Girls run the world!

Olen tässä usein lauleskellut tuota Beyoncen biisiä. Mun maailmaani nimittäin pyörittävät nämä neidit:

 Aina kaikissa kasvatusoppaissa sanotaan, että lapselle pitää näyttää kuka on pomo. No joko mä olen epäonnistunut siinä ihan surkeasti tai sitten tällä pomolla on aika huonot oltavat. Usein kuvittelen, että se olen minä joka määrää milloin tehdään ja mitä. Kuitenkin me lähdetään ulos vasta, kun isompi lapsi on sen verran yhteityöhaluinen, että haalari saadaan painittua päälle. Sisälle taas tullaan juuri sillä hetkellä, kun pienempi kakkaa päälleen ja huudollaan herättää naapureiden aina hienosti nukkuvat lapsukaiset. Sisälle tultua taas se ei ole pomo, joka ekana syö. Ensin syö se pieni, sitten se isompi pieni ja sitten vasta se pomo, jos se ehtii samalla, kun ympärillä tapahtuu kaikenlaista. Olettaen nyt siis, että se aikuinen on se pomo. No pomon bloggaushetki jänee tähän, kun se isompi oikea pomo heräsi ja sai samalla hereille sen pienemmänkin pomon.

Tein mun jellomimmeille tällaset samisteluvaatteet. Isommalle Mail Express (OB 1/2012), johon tein pitkät hihat. Pienemmälle omalla kaavalla bodymekko ja potkarit 4/2011 lehden kaavalla. Jellokangas on Liandlolta ja tuo pinkki yksivärinen taisi olla EK:lta.

Lisäksi tein vaunuihin toisesta ihanasta jellokuosista tällaisen suojan. Testasin tässä silityspainokuvaa, kun piirtelin oman, nukkuvan version kuosin leijonasta. Tuo silityskuva on mielestäni liian paksu ja tönkkö. Samoin ei ollut paras idea laittaa trikoohon noita sirkkarenkaita. Eiväthän ne siinä pysyneet vaan repeytyivät heti rumasti irti. Nyt pitäisi sitten miettiä lähdenkö korjaamaan ja miten, vai teenkö jotain ihan muuta. Ideoita?

It's me! Mario!

Näistä haalarihousuista tulee mieleen ihanaakin ihanampi Mario, nimittäin suber Mario. Näitten housujen tekemisen muistelu saa myös hymyn huulille sillä nämä syntyivät kirjaimellisesti samaan aikaan tytön kanssa. Synnytys kun eteni hitaasti niin kysyivät sairaalassa josko haluaisimme vielä mennä kotiin odottelemaan. Asumme ihan sairaalan lähellä, joten oli kiva mennä kotiin ja mites sitä oikea ompeluaddikti saisi nopeammin ajan kulumaan ja ajatuksen muualle kuin ompelemalla. 

Sain housut melkein valmiiksi ennen kuin supistukset kävivät niin kipeiksi, että piti lähteä uudelleen sairaalaan. Ajattelin aina vaan, että no teen vielä nämä resorit ennen kuin mennään ja vielä tuo yläosa, jos menisi, niin jäisi parempaan vaiheeseen. Lopulta sitten kiinnitin enää henkselit ja nepit, kun pääsimme tytön kanssa kotiin. 

Kaavana haalareissa on siis Jumping Jack (Ottobre 1/2011). Bodyt tein Happy Squirrel kaavalla (Ottobre 1/2012) ja toiset housut ovat samaisen lehden Little houses kaavalla. Muistaakseni olen esikoiselle joskus tuolla kaavalla tehnyt, mutta nyt tuli ihan kamalat. Eivät nuo istu yhtään. Vaikka eihän tuo lapsi vielä osaisikaan istua. Hahaaa! Pakko oli laittaa puujalkavitsi mukaan. Väsyttää, anteeksi...

Rakastunut aasi

Tuossa alku talvesta monessa blogissa vilisi flow-tunikoita. Itselle kävi sen kohdalla kuten monelle muullekin. Ei yhtään sytyttänyt tuo Ottobren kuva, mutta nuo muiden blogistien luomukset olivatkin sitten jo toinen juttu. Kaava pääsi siis testaukseen ja onneksi pääsi. Tuli yksi ihanimmista tunikoista ikinä.

