kauheuden. Pelkään pahoin että kauneus ei kauan viihdy maapallollamme.
Olemme matkalla kohti rumuutta kiihtyvällä vauhdilla. Ruusun terälehti asfaltilla saa ajattelemaan haikeita.

Metsässä ei ole tarpeettomia asioita

Metsän puut ovat suoria, vääriä, lahoja, paksuja, ohuita, kauniita ja lähes täydellisiä. Siellä on kieroonkasvaneita, kitukasvuisia ja jalostukseen kelpaamattomia. Siellä on myös monen värisiä puita. Kun puu on tarpeeksi vanha, se voidaan suojella.

Metsässä ei ole tarpeettomia asioita. Kun ihminen tulee metsään, voi olla varma että hänellä on jokin tarkoitus. Harvemmin ihminen menee metsään metsän vuoksi. Ihminen menee metsään itsensä vuoksi. Suuret metsäyhtiöt syyllistyvät metsän joukkotuhontaan. He istuvat hienoissa toimistoissaan ja metsä on heille väline. He luulevat hallitsevansa metsää. Kun metsät kuolevat, loppuu happi ja ihminen haukkoo henkeä kuin kala kuivalla maalla. Ihminen ei hallitse metsää.

Uutiset hätkäyttävät nykyään

Tänä aamuna uutisissa kerrottiin että maahanmuuttajien toimeentulotuki ehkä muutetaan osittain ruoka-avuksi. Sen lisäksi heille annetaan kuusi euroa päivässä puhtauteen, bussilippuihin ja reseptittömiin lääkkeisiin. Uutisesta tuli sellainen olo että maahanmuutajatkin ovat eriarvoisessa asemassa toisiinsa nähden. Ehdotan että optioherroilta otetaan pois jotakin ja annetaan köyhille. Hehän voisivat perustaa köyhien avustussäätiöitä. En halua kuulla enää pääministerin selityksiä vaalirahoista. Äänestäjiä on huijattu, mutta niinhän meitä aina huijataan. Missä ovat älyköt? Viihdettä tehtailemassako.

Syksyn uhmaaja

Vihreä leppä uhmaa syksyä joen vesirajassa. Taivas harmaa ja tihruinen. Kuuntelin uutisia ja tuumin että maailma on muuttunut röyhkeiden temmellyskentäksi. Seuraavaksi mietin miksi koko maailman pitäisi olla yhtä länsimaista pötsihöttöä. Vivahteet katoavat ja kuljemme kohti tukehtumista. Pitäisi olla autoton päivä mutta liikenne on yhtä kovaa kuin ennenkin. Uhmaako sademetsän puu suomlaista metsäyhtiötä, joka kaveeraa riistäjän kanssa? Meillä metsät ovat hiljaa, vain tuuli humisee hiljaa. Ihmisen arvo mitataan hyödyssä. Hyödyttömiä on päivä päivältä enemmän.

Orvot ja orjat maailmassa

Laivoissa ja junissa on sama eetos. Molemmat, useimmiten, synnyttävät mielessä kaukokaipuun. Matka ilman päämäärää on aina kiehtova. Olen aina inhonnut tarkkoja suunnitelmia ja matkareittejä. Sellaisesta tulee orjan olo. Orvoksi maailmalla tuntee itsensä useinkin. On sääli ettei ihminen voi olla pelkästään orja tai orpo. Valitettavasti olemme sekoitus kumpaakin.

Kuvan puksuttaja ei varmaankaan pitkälle seilaa, mutta matkalla sekin on jonnekin ja palaa kotilaituriin ajallaan.

Vihreä vaihtaa sävyä

Koivulla on erityinen ja ehkä romanttinen rooli runoudessa ja taiteessa. Mänty tai kuusi ovat laadultaan proosallisia. "Pane puolet petäjäistä" kuulostaa sosiaalihuollolta. Havupuut eivät riisu asuaan, paitsi taudin iskettyä. Koivu riisuu itsensä alastomaksi ja leikkii näkymätöntä. Keväällä sen mahla alkaa virrata ja koivu kehittää uskomattoman nopeasti vihreytensä, joka ei ole sama. Vihreä vaihtaa sävyä kesän kuluessa. Syksyllä keltaisen sävyt koivuissa maahan putovat tuulten tullessa.

