David Safier - Happy Family

(Happy Family)

Elämä on kovaa. Neljääkymmentä ikävuottaan lähestyvä Emma Wünschmann on uhrannut lupaavan uransa kustannusalalla perheensä vuoksi. Emman lastenkirjakauppa on konkurssin partaalla, perheen murrosikäinen tyttö pitää äitiään totaalisen nolona, poika Max elää vain lukemiensa kirjojen maailmoissa ja aviomies Frank on burnoutin partaalla.

Asiat saavat käänteen kun Emman vanha kollega tarjoutuu järjestämään lukutilaisuuden Stephenie Meyerin kanssa Emman kirjakaupassa. Ehtona on että Emma ja muut perheenjäsenet pukeutuvat tilaisuutta varten hirviöpukuihin. Illasta tulee katastrofi ja toiveet kirjakaupan pelastamiseksi murskautuvat.

Kotimatkalla Emma menettää auton hallinnan ja melkein ajaa vanhan naisen päälle. Raivostunut rouvashenkilö kiroaa perheen. He eivät pelkästään näytä Draculalta, Frankensteinilta ja ynnä muilta hirviöiltä – heillä on yhtäkkiä myös hahmojensa tarpeet ja ominaisuudet... Wünschmannien täytyy löytää vanha rouva, jotta kirous saadaan peruttua.

"Koska Huono Karma oli niin hauska kirja niin pitihän sitä samalta kirjailijalta ottaa lukuun tämäkin, koska juoni vaikutti hauskalle. Happy Family sisältää realistisen perheen elämää, joka on luisunut alamäkeen ja perheen äiti yrittää kaikkensa saada heidät taas rakastavaksi perheeksi. No, helpommin sanottu kuin tehty. Ilkeä noita muuttaa heidät hirviöiksi ja siitä se hupi vasta alkaakin. Hauskasti kirjoitettua kevyttä luettavaa, joka naurattaa useampaan otteeseen. Myös Stephenie Meyer saa oman osansa Safierin nokkelassa kerronnassa. Perheessä on vähän yksinkertainen Frank, josta tulee mainio frankensteinin hirviö kun taas perheen äiti, Emma, joutuu taistelemaan verenhimonsa ja superseksikkään Draculan välillä. Perheen ujo, mutta neropatti poika muuttuu ehkä maailman nössöimmäksi ihmissudeksi, joka saattaa livautella ilopissejä ja perheen teini-ikäinen tytär on muumio, joka haikailee menetetyn pojan perään. Erikoinen sakki, joka jaksaa viihdyttää alusta opettavaiseen loppuun asti."

ARVOSANA: 9

Chuck Palahniuk - Kirottu

(Damned)

”Oletko siellä Saatana? Minä täällä, Madison.”

Narsistisen filmitähtiäidin ja hävyttömän rikkaan tuottajaisän 13-vuotias tytär Madison viettää joulua yksin sveitsiläisessä sisäoppilaitoksessa, kun vanhemmat kiertävät markkinoimassa uusia projektejaan ja adoptoimassa orpolapsia. Yllättäen Madison kuolee hämärissä olosuhteissa – ja löytää  itsensä Helvetistä.

Madisonin selliosastolta Helvetissä löytyy sekalainen joukko muita nuoria syntisiä: cheerleader, urheilija, nörtti ja punkkari. Kuulostaako tutulta? Kyllä vain, ryhmän stereotyypit muodostavat maanalaisen version suositusta kasarileffahitistä Breakfast Clubista.

Sekalainen seurakunta joutuu vaeltamaan muun muassa halki hilseautiomaan ja käytettyjen kertakäyttövaippojen laakson kohdatakseen Saatanan linnoituksessaan. Eikä Helvetin valuuttana toimivilla popcornpalloilla tai karkkihuulilla osteta lunastusta.

Chuck Palahniukin tuonpuoleisessa Englantilainen potilas pyörii loputtomalla toistolla, vaeltelevat demonit kalvavat syntisistä lihat raaja kerrallaan, ja kirotut keskeyttävät maanpäällisen päivällisesi hikisen puhelinkeskuksensa telemarkkinointityrkytyksellä.

"Sen voi vielä antaa anteeksi, että joku on katolinen tai homo, mutta kuoleminen on anteeksiantamatonta. Kaikki vihaavat luovuttajia. Kuolemista pidetään suurimpana heikkoutena, pahempana kuin alkoholismia tai heroiiniriippuvuutta, ja maailmassa, jossa ihmistä pidetään laiskana jos hän on unohtanut ajaa säärikarvansa, kuoleminen vaikuttaa äärimmäiseltä luonnehäiriöltä. Ikään kuin kuollut olisi pakoillut elämää - yksinkertaisesti kieltäytynyt käyttämästä kaikkia voimavarojaan. Senkin luuseri! Mutta sano minun sanoneen, jos on lihava ja kuollut, niin se on jo tuplahuti!"

