Gogolin syntymäpäivänä

Tänään on Nikolai Gogolin syntymäpäivä. Hänen syntymästään on kulunut 200 vuotta. Hänen tuotantonsa elää ja voi hyvin. Olen joskus Pietarissa käydessäni ollut näkevinäni hänen viittansa liehuvan kaduilla ja porttikongeissa. Mitä hän mahtaisi sanoa nykyisestä Pietarin ilmastosta. Tätä emme voi tietää, mutta yksi on varmaan: Gogolin palttoon helmoista on alkunsa saanut Pietarin ja Venäjän kirjallisuus. Edellisen on sanonut eräs toinen suuri venäläinen kirjailija, minä en moista keksisi.

Kaikkien Murheellisten Ilo

Tänään avatussa Turun ikonimaalareiden näyttelyssä Rotundassa, Taiteiden talossa silmiini osui Jamalan äidin Kaikkien Murheellisten Ilo ikoni. Olen nähnyt kyseisen ikonin Dostojevskin kotimuseossa Pietarissa ja se on aina puhutellut minua. Kaikki lasivitriineissä olevat ikonit ovat hyvin huolellisen ja tarkan työn näköisiä. Tämä ei tarkoita sitä että niistä puuttuisi jotakin. Ei ollenkaan. Jotain jäin kuitenkin kaipaamaan, ehkä se on rosoisuus ja karuus joka minua viehättää nykyään. Olen vakaasti sitä mieltä että ikonimaalarin ei tarvitse olla tietyn kirkkokunnan jäsen ollakseen hyvä.

Kuvaa en saanut koska kupera lasivitriini heijasti valoa ja valokuva ei olisi tehnyt oikeutta ikonille. Ehkä löydän edellämainitun Dostojevskin ikonin kuvan tähän.
Tässä linkki Dostojevskin paljon nähneeseen ikoniin:

http://mataleena.blogspot.com/2007/12/kaikkien-murheellisten-ilo.html

Pyhä Aleksandra ja Lex toriparkki

Tähän asti suurin mielenosoitus Turun toriparkkihanketta vastaan. Tunnelma oli hauska ja oli yhteisöllisyyden tuntua. Mikäli kaupungin valtuusto päättää rakentaa toriparkin jää vielä lainsuoma valitus prosessi. Toivoa ei pidä koskaan menettää.


Mikäli nyt joku häiriintyy tuosta Pyhän Aleksandran kyltissä olevasta lex-sanasta, niin kysymys on sanaleikistä. Silloin kun taivaallinen laki ei auta, otetaan käyttöön maallinen laki.


Ennemminkin pitäisi kehittää joukkoliikennettä, jalankulkijoiden liikkumista keskustassa ja tietenkin myös pyöräilijöitä pitäisi suosia. Joku sanoikin osuvasti että Turusta voisi tulla Suomen Amsterdam, siellä autoilijat kunnioittavat jalankulkijoita.



Äänestä päätellen vastustus oli kova ja äänekäs. Edustajat kävivät ulkona, jopa kokoomus kävi sanomassa isännän äänellä että toriparkki tarvitaan. Odotan mielenkiinnolla hajoaako demareiden äänestys pahastikin. Kaikki demarit eivät käännä takkiaan.


Olen toiveikas että äly voittaa ahneuden. Jollei, niin mahdollisuuksia on jäljellä. Ja sitten kun ei ole enää mahdollisuuksia, niin on vielä yksi mahdollisuus.


Luovuttaa ei pidä, vaikka mielipideilmasto suosiikin nykyään masennusta ja alistumista. Yleiseen apatiaan ei ole aihetta, eikä varaa. Kulutusta ei kuitenkaan pidä lisätä kuluttamisen vuoksi. Itse boikotoin Osuuskauppoja ja ravintoloita jatkossakin.

Millaisia vaurioita Louhi-parkkiluola aiheutti ympäristön rakennuksille? Jos toriparkki rakennetaan, niin kuka omistaa torin päällisen alueen? Miten käy Pyhän Aleksandran kirkon jos asemakaavaa muutetaan? Joka tapauksessa Louhi on vajaakäytössä ja keskustassa on parkkihalleja ihan tarpeeksi. Tosiasia on myös se että kävelykatu on lisännyt keskustan liikkeiden kulutusta tuntuvasti. Toriparkin puolustajien puheista saa käsityksen että vain autoileva asiakas on tuottava asiakas. Lisäksi on muistettava myös että juuri autoilu ja kulutus edistävät omalta osaltaan ilmaston muutosta.