Kuvan keltainen koivu kasvaa Reposaaressa Londonin talon edustalla.

Syyskuun villiruusut

Luonto jättää jäähyväisiä kesälle. Kohta on usvaa ja kuolleita lehtiä poluilla. Riisuttu maa odottaa lumipeitettä, mutta siihen on vielä aikaa. Aurinko paistaa nyt. Tuuli on hiljaa. Pyykkinaru täyttyy puhtaista pyykeistä.

Ajatuksia aamussa

Valamon luostarin igumeni Sergei sanoo kaiken muun tolkullisen ohella järeän totuuden Ortodoksi viestissä. Hänen mukaansa yhtiöt, jotka irtisanovat perusteettomasti työntekijöitään, eivät kanna vastuutaan kristittyinä.

En ole kuullut piispojen suusta moista kannanottoa.

Valkoiset linnut laineilla

Joutsenet matkalla jonnekin. Valkeat linnut keinuvat laineilla. Aurinko lämmittää vielä hetken. Kesä on mennyt. Päivänsinen viipyilevä kauneus ikkunassamme, johon sade piirtää kuvia.

Mistä saisi Vanhan Valamon laulun alkuperäiset sanat?

Keskimatkaan ehtineiden pelot

"Elomme keskimatkaan ehtineenä
samoilin synkkää metsää, koska olin
pois harhautunut tieltä oikealta.

Ah, vaikea on sanoin ilmi tuoda
tuon metsän sankkuus, kolkkous ja jylhyys,
sen pelkkä muistokin taas nostaa pelon!

Se karmea kuin kuolema on miltei;
vaan kun myös hyvää sieltä löysin, tahdon
kuvailla muunkin siellä kokemani."

Dante, Jumalainen näytelmä.



Ihmisen luonnolliseen elämään kuuluu vanheneminen. Nykyään tuntuu kuoleman pelko olevan läsnä kaikkialla. Harha ikuisesta elämästä ja nuoruudesta on iskostunut tajuntaamme. Pelot hallitsevat elämäämme. Nautinnot ovat kiellettyjä. Itsensä piiskaaminen ruumiillisuuden lenkkipoluilla on ihanne. Ei siis ihme että yli 65-vuotiaat tekevät päivittäin itsemurhan. Kuitenkin ihmisen pitäisi tulla sinuksi kuolemansa kanssa ja kuolla kun aika on. Kukaan ei saisi olla mitätöity. Jokaisella pitäisi olla mahdollisuus ihmisarvoiseen olemiseen.

Huoltohommissa

Tänään valettiin alustan lattia. Sementtiä tuli tuutista ja miehet lapioivat ja tasoittivat. Koska tila oli pieni, jouduin huoltojoukkoihin. Tein ruokaa ja lämmitin saunan. Keräsin muumio-omenoita roskiin. Terveistä omenista tein uuniomenoita.

Tohkeissani unohdin kypäräni ja pelkäsin poliisia, joka Turussa vainoaa pyöräilijöitä. Jotkut pyöräilijät ajavat liian lujaa kaupungissa. Ilma on viilenemään päin ja yöksi luvattiin hallaa.

Ylimmässä kuvassa betoniauto peruuttaa pihapolkua pitkin ja oikealla sitä valuu kourua pitkin kohden kellarin lattiaa betonirautojen ykseyteen!

Ei makseta, ei makseta!

Luulin uutista yliopiston entisille opiskelijoille lähettämistä kerjuukirjeistä pilaksi. Ei ollut pilaa, sillä Jyväskylän yliopisto on jo lähettänyt kirjeitä. Muutkin yliopistot lähettänevät lähiaikoina. Hyvätuloiset ja onnistujat maksakoot. Työttömyyskorvauksista ei ainakaan kannata maksaa mitään. Hävytöntä. Tähänkö on tultu.

Turun elokuvakerhot taas vaarassa

Tänään, maanantaina alkaa Elokuva-arkiston esitykset Juliassa. Tasokas ohjelmisto taas kerran. Mustia pilviä on kuitenkin taas taivaalla, sillä elokuvateatteri Julia lopetetaan vuoden lopussa. Missä me sitten katsomme laatuelokuvia? Miten käy muiden elokuvakerhojen? Onko Turku kuolevien kulttuurien kaupunki?