(Ote kirjasta)

"Huhuh, en paremmin sano. En oikein tiennyt mitä odottaa kirjalta vaikka olikin jo selvillä, että sama tyyppi on kirjoittanut myös Fight Clubin. Odotin huumorintäyteistä pläjäystä, mutta tämä oli kyllä haastavampi kuin kuvittelinkaan. Kirjailija harrastaa näppärää kerrontaa ja vaihtuvia juonenkäänteitä. Lisäksi hänen mielikuvituksensa on äärettömän laaja ja kieroutunut. Hiukan häiritsi päähenkilön turhankin nuori ikä ottaen huomioon millä tavalla kummallinen Madison käyttäytyi ja ajatteli. Kirjassa oli niin paljon rönskyilevää mustaa huumoria, että päähenkilön ikä oli melkein huonointa huumoria ikinä. Itse olen aika kummallinen ajattelija ja huumorini on enemmän kuin kieroutunutta, mutta välillä sekään ei meinannut riittää tämän kirjan kanssa. Tekstissä nostetaan pöydälle niin seksuaalisuus, homot kuin huumeiden käyttökin... ja kaikki siltä väliltä eikä puheissa kainostella. Jokusen naurunpyrskähdyksenkin tämä sai aikaiseksi, mutta enpä siltikään suosittele ihmisille, joilla huumori on rajoittunutta. Hyvin erikoinen teos, jonka luki nyt ainakin sen kerran."

ARVOSANA: 7½

Faunoidit

Faunoidit on Annukka Salaman (s. 1980) luoma trilogia. Se kertoo 17-vuotiaasta Unnasta, jolla on erikoisia kykyjä. Hän on ketterä kuin orava ja skeittaa kuin ammattilainen. Mikään talo ei ole hänelle liian korkea kiivettäväksi. Unna luulee olevansa maapallon ainut friikki kissanaisen ja hämähäkkimiehen lisäksi kunnes hän tutustuu Rufukseen, joka on samanlainen kuin hän, hänelläkin on voimaeläin. Komean ja vetovoimaisen Rufuksen kautta Unna tutustuu faunoidien maailmaan ja uusin ystäviin Ronniin, Jooneen ja Vikkeen. Lisäksi Unna saa tietää, että hänessä on muutakin erikoista kuin oravan sielu.

Annukka Salama facebookissa

Sarjan virallinen kotisivu


KIRJAT:
1. Käärmeenlumooja (2012)
2. Piraijakuiskaaja (2013)
3. Harakanloukku (2014)

Käärmeenlumooja

”Se skeittasi kuin joku Tony fucking Hawk.”

Oletko koskaan miettinyt miltä tuntuisi, jos puolet kyvyistäsi tulisi satunnaisesti valitulta eläimeltä? Unna on ketterä kuin orava. Hän putoaa aina jaloilleen, kiipeää puuhun vaikka takaperin ja heittää skeittilaudalla henkeäsalpaavia voltteja. Unna on luullut olevansa ainoa laatuaan, kunnes skeittaa itsensä salaperäisen Rufuksen jengiin. Synkänkomea poika ottaa Unnan suojelukseensa, mutta tuo yhteisöllisyyden lisäksi tämän elämään kasan hallitsemattomia riskejä. Toiset niistä ovat suloisia kuin suudelma, toiset tappavia kuin metsästäjän luoti.

Kotieläinalueella kävi kuhina, vaikka kello oli jo yli kahdeksan. Lapsia tungeksi aitausten ympärillä, ja varsinkin kanala oli tukossa, koska hoitajat heittelivät siellä juuri kanoille jyviä. Alueella oli muutama onneton aitaus ja koppi. Ilmassa tuoksui ummehtunut lampaan turkki ja karsinoiden kuivikeheinät. Unna pysähtyi metallisen aidan viereen lukemaan suurta valkoista kylttiä.

"Ei hitto, mutta tää porukka on sekasin. Kattokaa näitten lampaitten nimiä."

Pikku-Määkivä, Iso-Määkivä, Määkivä, Utsiputsi... Jorma Kuoppanen.

"Jorma Kuoppanen", Vikke sanoi ja naurahti. "Onks niitten mielikuvitus lopahtanu siihen, ku maailman tylsin lammas, Kuoppasen Jorma on syntynyt? Vai onko synnytyksessä mennyt jotain vikaan? Kauheella paniikilla hätäkaste karitsalle. Äkkiä vaan eka nimi, mitä mieleen tulee. Eläinlääkäri heittää lennosta, että miten ois vaikka Jorma Kuoppanen?"

Unna kikatti.

"Mitä helvettiä", Joone sanoi ja nojasi verkkoaitaan. "Jorma Kuoppanen? Pitääkö ne jumalauta ihmisiäkin näissä häkeissä?"

Unna nauroi. Poskiin sattui.

"Kai se on joku ohjaajan tai hoitajan nimi. Varsinainen tähti, niinku joku leijonankesyttäjä", Rufus mutisi.

"Se oiski hyvä, jos tulis sellanen kuulutus", Vikke sanoi ja madalsi ääntään, "hyvät messuvieraat, 15 minuutin kuluttua Anita Hirvosen ja Unna Oravaisen ruokinta tyrannosaurus rex-aitauksessa. Lapsille poniajelua."

Joone nauroi. "Joo. Niitä pidettäs omassa saaressa, 30 000 voltin jännitteellä suojatussa aitauksessa. Pikku-Määkivä laskettas sinne valjaissa alas, ja vähän aikaa kuuluis määkimistä. Sit murinaa ja sihinää, ja puitten latvat heiluis. Lapset porais, ja kansa ois viihdytetty."

