38. Chinatown (1974)

Halusin että tämä postaus tulee vuoden 2012 puolelle kun tämän jo muutama päivä sitten katsoinkin. Nyt siis vain tällainen lyhyt ilmoitus, että elokuva on katsottu. Kirjoittelen lisää piakoin.

Ja nyt sitten se lupaamani jatko postaukseen.

Nimi ylätti minut jälleen kerran. Tästä nimen luoman mielikuvan ja elokuvan oikean sisällön välisestä yhteensovittamisesta mielikuvitukseni saa 10 miinuspistettä. Lähes poikkeuksetta koko leffaurakan ajan ja itseasiassa jo edellisessä urakassa kirjojen parissa tämä sama homma toistui. Liekö arvaukseni koskaan osuvat lähellekään oikeaa? Onko vika minussa vai elokuvien ja kirjojen tekijöissä?

Chinatown ei siis ollutkaan mikään Kung Fu -elokuva kiinalaiskaupunginosan jengitaisteluiden ja mafiosojen parissa vaan 1930-luvulle sijoittuva dekkaritarina. Eikä ihan mikä tahansa dekkaritarina, sillä tässä on pääosassa Jack Nicholson! Jack nuorehkona miehenä (kuinka vanha hän oikein onkaan, kun jo 70-luvulla on ollut noin kurttuinen ukko?) passaa etsivän rooliin todella hyvin. Chinatowniin viitataan elokuvassa hyvin vähän, koska päähenkilö on ollut siellä hommissa ennen ryhtymistään yksityisetsiväksi eli siis jo ennen tämän elokuvan tapahtumia. Jotain jännää siellä silti on aikoinaan tapahtunut, vaikka en ihan päässytkään kaikesta perille.

Elokuvassa on kaikki mitä kunnon dekkarissa pitääkin olla. Kohtalokkaita naisia, tupakansavua, vanhoja autoja ja jopa viittaus sälekaihtimiin.

"All right, Curly. Enough's enough. You can't eat the Venetian blinds. I just had them installed on Wednesday."

Tykkäsin. Voisin katsoa vaikka uudestaan.

INFOLOOTA

Chinatown /

Ohjaus:
Roman Polanski

Pääosassa:
Jack Nicholson

AFI:n sija 21.
IMDb:n sija 78.
IMDb:n arvio 8,4

Kuva Wikipediasta

37. Gone with the Wind (1939)

Tuulen viemää on niitä harvoja vanhoja klassikkoelokuvia, joita olen nähnyt useita kertoja. Edellinen katselukerta on tainnut olla kyllä viime vuosituhannen puolella, mutta nuoruusvuosina kerkesin nähdä tämän ainakin kymmenisen kertaa. Siksi monet kohtaukset olivat jo entuudestaan hyvin vahvasti mielessä. Olen nähnyt myös Making of -dokumentteja ja muuta oheismateriaalia kulissien takaa. Elokuva on siis kaikin puolin tuttu.

Elokuvaan liittyy muutamia lapsuusmuistoja. Muistan, kuinka erikoista minusta oli että elokuva voi olla niin pitkä, että se kestää koko päivän (vähän alle neljä tuntia). Kuinka niin kauan jaksaa istua paikallaan? Muistan myös, että elokuvan alussa Scarletilla on todella leveähelmaisia mekkoja, jotka tekivät minuun suuren vaikutuksen. Suunnittelinpa joskus jopa nimeäväni aikuisena tyttäreni Taraksi, koska se on elokuvassa niin merkittävä paikka. Lapsena myös ihmettelin miten näin vanha amerikkalainen elokuva on värillinen, vaikka tuoreemmatkin suomalaiselokuvat ovat mustavalkoisia. Enpä tiennyt silloin, että Tuulen viemää onkin erikoistapaus myös Hollywood-elokuvien keskuudessa.

