Lukukoirat Pedadoggit Bruno ja Emil

Tästä alkaa minun korttikavalkadi kohti Joulua : Luukku 1

Vuosi sitten minulle myönnettiin elämäni suurin kunnianosoitus, jonka jaan kaikkien tätä lukemisen tukemisen työtä tekevien kanssa. Sain Rakkaudesta kirjojaan palkinnon Helsingin kirjamessuilla. Olen tästä edelleen hyvin otettu ja mielelläni kantaisin palkintoa kaulapannassani, mutta palkintoon kuului vain rahaa ja haastatteluja :). Emäntäni Raisa oli enemmänkin iloinen rahasummasta, jolla pääsimme tekemään hyvää. Aloitimme antamalla rahaa Lastensairaalaprojektille, tiputimme muutaman setelin erilaisiin keräyslippaisiin hyvien asioiden puolesta, pelastimmeyhden kissan joka nyt asuu meillä, olimme tukemassa Koska olen tyttö kampanjaa sekä Nepaliastyttöjä Lawa Juni koulunkäyntijuttua. Koetamme jakaa hyvää edelleen. Seuraavaksi viimeiset eurot menevät Ebola- kampanjaan. Siitä olen kuullut televisiosta. Totuuden nimessä on kerrottava, että osa rahoista meni myös kellariimme ilmestyneen ison uima-altaan kuivattaminen. Hetken jo luulin, että se on iso jacuzzi! Mutta kellari on nyt kuiv

MInua on haastateltu lehteen! Näin syksyllä kaikki huomaavat miten tärkeää on osata lukea. Ei tarvitse osata lukea hyvin, mutta se että lukee edes niin että ymmärtää mitä tekstissä sanotaan on tärkeää. Viisaat sanovat, että lukeminen tekee tasa-arvoiseksi. Kyllä se vaan niin on. On monia maita, jossa kaikki eivät osaa lukea. Silloin ne, jotka eivät osaa lukea, eivät tiedä mitä ympärillä tapahtuu. He tietävät vain sen, mitä joku heille kertoo. MInä en osaa lukea. harjoittelen kovasti, mutta suomenkieli on vaikea kieli. Koirakieli on ihan helppoa. Kuunnella osaan paremmin kuin moni äiti tai isä. Minulla on hyvät hermot ja rakastan kaikkea lukemista. Minut löydät jälleen Tapiolan kirjastosta illalla maanantaisin klo 17-19, joka toinen viikko. Seuraavan kerran ensi maanantaina 6.10. ja sitten taas kahden viikon kuluttua. Haleja Börje

Haiku oli päässyt uuteen kotiin. Hännännypykkä vain heilui, niin innoissaan hän oli. Haiku oli havannankoira. Ja ihan pieni vielä. Uudessa kodissa oli isä ja äiti, sekä kaksi iloista poikaa, jotka tulivat hyvin onnellisiksi, kun Haiku muutti heille. Kotitalo oli rivitalo. Sellaisessa ei Haiku ollutkaan asunut ennen. Perheen äiti oli puutarhuri, mutta rakasti maalaamista. Hän maalasi suurella pensselissä ja sitten pienellä pensselillä. Syksyisin hän maalasi kaikenlaiset lehdet ruskan väreillä. Vihreästä oranssiin. Perheen isä oli kirjailija. Hän tiesi monista asioista tosi paljon ja tykkäsi ottaa asioista selvää.  Hän viihtyi kirjojen parissa. Entä sitten pojat? Vielä ei Haiku tiennyt, olivatko pojat aina niin viisaita. He kävivät koulua ja tekivät tunnollisesti läksynsä, mutta mitä vielä voisi saada tietää heistä? Haikulla oli elämäntehtävä! Tehtävänä oli ottaa selvää, mitä pojat puuhasivat koulun jälkeen. Ainakin he pyöräilivät, sillä Haikulle oli ostettu