(Käämeenlumooja, s. 185-186)

"Vaikka kansikuva alkuperäisessä kirjassa on vähän mitäänsanomaton, oli kirja kuitenkin raikas kuin keväinen tuuli. Hahmot puhuvat kirjassa puhekielellä ja se saa jotenkin kirjan tuntumaan vielä enemmän perussuomalaiselta kuin voisi kuvitellakaan. Mietin heti, että tapahtumat keskittyvät johonkin helsinkiin tai vastaavaan, koska tekstissä oli muutamia slangisanoja, joita en ollut ikinä kuullutkaan. Kirjassa on aikamoista teinimeininkiä, mutta ei se haitannut, sitähän se teininä oleminen on. Typeryyksiä ja välillä huonoa vitsinheittoa. Vaikka vitsit olivat välillä huonoja, nauroin pariin otteeseen melkein vedet silmissä. Unna on aika erikoinen persoona, jonka elämää määrittelevät säikyn oravan vaistot. Hän on kaikessa normaaliudessaan täysin tyypillinen teinityttö. Kirja tursuaa kummallisia nimiä ja jos jonkinlaista nuoren elämään mahtuvaa tapahtumaa, mutta tässä ei vielä kauheasti päästy faunoidien ja muiden hahmojen maailmaan. Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä seuraava kirja tuo tullessaan."

ARVOSANA: 9

Piraijakuiskaaja

"Rufus ja Unna. Ihan kuin joku King Kong ja Naomi Watts."

Oletko koskaan miettinyt miltä tuntuisi, jos puolet kyvyistäsi tulisi satunnaisesti valitulta eläimeltä? Unna on ketterä kuin orava. Vauhdikas skeittarimimmi lautaili sarjan avausosassa suoraan lukijoiden sydämiin. 

Kakkososassa faunoidijengi tuulettaa Kalifornian auringossa, jossa Joonea kuumottavat soljuvat kitarasoundit ja paikallisen studion tarjoama levytysdiili. Jännitettä ilmaan tuovat myös aaltoja kesyttävä salaperäinen sisaruspari ja Unnan taustojen jäljitykseen liittyvät riskit: maailman viimeinen tulielementin edustaja ja planeetan ainoa faunoidinaaras ovat arka yhdistelmä, joka kiinnostaa muitakin kuin metsästäjiä. Parin rakkaustarina tuntuu olevan kirjoitettu tähtiin, mutta tekeekö se siitä ikuisen?

Piraijakuiskaajan kyydissä tunteet ovat kuumia, vaahtopäät korkeita ja metsästäjien moraali kylmäävän matala. Sekä sydän että surffilauta heittävät volttia Unnan ja faunoidijengin ihmeellisiä tapahtumia vilisevällä lomalla!

Harakka vinkkasi lentoemännälle ja tilasi uuden drinkin lisäksi kaksi kaljaa. "Mä en selvinpäin noita sun juttujas jaksa koko matkaa."
"Kannattaaks sun oikeesti juoda tiukkoja?" Vikke kysyi ja kohotti toista kulmaansa.
Unna naurahti. "Mikä moraalinvartija susta on tullu?"
"Ei Joone kestä viinaa. Sen salainen alter ego pääsee taas valloilleen huomenna. Se on kauheeta katseltavaa."
"Mikä?"
"The Incredible Hangover Man. Sellainen darra, että jätkä ei pysty ees liikuttaan silmiään tai puhumaan oksentamatta."
"Kismet-krapula", Joone sanoi. "Niin huono ettei sanotuksi saa."
"Voi jumalauta teidän juttuja", Rufus mutisi. "Meno on taas ku Mensan kesäkokouksessa."

(Piraijakuiskaaja, 114-115)

"Kyllä tätä porukkaa on ollut ikävä. En taas muista milloin olisin nauranut niin paljon kuin näiden hahmojen uskomattomille letkautuksille. Juuri älytön huumori tekee Salamasta yhden parhaista kirjailijoista. Tässä kirjassa päästiinkin sitten vähän enemmän tutustumaan faunoidien maailmaan mikä jäi ensimmäisessä kirjassa aika paljon sivuun. Enemmän toki olisin kaivannut päähenkilöiden ja metsästäjien välille säpinää, mutta kaikki räjäyttävä toiminta tapahtui oikeastaan vasta kirjan loppupuolella. Nuorten matkaa ja siellä tapahtuvia kokemuksia oli kyllä kuvailtu hienosti ja melkein välillä luuli itsekin olevansa paikan päällä. Uudet hahmot toivat vähän särmää tarinaan vaikka Nemo jäikin mielestäni vielä aika pinnalliseksi hahmoksi. Eden sen sijaan herätti kiinnostusta ja hänen kanssakäymisensä erään toisen hahmon kanssa oli mahdottoman herkullista luettavaa. Heistä kuulisin mieluusti vielä lisää jatkossakin. Rufus oli tässä kirjassa hiukan ärsyttävä koska hänen suojelunhalunsa Unnaa kohtaan meni vähän yli. Joone oli tietenkin oma valloittava itsensä ja Vikke tottakai aivan omaa luokkaansa, todella mahtava kaikkine kettuiluineen. Hiukan kohottelin kulmiani muutamilla epäloogisille jutuille tarinassa, mutta eivät ne kauheasti häirinneet. Loppu oli kyllä aika säpäkkä, mutta ehkä liian nopeasti ohi. Yllätyin kyllä todella Unnan menneisyydestä ja siitä, mitä siitä seurasi, joten ehkä hiukan suru puserossakin tuli lopetettua tämä kirja. Kaikenkaikkiaan kuitenkin aivan mahtava lukukokemus enkä malta todellakaan odotella seuraavaa osaa! Mietin tässä, että onko jokaisella kirjalla ns. oma päähahmonsa. Ensimmäisessä osassa oli Unna ja Rufus, tämän uusimman kirjan nimi viittaa taas erääseen toiseen hahmoon ja kolmannen voisi kuvitella liittyvän Jooneen mikäli kirjan nimi pysyy sellaisena kuin se nyt on?" 
ARVOSANA: 8½

Harakanloukku

"First you wanna kill me, then you wanna kiss me."