Valtuusto hyväksyi toriparkin äänin 38-29. Turun Sanomien mukaan enemmistön muodostivat melkein koko kokoomus, kaksitoista demaria, yksi vasemmistoliittolainen, keskusta ja kolme rkp:n edustajaa. Toriparkkia vastustivat yksi kokoomuslainen, kolme demaria, vihreät, melkein koko vasemmistoliitto, yksi Rkp:n edustaja, kristilliset, perussuomalaiset ja sinivalkoiset.

Melko varmasti vastustajat valittavat päätöksestä Turun hallinto-oikeuteen. Valitusta käsiteltäisiin kukaties noin vuoden verran. Jatkovalitus on kiinni siitä, myöntääkö Korkein oikeus valitusluvan.

Täytyy sanoa että Pyhän Aleksandran kyltti mielenosoituksessa herätti huomiota. Valtuutetutkin noteerasivat sen. Yksi vanha rouva tuli itkusilmässä kiittämään. Yleensä ortodoksit jupisevat nurkissa ja alistuvat melkein mihin tahansa, koska piispoja on pelätty halki vuosisatojen. Hulluin oli se ortodoksitäti joka lähetti tekstiviestin ja uhkasi maanpetossyytteellä. Olin kyllä informoinut Ambrosiusta osallistumisestani.

Valikoidusti pimeää

Turussa kirkot pimenivät kyllä, Tähtitorninmäki myös Tuomaansillalta katsottuna. Jokirannan valot paloivat. Kirjastotalo oli sentään pimeä. Piispankadun asunnot olivat pimeitä. Piispantaloa on alettu perustekorjata. Muualla valot kyllä paloivat normaalisti.

Tänä aamuna oli alakuloisen talvista. Saisi jo lähteä talvi. Radiossa pastori Harri Peiponen resitoi. Aikoinaan Joensuussa hän opiskelijapoikana pistäytyi joskus kylässä. Oli toimittajana Radio Jokisessa.

Rupesin potemaan sielunvilua. Seurakuntamme harmonia järkkyy kuulemma muutamien ihmisten ilmestyessä kirkkoon. Menisikö heiltä ruokahalu, jos menisi pääsiäisyön aterialle. Lippuja tosin ei myydä enää ovelta. Niitä saa ainoastaan kansliasta aukioloaikoina. Eräänlaista eriarvoistamista ja valikoivuutta tämäkin. Kuka maakunnista tuleva hakee vartavasten lippunsa kansliasta. Seurakunta voisi kustantaa ilmaisen aterian kaikille halukkaille. Harmonia tuskin häiriintyisi, päin vastoin. Taitaa olla turkulainen ilmiö. Muistelen takavuosien kirjallisia yhdistyksiä ja salonkeja Turussa. Niissä pelättiin uusia jäseniä ja mahdollisia uusia tuulia. Seisovan veden hajuisia klikkejä. Turku on ainoa paikka Suomessa missä minua on ryssitelty. Eräs naiskirjailija paljasti sivistymättömyytensä ja samalla tuli näkymättömäksi minulle.

Arkkipiispamme Leo on Japanissa. Siellä hän tapaa mm. Marutei Tsuruisen (Martti Turunen Jaakonvaarasta, Lieksasta) Hän oli ainoa ja ensimmäinen ulkomaalainen joka pääsi edustajaksi Japanin parlamenttiin.

Toriparkista jälleen Turussa

Päivän möläys:
Turussa voitaisiin lisäksi häivyttää Engelin tekemä keskustan asemakaava. Se on mielestäni tylsä. Näin sanoo Turun kauppakamarin toimitusjohtaja Jari Lähteenmäki Turun Sanomissa tänään.

Minusta voitaisiin häivyttää koko toriparkkihanke Turusta. Se on epärealistinen ja suuruudenhullu visio, aikana jolloin pitäisi taistella ilmastonmuutosta vastaan, ei edistää sitä huonoilla ratkaisuilla.

Maanantaina 30.3.2009 klo.17.00 Suurmielenosoitus toriparkkia vastaan. Kokoontuminen kauppatorilla, josta marssimme kaupungintalolle. Luvassa ohjelmaa!

Mandala Titanikissa Turussa

Titanikissa on avattu uusi näyttely ILMAinen. Huhtikuun 19. päivään saakka siellä on Katri Sipiläisen maalauksia ja installaatioita.
Kuvassa hänen tekemä mandala, jota jo joku oli ehtinyt tallailemaan. Mandala on ympyrän muotoon tehty kuvio, joka kuvaa kosmosta symbolisesti tai metafyysisesti. Sana mandala on sanskritin kieltä, ja tarkoittaa ympyrää, keskusta tai yhteyttä. Mandalan loppuhan on tullakin sotketuksi yhdeksi möyhyksi.



