En kyllä ikinä olisi uskonut, että syömäkelpoista leipää voisi tehdä ilman jauhoja. Mutta jee, karppaajien muna-mantelileipä vastaa melkein samaa. Olen jauhanut sekaan manteleita ja erilasia pähkinöitä. Mikrossa ei kestä kauaa, vuokasämpylät voi halkaista ja paahtaa, päällyksillä saa vaikka mitä vaihtelua. Hyvää!
Täällä saa manteleita kilon 3,5 eurolla ja saksanpähkinöitäkin 6 e/kg, niitä meillä tosin kasvaa omassakin puussa, mutta aina ei jaksa askarrella kuorien kanssa.
Vuosi on alkanut täällä myös kylmissä merkeissä. En muista 40-vuotisen olemiseni aikana yhtään näin katkeamatonta kylmää kautta. Sadetta, myrskyä, ukkosta joka ikinen päivä.
Tänä aamuna mies joutui eka kerran elämässään putsaamaan tuulilasin lumesta ennen töihin lähtöä. Luistelukelit ovat siis vihdoin alkaneet ja tottakai minunkin piti päästä bongaamaan vuosittaista lumiukkoani.
Alku näytti hankalalta. Hirmuinen raesade ja viima piiskasi niin, että koiratkin olivat aivan ihmeissään. Tina selvästi ajatteli, että ei mikään koiranilma, ei ikinä.
Puolessa välissä näytti jo lupaavalta....
Tämän pidemmälle ei päästy. Alkoi uusi lumisade ja sumu peitti lähitienoot, tien pinta tuli todella liukkaaksi kesärenkailla luistelijoille. Täyskäännös siis. Paikalliset nuoret olivat siellä jo valmiina ohjaamassa liikennettä ja työntämässä autoja. Ei lumiukon rakentajia, mutta jonkunsortin lumiukko näkyy istuvan yhden auton nokalla.
Siinä sentään yksi rohkea taiteilemassa. Hm, ihan kuin olisi ottanut mallia minun masustani... Tämän täytyy nyt kelvata tämän vuoden lumiukkobongaukseksi.
Turvaväli, mikä se on?
Takaisin normaaliin. Paluumatkalla bongasin tällaisen upean penkkiparin. Olispa kiva tuunata puutarhaani..