Suosikkitrilogian päätösosassa vaara ja viettelys kulkevat käsi kädessä. Viken katoaminen heittää Rufuksen ja Unnan olosuhteisiin, joista yksikään faunoidi ei ole palannut elävänä.

”Selvitä saaliisi heikkoudet ja rakenna loukkusi näistä elementeistä”, neuvoo metsästäjän käsikirja. Kun Viken puhelin ei baariyön päätteeksi vastaa, aavistaa Joone pahinta. Pelastusretki tuntemattomaan pakottaa Unnan ja Rufuksen unohtamaan sydänsurunsa, mutta mullistaa Joonen elämän sitäkin rajummin. Nuori jousimies pelastaa Joonen pulasta ja huokuu vetovoimaa, jonka edessä harakkapoika on aseeton. Alkaa taistelu aikaa, pakkasta ja päänsisäisiä houkutuksia vastaan. Kun saalistajan ja saaliin intohimot ovat yhteisiä, ei mikään ole enää itsestään selvää ja roihu syttyessään pidäkkeetön.

"Olihan tätä jo odoteltukin! Siinä missä kaksi ekaa osaa kutkutteli nauruhermoja ja meno oli rennon letkeää, tässä kolmannessa osassa oli rutkasti enemmän jännitystä ja hurjia tapahtumia, joten aiemmille osille tyypillinen huumori jäi taka-alalle vaikka sitä tässäkin tekstissä viljeltiin. Salama on tällä kertaa onnistunut heittämään pussukkaan päähenkilöiden lisäksi tappajia, heidän irvokkaita elintapojaan, seikkailua tappajakaupungissa ja hiukan veren roiskutustakin saaden aikaiseksi hämmentävän ja poskia kuumottavan sekoituksen toimintaa ja tiukkoja tilanteita. Jostain syystä en ole syttynyt kirjoissa erityisesti Joonelle, joten ne osat jäivät minulle vähän toisarvoiseksi Unnan ja Rufuksen rinnalla, joskin olisin kaikista mieluiten lukenut lisää Ronnista ja Edenistä. Makunsa kullakin! Pidin kyllä todella tästä kirjasta jossa oli tapahtumaa ja mielikuvitusta venytettiin ihan urakalla aiempiin enemmän todentuntuisiin osiin verrattuna. Harmittaa, että tämä tarina oli tässä, mutta ehkä me saamme vielä niitä faunoidi-tarinoita luettavaksi. Upea lukukokemus!"

ARVOSANA: 8

 

Stephanie Plum

Stephanie Plum - sarja on Janet Evanovichin luoma sekopäisen hauska rikossarja, jossa nuori ja kaunis Stephanie työskentelee palkkionmetsästäjänä serkkunsa Vinnien yrityksessä. Räväkkä ja suorasanainen Stephanie joutuu kerta toisensa jälkeen erilaisiin ongelmiin, niin rikollisten kuin seksikkään Morellinkin kanssa. Nauruhermoja kutitteleva sarja ei varmasti jätä ketään kylmäksi.

 

Evanovichin kaksi ensimmäistä Stephanie Plum -dekkaria ilmestyivät suomeksi jo 1990-luvun puolessa välissä Tammen kustantamana. Kirjojen nimet olivat Vainko rahasta, Stephanie? ja Ei millään pahalla, Stephanie. Vuonna 2008 sarjan ensimmäinen osa julkaistiin uudestaan, tällä kertaa WSOY:n kustantamana.

Sarjan ensimmäisestä kirjasta on ilmestynyt elokuva nimeltään One for the Money, jonka pääosassa nähdään Katherine Heigl. Jatko-osista ei ole tietoa.

Jane Evanovichin kotisivut

KIRJAT:

1. One for the Money (suom. Ensin rahat, 2008)

2. Two for the Dough (suom. Kahta kovemmin, 2009)

3. Three to Get Deadly (suom. Kolmas kovanokka, 2009)

4. Four to Score (suom. Neljäs kerta toden sanoo, 2010)

5. High Five (suom. Luuvitonen, 2010)

6. Hot Six (suom. Kuudestilaukeava, 2011)

7. Seven Up (suom. Herttaseiska, 2011)

8. Hard Eight (suom. Kahdeksan kaunista, 2012)

9. To the Nines (suom. Yhdeksän hyvää, 2012)
10. Ten Big Ones (suom. Kymmenen oksalla, 2014)  
11. Eleven On Top (suom. Yhdestoista hetki, 2015)
12. Twelve Sharp
13. Lean Mean Thirteen
14. Fearless Fourteen
15. Finger Lickin' Fifteen
16. Sizzling Sixteen
17. Smokin' Seventeen
18. Explosive Eighteen
19. Notorius Nineteen
20. Takedown Twenty 

 

Ensin rahat

”On miehiä, jotka ilmaantuvat naisen elämään ja pilaavat sen ikiajoiksi. Joseph Morelli teki niin minulle – ei ikiajoiksi, vaan aina silloin tällöin.”