Joskus 1990-luvun alkupuolella sain Joulupukilta elokuvan VHS-kasetilla. Katsoin elokuvan silloin yöllä siskoni kanssa suklaakonvehteja mussutellen. Loppupuolella äiti heräsi aamukahvia keittämään ja hämmästeli, että emmekö me ole vielä ollenkaan menneet nukkumaan. Tuosta tapauksesta lähtien Joulu on liittynyt Tuulen viemään. Olisi jotenkin hassua katsoa tämä keskellä kesää ilman suklaata! Niinpä tälläkin kertaa katsoin elokuvan joululomalla suklaakonvehtien ja siskoni kera.

Luin Tuulen viemää -teoksen ihan vähän aikaa sitten. Jo ennen kirjan saattamista loppuun, aloin haaveilla elokuvan katsomisesta piakkoin. Koska kirja oli vielä tuoreessa muistissa, onnistuin järkyttämään itseäni elokuvan vertailulla alkuperäiseen teokseen. Periaatteessa elokuva on hyvin uskollinen kirjalle. Käytännössä kuitenkin eroja on paljon. Elokuvasta puuttuu ainakin neljä minun mielestäni melko keskeistä henkilöhahmoa. Ennen niin ihana elokuva tuntui nyt kirjan lukemisen jälkeen melko kalpealta kuvajaiselta hienosta tarinasta. Tämä todistaa, että piditpä elokuvasta kuinka paljon tahansa on kirja aina vielä parempi. Jos siis pidät tästä elokuvasta, rakastut ikihyviksi kirjaan!

Scarlettin ja Rhettin tarina jatkuu neliosaisena minisarjana nimeltä Scarlett. Olen nähnyt myös tämän jatko-osan joskus 90-luvulla, mutta en silti muista onko tarinassa onneton vai onnellinen loppu. Taidanpa siis perehtyä jatko-osaan joko kirjana tai tv-versiona piakkoin. Jatko-osa ei ole Margaret Mitchellin käsialaa, joten alkuperäistä tarinankertojaa kunnioittaakseen voisi jatkosepustuksille myös viitata kintaalla. Tekee vaan mieli tietää mitä silloin seuraavana päivänä tapahtuikaan...

INFOLOOTA

Gone with the Wind / Tuulen viemää

Ohjaus:
Victor Fleming

Pääosissa:
Clark Gable
Vivien Leigh

AFI:n sija 6.
IMDb:n sija 157.
IMDb:n arvio 8,2

Kuva Wikipediasta

33. The Wizard of Oz (1939)

Ihmemaa Ozin tarina on niin tuttu, että uskon lukeneeni tämän kirjana joskus lapsena. Elokuvaa en välttämättä ole nähnyt aikaisemmin kokonaan, mutta useinhan tästä näytetään pätkiä muissa yhteyksissä ja parodioidaankin. Olisiko tästä saattanut olla joku piirretty tv-sarja 80-luvulla? Minua kummastutti elokuvassa, että siinä oltiin ikään kuin Dorothyn matka Ihmemaahan olisikin ollut vain päänsä kopsauttaneen unta. Eihän sen niin ole! Toinen kummastusjuttu on, että Dorothy ei tiennyt voivansa esittää toivomuksia punaisille taikakengilleen, vaan tämä paljastui vasta ihan lopussa. Tämäkin muistikuva on minulla erilainen.

Ihmemaa Ozin katsominen yhdessä noin 2,5-vuotiaan tyttäreni kanssa oli varsin mielenkiintoista. Tyttö piti elokuvasta yllättävän paljon, ja nauliutui ruudun ääreen ennakko-oletuksistani huolimatta. Olin ajatellut hänen kyllästyvän pian ja siirtyvän lattialle lelujen sekaan. Tulkkasin tapahtumia sen verran, että hänkin pystyi juonta seuraamaan. Vastaan tuli paljon myös ihan uusia asioita, joista piti jutella tarkemmin. Kuten mikä on variksenpelätin ja miten "robotti" ruostuu sateessa.

Yllätyksiltä en välttynyt tämänkään musikaalin kanssa. Heti elokuvan alkumetreillä törmäsin tuttuun lauluun, jota tulee usein hyräiltyä kotioloissa. Miten en ollut saattanut arvata, että laulu on peräisin tästä elokuvasta? Tässäpä vasta aukko sivistyksessä!

