En tiedä, mikä noiden paperiketjujen tekemisessä oikein on, mutta se tuntuu saavan tiitiäiset ihan liekkeihin. Kunnanvirastolla evakossa olleiden parkumäkeläisten jäljiltä on vielä metrikaupalla jämätapetista ja vanhoista kirjansivuista tehtyä ketjua. Se kerätään kesäksi varastoon ja otetaan esille taas siihen aikaan, kun kukin tuntee tarvetta aloittaa koristelut. Itse olen sitä mieltä, että valosarjojen ja paperiketjun kanssa ei tarvitse kainostella. Pienet ledtuikut ja hillitty paperiketju eivät näytä liian jouluiselta marraskuun puolellakaan.
Ekaluokkalaiset askartelivat meille viime viikolla sylillisen paperiketjua, joka ripustetaan julkkisenkeleiden kanssa joulukuuseen. Ällistyttävää, miten niin yksinkertainen toimi saa kakarat ihan haltioihinsa.
Paperiketjun plussat:
- sitä voi tehdä porukalla
- siihen saa upotettua kaikki mainospostit ja hyvän määrän poistokirjoja: räikeäkin mainosposti näyttää ketjussa kivalta
- sen tekeminen on varmaankin yhtä meditatiivista kuin värityskirjojen värittäminen
- jos paperiketjuun on käyttänyt vain paperiliimaa ja muuta kierrätyskelpoista materiaalia, sen voi käytön jälkeen pistää paperinkeräykseen tai uuniin
- paperiketju säilyy hyvin löysällä vyyhdellä vaikkapa isossa paperipussissa ja jos ketju katkeaa, sen korjaaminen on ihan helppoa