Työpaikkansa menettänyt Stephanie Plum on pinteessä. Hän tarvitsee rahaa, mutta ajat ovat kovat. Niinpä hänen on pakko pyytää apua sukulaisilta. Hän keplottelee Vinnie-serkkunsa firmasta itselleen työn palkkionmetsästäjänä, pakoilevien takuuvelallisten jahtaajana. Stephaniella ei ole alan kokemusta, mutta vähät siitä. Vähät siitäkin, että ensimmäinen etsittävä on poliisi Joseph Morelli. Siitä lähtien kun seksikäs Morelli vuosia sitten käytti Stephanien sinisilmäisyyttä hyväkseen, Morelli-sana on merkinnyt ongelmia. Nyt miestä syytetään murhasta.

Paha kyllä Stephanie raivostuttaa tutkimuksillaan nyrkkeilijä Beniton ja joutuu hengenvaaraan. Jos hän onnistuu nappaamaan Morellin viikossa, hänen tililleen rapsahtaa kymmenentuhatta dollaria. Hänen on vain opeteltava palkkionmetsästäjän homma yhdessä yössä – ja pysyteltävä hengissä, kunnes löytää Morellin.

"No niin, sainpas aloitettua sarjan alusta. Luin siis aiemmin seitsemännen osan kun en tajunnut, että tämä on kirjasarja. Herttaseiska oli niin hassunhauska, että oli pakko käydä lainaamassa eka tuotos. Stephanie Plum on kyllä melkein minun idolini. Hän on räväkkä persoona, joka osaa tehdä törkeyksiä, mutta sitten häneltä kuitenkin löytyy se herkempi puoli. En malta odottaa kun hän alkaa kasvaa kirjojen myötä yhä enemmän ihmisenä sekä palkkiometsästäjänä. Pidän tästä kirjasta siksi, että juonesta ei ole tehty kauhean monimutkaista vaikka pääosin keskittyykin kaikenlaisiin rikosjuttuihin. Seassa on hersyvää huumoria, flirttailevia miehiä ja tottakai Stephanien sekopäinen perhe. Teksti on sujuvaa ja tapahtumaa riittää, mutta asiat eivät kuitenkaan junnaa paikallaan ja rikoksien kanssa joutuu käyttämään aivojaan ja tässäkin loppu yllätti. Loistava kirja ja tästä on muuten leffakin, se piti tilata heti ensitöikseen."

ARVOSANA: 8½

Kahta kovemmin

Ensin rahat -dekkarissa Stephanie Plum keplotteli itselleen ammatin palkkionmetsästäjänä. Jos virkavallan koura jää odottamaan toimilleen valtakirjaa, saavat Stephanien manikyyriä kaipaavat sormet kohteestaan tukevan otteen – väliäkö sillä, että hän pyörtyy jo katsoessaan Reservoir Dogsia.

Toisessa Plum-tarinassa kirjailijan vauhti vain kasvaa, vaikka hänen sankarittarellaan onkin käynnistysvaikeuksia. Plumin auto on varastettu, ja varalle löytyvä näyttävä Buick tekee varjostuspuuhat lähes mahdottomaksi.

Uusi takaa-ajo vie Stephanien hautaustoimistoihin. Yhdeltä vainajalta puuttuu sormi, ja saatuaan postissa eräitäkin elimiä Stephanie päättää turvautua poliisituttava Joe Morelliin. Yhteistyö ei ole saumatonta, mutta vaikka Stephaniella onkin sydäntä jättää mies niille sijoilleen, hän muistaa aina heittää tälle aseen turvaksi. 

"En osaa oikein edes selittää mikä minut koukutti näihin kirjoihin. En ole koskaan tykännyt rikoskirjoista, mutta ehkä räväkkä Stephanie Plum vaan pitää otteessaan. Stephanien ympärillä pyörii seksikäs Morelli, joka yrittää saada Stephanien keskittymisen herpaantumaan ja lisäksi on vielä tumma ja komea Ranger, joka oli kuitenkin tässä osassa vähän pienemmässä roolissa, mutta ihana yhtä kaikki. En pysty edes laskemaan kuinka monta kertaa pyrskähtelin tätäkin lukiessa. Kirja on täynnä aivan mahtavaa huumoria. Tapahtumaa kyllä riittää ensimmäisestä kannesta viimeiseen ja vähemmän sitoutuneempi lukija voisi mennä välillä tapahtuman paljoudesta sekaisin. Stephanien räväkkä mummo kyllä vetäisee pisteet taas kotiin juoksemalla ruumiinvalvojaisissa kuin parhaimmissakin seurapiirijuhlissa. Lukija ei arvaa ikinä rikoksen loppuratkaisua kuin vasta kirjan viimeisillä sivuilla kun koko vyyhti aukenee selvästi eteen ja ehkä yllättääkin. Jälleen kerran mahtava osa ja toivoisin suuresti, että tästäkin tehtäisiin leffa!"

ARVOSANA: 8

Kolmas kovanokka

Palkkionmetsästäjä Stephanie Plum saa taas rikolliset vapisemaan, äitinsä häpeämään silmät päästään ja seksikkään poliisin Joe Morellin haikailemaan peräänsä.

Pikkukaupungin rakastettu karkkikauppias Mo on jättänyt liikennesakkonsa maksamatta ja häipynyt maisemista. Miksi ihmeessä, kysehän on vain sakoista? Jäljittäessään Mota Stephanie saa sapiskaa kaupungin asukkailta. Mon kaltainen ihana ihminen ei ole voinut tehdä mitään väärää, kaikkihan hänet tuntevat. Vai tunteeko kukaan?