Galleria Titanik,
Itäinen Rantakatu 8,
20700 Turku

Aurajoen rantoja vahvistetaan

Titanikin vastarantaa vahvistetaan, että se ei puineen päivineen sortuisi tukkimaan Aurajoen rauhallista virtaamaa.

Ole armahtavainen

Minulla ei ole varaa olla armoton lähimmäiselleni. Sillä armahtaminen on ainoa vaihtoehto kristittynä ja ihmisenä. Jos lähimmäiseni kohtelevat minua armottomasti olen hukassa. Tämän kuulin ohimennen ja se kolahti tajuntaani.

Erilainen kirjan julkistamistilaisuus

Historioitsija, Dosentti John Bäckman on oivaltanut julkisuuden oikein. Hän edisti Sofi Oksasen ja Imbi Pajun kirjan Kaiken takana oli pelko - Kuinka Viro menetti historiansa ja miten se saadaan takaisin, julkistamista kutsumalla Virosta mielenosoittajia paikalle.

Paikalle tuli myös poliisit ja ratsupoliisit sekä erilaisia henkilöitä, joita kiinnosti moninaiset asiat. Onkohan koskaan millään muulla kirjalla ollut noin komeat ja erityiset julkistamiset.

Toivottavasti kirjaa myytiin ja myydään jatkossakin hyvin.

Pupu katoaa lumisateeseen

Jokeen sataa lunta jonne pupu juoksi piiloon. Pupu oli nopea. Se ei tarttunut kuvaan. Pupu-äiti synnyttää hangelle ja poikaset alkavat loikkia siitä paikasta. Pupuilla ei ole kotia, ne ovat kulkureita. Koko metsä on niiden. Miten käy kaupungin kun puput valtaavat sen? Pupulla ei ole pääsiäistä, ihmiset ovat keksineet pääsiäispupun. Pupun mielipidettä ei ole kysytty.


Lumisateessa kastuvat kengät. Pitäisi vaihtaa Nokian kumisaappaisiin. Hiuksissasi on lumentuoksuisia timatteja. On se aika vuodesta että tuntee vilua. Sielunviluakin usein. Tai se taitaa olla kroonista jo nykyään.

Viisi joutsenta lensi pohjoiseen

Viisi joutsenta lensi viikolla pohjoista kohti. Yöllä oli pakkasta. Lumet sulavat ja vesi liikkuu joessa jään alla. Turun kaupunki tappaa kirjastojaan. Muistiko se Jarkko Lainetta lopettaessaan Martin kirjaston? Viimeisimmän tiedon mukaan adressi ei koskaan tullut, eikä tule käsittelyyn. Heidän ei ole pakko edes lukea sitä. Miten poliitikkaan ja päättäjiksi hakeutuu lähes aina idiootteja? Lisää kirjastojen kuolemia ja typistystä tiedossa Turussa. Ainakin kaksi koulujen yhteydessä toimivaa kirjastoa lopetetaan ja muutaman muun aukioloaikoja supistetaan. Tämäkö on hinta uudesta, hienosta kirjastotalosta, vai mistä on kysymys? Pelkästä ilkeydestäkö?

Bar Kuka on hyvä mesta. Juuri nyt siellä on Turun Ylioppilas Teatterin vaiheita koskeva valokuvanäyttely. Paikka on ekohenkinen. Kalusteet kierrätystä ja kaikki hieman erilaisia ja värisiä. Kävijät nuorisoa, runoilijoita ja muita baarin henkeen sopivia. Mataleena suunnitteli aikoinaan samanhenkistä kahvilaa ortodokseille, silloin kun emme vielä tienneet millaista väkeä seurakuntalaiset ovat arvomaailmaltaan. Nyt en ehdottaisi suurin surminkaan moista heille. Toteuttamisen arvoinen idea jossain muualla. Niin kuin kaikki ideamme ovat toteutettavissa muualla. Kylttyrellit "piispan piiat" voivat toteuttaa ideoitamme, mutta se varsinainen juju jää puuttumaan.

Toriparkista kysymys Turussa

30.3.2009 klo.17.00 Turun kauppatorilla suurmielenosoitus toriparkkia vastaan. Marssimme Turun kaupungintalolle.
Tässä kuvassa kasatut lumet suunnitellun toriparkin katolta ovat jo toki sulaneet.