Somewhere over the rainbow, Way up high, There's a land that I heard of, Once in a lullaby.

Alunperin tarkoituksenani oli katsoa tämä elokuva kaksi kertaa. Ensin ihan talvalliseen tapaan ja toisella kertaa kuunnellen Pink Floydin Dark Side of the Moon -levyä. Urbaanin legendan mukaan elokuva ja musiikki käyvät hämmästyttävällä tavalla yhteen, mutta kuten luin Dark Side of the Rainbow -selvityksestä kyseessä taitaakin olla paljon melua tyhjästä. Ehkäpä kuitenkin kokeilen tätäkin vielä joskus.

Ehtana Emmerdale-fanina en ollut uskoa silmiäni, kun leijona käveli ensi kertaa lähikuvaan!

INFOLOOTA

Wizard of Oz / Ihmemaa Oz

Ohjaus:
Victor Fleming

Pääosissa:
Judy Garland
Ray Bolger
Bert Lahr
Jack Haley

AFI:n sija 10.
IMDb:n sija 149.
IMDb:n arvio 8,2

Kuva Wikipediasta

27. Mr. Smith Goes to Washington (1939)

Pienet isojen hampaissa. Korruptiota ja juonittelua. Voittaako oikeus?

Kohtalon oikusta (kirjaimellisesti, kolikon heiton tuloksena) Herra Smith valitaan senaattoriksi. Isoilla kihoilla on suuria suunnitelmia, ja toivoa sopii, että Smith ei aiheuta harmeja. Soppahan siitä syntyy ja Smith päätyy viivyttämään erottamistaan koskevaa äänestystä pitämällä parlamentissa vuorokauden pituisen puheen. Hurjaa. Ääni on kyllä käheä puhumisesta, mutta valitettavasti väsymyshysteriasta ei ole merkkejä. Luulisi moisen valvomisen ja puhumisen jälkeen edes vähän kikatuttavan.

En ollut otollisella tuulella keskittymään elokuvan kerrontaan, joten tämä ei tehnyt minuun suurta vaikutusta. Laiskana sunnuntai-iltapäivänä pitäisi ehkä katsoa jotain vauhdikkaampaa ja eloisampaa, eikä poliittisissa piireissä pyörivää elokuvaa. Tuntui, että tästä olisi voinut tiivistää aika paljon ja silti olisi jäänyt ihan riittävästi katsottavaa.

Sain kuitenkin tästä irti jotakin. Nautin erityisesti hauskasta hattukohtauksesta, joka on mielestäni hyvin erikoinen. Päähenkilö pyörittelee hermostuksissaan hattuaan, vaihtaa sitä kädestä käteen ja tiputtaa jopa lattialle. Vaikka hän koko ajan keskustelee muiden huoneessa olioiden kanssa, seuraa kamera vain ja ainoastaan hattua.

Toinen mielenkiintoinen juttu oli seurata toimittajien työtä. Varsinkin kun "vapaa lehdistö" ei ollutkaan kovin vapaa painamaan totuutta. Kuinka helposti kansa onkaan valtaa pitävien riepoteltavissa...

Infoloota
Mr. Smith Goes to Washington /Mr. Smith lähtee Washingtoniin

Ohjaus:
Frank Capra

Pääosassa:
James Stewart

AFI:n sija 26.
IMDb:n sija 108.
IMDb:n arvio 8.4

Kuva Wikipediasta

17. Raiders of the Lost Ark (1981)

Mitäs hienoa voin tästä Indiana Jones -pätkästä sanoa? Kaikkihan tämän ovat jo nähneet, vai mitä? Itse en osaa varmaksi sanoa, kuinka mones katselukerta tämä olikaan. Ehkäpä siinä puolen tusinan paikkeilla. Hyviä elokuvia jaksaa katsoa monta kertaa kyllästymättä.