Hämärähommia alkaa paljastua. Mon kellarissa olevissa säkeissä ei olekaan pelkkiä makeisia, ja Stephanie törmää ruumiiseen. Avukseen hän saa entisen ilotytön Lulan, joka on iso ja vahva kuin sumopainija, sekä poliisituttunsa Joe Morellin. Surman selvittäminen olisi lasten leikkiä, ellei kampaajareissu päättyisi katastrofiin. Mutta Stephanie ei luovuta: pää punaisena konnajahtiin!  

Neljäs kerta toden sanoo

Stephanie Plum iskee! Yleensä ohi, mutta erehtyväisyydellään tämä kasarimuotiin jämähtänyt New Jerseyn ylpeys on voittanut puolelleen miljoonat lukijat ympäri maailmaa.

Tällä erää palkkionmetsästäjä Plum jahtaa autovarkaudesta syytettyä tarjoilijaa. Hän saattaisi jopa onnistua tehtävässään, ovathan hänen apunaan 73-vuotias isoäiti Mazur, transvestiittirokkari Sally Sweet ja aina-niin-ihana Joe Morelli. Tapaus alkaa kuitenkin kerätä ympärilleen murhia, tuhopolttoja ja tuttuja vihollisia, jotka saavat Stephanien pistämään korkoihinsa vauhtia – ja autohan tietysti räjähtää, kuten on tavaksi tullut. Lisäksi Stephanie on koditon ja rahaton ja joutuu muuttamaan hamsterinsa kanssa Joe Morellin nurkkiin. Onneksi sankarittaremme on hauskimmillaan pienen paineen alla!

Luuvitonen

Palkkionmetsästäjä Stephanie Plumin Fred-setä on kadonnut. 72-vuotiaan häntäheikin ainoa harrastus on nuukailu – mihin se olisi voinut miehen kuljettaa? Plumille ei ole tarjolla kunnon keikkoja, joten hän suostuu Ranger-nimisen silmänilon apulaiseksi. Mutta millaisissa sisustustöissä tarvitaan luotiliivejä?

Janet Evanovichin rempseän naishahmon seurassa ei totisesti käy aika pitkäksi: luvassa on jälleen hengästyttävää toimintaa, terävää sanailua, ikimuistoisia hahmoja – ja pureksittuja kynsiä. Stephanie tekee hartiavoimin töitä pitääkseen näppinsä irti vanhasta suolasta, Joe Morellista. Vaihtoehtoja pukkaakin ovista ja ikkunoista, mutta yllättäen ja pyytämättä, ja monilla on ase kädessään. Onneksi Stephaniella on apunaan neuvokas entinen prostituoitu Lula...

Kuudestilaukeava

Pomminvarma palkkionmetsästäjä tulee jälleen! Lunnaskarkureita metsästävä Stephanie Plum on tehnyt valintansa vanhan sydänkäpysensä, poliisi Joe Morellin ja uuden työkumppaninsa Rangerin välillä. Eron hän ei pääse kummastakaan, sillä hänen uusin tehtävänsä on tuoda oikeuden eteen entinen erikoisjoukkojen agentti, niin ikään palkkionmetsästäjänä toimiva Carlos Manoso – alias Ranger. Kaiken lisäksi Mamma Mazur, aivan omassa logiikka-avaruudessaan elävä Stephanien isoäiti, päättää muuttaa lapsenlapsensa luo.  

Herttaseiska

Palkkionmetsästäjä Stephanie Plumin tuorein tehtävä kuulostaa liian helpolta ollakseen kiinnostava: oikeuden eteen on tuotava Eddie DeChooch, vanha puolisokea mies, joka tapailee Stephanien isoäitiä. Mutta vanha kettu pitää Stephanieta pilkkanaan, piilottelee kuollutta naista takapihallaan ja karkaa Stephanien kynsistä kerran toisensa jälkeen. Sitten harmittomat pilviveikot Dougie ja Mooner katoavat, ja lopulta kidnapataan Stephanien isoäitikin! Kaiken lisäksi Stephanie huomaa olevansa keskellä hääjärjestelyjä – yllättäen omiaan.

Apuun ilmestyy Ranger, mies joka osaa kaiken mitä Stephanienkin kuuluisi osata ja joka saa hänen polvensa spagetiksi. Hän auttaa Stephanieta DeChoochin nappaamisessa yhdellä ehdolla, joka ei tee hyvää Stephanien ja Joe Morellin naima-aikeille: Stephanien on vietettävä yksi yö hänen kanssaan… 

Mielessäni käyttäydyin sankarillisesti ja löin aseen DeChoochin kädestä. Todellisuudessa olin kuin halvaantunut. Kun nenäni edessä heilutetaan asetta, ruumiini muuttuu nesteeksi.

DeChooch ampui vielä toisen laukauksen, mutta luoti viuhui Moonerin ohi ja irrotti palan kastemaljasta.

Carolli läimäytti DeChoochia takaraivoon. "Lopeta!"

DeChooch kompuroi eteenpäin, ase laukesi ja teki reiän peräseinän yli metrien levyiseen ristiinnaulittua esittävään maalaukseen.

Meidän kaikkien suut loksahtivat auki. Ja me kaikki teimme ristinmerkin.

"Johan nyt!" Carolli sanoi. "Sinä ammuit jeesusta. Se vaatii jo kunnon litanian Ave Marioita."

"Se oli vahinko", DeChooch sanoi. Hän tähysi maalaukseen päin. "Mihin minä osuin?"

"Polveen."

"No hyvä", DeChooch sanoi. "Ei siis mihinkään fataaliin paikkaan."