Sydänvelour on muistaakseni Ikasyriltä ja tunika on siis tehty flow:n kaavalla, joka löytyy Ottobrestä 4/2012. Leggarit ovat miehen vanhasta teepaidasta, jonkun blogista aikoinani bongasin vinkin, että t-paidoista saa hyvin leggareita, kun ei tarvii tehdä edes lahkeensuita, kun nappaa ne helmakäänteestä. Hieno vinkki, valmista tuli huisin nopsasti. En kuollaksenikaan muista kenen blogista vinkki tuli vastaan eli jos joku tunnistaa oman ideansa niin ilmianna itsesi :)

Piakkoin syntyvä pikkusisko sai samasta kankaasta itselleen bodyn. Tämän kaava on OB:stä 6/2007. Housujen kaava taas on jostain vanhasta Suuresta Käsityöstä. Tuli kyllä niin pikkuruiset, että mahtuukohan noi kellekään. Jotenkin sitä unohtaa miten pieniä vastasyntyneet on. Muokkasin tuohon bodyyn umpinaiset hihat. Esikoisen kanssa alussa pidettiin jatkuvasti hanskoja, kun neiti olisi muuten raapinut naamansa verille. Samoin tykkään noista sukallisista potkareista, kun sukat eivät millään tahdo pysyä pienissä jaloissa.

Kesis kamaa

Kesä alkaa olla jo vauhdissa ja meilläkin on syntynyt kesävaatteita. Tosin olin alussa ajatellut tehdä vaan hihattomia ja shortseja, mutta sitten hoksasin, että eihän tuo lapsi voi niissä olla ulkona. Sitten päivitettiin suunnitelmat ja nyt tulee sitten pitkähihaisia vilpoisista kankaista. Noh eipä näillä keleillä niillä hihattomilla mitään tekisikään.

Pohjana tässä bodymekossa oli Bertin kaava. Housut taas on ihan omaa. Lammaskangas on Ikasyrilta ja tuo lila taisi olla Jättirätistä. Aika likkis tuli :) 

Sitten yksi päivä valmistui tällainenkin. Vähän vain tein naftin kokoisen eli ei varmana mene koko kesää. Sääli.

Bodymekko

Mekot on ihania ja nättejä. Oih! Sellaisia siis, mutta tuollaisilla konttailevilla pikkuhemmoilla ne vaan eivät ole kovin näppäriä. Kätevänä emäntänä tekaisin siis bodymekon. Apuja sain tähänkin yhdeltä Kaisalaiselta. Tällainen tuli, kaavana tässä on OB 1/2012 Bert. Housujen kaava on oma ja kankaat ovat Michael Stoffeckestä.

 Tuunasin hieman mekkoa tuollaisella rusetilla, joka on kiinnitetty KAM-nepillä eli sen saa näppärästi irti.

Pienen ihmisen vanhempana sitä joutuu kaikenlaisten valintojen eteen. Esim. nyt on ollut paljon juttua sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta eli lapset pyritän kasvattamaan niin, että he toki tiedostavat biologisen sukupuolensa, mutta eivät kasvaisi sosiaaliseen sukupuoleen (ei siis mitään pojat on poikia tai tytöt on kilttejä ja hiljaisia ajattelua). 

Itse en tähän ole oikein innostunut, mutta kyllä meillä ollaan tuota asiaa ajateltu, kun aika monet roolit tulevat aika ajattelematta vaikka tasa-arvoa Leisandiassa vaalitaankin. Lopulta sitten linjattiin homma miekkosen kanssa niin, että mekkoja ja tyttöhärpäkettä siitä vaan, mutta ei meidän työn tarvitse olla kiltti ja hiljainen vaan kyllä tytötkin saa painia ja riehua. Ihan ne pienetkin :)

Kuolajainen

Meillä Leisandiassa asuu Kuolajainen. Ne ovat kuulemma aika yleisiä eli teilläkin saattaa asua sellainen. Ne nimittäin viihtyvät vaippatyyppien kanssa.

Jos et heti tiennyt mistä puhun niin kerrotaanpas vähän tuntomerkkejä: kuolajainen on ihan pienenpieni, turkoosi, isolla egolla varustettu subersankarin planttu. Tai ainakin se kuvittelee pelastavansa maailman heilumalla ympäri kämppää. Kuolajaisen ase on kuoliitti, lima, jolla se liimaa puupalikoita parkettilattiaan. Kuolajaisen arkkivihollinen on rätti.

Bodyn kaavana on Bert OB:sta 1/2012 (jätin nappilistan pois ja lisäsin napit olalle) ja housut on tehty samalla kaavalla kuin täällä. Tai vähän tuota sukkaosaa tuunailin ja lisäsin nuo polvipaikat. Pallokangas on Metsolasta, muut omista varastoista.