Edellisestä kerrasta on kuitenkin vierähtänyt jo vuosia, ja nyt isona ja viisaana asioita pani merkille hieman eri tavalla. En ollut osannut ihmetellä sitä, että natsit havittelevat elokuvassa itselleen juutalaisten ja Jumalan välisen liiton symbolia: liiton arkkia ja 10 käskyä käsittäviä kivitauluja. Luulisi, että natseja ei paljon juutalaisten jutut kiinnostaisi!

Elokuvassa on monta klassikkokohtausta, joista tutuimmat varmasti suurta kivipalloa karkuun juokseminen ja LOVE YOU -teksti opiskelijatyttösen luomissa. Niin, ja tietenkin huima loppukohtaus! Lapsena kohtaus, jossa arkki avataan oli niin pelottava, että piti laittaa silmät kiinni.

Huumoria on mukana paljon ja toimintaa samalla mitalla. Viihdyttävä on siis hyvä sana kuvaamaan tätä elokuvaa. Varmasti katson tämän vielä monta kertaa.

INFOLOOTA

Raiders of the Lost Ark / Kadonneen aarteen metsästäjät

Ohjaus:
Steven Spielberg

Pääosissa:
Harrison Ford
Karen Allen

Ilmestynyt 1981

AFI:n sija 66
IMDb:n sija 23
IMDb:n arvosana 8.7

Kuva wikipediasta

14. Sound of Music (1965)

Virhe! Miksi en kirjoittanut tästä elokuvasta blogiin heti katsottuani sen? Nyt on vierähtänyt jo pari viikkoa, eikä pätkä ole enää niin tuoreessa muistissa. Mitä siis voin sanoa? Koetanpa muistella...

Elokuva oli hämärästi tuttu, joten olen ehkä nähnyt sen ennenkin. Sound of Music -kappale on tuttu lukioajoilta, jolloin sitä laulettiin musiikin tunneilla ja ehkä jopa koulun kuorossa.

Musikaaleissa on mielestäni ihan ok, jos henkilöt laulavat ja tanssivat. Se on kuitenkin minusta omituista, jos tuollainen laulukohtaus tulee kesken keskustelun, jota taas laulun jälkeen jatketaan ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tässä elokuvassa oli molemman tyyppisiä musiikkikohtauksia.

Romantiikkapuoli oli elokuvassa vähän kömpelöä ja epäuskottavaa. Eipä sen niin väliäkään tietty, kun rakkaus ei varsinaisesti ollut se ihan tärkein pointti. Keskiössä kun ovat leski-isän sotilaskurissa elävät lapsukaiset, joiden elämään tuo iloa ja musiikkia uusi... kotiopettajatar tai hoitaja, vai milläköhän tittelillä hän nyt olikaan.

Rempseästi kirjoitin nämä hajanaiset muistikuvani imperfektissä, koskapa elokuvan katsominen tuntuu jo kaukaiselta muistolta. Pitää petrata jatkossa!

INFOLOOTA
The Sound of Music

Ohjaus:
Robert Wise

Pääosissa:
Julie Andrews

AFI:n listan 40.
Ei IMDb:n top 250:ssä
IMDb:n arvio 7,9

Kuva Wikipediasta

8. Snow White and the Seven Dwarts (1937)

Voiko todellakin olla mahdollista, että Lumikki ja seitsemän kääpiötä on jäänyt minulta tyystin näkemättä? Muutamia dokumenteista ja muista koosteista tutuksi tulleita kohtauksia lukuunottamatta nimittäin elokuva ei kilistänyt muistilokeroiden kelloja.

Mitä tiesin elokuvasta ennakolta? Satu Lumikista on tietenkin tuttu. Lisäksi tiedän tämän olleen ensimmäinen Disneyn tuottama kokoillan piirroselokuva ja Walt Disney on saanut tästä erikoisen erikoisoskarin, jossa mukana seitsemän pikku oskaria. Elokuvan paha äitipuoli mainitaan usein pahimpien pahisten listoilla, eikä syyttä! Lisäksi muistan eräästä animaatioelokuviin liittyvästä dokumentista, kuinka kääpiöiden astelu pitkin heidän tupansa lattiaa tehtiin äänittämällä nahkalompakon narinaa. Tuttu on myös kääpiöiden Heigh ho -laulu. Eikö siinä ole jo aika paljon pohjatietoja?

