Sanonpahan vain, että jos et ole vielä tutustunut kirjailijattareen, nimeltä Sarah Waters, menisin sinuna välittömästi lähimpään kirjastoon ja lainaisin esimerkiksi teoksen Vieras kartanossa. Luin sen viime talvena, se oli oikea vanhanajan kummitustarina, mutta ei kuitenkaan.

Myös nyt yöpöydälläni viivähtävä Silmänkääntäjä on "goottiepookki" (kiitos HS tästä hyvästä ilmauksesta), rappioromantikkaa ja eksentrisiä hahmoja Lontoon pimeäillä kujilla ja englanilaisessa herraskartanossa. Viihdettä, historiaa, kunnon hahmoja ja sopivasti ihmissuhteita.

Sen sijaan yöpöydällä pölyä keräävä Joycen Ulysses edistyy, pahoin pelkään, vaivalloisemmin. On todettava, ettei Ulyssestä lueta, sen läpi raivaudutaan. Eikä se tyydy rojottamaan paikallaan ja odottamaan macheten heilautusta, se pistää vastaan.

Joten kyllä tässä välillä joutaa aivan hyvin lukea jotain, josta nauttii.

Päin seiniä, seiniä päin!

Kirjaston tarkoitus on jakaa informaatiota, tarkemmin sanottuna toimia elävänä, älykkäänä rajapintana ihmisten ja informaation välillä. Tämän se voi tehdä monessa paikassa, mutta perinteisesti jokaisessa kunnassa on sille varattu tila: erillinen rakennus tai tila viraston, koulun tai jonkin muun laitoksen yhteydessä.

Tila.

Tilaa voi käyttää monella tavalla. Se voidaan täyttää ääriään myöten täyteen kirjoilla. Tai sitten kokoelmaa pienennetään ja tilaa jää muullekin. Me haluamme tarjota tilaa asiakkaille: paikkoja joissa oleskella, lukea, käyttää tietokonetta tai vain olla, sekä tuon ihanan, valkoisen seinän kattoikkuoiden alla.

Ei. Se ei ole tarkoitettu seinille hyppimiseen, eikä Hämähäkkimiehelle, mutta jos hän tulisi paikalle, antaisin hänen kyllä vähän aikaa kiipeillä siinä edestakaisin. Seinä on taideseinä.

Taideseinän yläosaan on kiinitetty kisko ja siitä roikkuu kahdeksan perlonköyttä. Tilaa on kahdellekymmenelle pienemmälle tai kymmenelle suuremmalle teokselle. Tällä hetkellä seinällä on Riitta Heiskasen valokuvia. Kutsun niitä poronsalmelaisiksi jumalolennoiksi: hän on kuvannut Saimaan rantaviivaa ja nostanut maiseman pystyyn. Taianomaisesti kallio ja sen heijastus tyynessä vedenpinnassa näyttävät aina kasvoilta: julmilta, arvoituksellisilta, ylväiltä tai ylimaallisilta. Ehkä se on se ihminen meissä, joka haluaa aina nähdä peilikuvansa.

Tulkaa katsomaan. Ja kertokaa, jos teillä on teoksia ja töitä, joita haluatte tuoda esille. Seinä on sitä varten.

Tervehdin Sinua syksy, asiakkaat, kirjailjat, taide

En ole joutunut siilinsyömäksi, kuten eräs kommentoija epäili :)

Tapio Siilander, the Siili vapautettiin elokuussa luontoon tuhdissa 780g painossa. Tätä oli edeltännyt sopeutumisjakso Camp Repomäessä, ulkotarhassa. Siellä Tapsa oli mm. tutustunut elävään ravintoon sekä Suomen sääolosuhteisiin. Vapautus tapahtui hyvällä ja positiivisella mielellä. Tapahtuman päätteeksi Team Tapio joi pullakahvit.

Kirjastossa eletään talousarvion jälkeistä aikaa. Kokoelmaa siivotaan: tassu heiluu ja poistokirjojen pino kasvaa. Koulujen alku on tuonut myös kakarat kirjastoon: oppiin ja viihtymään. Pikkujalkojen töminä otetaan ilolla vastaan. Murrosikäisten kanssa jatketaan vääntöä siitä, saako sisällä käyttää pipoa ja mitä ylipäätään voi julkisella paikalla tehdä. Ja syysloma tuo tietysti puoli Helsinkiä tänne Saimaan rannoille.

Meillä on 19-vuotias harjoittelija, joten olemme myös päässeet tarkkailemaan y-sukupolvea in action. Kokemus on ollut hyvä. Samalla kolmekymppinen saa sneak peakin varhaiskeski-ikäisen tunneilmastoon. Kaikki menee hyvin, kun ei kuulosta Uma Aaltoselta. Poks!

6.11. vietetään kirjallista iltapäivää. Saamme -- kiitos Kirja&Idea Knut Possen ja Jorma Kaimion -- vieraaksemme Eeva Kilven, Sofi Oksasen, Markku Turusen ja Mikko-Pekka Heikkisen. Nimilista on aiheuttanut laajaa tohkeutta ympäristössä. Olemme kuitenkin pidättäytyneet varaamasta jäähallia keikkaa varten. Kansanjoukot ohjataan kodikkaasti valtuustosaliin ja toivotaan, ettei synny mellakoita.