Lizaveta Smerdjastsaja

Hän kulki avojaloin ja vain hamppukankaiseen paitaan puettuna koko elämänsä ajan, kesät ja talvet. Melkein musta, hyvin paksu tukka, joka oli kähärää kuin pässin villa, muodosti hänen päähänsä aivan kuin suuren hatun. Lisäksi tukka oli aina täynnä multaa ja rapaa, siihen oli tarttunut lehtiä, tikkuja ja lastuja, koska hän nukkui aina paljaalla maalla ja kurassa. Hänen isänsä, myös meikäläisiä kaupunkilaisia, oli koditon, rappiolle joutunut, kivulloinen pikkuporvari Ilja, suuri juoppo, joka jo monta vuotta oli elänyt jonkinlaisena työmiehenä varakkaalla isäntäväellä. Lizavetan äiti oli kuollut kauan sitten. Kivulloinen isä pieksi tyttöä alinomaan, ja tämä kävi kotonaan vain harvoin. Hän sai elantonsa kaupungilta, jossa häntä pidettiin heikkomielisenä Jumalanlapsena. Säälivät kaupunkilaiset yrittivät saada Lizavetan parempiin vaatteisiin, kuin pelkkään paitaan. Aina talveksi he laittoivat hänen päälleen turkin ja saappaat jalkoihinsa mutta hän meni ja riisui tuomiokirkon eteisessä kaiken ja jätti vain paidan päälleen.
...Kun hänelle annettiin ropo, antoi hän sen pois ensimmäiselle vastaantulijalle tai laittoi keräyslippaaseen kirkon tai vankilan edessä. Joskus torilla hänelle annettiin vesirinkilä tai sämpylä, mutta hän antoi sen heti pois ensimmäiselle vastaantulijalle, rikkaalle rouvalle tai lapselle. Itse hän suostui syömään vain mustaa leipää ja vettä. Usein sattui että hän meni varakkaaseen kauppaan ja istui siellä. Kauppiaille ei tullut mieleenkään vartioida rahojaan Lizavetan aikana, sillä raha ei kiinnostanut häntä. Kirkkoon hän poikkesi harvoin ja nukkui kirkkojen eteisissä...


Dostojevski, Karamazovin veljekset.

Mielestäni Lizaveta on täysin vapaa porvarillisuudesta ja materiasta.

Minna Canth - järkäle kirjallisuudessamme

On Minna Canthin päivä. Liputuspäivä. Minna Canth on minulle kunnioitusta herättävä henkilö, kirjailijana ja ihmisenä, aikana jolloin naisen oli lähes mahdotonta olla oma toimijansa. Tässä meille idoli.

Kananmunavärjäämössä on tapahtunut

Helppohan munia on värjätä, mutta mistä keksisi kuviin sopivan tekstin ?-) Tämä ei ole ollenkaan vaikeaa sillä munien värjääminen ei ole ollenkaan helppoa ja yksinkertaista. Kiehtovaa siksi että lopputuloksesta ei voi olla koskaan varma. Esimerkiksi vihreät munat on värjätty kolmeen kertaan, retuliinit lopulta karamelliväreillä sekoittamalla punaista ja sinistä eri suhteissa. Pääsiäisen punaiset munat värjätään pääsiäisen lähellä. Sitten on edessä viimeistelyn tylsin vaihe. Munia voi antaa pääsiäislahjoiksi läheisilleen jotka antavat arvoa tällaisille lahjoille.

Kirjallinen ilta Turun kirjastossa

Turun vanhassa kirjastossa tänään illalla oli Jarkko Laineen Syntymäpäivämatinea. Väkeä oli paljon. Esiintyjinä olivat Torsti Lehtinen, Juhani Laulajainen, Maritta Lintunen, Tapani Kinnunen, Hannu Raittila ja Jaakko Yli-Juonikas.Kuvassa vasemmalta Kinnunen, Laulajainen ja Torsti Lehtinen.

Joni Pyysalo juonsi tapahtuman. Tunnelma oli kepeän syvällinen. Turkuun muuttanut Hannu Raittila piti yliopistotasoisen luennon tiivistettynä Proosasta taiteellisena tuotoksena. Hän kertoi että häneltä on tilattu Mannerheim romaani, jonka pitäisi ilmestyä ensi syksynä.

Torsti Lehtinen on taattua matinea ainesta. Hän ei petä yleisöään. Ei pettänyt nytkään.
Tapani Kinnusen Tappajamummo-runo pisti nauramaan, vaikka tarina sinällään oli kamala. Satiiri on aina hyväksi.


Maritta Lintunen oli mielenkiintoinen kirjailija Jyväskylästä. Täytyy lukea hänen viimeisin novellikokoelmansa.

Juhani Laulajainen oli kirjoittanut tarinan äidistään, kuolleesta kamelista ja neulansilmästä. Kyllä se kamelikin neulansilmästä menee kun ollaan kekseliäitä.

Samalla satiirin linjalla jatkoi Jaakko Yli-Juonikas Valvoja romaanissaan.


Paikalle oli saapunut reilut viitisenkymmentä erittäin asiantuntevaa henkeä.

