ATC -kortteja

MaMa-käsityöhaasteen aiheena oli tällä kertaa "Äiti". Oma äitini kuoli samana vuonna, kun itse sain esikoiseni ja ainokaiseni. Poikani ei siis tullut tuntemaan äidinäitiään, siksi päädyin tässä aiheessen noihin vanhoihin, ainutkertaisiin  valokuviin. ATC-korteista kuulin ensimmäistä kertaa  jostakin Strömsön jaksosta. Askarteluohjeiden arkisto- blogista löytyy niistä enemmän tietoa. ATC korteissa on määrätty vain koko eli 6.4 x 8,9 cm, tekniikka on vapaa.

Kuvat olin jo aikaisemmin skannanut ja niin kannattaisi varmaan tehdä kaikille vanhoille paperikuville, kun vain saisi aikaiseksi. Pienensin ja käsittelin vähän kuvia photosopilla. (Jos tekisin tämän uudestaan, kuvista tulisi ehkä vähän suurempia.) Tulostin kuvat. Sen jälkeen siirsin kuvat Art Medium - kuvansiirtoliimalla valkaisemattomalle lakanakankaalle. Liimasin kankaat pahvista leikkaamieni korttien päälle. Ja lopuksi koristelin hyvin maltillisesti - näihin kuviin ei oikein sovi hileet eikä krumeluurit. Äitini on tuo neitokainen itse tekemässään Härmän kansallispuvussa. Itse olen yksi noista keinussa istuvista pellavapäistä, joukossa on mukana osa yhdeksän lapsen sisarrusparvesta ja tietysti myös äiti.

ATC-kortit ovat taiteellinen versio keräilykorteista, niitä on tarkoitus myös vaihtaa muiden harrastajien kanssa. Nämä kortit lahjoitan kuitenkin pojalleni niihin sisältyvien tarinoiden kera. ATC-kortteja aion värkätä toistekin, niin mukavaa tämä oli. Tuota kuvansiirtoliimalla askartelua kannattaa myös kokeilla. Itse olen sillä aikaisemmin koristellut mm kasseja -  mieluisilla kuvilla.

Muut MaMa -käsityöhaasteeseen osallistujat löytyvät osoitteesta:

http://37tuntia.blogspot.com/2011/05/mama-haaste-nro-9.html

Lautasliinarengas tuohesta

Kahdeksannen MaMa-käsityöhaasteen piti jotenkin liittyä kevään juhliin. Aihe oli laaja ja ideoista ei ollut puutetta. Aihetta pohdittuani ajattelin, että jos tuote liittyisi jotenkin kattaukseen, se soveltuisi mihin kevään juhlaan tahansa. Lautasliinarenkaita minulla ei ole koskaan ollut, ja en tiedä onko ne niin tarpeellisiakaan. Mutta kun nyt noita tuossa katselen, niin kyllähän ne pirteiltä näyttää. Nuo lautasliinat on tavallisia paperiliinoja, joita  yritin vääntää ruusun muotoon.

Tuohi oli itsestään selvä materiaali, koska olen aikaisemminkin harrastanut tuohitöitä. Samoin on mieheni, joten meiltä löytyi sitä kohtuulliset varastot. Olen aikaisemmin tehnyt mm. virsut ja leipäkorin. Niiden tekemisessä piti olla tarkka siten, että esim. kaikki punontanauhat täytyi olla samanlevyisiä. Millin heittokin näkyi heti lopputuloksessa. Näissä nyt väkertämissäni renkaissa ei tekeminen ollut niin tarkkaa, eikä minulla ollut sen kummempaa etukäteissuunnitelmaakaan.

Tuohitöiden tekeminen on pölyistä puuhaa, esikäsittely kannattaa ehdottomasti tehdä ulkona. Ja hyvä olisi, jos olisi verstas tai ateljee käytössä, minä levittäydyin keittiön pöydän ääreen. Leikkasin tuohesta sopivat palat. Käytin muottina sopivan kokoista kartonkiputkea, jonka ympärille tuohisuikaleet kieputin, liimasin Timpurin puuliimalla. Käsittelin pinnat kevyesti ruokaöljyllä.

Tuota nimikointia jouduin vähän miettimään. Kolvi osoittautui siihen käteväksi, sillä olisi voinut tehdä kuvioita enemmänkin. Kietaisin lopuksi nimilaput paperinarulla renkaan ympärille.