Sitten kiperä, mutta potentiaalinen tietokilpakysymys. Mitkä ovat kääpiöiden nimet?

Koska satu Lumikista on minulle tuttu, oli yllättävää kuinka paljon sadusta oli jätetty pois elokuvasovituksessa. Tarinasta jää pois kertomus Lumikin äidin raskausajalta, jolloin hän toivoo lapselleen mustaa tukkaa, valkeaa ihoa ja punaisia huulia. Myöhemmin noidan pahoista suunnitelmista jätetään esittämättä kaksi mönkään mennyttä yritystä (myrkkykampa ja korsetti) ja mennään suoraan asiaan, eli myrkylliseen omenaan. Tuli siis vallan typistetty ja tiivistetty katselukokemus. Tiivistyksen vastapainoksi tarinaan on lisätty paljon musiikkia ja lauleskelua.

Lumikki on eleiltään, ilmeiltään ja käytökseltään ihastuttavan vanhanaikainen. Todella suloinen pieni animaatiohahmo. Aivan toista maata, kuin nykyaikaiset Disney Prinsessat.

Elokuvaa ei voinut katsoa muistamatta tätä Copy&Paste-videota:


Ovatko kääpiöt muuten seitsemän veljestä vai ihan vain yhdessä asuvia kaveruksia? Ne nimethän ovat siis: Viisas, Jörö, Lystikäs, Unelias, Ujo, Nuhanenä ja Vilkas eli englanniksi Doc, Grumpy, Happy, Sleepy, Bashful, Sneezy ja Dopey. Montako muistit?

INFOLOOTA:
Snow White and the Seven Dwarfs / Lumikki ja seitsemän kääpiötä

Ohjaaja: David Hand ja kump.
Tuottaja: Walt Disney

Ilmestynyt 1937
AFI:n sija 34
IMDb:n arvosana 7.4
Ei sijaa Top 250 -listalla

Kuva Wikipediasta

7. Duck Soup (1933)

Kuuluisat Marxin veljekset ja ankkakeitto! Tässä minulle entuudelta tuntemattomassa leffassa kaaos valtaa Freedonian valtakunnan, kun presidentin tointa alkaa hoitaa eksentrinen herra Firefly. Naapurimaa Sylvanian lähettämät vakoojat tuovat lisää tuulta purjeisiin ja koomisten kommellusten soppa alkaa.

Dialogi on toki vitsikästä, mutta juttuja luetellaan kuultavaksi sellaisella tasapaksulla tahdilla, että ainakin näin 80 vuotta myöhemmästä vinkkelistä moinen panee epäilemään näyttelijöiden lahjakkuutta. Ehkä noihin aikoihin vuorosanat vain on ladeltu tuohon tapaan, siitä en voi olla varma kun näitä vanhoja elokuvia on tullut katsottua vasta niin vähän. Välillä näyttelijät ryhtyvät lauluun, joten mukana on vivahdus musikaalia.

Elokuvan viihdyttävin hetki on peilikohtaus, jossa presidentti Firefly luulee katsovansa peiliin, mutta oikeasti häneksi pukeutunut naapurimaan vakooja vain matkii hänen liikkeitään oviaukossa. Hahaa! Oivaa ja viihdyttävää!

Yksi kysymys jäi minua vaivaamaan. Miksi katukauppiasta kiusattiin? Aika ilkeää! Moinen ei minua naurata.

INFOLOOTA:

Duck Soup
Ohjaaja: Leo McCarey
Pääosissa:
Groucho Marx,
Harpo Marx,
Chico Marx,

Ilmestynyt 1933
AFI:n sija 60
Ei IMDb:n TOP 250:ssä
IMDb:n arvosana 8.1


Kuva Wikipediasta

5. Tulitikkuja lainaamassa (1938)

Kuinka pitkäksi voi venähtää tulitikkujen lainausreissu, kun matkaan tulee monta mutkaa ja kommervenkkiä? Kuinka monta väärinkäsitystä saadaan aikaan, kun juoruja levitetään suusta suuhun samalla vähän liioitellen? Vastaus: Riittävän, mutta ei liikaa. Katsoja viihtyy, mutta ei ehdi kyllästyä. Tämä on oikeasti hauska pätkä ja juoni vei mukanaan. Huomasin ihan jännittäväni sydän tykyttäen, että miten niiden tulitikkujen kanssa käy!