Vasemmalla Hannu Hirvikoski.

Digikamerat eivät pienellä napseellaan häirinneet ketään.

Vuoden päästä taas uudelleen samassa paikassa.

Oli hyvä että Jarkko Laineen syntymäpäivämatineasta ei tullut muistotilaisuutta. Olen aina kammonnut muistopäiviä ja runoja kuolleille runoilijoille. Niissä on aina selittelyn makua ja mikä pahinta, pala ruumiinryöstöstä. Kunnioittaa voi ja se on suotavaa.

Pöllön huhuilua

Harmaa loskainen keli edellyttäisi kumisaappaita, mutta liukas jää kumisaappaan alla on hengenvaarallinen. Lumi sulaa kohisten, räystäiltä valuu vettä ja kadulla saa kahlata.
Kissat mouruavat ja pöllöt huhuilevat. Kohta iskee koti-ikävä Karjalan korpiin. Selaan myytäviä mökkejä ja löydän kyläkoulun vaaramaisemassa. Hinta kohtuullinen. Hetken jo uneksin olevani kaukana kavalasta maailmasta, mutta sitten mietin miten lämmittäisin koko kolossin.

Muistui mieleen eräs tuttavani, pappilan kasvatti, heillä uuneja alettiin lämmittää aamulla aikaisin ja illalla viimeksi rovasti pisti viimeiset pellit kiinni. Siinä välissä tehtiin sitten kaikkea muuta.

Pöllön huhuilussa on hohtoa.

Kevät taitaa tulla tumpsia.

(Kuvia kannattaa klik-klikata hiirulaisella.)

Floskainen katu

Sulavan lumen tuoksua. Aurinkoa ken kaipaa, hän odottaa saa. Vanha rautatiesilta on suljettu kävelijöiltä. Ensimmäisiä muistoja Turusta on juuri tuo silta. Asuimme Airikintiellä ja olimme hyvin nuoria. Nyt olemme vanhempia ja asumme melkein Airikin tiellä, nykyisellä kadulla, ja olemme yhtä anarkistisia kuin silloin. Ainakin toivon niin. Airikin katu 1. puista kannakselaistyylistä huvilaa ei enää ole. Sen omisti Vanha herra Vihanto. 1970-luvulla talon viemärit hajosivat ja asuminen tuli mahdottomaksi. Nykyisin talon paikalla on uusi kerrostalo.

Olen aina ihmetellyt turkulaista frouvittelua. Näihin frouviin törmää kirjallisissa yhdistyksissä, kulttuuripiireissä ja kauppahallissa. Yksi frouva äänesti kulttuurilautakunnassa kirjastojen lopettamisen puolesta. Olin pitänyt häntäkin sivistyneenä, vaikka kokoomuslainen onkin. Sininen hämärä laskeutukoon turun frouvien ylle.

Minä rakastin teitä (Puskin)

Venäläisen romanssin ilta Turun ortodoksisella seurakuntasalilla iltapäivällä oli lämmintunnelmainen ja latautunut. Ryhmä, suomalaiselta nimeltään Sateenkaari, oli nähnyt vaivaa esiintymisasujen ja lavastuksen suhteen. Venäläisistä romansseista pitää, tai sitten ei pidä. Minua ne eivät jättäneet kymäksi. Venäläinen runoilija esitti runojaan. Ryhmän ainoa miesesiintyjä oli oiva miehinen vastakohta viehkeille naisille. Hänellä oli mahtava lauluääni. Jos oikein muistan niin hän lauloi aikoinaan ortodoksisessa kuorossa.

Konsertti oli järjestetty yhteistyössä Turun ortodoksisen seurakunnan kanssa. Seurakunta ei kyllä millään tavalla informoinut konsertista. Itse sain tietoa Pietari-Seurasta. Taisin olla ainoa paikalla ollut seurakuntalainen. Yleisö ei todellakaan istunut jäykästi paikoillaan, vaan kannusti ja palkitsi esiintyjiä huudoin ja taputuksin.

Oli perhejuhlan ja yhteisöllisyyden tuntua.

Seuraavaksi siirryimme Pyhän Marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkkoon. Venäläinen runoilija sytytti tuohuksensa, viipyi hetken. Muutamat muutkin piipahtivat kirkossa jäämättä. Alttarilla selin seisovassa papissa oli jotain tuttua, mutta sitten illuusio katosi. Poistuin kirkosta mahdollisimman näkymättömästi.