Kesä on mennyt...

"Kesä on mennyt
kuin huomaamatta.
On auringossa lämmin.
Mutta se ei riitä.
Kaikki tuli todeksi,
putosi kämmenelleni
viisisormisena lehtenä.
Mutta se ei riitä.

Turhaan ei paha
ei hyvä kadonnut.
Kaikki paloi kirkkaasti.
Mutta se ei riitä.

Elon siipi hellästi
suojasi ja pelasti.
On onnistunut, totisesti.
Mutta se ei riitä.

Lehdet eivät hiiltyneet,
oksat eivät katkenneet...
Päivä on kirkas kuin huuhdeltu lasi.
Mutta se ei riitä."

Arseni Tarkovski
Suomentanut prof. Pekka Pesosen avustamana Caj Westerberg

Aavikkokuolema

Käteeni osui paperipinoja siivotessani ohut kirja, jota ei sovi sivuuttaa pelkällä vilkaisulla. Kirja on Dominique Sigaudin kirjoittama ja Einari Aaltosen suomentama Aavikkoromaani.

Tarina sijoittuu Persianlahden sodan absurdeihin kokemuksiin. Amerikkalainen sotilas taivaltaa sodan loputtua kaksi päivää ja yötä aavikolla. Hän ylittää rajan monessakin mielessä. Hän kuolee aavikolle. Sotilas kirjoittaa päiväkirjaa vaimolleen, joka lähtee paikan päälle nähdäkseen totuuden. Kirjan tapahtumat saavat maagisia piirteitä musliminaisten saatua selville missä salattu amerikkalaisen sotilaan ruumis on.

Persianlahden sota oli ensimmäinen sota joka tuli olohuoneisiimme television kautta. Samalla sota jotenkin inhimillistettiin ja me lakkasimme näkemästä sodan luonnetta. Olen jokseenkin varma että sota ei enää kosketa meitä. Se on saanut viihteellisen arvon. Dominique Sigaud antaa kirjassaan kuolemalle kasvot.

Tätä kirjaa ei varmaankaan oteta seurakuntien kirjallisuuspiireihin pohdittavaksi, mutta lukea se kyllä kannattaa jokaisen.

Graffitteja ja radan ylityksiä

Taustalla viljasiilo odottaa valtaajia. Toivottavasti nyt kukaan ei valtaa sillä se on hengenvaarallinen rakennus. Kuvasimme graffitteja siilon seiniltä ja ympäristöstä. Kuvan graffitit ovat tasoristeyksestä otettuja. Graffitit ovat kaupunkitaidetta, sillä en ole niihin maaseudulla törmännyt tai en ole löytänyt niitä sieltä.

Lämmin syyskesän päivä Turussa. Kävelimme rautatiesiltaa toiselle rannalle ja pitkin Piispan katua takaisin. Ihmettelin taas että mitä ihmettä teen tässä kaupungissa. Viikolla olimme taivastelleet erään tuttavan kanssa samaa asiaa. Jossakin kait on oltava jos ei muuta paikkaa löydy. Naakkoja näkee nykyään harvoin tuomiokirkon lähistöllä.

Vaikutteita venäläisestä avantgardesta

Rautatien varren automaattisen puomin koneistoon on ilmestynyt venälaisesta avantgardesta vaikutteita saaneita töitä. Jostain syystä pidin näistä graffiteista. Tuosta rautatiesillasta sen verran että sinä ei juurikaan mahdu ohittelemaan, varsinkin jos on polkupyörä tai lastenvaunut. Syksyn punaisia lehtiä emme löytäneet kuin muutaman. Olen enmmän erakkoluonne. Pitäisi hakeutua luostarin lähelle asumaan. Oveen en laittaisi nimeäni eikä ovikelloni toimisi sielläkään. Olisin varmasti kotonani.