(Herttaseiska, s. 105)

"En tiennyt mitä odottaa kun varasin tämän kirjan. En edes tiennyt, että tämä on sarja, mutta eipä kauheasti jäänyt mikään auki tätä lukiessa. Nopeatempoinen kirja, jossa on mysteeri toisensa perään, vähän hömelö Stephanie sekä läjäpäin muita värikkäitä hahmoja kuten kaikkia ammuskeleva masentunut Chooch sekä hyvin rääväsuinen isoäiti, pilviveikko Mooner sekä tajuttoman seksikäs Morell. Kirja kirvoitti naurut jo ihan ensimmäisillä sivuilla suoralla ja sensuroimattomalla tekstillään. Tätä kirjaa voisi kuvailla enemmänkin rikoskirjaksi, josta on tehty parodia. Ehdottomasti ei tiukkapipojen kirja, koska teksti saattaa paikoitellen olla kovinkin räävitöntä. Älytön tarina ja älyttömät hahmot, joita jäi ikävä. Pitänee lukasta aiemmatkin kirjat."

ARVOSANA: 8

Kahdeksan kaunista

Avioerojuttujen setviminen ei oikeastaan kuulu takuukarkureita metsästävän Stephanie Plumin toimenkuvaan. Kadonneen äidin ja tyttären tapaus tulee Stephanielle enemmänkin sukurasitteena, hänen vanhempiensa naapurista.

Pelottava Eddie Abruzzi varoittaa Stephanieta pitämään näppinsä irti jutusta. Stephanien entinen heila Joe Morelli ja tuoreempi tuttavuus Ranger sen sijaan varoittavat häntä Abruzzista. Molemmat neuvot alkavat tuntua varteenotettavilta, kun Stephanie saa ovelleen käärmeitä, autoonsa tarantelloja, sohvalleen kahtia sahatun miehen ja peräänsä pupujussiksi pukeutuneen stalkkerin. Rangerin on aika kaivaa Stephanien ase ulos keksipurkista, joskin Stephanie odottaa saavansa muutakin: miksei Ranger ole vieläkään lunastanut Stephanielta saamaansa intiimiä palkkiota? Onneksi tämän tytön perässä juoksee mies jos toinenkin – heillä tosin tuppaa olemaan naamiot kasvoillaan ja vain räjähteitä ojennettavanaan…

Yhdeksän hyvää

Stephanie Plum – haluttu saalis!

Stephanie Plum saa pomoltaan Vinnieltä komennon jäljittää Samuel Singh, intialaismies josta on tullut laiton maahanmuuttaja Vinnien takaaman oleskeluluvan päätyttyä. Juttuun kytkeytyy myös mystinen Ranger, mies, joka on ennenkin pannut Stephanien sekaisin. Hän ilmaantuu hankalalla hetkellä: Stephanie ja hänen poliisipoikaystävänsä Joe Morelli ovat juuri muuttaneet yhteen. Hulvaton juoni huipentuu Las Vegasissa, jossa pelipanokset ovat korkeita eli henki herkässä. 

 

Kymmenen oksalla

Plum-sarja käy osa osalta hykerryttävämmäksi! Tarjolla on vauhtia, huumoria, riemastuttava henkilögalleria – ja maailman surkein palkkionmetsästäjä.

Nachonostoreissu, ryöstö, räjähdys – ja jälleen tuhoutuu yksi auto. Ihan normipäivä palkkionmetsästäjä Stephanie Plumin elämässä. Paitsi että tällä kertaa hän saa niskoilleen vainoavan jengin. Ja jotain vieläkin pelottavampaa. Stephanie jahtaa Junkmanina tunnettua tappajaa. Ellei Junkman sitten löydä häntä ensin. Onneksi – ja lukijan riemuksi – Stephanie saa apua toinen toistaan värikkäämmiltä kollegoilta, ystäviltä ja sukulaisilta. Luvassa on tiukkaa menoa Trentonissa!

Yhdestoista hetki

Stephanie Plum yrittää lopettaa palkkionmetsästäjän hommat, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.

Tappouhkauksiin ja murhayrityksiin kyllästynyt Stephanie Plum ripustaa palkkionmetsästäjän hanskat naulaan ja menee nappitehtaalle töihin. Takuuluottomaailmasta irtautumista hidastavat Stephanien tehtävät perinyt Lula, joka ei tunnu pärjäävän ilman ystäväänsä, ja kaunaa kantava entinen asiakas, joka yrittää nitistää Stephanien.

Stephanien hengissäpysymisponnisteluihin osallistuvat Plum-sarjan aiemmista osista tutut värikkäät sukulaiset ja ystävät, kuten kilpakosijat Morelli ja Ranger, ainutlaatuinen Mummu Mazur ja häitään valmisteleva Valerie-sisko.

David Safier - Huono karma

(Mieses Karma)

Kolmekymppisellä Kim Langella menee lujaa: hänellä on rakastava aviomies (jota hän pettää), ihana tytär (jolle hänellä ei ole aikaa) ja loistokas ura televisiossa (ja alaisia joille kiukutella). Hänelle myönnetään Saksan tv-alan merkittävin palkinto, ja kaikki tuntuu menevän putkeen. Mutta silloin Kim kuolee.

Kim jää venäläisestä avaruusasemasta pudonneen lavuaarin alle, kuolee ja syntyy uudelleen – muurahaiseksi. Hän saa kuulla keränneensä roppakaupalla huonoa karmaa, ja nyt hänen on aloitettava hyvän karman hankkiminen muurahaisen ruumiissa. Elämä muurahaiskeossa ei juuri sytytä Kimiä, mutta vastaan pullikoimisesta ei ole apua. Pian hän tapaa kohtalotoverin, kuuluisan Casanovan, joka on viettänyt jo useamman vuosisadan muurahaisena.