Viluvuode

Haudalle on monta nimeä. Kaunein kuulemani nimi on viluvuode. Sitäpaitsi se kertoo kaiken haudan ominaislaadusta. Paaston aikaan tulee ajatelleeksi kaikenlaisia asioita; kuten maallisen ja kirkollisen lain olevaisuutta ja eroavaisuutta. Maallisen lain käyttö ja sovellus perustuu maalliseen lakiin. Kyse ei ole oikeudenmukaisuusdesta, vaan lainsoveltamisesta. Kirkollinen laki on nykyään sotkettu maalliseen lainkäyttöön ja ajatellaan että kyse on Jumalan tahdon täyttämisestä.
"...muinaisen ajan kristillisyys kolmena ensimmäisenä vuosisatanaan maanpäällä ilmeni vain kirkkona ja oli vain kirkko. Kun Rooman pakanallinen valtakunta tahtoi tulla kristityksi, kävi pakostakin niin, että kristityksi tultuaan se vain sulki itseensä kirkon, mutta jäi edelleenkin pakanalliseksi valtakunnaksi hyvin monissa toiminnoissaan..." (Dostojevski, Karamazovin veljekset).

Samaisessa luvussa keskustellaan käsitteestä: Kirkko on maailmassa, mutta ei ole maailmasta. Kristus kuitenkin perusti kirkon maailmaan. Se on se kulmakivi jonka rakentajat hylkäsivät. Kristuksen kirkon on oltava maailmassa, ollakseen Kristuksen kirkko. Taivaan valtakunta ei tietenkään ole maailmasta, mutta kirkko on tie tähän taivaalliseen valtakuntaan. Kirkko ei voi ruveta jakamaan tuomioita mielensä mukaan, sillä tuomitseminen ei kuulu kirkolle. Sitäpaitsi väheneekö rikollisuus suhteessa tuomioiden määrään ja kovuuteen nähden. Eikö kysymys ole enemmänkin ihmisen anteeksiannosta ja katumuksesta ja rakkaudesta? Ennen kaikkea rakkaudellisesta tuesta, ei häpäisemisestä ja eristämisestä. Jos kristitty erotetaan kirkosta ja ehtoollisyhteydestä vastoin oikeudenmukaisuutta, niin voi olla varma että rikollisuus ei suinkaan vähene.

Ja sitten meidän kirkkomme asettaa omien mieltymystensä mukaan "rikolliset" eriarvoiseen asemaan. Toiselle sallitaan sellainen, mitä toiselle ei sallita. Kristus ei jakanut tuomioita. Hänet tuomittiin. Tämä tuntuu unohtuvan usein meiltä kristityiltä nykyään. Me otamme oikeudeksemme sanella yleiseksi laeksi toimintatapoja ja alamme vaatia että kaikki sokeasti niitä noudattaisimme.

Jeesuskin laskettiin viluvuoteesee. Pääsiäisaamuna hän nousi ylös taivaaseen.

Pääsiäismunien värjäämisen aikaa

Aluksi korillinen puhallettuja munia, jotka on pesty sisältä ja ulkoa. Munan kuori on hauras, joten niitä täytyy käsitellä varovasti. Otetaan isohko kattila johon laitetaan vettä lämpiämään. Kiehuvaan veteen laitetaan keltasipulinkuoria. Puoli ruokalusikallista etikkaa laitetaan myös veteen. Munat nostellaan varovasti veteen ja annetaan kiehua kymmenen minuuttia (10 min.) Munia liotetaan väriliemessä ja mitä kauemmin, sitä voimakkaampi väri on. Itse pidän hennommista sävyistä, mutta kontrastin vuoksi muutama vahvan värin muna mahtuu joukkoon. Puhallettaessa syntyneet reiät tukitaan sulatetulla meniläisvahalla. Ensimmäisen kuvan munat ovat loppukäsittelyä vailla. Mehiläisvaha hiotaan varovasti pois ja muna kiillotetaan oliiviöljyllä. Alimmaisessa kuvassa on jo keltasipulinkuorilla värjätty ja valmiiksi puleerattu muna.

Munia voi värjätä pienissä erissä. Vähän vettä ja väriä. Lopputulos on intenssiivisempi joskus.


Erilaisia värejä saa esimerkiksi punasipulilla lilahtavaa, punakaalilla sinistä, mustikalla vaalean-tai harmaansinistä. Currylla saa kauniin keltaista, punajuurella ja vadelmalla pinkkiä tai tummanpunaista. Keltasipulilla saa lämpimän punaista ja pakaste pinaatilla vihreän eri sävyjä. Yllätyksekseni löysin lasinmakuisen punaviinin lopun ja sain aikaan ihmeellisen ruskean sävyn. Hienostuneen, sanoisin. Toki muitakin vaihtoehtoja on, mutta näin talvella nämä ovat kätevästi saatavilla. Kaukaa viisas kerääkin väriaineet kesällä tai syksyllä talteen. Harjoitus tekee mestarin! Toki munia voi värjätä kaikella mahdollisella maan ja taivaan väliltä. Jos munat on tarkoitettu syötäväksi kannattaa varmistaa väriaineen myrkyttömyys. Apteekista saatavat karamellivärit ovat myös myrkyttömiä.Tässä on se hyvä puoli että jos ei pidä syntyneestä väristä, niin voi värjätä munan uudelleen ja saada aikaan jotain ainutlaatuista.