Olen aivan innoissani siitä, millaisia aikaikkunoita menneisyyteen tällaiset vanhat elokuvat ovatkaan. Kahvin ryystämistä lautaselta, hevospeleillä ajelua, leivän tekoa leivinuunissa ja pannukahvia. Puhumattakaan veikeistä vaateparsista. Saatan helposti kuvitella mummuni mukaan noihin maisemiin noin 11-vuotiaana tyttösenä, millainen hän elokuvan valmistumisen aikaan oli.

Elokuvassa nähdään pienehkössä roolissa Siiri Angerkoski. Siirihän tunnetaan myöhemmin Pekka Puupään vaimona, äkäisenä ja kaulinta heiluttavana Justiinana. Oli siis ihan hauska nähdä Siiriä erilaisessa roolissa ja vähän nuorempana ja leppoisempana.

Elokuva perustuu Maiju Lassilan (Algot Untola) julkaisemaan romaaniin vuodelta 1910. Lataa Tulitikkuja lainaamassa ilmaisena eKirjana. Elokuvasta on myös tuoreempi versio vuodelta 1980, mutta oletin listalla mainitun olevan tämä vanhempi versio.

Infoloota:
Tulitikkuja lainaamassa
Ohjaus: Yrjö Norta
T.J. Särkkä
Pääosissa:
Aku Korhonen
Uuno Laakso
Ilmestymisvuosi 1938
IMDb:n arvosana 6,7
HS:n listan sija 44

Kuva Wikipediasta

2. Modern Times (1936)

Huomaan väittäneeni mykkäelokuvan aikakauden lopuksi jo Chaplinin teosta City Lights. Yllätyinkin aika lailla, kun huomasin Modern Times (Nykyaika) -elokuvan ilmestyneen viisi vuotta myöhemmin. Faktojen tarkastus paljastikin, että Chaplin suunnitteli Modern Times -elokuvsta alunperin dialogillista äänielokuvaa, mutta totesi äänen antamisen Kulkurille olevan huono idea. Elokuva onkin mykkäelokuvan ja äänielokuvan välimuoto. Vaikka varsinainen dialogi puuttuu on mukana puhuttuja äänitteitä ja lauluja. Kuulemmepa jopa Kulkurin esittämän hienon lauluesityksen.

Laulu ei ole kuitenkaan tämä alla olevan videon Smile. Panin merkille elokuvaa katsellessani, että Smile-kappaleen melodia soi usein tapahtumien taustalla. Olen kyllä tiennytkin, että kappale on Charlie Chaplinin, mutta nyt tiedän sen liittyvän juuri Modern Timesiin. Kappaleen sanoitetun version on tehnyt tutuksi Nat King Cole, mutta ovathan sitä laulaneet useat muutkin artistit. Kappale on yksi ehdottomista suosikeistani. Haikeudessaan sydäntä sykähdyttävä.


"Smile though your heart is aching, Smile even though it's breaking. When there are clouds in the sky you'll get by."

Tässä elokuvassa vinoillaan nykyaikaiselle tehokkaalle liukuhihnatyöskentelylle ja sitä kautta myös kerrotaan teollistumisen aiheuttamista ongelmista. Tehtaiden koneet vipuineen, vempaimineen ja suurine hammasrattaineen ovat mainiota katseltavaa. Kaikki tämä on kuitenkin vain taustaa rakkaustarinalle, jota varjostavat City Lightista tuttuun tapaan taloudelliset ongelmat.