Hei! Syyskuu on nyt tosi lämmin. Se ei haittaa yhtään, että mulla on lyhyt turkki vielä. Olen saanut paljon uutta kuunneltavaa. Kustannus-Mäkeläkin lähetti mulle 2 kirjaa, jotka on luettu mulle ääneen. Olen aika hyvin varustautunut ensi maanantaina alkavaan työhöni. Kirjastossa on tapahtunut valtavasti kaikenlaista kummaa. Koko lastenosasto on laitettu uusiksi. No, on siellä vanhat huonekalut ja vanha tuttu materiaali, mutta ne on kaikki laitettu uusille paikoille. En meinaa tahdo oikein löytää niitä helposti luettavia kirjoja, kun niilläkin on uusi kotihylly. Lastenosasto on nyt oikein avara, kaunis ja siellä on hyvä olla. Siellä saa olla oma itsensä, eikä tarvitse jännittää , kun hyllyt ei enää ole sillälailla sokkeloisesti. Joskus aikaisemmin tuntui vähän ahdistavalta. Ja kuulkaa oli siellä aika hämärää. Raisa on jo aloittanut pikku hiljaa työt. Hän tekee tosin vain  4 tuntia päivässä ja minä saan olla mukana vain maanantai-iltaisin, ellei ole Lukukoira Venlan vuoro. Sag

Hei kaikki kivat kaverit. Koulut ovat alkaneet ja kollegani Venla on ottanut uudet koululaiset vastaan sydämiä sulattavasti. Minä puolestani kykin täällä kotona ja näytän kynityltä kanalta. Olin niin täynnä takkuaa, että Raisa itkeä tuhertaen joutui leikkaamaan kauniin naamani ja kaulan alueen ihan klaniksi. Iho oli niin punainen. No, Nasun värinen mun ihoni on muutenkin. Olen vähän harjoitellut lukemista ja lukemisen kuuntelua. Jälkimmäinen menee paremmin kuin edellinen. Olen ajatellut jäädä eläkkeelle, mutta kuitenkin minua kaivattaisiin lukukoiratöihin maanantai iltoihin. Ajattelin, että josko sitä sittenkin jatkaisi tuota työtä maanantai iltaisin. Olen ajatellut olla töissä aina klo 17-19 ja heti perään lukea sen koko perheen iltasadun, jos se vaan teille sopii.

Hei kaikki tutut! Nyt on vihdoin se lämmin kesä, jota on odoteltu. Olen yrittänyt vilvoitella juomakupissani aina välillä, mutta arvatkaa onko kuppi pienentynyt tai sitten mun persus suurentunut. En tahdo mahtua tekemään uimaliikkeitä saatika sitten istumaan siihen. Vedet tulee yli laidan ja menee lattialle ja sitten on luututtava (kieriskellen) märkiä kohtia. Tästä kesästä tuli erilainen. Luulin, että voin tehdä pari lukukeikkaa ja olla mm. raksalla lukukoirahommissa. Matkustaakin olin aikonut tuonne Maltankoirien kesäpäiville kavereiden luokse. Olin aikonut tehdä maltapinssejä pinssikoneella ja maksaa Raisan Maltaseminaariin elokuun alussa. Odotin hurjasti, että päästään saareen Loviisaan ja voin uida ja saunoa joka päivä. MUTTA  Raisan jalka rupesi kukkimaan toukokuun lopussa ja siihen kasvoi Ruusu. Joo-o sitä kutsutaan ruusuksi. Se on iso kipeä pahkura, joka särkee ja särkee ja on ihan punainen. Sitä ei saa edes nuolla tai nuuhkia!Ja se jalka ei toimi! Se on ihan mäsänä. R

Nyt on hy-vä! Vai on-ko? Tu-lin  ei-len  töi-den  kaut-ta  kotiin  yö-kyläs-tä. Tääl-lä  ko-to-na  on  i-han  mäl-sää.   Rai-sa  os-ti jo-tain  uut-ta   di-eet-ti-ruo-kaa  meil-le  kai-kil-le.  On  se  pa-haa  vaik-ka  se  y-rit-tää  se-koit-taa  sen van-haan  ruo-ka-lis-taan. So-ke-a  E-di  tyk-kää  sii-tä? Mut-ta  mi-nä  o-len-kin  herk-ku-tyy-ny. O-lin  Un-nan (ei-kö o-le-kin kau-nis nai-sen ni-mi!) ja Ma-run  se-kä mies-ten  hoi-dos-sa  tuol-la  Kon-ti-on tiel-lä. Kon-ti-o  on  toi-nen  ni-mi  kar-hul-le.  Mut-ta en  mi-nä  näh-nyt  kar-hu-ja  vaan  koi-ri-a. 