Ortodoksisessa pääsiäisessä muna on uuden elämän vertauskuva. Kirkoissa jaetaan pääsiäisyönä punaiseksi värjättyjä munia. Punainen on pääsiäisen väri. Nämä munat värjää isännöitsijä ja tietämäni mukaan väriaineena käytetään sipulinkuoria ja kreikkalaista ainetta, josta en tiedä mitä se on. Munat kiillotetaan oliiviöljyllä.

Latu johtaa jonnekin

Häikäisevä valkoinen lumi auringonpaisteessa. Puiden varjot ovat tummat, kuten varjot aina ovat. Hiihtäjä on jättänyt jälkeensä ladun. Ladun vieressä pitäisi olla polku, sillä ladulla ei pidä kenenkään kävellä. Kuvat on otettu Porista, jossa oli viime sunnuntaina urkuvirtuoosi Kalevi Kiviniemen konsertti Keski-Porin kirkossa. Perheessämme on yksi urkumusiikin vankkumaton kannattaja. Itse olin kerran kuuntelemassa Turussa erästä ruotsalaista urkutaiteilijaa ja päällimmäiseksi jäi tunne että hän yritti parhaansa mukaan särkeä urut.

---
Hiiripariskunta kipittää eteisessä. Edellisen kerran pyydystimme hiiret omatekoisella ansalla ja veimme ne elävinä kauas. Kerran viritin loukun. Hiiri meni siihen ja kuoli. Pyysin jälkikasvua irrottamaan raadon. Hän tokaisi että: Oma on hiires! En pelkää hiiriä, mutta hiirten tappaminen on vastenmielistä.

Nikkari jugendia ja empiretalo

Kaskenkatu 15:n kohdalla, aivan Turun keskustan tuntumassa löytää sisäpihalta historiallisen keitaan. Aika tuntuu siirtyvän kauas toisille vuosisadoille, sillä paikka henkii mennyttä aikaa. Kadun varrella oleva empiirerakennus on vuodelta 1831. Se on kokenut kovia ja se on yritetty polttaa kaksi kertaa. Empiiretalossa ei ole asukkaita, vaan siellä on työhuoneita. Pihan perällä on vanha talousrakennus vuodelta 1923, se on kesäisin melkein kokonaan murattien peitossa.

Rakennukset on omistanut Erkki Eurannon perikunta ja ne ovat olleet suvun hallinnassa vuodesta 1918 alkaen. 2008 alusta asunnot myytiin Stiftelsen Eschnerska Frilasarettet-säätiölle, joka omistaa naapurostossa kohoavan Turunmaan sairaalan. Talojen tilanne on nyt pysähtyneessä tilassa, sillä uusi omistaja on hakenut kaavamuutosta, jonka käsittely kestänee kauan.

Kattolautojen päällä oli aikoinaan pinkopahvia, joka oli alkanut roikkua. Pinkopahvin alta paljastui elävä lautakatto.

Jugendtalon on suunnitellut arkkitehti Alex Nyström, kuuluisan Gustav Nyströmin pikkuveli. Hän oli aikanaan mukana kunnallispolitiikassa ja oli arkkitehtien yhdistyksen puheenjohtajana. Erityistä huolta hän kantoi Turun kaupunkikuvasta. Hänen tähtiajatuksenaan oli ettei kaupungin kukkuloiden ylärinteille rakennettaisi kahta kerrosta korkeampia taloja.

Rakennuksiin ei ole koskaan tehty peruskorjausta. Katto olisi kyllä pitänyt mielestäni korjata jo aikoja sitten. Se lienee ensimmäinen edellytys säilyvyyden kannalta. Alkuperäiset puuhellat ja kauniit, koristeelliset kakluunit ovat käytössä melkein kaikissa huoneustoissa. Täältä löytyy myös vanha turkulainen hellakakluunimalli, jota ei tiettävästi ole juurikaan säilynyt muualla. Rappukäytävien pienet kakluunit ovat myös erikoisuus. Käytävän seinissä voi erottaa hienot, ajalle tyypilliset koristemaalaukset ja lattioita peittää, luultavasti, Kupittaan Saven punavalkeat Viktoria-laatat. Kolmea rappukäytävää valaisee kattoikkunat ja ullakkotilaa valaisevat alkuperäiset step-lasit. Erikoisuutena vielä voisi mainita, tai on mainittava, hienot holvatut portaat, erilaiset peiliovet sekä keittiöiden kulmiin upotetut kaapit. Eräästä vinttihuoneesta löytyy myös seinään upotettu kiinteä kerrossänky.