Muut MaMa-käsityöhaasteeseen osallistuvat työt sekä osallistumisohjeet löytyvät osoitteesta:
http://37tuntia.blogspot.com/2011/04/mama-haaste-nro-8.html 

Mama-haasteeseen kannattaa osallistua, koska se pakottaa inventoimaan jo olemassa olevia materiaalivarastoja, haaste synnyttää aina pienen "aivomyrskyn", ideoita jää aina varastoon. Ideoita voi myös bongata muiden osallistujien postauksista.

Pöllöt

,

Mikä ei kuulu joukkoon?

Seitsämännen MaMa-haasteen aiheena oli kivi, paperi ja sakset. Koska olen nyt mukana niin monessa haasteessa,  päätin valita helpon ja nopean tien eli askartelun. Decoupage-askartelua olen lapseni kanssa harrastanut useampaankin otteeseen, joten lakkaa ja luontoaiheista decoupage-paperia oli sopivasti varastossa. Kun perheessä vielä on poikalapsi, niin taskuista saattaa joskus löytyä yllätyksiä, vaikkapa kiviä. Osa noista kivistä on ollut myös painoina säilykepurkkien päällä.

 Kun koti alkaa pikkuhiljaa muistuttaa kirpputoria haluaa, että käsitöillä on jokin käyttötarkoitus, etteivät ne vain jäisi jonnekin ikkaunalaudalle pölyä keräämään. Nämä decoupage-tekniikalla koristellut kivet menevät mökkimme ulkoterassin pöydälle pitämään tuulisina päivinä lautasliinoja yms. paikoillaan. Nuo kivet, joihin olen kiinnittänyt rautalankalenkit ja hakaneulat, pitävät -  toivottavasti - pöytäliinaa paikoillaan. Liima muodostui tässä projektissa minimitekijäksi, Aralditia riitti vain kolmeen kiveen. Painojahan pitäisi olla vähintäinkin pöytäliinan joka kulmassa. No tässä on prototyyppi, jota voi edelleen kehittää.

No miten tämä sitten  liittyy tuohon em haasteeseen. Paperi on tässä luonnonläheisin aihein peittänyt kiven, kivet sopivat mielestäni hyvin mökkiterassin pöydälle koristeellisiksi painoiksi tuulta vastaan. Saksiin tämä liittyy siten, että eipä olekaan aivan itsestään selvää, että tässä tekniikassa sakset "peittoaisivat paperin", etenkin kun leikkaaminen vaatii äärimmäistä tarkkuutta. Lautasliinan leikkaaminen on vielä tarkempaa touhua, tässähän minä käytin vahvempaa paperia. Parhaimmiksi saksiksi osoittautuivat pienet kynsisakset, joissa saksien päät ovat kaarevat. Joka tietää hyvät sakset tähän tarkoitukseen, kertokoon!

Lisää tätä mielenkiintoista haastetta käsitteleviä töitä löytyy osoitteesta: http://37tuntia.blogspot.com/2011/04/mama-haaste-nro-7.html

Isoäidin työtuoli

Nyt olen sitten ensimmäistä kertaa elämässäni virkannut isoäidinneliöitä.  En tiedä miten olenkin niiltä säästynyt. Täytyihän minunkin sitten kokeilla, kun ne nykyään kelpaa jopa haute couturen materiaaliksi. Ja täytyy tunnustaa, että en yhtään sitä enää ihmettele!.

Tällä tekeleelläni osallistun kuudenteen MaMa-haasteeseen, jonka aiheena oli tuunaus. Tuunauksen käsite on herättänyt keskustelua kommenteissa. Istun nytkin tällä tuolilla, enkä ole verhoillut tuolia, koska oikeaoppinen verhoilu lienee jotain aivan muuta kuin mitä minä olen nyt tehnyt. Joten tämä lienee nyt sitä tuunausta.

Mummonneliöistä virkatut päälliset pysyvät paikoillaan kumnauhojen avulla, jotka pujottelin kappaleiden reunoihin.

Tältä tuoli näytti ennen, roskalavalta aikoinaan pelastettu, ei enää niin kaunis katsella mutta toimiva ja käyttökelpoinen. Joku toinen olisi varmaan sen sinne roskalavalle jättänytkin, mutta minä en nuuka kun olen.

Puhdistin pehmusteosat vaahtopesuaineella, "verhoilin" istuin- ja selkänojaosat tumman vihreällä trikookankaalla. Poistin myös nuo kömpelöt ja rikkonaiset käsinojat. Ja näin kulahtanut konttorituoli  sai uuden elämän.

Rapatessa roiskuu!

Kyllähän tässä taas jonkin verran materiaalivarastot hupeni. Noita lankoja vaan tuntuu riittävän. Niin että mitäköhän sitten seuraavaksi!