Hei!   Koh ta    on   pää si äi nen.   Vii me  sun nun tai na   o li  pal jon   noi ti a   liik keel lä. O lit ko   si nä kin   vir po mas sa? Mi nä  en  saa nut   ol la   mu kana. Suk laa   on   koi ril le    vaa ral lis ta! Syö  si nä   suk laa, mi nä  syön  muu ta.

Jos-kus käy has-sus-ti! O-lin  käy-mäs-sä  Sau-na-lah-den  kou-lul-la. Sit-ten ul-koi-lin hie-man, mut-ta o-li i-han ou-to-ja  ha-ju-ja   ja  en  saa-nut  tu-los-tet-tu-a  mi-tään  vaik- ka  kuin-ka  y-ri-tin. Sieltä Saunalahdesta ajeltiin sitten Tapiolan kirjastoon, kun minulla piti sitten olla normaali lukuvastaanotto.  Odotin kovasti, että saisin taas tavata Liisan. Liisa lukee pistekirjoitusta minulle ja siinä kirjassa seikkailee hevosia. Tarinassa puhutaan kyllä vähän liikaa eläinlääkäristä, mutta onneksi minulla ei ole vaarana saada mitään kaviokuumetta. No, siis tosiasia oli, että yhtäkkiä minulta pääsi kirjaston keittiökäytävään kakkapökäle ja sitten tuli surullista kyllä pissi kynnysmatolle. Ne eivät oikein tykänneet nuo kirjastonhoitajat siitä. He varmaan olivat siihen asti luulleet, että olen umpio tai lelu. Kyllä koiralla voi olla äkillinen kakkahätä ja olin minä kyllä nolo. Silmistäni näki, että olin aika onneton. Emäntä sanoi sitten ihan oikein, että ei se ole

Hei Tänään menen Saunalahden kirjastoon ja koululle viemään lukijoilleni nuuskutuspaketteja. Ne nuuskutuspaketit ovat sellaisia keltaisia ja oransseja pketteja, joiden sisällä on yllätys. Sitä pakettia voi nuuskia etukäteen ennen kuin sen avaa. Kerran yhden paketin sisällä oli dinosauruksen muna ja toisen kerran siellä sisällä oli kiukkupussi. Nuuskutuspaketin saa avata vasta illalla kotona, eikä sitä koskaan saa avata yksin. Nettisivulta (http://www.agidreams.fi/artikkelit/hajuaisti) löysin tällaista tietoa meidän koirien hajuaistista. Teksti voi olla kauhean vaikeaa, joten pyydä joku aikuinen kertomaan tai lukemaan mitä siinä oikeastaan sanotaan.Olet tosi hyvä lukija vaikket jaksakaan lukea tätä hajuaisti juttua loppuun asti. Mitä ja miten koira haistaa?   Hajuaisti on koiran vahvin ja tärkein aisti. Hajujen avulla se kommunikoi ja saa tietoa ympäristöstään. Jotkut tutkijat jopa uskovat, että siinä missä ihminen näkee unia, koira  haistaa  niitä. Koiralla on 300 miljoona

Mitähän kuuluu Möksylle? Onko kukaan nähnyt häntä(ä)?

Punahilkka! Aakkosten opettelua Ystävykset odottavat kevättä! Tyttö ja kissa!

Kuul-kaa  tä-nä  aa-mu-na  o-li  ki-va  jut-tu. Kun  me-nin  u-los  lu-mi  nars-kui  ja  jut-te-li  mi-nun  tas-sun  al-la. Nou-sin  kor-keal-le  ki-nok-sel-le  ei-kä  u-pot-ta-nut  yh-tään. O-lin  val-koi-sen  lu-mi-kuk-ku-lan  kin-gi. Se  o-li   haus-kaa. Tä-nään  ha-lu-ai-sin  kuul-la  tal-vi-sa-tu-ja. Tie-dän  et-tä on  sel-lai-nen  kir-ja,  jos-sa  ka-ni  sääs-tää lunta  sii-lil-le, jo-ka  ei  o-le  näh-nyt  kos-kaan  lun-ta. Mi-kä-hän  sen  kir-jan  ni-mi  on? Muis-tai-si-ko  jo-ku?