Alla kuva rappukäytävän kattoikkunasta. Sieltä päiväsaikaan valuva valo pehmentää rappukäytävän ilmettä.

Kaavamuutos on odotettavissa, mutta se ei aivan välittömästi uhkaa taloja. Kuitenkin niiden kohtalo lienee sinetöity. Vanhojen rakennusten kunnostaminen tuskin kuuluu uuden omistajan suunnitelmiin. Soisi näiden rakennusten säilyvän. Tässäkin olisi haastetta tulevalle Euroopan kulttuuripääkaupunkiudelle.

Aineistona käytetty: Rakennusperinteen Ystävien Lehti Tuuma 2/2008. Taas yksi rakennuskeidas uhattuna Turussa, Kirjoittanut Terhi Arell.



Haikein mielin kuljimme kaupungin halki ja mielessä kävi ajatus kaikkien kauniiden yksityiskohtien olevan mennyttä rakentamisessa nykyään.

Kaksi suurta kärsimyksen aiheuttajaa

Dostojevskillä oli kaksi suurta kärsimyksen aiheuttajaa - Jumalan olemassaoloa koskeva epäily ja ne kärsimykset, joiden avulla Jumala koetteli hänen voimiaan. Jumala koetteli hänen uskoaan samalla tavalla kuin oli koetellut Jobin uskoa; Dostojevskin oli vastattava kysymykseen, onko ihmisen mahdollista uskoa, kun kaikki tosiasiat näyttävät uskonvastaisilta. Kysymys kuuluu: voiko ihminen olla uskollinen Jumalalle kaikkien kärsimysten keskellä?

Verta ja likaa

Verta ja likaa
kasvoillasi
sinä makaat kadulla
ja ohitsesi marssivat ne
jotka katsoivat eteenpäin
oikeaan suuntaan
Nämä kalliissa vaatteissaan
olivat kultatausta
sinun kasvoillesi
kun sinä makasit kadulla
veressä ja liassa.

Gunnar Ekelöf, Trilogia

Kohti kylmintä

Katsoin tai paremminkin elin mukana Leea Klemolan näytelmän tv-sovituksen. Näytelmä lyö korvalle kaikkea mahdollista. Yhteisö matkalla kohti kylmintä mahdollista ilman tilaa.
Ilmaston muutos uhkaa: ihmisen sisäinen jää alkaa sulaa ja ihminen alkaa uhkaavasti tuntea jotain. Näytelmän kieli on raadollista ja henkilöt jotenkin avuttomia toimissaan, mutta kohti kylmintä on päästävä. Kaikella on kääntöpuolensa; siinä missä katsoja nauraa niin että silmissä mustenee, toisaalla itkettää toivottoman vaelluksen eetos. Ikijää sulaa.

Anna Ahmatova Turussa

Kirjailija-kääntäjä Marja-Leena Mikkola puhui Runoilija Anna Ahmatovan runoista ja elämästä tänään Vanhalla suurtorilla. Tila oli tupaten täynnä kuulijoita. Olen lukenut hänen kääntämänsä runot ja tuntenut kunnioitusta. Anna Ahmatovan runojen mukaan voi suunnistaa Pietarissa. Hänen toiveensa muistomerkkinsä paikasta ei toteutunut, sillä vankilan muurin edustalle, jonka edessä hän jonotti muiden vainottujen omaisten kanssa aikoinaan, ei nykyään voinut pystyttää muistomerkkiä, sillä siellä on nykyään hotelli-ravintola. Muistomerkki on nykyään joen toisella puolella ja katsoo entistä muuria.

Laulu viimeisestä kohtaamisesta

Suojaton sydän kylmeni,
mutta kevein askelin lähdin.
Vasemman käden hansikkaan
vedin oikeaan käteeni.

Portaita näytti riittävän,
vaikka tiesin: kolmehan niitä!
Syksy kuiskaili vaahteroissa:
"Tule, kuole kanssani!

Minut petti julma kohtaloni,
synkkämielinen, oikukas."
" Niin minutkin, rakas ystävä!
Kuolen kanssasi."

Laulu viimeisestä kohtaamisesta.
Käännyin katsomaan pimeää taloa.
Vain makuuhuoneesta kajasti
kylmäkiskoinen kynttilänvalo.

19.9. 1911 Tsarskoje Selo