Ja vielä tuosta Kuolajaisesta... Se kulkee kuulemma suvussa. Tai ainakin vanhempani kertovat karua tarinaa narulla aikanaan roikkuneista kuolalapuista. Ja perinteitä pitää vaalia, niin kai minäkin sitten suhtaudun tähän öykkärimäiseen supersankariin hellyydellä ja luotan siihen, että se saadaan ajan kanssa kuriin. 

Kiiltää jo jää, näin viilettää

Talvisissa tunnelmissa täälläkin vietetään pakkaspäiviä. Luistelut ovat tältä talvelta aloittamatta, mutta täällä Leisandiassa jäällä viipottaa tämä kylmäpäinen lintu. Ja tämä ei ole hiukkaakaan vihainen, vaan leppoisa viheltelijä, joka ehtii aina pyöräyttää piruetin jos toisenkin katsojien iloksi. 

Lintu luisteli tällaiseen sydänbodyyn, jossa testailin raglansaumaan tulevaa halkiota. Kaava tuossa bodyssa on oma yhdistelmä useampaa Ottobren bodya reippailla muokkauksilla. Tosi kiva tuli. Tuo sydänkangas on myös kiva, se on livenä enemmän lila, kuin näissä kuvissa.

Niin ja tarkkasilmäiset saattoivat huomata nuo uudet merkit. Ne tulivat alkuviikolla postin mukana. Nyt pitäisi vain muistaa laittaa niitä vaatteisiin. Merkit tilasin Etsystä, kun olivat siellä olellisesti halvempia, kuin muualla ja tilattava määrä oli jotenkin kohtalainen. Tai no kyllä siinä hetki menee ennen kuin nuo loppuvat.

Olen todennut kokonaisten settien tekemisen meillä toimivimmaksi. Silloin vältytään aamuisin siltä ongelmalta, kun mitkään housut eivät passaa tietyn yläosan kanssa. Lintunen sai kaverikseen OB:n 1/2011 lehden kaavalla tehdyt haaremihousut, joihin lisäsin tuollaisen taskun.

Osallistun tällä setillä samalla Ompeluelämää FB ryhmän goes la musica haasteeseen. Lintu kun ihan selvästi mennessään laulelee tuota Luistelijan valssia. Ai, sinäkin kuulet sen?

Sovituskuvat ovat nyt hiukan tällaisia, kun mallilla oli niin kova poseeraustahti päällä, että kuvaaja ja kamera eivät pysyneet perässä. Niin ja tuo sydänkangas ja kelti resori ovat Metsolasta ja Keltainen velour Kangastukusta. Muut applikoinnin kankaat omasta palalaarista.

onnenapiloita

Uusin Ottobre johti täällä tällaisiin kokeiluihin. Metsolasta hankkimastani ihanasta apilakankaasta tuli tällainen bodysetti.

Tuo body on tehty sillä bert kaavalla, mutta muokkailin tuota kaulusta ja lisäsin pienen taskun. Housut taas on muokkaus little houses kaavasta. Tuo pinkki interlock on muuten Eurokankaasta.

Tykkään paidasta kovasti. Siinä on mielestäni sellainen kiva mummulafiilis. On muuten nykyään yhtä juhlaa tuo ompelu, kun on kunnon kone. Tulee niin paljon siistimpää tikkiä. Kai meillä on Pfaffin kanssa nyt joku honey moon menossa ja omgelmat alkaa, kun päästään tästä yli. Saas nähä.

Tästä setistä ei oikein saatu sovituskuvaa. Halusin kokeilla tätä tuossa loppu viikosta neidin päälle ja kuvat piti ottaa jo aamuvarhain, kun neiti lähti suoraan päikkäreiltä mummulaansa hoitoon. No hoitopäivän jälkeen body tulikin jo soseisena takaisin, ja lojuu edelleen pyykkikorissa. Meillä hajos viime viikolla pesukone ja pyykkivuori alkaa olemaan sen näköinen. Onneksi uuden koneen pitäisi tulla tänään.

Samaisesta Ottobrestä tein myös tällaisen  home sweet home liivarin. Oli melkein ärsyttävän nopea tehdä. Ompelu on sen verran kivaa, että kyllä sitä mielellään hiukan pitempään viettäisi tällaisen kangaspalan kanssa. Kangas tähän on Kangastukusta.