Mukava ja viihdyttävä pätkä, joka vangitsi toisinaan myös pienen tyttäreni huomion. Onneksi hän on hyvinkin liian pieni ymmärtämään vitsit, joissa Kulkuri käyttäytyi hassusti huumeiden tai alkoholin vaikutuksen vuoksi. Muuten voisin sanoa elokuvaa passeliksi koko perheen yhteiseen iltapäivään, mutta tietyssä iässä sedän nenään päätyvä valkoinen jauhe voi aiheuttaa hankalia kysymyksiä.

Infoloota:
Modern Times / Nykyaika
Ohjaus: Charlie Chaplin
Pääosissa: Charlie Chaplin,
Paulette Goddard
Ilmestyi: 1936
IMDb:n arvosana 8,5
IMDb:n sija 60
AFI:n sija 78

Kuva Wikipediasta

1. City Lights (1931)

Päätin aloittaa leffaurakan sieltä vanhemmasta päästä. Sopiva pätkä alkupalaksi löytyikin Chaplinin tuotannosta. City Lights (Kaupungin valot) on mykkäfilmi ajalta, jolloin jo oli alettu tehdä äänielokuvia. Voitanee siis sanoa, että tämä elokuva edustaa oman aikakautensa loppua.

En ole varma olenko nähnyt elokuvan joskus menneinä vuosina, ainakin monet pätkät tuntuivat kovin tutuilta. Aikaisemmin en ainakaan ole katsonut tätä ajatuksella alusta loppuun. Elokuvassa Kulkuri (Tramp) rakastuu sokeaan tyttöön, jota tämä haluaisi auttaa taloudellisessa ahdingossa. Toisaalla Kulkuri ystävystyy juhlivaisen miljonäärimiehen kanssa. Miljonäärimiehen ja Kulkurin ystävyydestä voi tehdä huomion, että ei yötä myöten juhliminen ja humalahakuinen juominen ole nykynuorison keksintöä. Kyllä sitä on osattu kautta aikojen.

Muistikuvani Chaplinin huumorin perustumisesta hänen omiin jalkoihinsa kompasteluun osoittautui oitis vääräksi. Chaplinin eleet ja ilmeet ovat toki tärkeässä osassa komediallisen tunnelman luomisessa ja äänettömässä ilmaisussa, mutta kompastelun tasolle ei huumori kuitenkaan jää. Monenlaisista tavallisistakin tilanteista löytyy humoristisia puolia, kunhan Chaplin on mukana. Lisäksi olin aika yllättynyt, että elokuvassa vitsailtiin ja vihjailtiin homoeroottiseen suuntaan. Esimerkiksi eräässä kohtauksessa nyrkkeilijä hämmentyy Kulkurin flirttailevista elkeistä niin, että ei tohdi vaihtaa housuja hänen nähtensä.

Elokuva on hauskaa ja viihdyttävää katseltavaa. Olohuoneessa samaan aikaan leikkivä tyttärenikin jäi välillä katsomaan elokuvaa, tuskin kuitenkaan siitä paljon ymmärtäen. Mukaansa tempaavaan katsottavaa siis. Ainoastaan nyrkkeilykehään sijoittunut kohtaus oli pitkästyttävä. Tämä johtui varmasti siitä, että omasta mielestäni kaikista urheilulajeista nyrkkeily on yksi vastenmielisimmistä ja vähiten kiinnostavista. En jaksanut katsella sitä edes huumorilla höystettynä.

Elokuva oli mielenkiintoinen ikkuna menneeseen aikaan. Ihania vaatteita, vanhoja autoja ja entisaikaista elämänmenoa. En usko yhdenkään elokuvassa esiintyneen henkilön olevan enää hengissä. Siitä tuli vähän haikea olo ja omakin kuolevaisuus tuppaantui pyörimään ajatuksissa. Näistä tunnelmista jatketaan.

Infoloota:
City Lights / Kaupungin valot
Ohjaus: Charlie Chaplin
Pääosissa: Charlie Chaplin
Virginia Cherrill
Harry Myers
Valmistunut 1929
Julkaistu 1931
IMDb:n arvosana 8,6
IMDb:n sija 46
AFI:n listan sija 11

Kuva Wikipediasta