Tuo pöytäryhmän taustalla näkyvä tyhjä seinä, jolla Lehtosen Joel synkeänä pälyilee, on myös saamassa täytettä marras-tammikuuksi. Ensin seinälle tulee Riitta Heiskasen valokuvia, sitten Paula Ripaojan taidetta ja jatkoksi jälleen Riitan maalauksia. Toivomme sydämestämme, että maksuton ja valoisa näyttelyseinämme ei ole koskaan paljaan.

Copycat-kilpailu

Featuring Tapio Siilander

Sammakko-kustantamon kirjankansi

Amman lukuhetki julisti Copycat-kilpailun kirjankansitaiteesta. JJR-kirjaston versio on "tilaisuus teki varkaan" -metodilla luotu versio "Eurooppalaisen siilin suojelu ja hoito" -teoksesta. Ylemmässä kuvassa Tapio Siilander ja alemmassa vertailuksi Sammakko-kustantamon kirjankansi. Käykäähän katsomassa Amman luona, mitä teoksia muut ovat versioineet!

Alla olevassa kuvassa Tapio sikailee ruokakupillaan. Painoa on jo 300g ja luonne on äreä. Milla Paloniemi tiesi jotain luodessaan kiroilevan siilin. 

Viranomainen ja siili

Siili kakkoselle piti perjantaina tehdä viimeinen palvelus, R.I.P. kakkonen. Siili ykkönen, jolle on facebook-sivullamme ehdotettu nimiä "Kärtsy The Siili" ja "Simo Kärttynen", on sen sijaan kuntoutunut hienosti. Se porsastelee kissanruoan kanssa, lipittää vettä teevadilta, sontii pesäänsä ja suhtautuu hoitotoimenpiteisiin asiankuuluvalla aggressiivisuudella. Hellään käsittelyyn vastataan piikki tanassa äsähdellen ja puksuttaen kuin pieni perämoottori.

Siilit <3



Meni putkeen.



Seuraavaksi on mietittävä, tuleeko siilistä tarpeeksi osaavainen ja riski, että sen voi päästää syksyllä etsimään talvipesää, vai onko sille etsittävä talvehtimispaikka, mieluiten jokin tasaisen lämmin kellari tai pannuhuone, jossa joku käy päivittäin, mutta ei häiritse liikaa siilin elämää. Siilit eivät kaipaa seuraa, paitsi Tiettyyn Aikaan Keväästä, ja silloinkin niiden puuhia voi äkkinäinen erehtyä luulemaan tappeluksi.

Villisiilin hoitoa on helppo markkinoida: "Seuraksi tarjotaan äkeä, piikikäs ja sottaisa erakko". Olenkin ottanut yhteyttä ihmisiin, joilla on villieläinten hoito hyppysissä. Talvettaisin Pärttyli Kärttylin itse, jos minun ei tarvitisisi kulkea kahden kaupungin välilä ja voisin tarjota siilille ison, rauhallisen tilan, jossa se saa huolehtia omista asioistaan, eikä kärsiä liikaa ihmisten tungettelusta.

Siilinhoito on kyllä ollut kiinnostavaa. Siilivauva on luultavasti luomakunnan kaunein olento, heti pienien sikojen ja kissanpentujen jälkeen. Siilinhoito on ollut myös informaatiohaaste: kuinka, miten ja miksi? Viime kädessä laki velvoittaa toimimaan. Vahingoittunutta eläintä pitää auttaa: hoitaa, toimittaa hoitoon tai lopettaa, itse tai viranomaisen avustamana.

Mutta miksi kutsumme sitä? Puolisoni väittää, että se näyttää "Tapiolta", johtotiimi ehdotti "A. Kettuniusta". Ehdota jotain!

Parhain suomenkielinen siilisivu: Siili kiikarissa.

Tutki, pelasta, suojele

Johtajan huone on vast'edes siiliparantolana.

Kirjastonhoitajamme oli eilen löytänyt pihapensaan alta orvon siilikolmikon. Kolmas poikanen oli jo kuollut, mutta kaksi matkusti tänään pyyhkeenmutkassa kenkälaatikossa työhuoneeseeni. Onneksi kokoelmaamme hankittiin jo viime kesänä Tuula Nyströmin kirjoittama "Eurooppalaisen siilin suojelu ja hoito", siinä on aivan erinomattaisen hyvät ensiapuohjeet.

Toimenpiteet tänään:

Hankinnat: kertakäyttöhanskoja, pipettejä, z-pinsetit loisten varalle, kaksi matalaa kissankuppia, kirvelemätöntä desifiointiainetta, vanulappuja, kaksi matalaa kissanruoka-astiaa, kosteaa kissanruokaa ja kokista (kuplattomaksi ravistettu ei-light -kolajuoma on hyvä ensiapuneste, sisältäähän se paljon sokeria ja kofeiinia).

Siilit on sijoitettu pahvilaatikkoon, pyyhkeen mutkaan, kuumavesipullon viereen. Niissä ei näkynyt haavoja, loisia, kärpäsentoukkia tai -munia.

Siileille on annettu lämmintä hunajavettä pipetillä ja eläinten energiapitoista lisäravinnegeeliä. Ne ovat lämpövesipullon vieressä hämärässä pahvilaatikossa.

Siili 1: 79g (merkitty valkoisella)
Siili 2: 73g

Kakkonen mykkyrässä. Pieni on ja surkea.

Ykkönen 79g (paperi painaa kolme)

Kakkonen 73g

Kirjoita postikorttiin