Tämä tyttö kävi tiibetiläisessä kirjakaupassa lukemassa kirjoja, koska hänellä ei ole rahaa käydä koulua. Kirjakauppias on myös valokuvaaja. Hän otti tytöstä kuvan kirjakaupan postikorttia varten. Palkkioksi tyttö sai koulukirjat ja kouluvaatteet sekä vähän tärkeitä tavaroita perheelleen. Kirjakauppias on auttanut muitakin tyttöjä tällä tavalla. Tiibetiläisessä koulussa luetaan kiinakieltä. Kirja on kiinalainen. Tytön äidinkieli on varmasti Sino-Tibet, tiibetin kieli. Himalajalta on kotoisin myös pieni kiva koirarotu: Tiibetinspanieli   http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiibetinspanieli Sain tämän kortin Kiinasta, eräältä kirjastonhoitajalta, joka tekee paljon töitä lasten lukemisprojekteissa.

Mi-nun  si-ni-nen  ka-la  syö  huo-nos-ti. Au-ta  si-tä. Ruo-ki   ak-vaa-ri-o-ta-ni. Ak-vaa-ri-o  on  tä-män  si-vun  lo-pus-sa. Klik-kaa  hii-rel-lä  tai  en-te-ril-lä  niin  ne  saa-vat  ruo-kaa. Kii-tos!

YUKICON! Minä olen ollut aivan valtavan ihanassa seurassa! Kulttuurikeskuksessa oli hieno konferenssi, jonne tultiin erilaisissa asuissa, anime-, manga- ja peli-. Minä sain olla töissä koko päivän ja minulla kävi ex tempore lukijakin. Hän oli Anjalankoskelta. Tamperelaisetkin kävivät katsomassa minua ja ottivat minun huivista kuvia. Muutenkin minua kuvattiin paljon. Yhden kerran oli niin paljon sellaisia pitkäputkisia kameroita, että rupesin vapisemaan ja silloin hain kauheasti emännän syliä. Huh! Pääsin pois siitä ympyrästä. Emäntä oli aina onneksi vierellä. Sitä olen miettinyt, että miten voisin estää kohteliaasti kieltäen konttaus- ja taaperoikäisten tulemisen minun luo. Eilen pikakonttaaja taapero yllätti emännän ja minut täysin vauhdikkaalla saapumisella kesken toisen fanitapaamisen. Emäntäni yritti olla siinä modemina vanhempien ja sen konttaajan välillä ja kertoa miten koira kohdataan, mutta ne sormet olivat niin nopeat! Silmiinhän se tähtäsi ja otsiksesta repäisi.

Kirjeitä ja kortteja saa lähettää! Lupaan tassu massulla vastata teille! Väntar på kort och brev från er! Lovar på hederswuff svara! Waiting for cards and letters from you! I promise an answer with pawtograph. R.E.A.D lukukoira Börje Tapiolan kirjasto PL 3615 020 70 Espoon kaupunki

Ulkona on arktinen kylmyys. Napapiiri on täällä. Luulin aina että napapiiri on jossain rintakehän ja takanivusten välissä. Siis siinä missä napani on.  Koirilla on oikeasti napa! Sen ympyristö on piiri. Mutta tässä tapauksessa kaikki tarkoittaa pohjoista osaa meidän maata. Sitä osaa jossa revontulet parhaiten näkyvät. Tänä aamuna kun menin ulos aamutulostukselle niin kuu paistoi kirkkaasti, oli miinus seitsemäntoista astetta celsiusta lämmintä/kylmää ja tähdet tuikuttivat taivaalla sen kun kerkisivät. Ajattelin ihan ensin mennä nakuna kävelylle, mutta emäntä suostuttelil minut pukemaan villapaidan päälle. Se on sellainen musta neule, jossa on paksu poolokaulus. Se on aika ihana vaikka tassut jäävät kyllä paljaiksi. Nyt kun minulla on taas lyhyt turkki niin tarvitsen vähän lämmikettä, että pärjään koko lenkkeilyn ajan. Kirjastossa on kivan lämmin! Täällä on myös paljon mukavaa punaista väriä, esim. tuoleissa, joka tekee hyvän mielen. Olemme aloittaneet Venlan kanssa taas luku