Kim ja Casanova yhdistävät voimansa ja onnistuvat lopulta tekemään sen verran hyvää, että he syntyvät uudelleen – marsuiksi. Sitten koiraksi ja kissaksi. Lopulta Kim syntyy nakkikioskin tädin pyylevään ruumiiseen ja pääsee toteuttamaan suunnitelmaansa, joka ei todellakaan ole hyvän karman kerääminen vaan hänen aviomiehensä ja petollisen ystävättärensä hääsuunnitelmien tärveleminen.

"Huh, tämä oli kyllä hyvä. Täytyy nostaa hattua kirjoittajalle, joka sattuu olemaan vielä mies! Kirjan juoni oli todella kekseliäs ja tarina soljui eteenpäin melko kivuttomasti. Tuli hymyiltyä useaan otteeseen ja hirnuttuakin muutaman kerran mm. ajatukselle Hitleristä suolistobakteerina. Vaihtuvat tapahtumat ja Kimin ärhäkkä luonne lisäsivät hauskuutta sekä hurmaava Casanova, joka odottaa kovasti saavansa hyvää karmaa ja pääsevänsä nisäkkääksi, jotta voisi harrastaa taas lemmenleikkejä. Kirja sai pintaan kaikenlaisia tunteita, aina nolostuksesta, iloon ja sieltä harmistukseen. Kaiken hyvän lisäksi, onneksi tässäkin kirjassa on onnellinen loppu. Tämä kirja antaa arvokkaan opetuksen jokaiselle, joka ei osaa arvostaa elämäänsä. Vasta kun sen menettää, tajuaa kuinka täydellistä se onkaan ollut."

ARVOSANA: 9

Lammas - dekkarit

Leonie Swann on luonut hauskan ja omaperäisen maailman, jossa ratkotaan mysteerejä. Pääosissa ei olekaan ihminen vaan Miss Marplen eläinvastine, maailman viisain lammas neiti Maple. Leonie vieraili kumppaninsa kanssa Pariisissa ja keksi aiheen romaaniinsa, kun äkillinen kaipuu maalaiselämää ja hänen Irlannin-matkalla taannoin tapaamiaan lampaita kohtaan valtasi hänen mielensä. Kirjoissa sukelletaan rikoksiin aivan uudella raikkaalla, humoristisella tavalla. Päästetään siis lampaat irti!

Leonie Swann facebookissa

KIRJAT: 

1. Glennkill (suom. Murha laitumella, 2007)

2. Garou (suom. Ihmissutta ken pelkäisi, 2011)

Murha laitumella 

Yksikään lammas ei saa jättää laumaa… mutta koskeeko sama sääntö myös paimenia?

Eräänä kesäaamuna makaa George Glenn, irlantilainen lammaspaimen, kasteisella ruohikolla hengettömänä, lapio rinnassaan. Lammaslauma on aluksi poissa tolaltaan, mutta neiti Maple, Glenkillin ja ehkä koko maailman viisain lammas, ryhtyy pohtimaan tapausta. Onneksi Georgella oli tapana lukea elikoilleen ääneen kaikenlaisia kertomuksia, ja niinpä hänen lampaansa ovatkin jo kohtalaisen perillä ihmisten aivoituksista ja rikosten selvittelyn peruspulmista.

Murhaaja palaa aina rikospaikalle, sanotaan, mutta ongelmaksi osoittautuu, kun kohta kaikki epäillyt käyskentelevät murhaniityllä. Pienen takapajulan asukkaat ovat huolissaan lähinnä kylänsä katastrofaalisista matkailunäkymistä, mutta lampaita mietityttää myös, kuka veisi ne Eurooppaan. Sen George oli eläimilleen ehtinyt jo luvata. Kun neiti Maplen älykkölampaat ryhtyvät ratkomaan murha-arvoitusta ja vaatimaan oikeutta, ei puolivillainen totuus riitä.

Murha laitumella on humoristisen makaaberi rikosromaani. Leonie Swannin esikoisteoksen käännösoikeudet on myyty jo yli kahteenkymmeneen maahan. 

Ihmissutta ken pelkäisi 

Murha laitumella -lammasdekkarin kekseliään hulvaton jatko-osa

Glenkillin irkkulampaat pääsevät paimenensa, lampuri Rebeccan johdolla Euroopan-matkalle. Tarkemmin sanottuna Ranskaan napsimaan ruohoa tummanpuhuvan linnan laitumelle. Viereisessä aitauksessa keppostelevat pähkähullut vuohet suostuvat onneksi tulkkaamaan paikallisten ihmisten outoa kurnutusta.

Lampaat täyttää pelko, sillä metsässä riehuva peto on kammottavasti raadellut kauriita. Huhut ihmissudesta voimistuvat, kun poliisi löytää linnan yleismiehen hopealuodilla ammuttuna. Myös Rebecca joutuu epäilyjen kohteeksi, ja älykkölammas neiti Maple alkaa selvittää tapausta omalakisella logiikallaan. Visusti lampaat uskovat, että tarot-korttien popsimisesta on apua.

Kuka tai mikä on ihmissusi? Metsään karannut lammasko on sen seuraava uhri? Vai lammastaan etsivä Rebecca? Vai koko lauma? Vai onko kaikki vain laiduntajien vuolaana virtaavan mielikuvituksen luomaa illuusiota?