Syyskuun kuulautta

Lämmin syyskuinen aamu. Sinitaivas ja aurinkoa. Jos haaveilet kedosta niin nyt on oikea hetki. Siemenet kylvetään syksyllä. Köyhä maa olisi paras kasvualusta. Jos sellaista ei ole, niin maata voi köyhdyttää esimerkiksi hiekalla. Rikkaruohot on syytä kitkeä pois. Heinän pitää olla ketoheinää, ei timoteitä. Sitten vain odottamaan. Odotellessa voi hankkia viikatteen tai sirpin, sillä ketoa täytyy niittää usein.

Radiossa luvattiin hallaa yöksi. On tuotava päivänsinet sisälle jossa ne jatkavat kukintaa jonkin aikaa. Syyskuun lämmin on petollista. Täytyy olla paksupohjaiset kengät ettei kylmety. Sienimetsässä olisi ihanaa juuri nyt. Lokakuussa voi sataa räntää.

Järvellä on monet kasvot ja monta mieltä. Kohta sataa värikkäitä lehtiä maahan. Myrsky riisuu puut ja myllää järven pohjan.

Jumalansynnyttäjän Marian syntymäpäivä

Tänään kahdeksantena syyskuuta vietetään Jumalansynnyttäjän neitseen Marian syntymäpäivää. Kirkollinen väri on sininen. Kirkkojen kaunistajat kaunistavat asian mukaisella tavalla kirkot.

Ne joille kirkkoon meno ei ole mahdollista, voivat mielessään rukouksin olla mukana juhlassa.

Herran Äidin syntymäpäivä

Sinun syntymäsi, Jumalansynnyttäjä neitsyt,/ oli ilon sanoma
koko maailmalle,/ sillä sinusta koitti vanhurskauden Aurinko, Kristus, meidän Jumalamme,/joka tehtyään tyhjäksi kirouksen tuotti siunauksen/ ja poistettuaan kuoleman
antoi meille iankaikkisen elämän.

Historian havinaa Turun tuomiokirkossa

Turun tuomiokirkossa vihittiin eilen virkaansa Helsingin katolisen hiippakunnan uusi piispa isä Teemu. Tapahtuma oli ekumeeninen, historiallinen ja kodikas. Aivan kuin katoliset olisivat olleet kotonaan tuomiokirkossa. Väkeä oli kuulemma enemmän kuin kirkkoon mahtui. Itse katsoin messun televisiosta joten voin vain kuvitella millaista paikan päällä oli. Toivon että ekumenia etenee ja kismat kirkkokuntien välillä katoavat seuraavan tuhannen vuoden aikana. Uskonsotiin ei oikein olisi enää varaa.

Kuvassa arkkipiispan virkatalon perustuksia korjataan. Silmin nähden perustukset ovat jo järkkyneet.

Alustan kunnostusta ja muita mietteitä

Alustan kunnostustalkoot perhepiirissä jatkuvat. Ensin kaivettiin savea pois ja kärrättiin muualle. Sitten alkoi pohjavesilätäköitä ilmestyä turkulaiseen tapaan. Soraa lapioidessani sain ikkunaluukun päähäni ja hetken tunsin verenmakua suussani. Mitään vakavampaa ei ilmennyt. Pohja on vatupassissa nyt ja homma jatkuu edelleen.

Jos meillä olisi vapaampi rakennusoikeus, niin rakentaisin betoniaidan ja jykevän portin. Liikenteen melu on voimistunut Vanhalla Hämeentiellä entisestään. Kun Jaanintien liittymää tehtiin, uskottiin että liikenne ohjautuisi Hämeentielle, mutta toisin kävi, sillä liikenne on lisääntynyt Vanhalla Hämeentiellä. Pihalla ei viitsi juurikaan oleskella, vaikka sen mielestäni kuuluisi olla olohuoneen jatke. Piha on mielestäni olemista, ei pelkästään katsomista varten.

Kuvassa rakennussoraa tuonut auto kurvaa takaperin pihalle, sentilleen rappusten eteen. Perheen henkilöautolla on usein vaikeuksia peruutella pihalle yhtä tarkasti. Mutta kuormurissa onkin saranat tubla-etupyörien välissä, kyllähän sitä tuollaisella!

Tietokone järjestelee elämäämme

Nämä kuvat olisi voinut itsekin leikitellä, mutta tämä on pelastusohjelman fiksu yritys palvella. Ansaitsee julkisen ylistyksen.

Kovalevyistämme se jossa oli digikuvia "kadotti kirjanpitonsa" ja kuvia ei näkynyt. EASEUS Deleted File Recovery ilmaisohjelma löysi kuitenkin lähes kaiken. Kuvat olivat kaikki siirretty kyseiseltä levyltä toiseen, joka sekin hämmentyi bittien vallankumouksen katukivien heittelyistä. :-) Muitakin pelastusohjelmia on, parhaat maksavat lähes 100 € ja mietimme että ei niissä mikään NIIIN arvokasta ollut.

EASEUS muuten löysi siis melkein kaikki. Tämän kuvan pelastus ansaitsee erityismaininnan; kaikki tärkein lienee tallella ja ihan käypäsessä järjestyksessä. Eikös?

Luottamuksemme kovalevyihin horjuttua hankimme kaksi kpl yhden Teran USB tallennelevyjä; niihin menee nyt tasaisin väliajoin molempiin kaikki/samat Data-tiedot turvaan.

Sillä jos vain yksi yhden TeraB.n USB levy menee sekin sekowitciksi niin homma harmittaisi kai enemmän kuin sen levyn hankintahinta, vähän yli 100€ / kpl. Jos toinen sippaa niin toinen hengittää ja antaa lisäaikaa uudelle turvapelastukselle. Toivon mukaan. Levyilla on takuu, kaksi vuotta.

Mitäs sitten tehdään.

Kuinka pitkään maailmamme pysyy tällaisena?

Kurjistumisen hiljainen hyväksyntä

Pyöräilen usein ruoka-apua jakavan paikan ohi. Jonot ovat kasvaneet vuosien saatossa. Ne ovat tulleet jäädäkseen. TV-uutisissa eilen kerrottiin että 70.000 suomalaista elää köyhyydessä. Kovien arvojen hymypojat ovat saavuttaneet tavoitteensa. Pahinta on että yleinen asenne tuntuu muuttuneen välinpitämättömäksi. Kirkkojen ensisijainen tehtävä ei ole sosiaalihuolto, mutta kristillinen velvollisuus huolehtia heikommistaan on sentään vielä sallittua. Ilman kirkkojen ruoka-apua olisi monen ihmisen elämä vieläkin ankeanpaa. Ei tietenkään pidä unohtaa yksityisiä hyväntekijöitä ja yhteisöjä. Heidän panoksensa on huomattava.

Toivoisin että kurjistuminen kasvattaisi ihmisten yhteenkuuluvuutta ja yhteisöllisyyttä. Epävarmuudessa on vaikea selviytyä yksin ja vanhan ajan sankaritarinat eivät toimi aikanamme. Hyväosaiset- ja tuloiset harvemmin eksyvät näihin yhteisöihin, elleivät sitten tee lahjoituksia tai etsi elämyksiä. Joillekin elämyksestä voi tulla elämäntehtävä.

Häivähdys punaista

Veden yllä puu punaisin lehdin antaa aavistuksen tulevasta. Lämmintä luvataan vielä, mutta se on viivytystä. Historiat kirjoitetaan uusiksi eri aikoina. Olen ällistynyt Venäjän historian opetuksen yhdenmukaistamisen vaatimuksesta. Stalinin pojan poika vaatii miljoona korvauksia isoisänsä kunnian loukkaamisesta. Johtajille halutaan arvostusta lisää.

Venäjä ja Yhdysvallat muistuttavat toisiaan monessa suhteessa.

Ikkunan takaiset omenat

Omenat kypsyvät omenien aikaan syksyllä. Sappitautiset saavat niistä oireita. En ole erityinen omenien ystävä, mutta kauniita ne ovat silmälle. Katselen omenia ikkunan läpi, sinisen viinipullon läpi. Miten vanha pitää omenapuun olla että se tulee mahoksi.

Hyvien välinpitämättömyys siunaa pahuuden

Kauhistattivinta ei ole pahuus, vaan välinpitämätön hyvyys joka sallii pahuuden kerta toisensa jälkeen yhteisöissä. Tämä on kannanotto näin toisen maailmansodan alkamisen 70-vuotis päivänä.