Kahvia, kiitos!

Kun ei ole mitään tähdellistä kerrottavaa eikä valitettavaakaan enää, kun vieraat jo lähtivät, niin Jaelin blogista bongasin tämmöisen haasteen, "jossa piti esitellä kahvi/teekuppinsa.Samalla piti kertoa hieman juomatottumuksistaan". Kaikkihan nyt ilman muuta haluavat tietää mitä juon ja miten...

Siis kahvia. Meillä on kolme eri kokoista mutteripannua. Pienintä mies käyttää ollessaan yksin, keskikokoinen on meille kahdelle ja isoin kun vieraatkin haluavat osansa. Kaikki olivat ihan mustia vielä tänä aamuna ja ajattelin ne kuvata tänne juuri sellaisina kaasulieden kauniiksi mustuttamina. Mutta voi ei, Mösjööllä on jonkinsortin kuudes aisti, ellei peräti seitsemäs, aikeistani tietämättä meni ja hankasi ne päivän aikana puhtaaksi!  Uskomatonta, juuri nyt vaikka ovat vuosia saaneet rauhassa mustua!!

Kahvi meillä jauhatetaan pavuista kahvikaupassa sellaiseksi kuin halutaan ja on siis aina suht tuoretta. Tähän piti laittaa kuva meidän kahvikaupasta, mutta eipä sitä taaskaan mistään löytynyt, vaikka mielestäni koko digikuvavaraston kävin läpi. Argh!
Teetä ei itse sellaisenaan paljoa juoda, minä joskus vihreää ja flunssaisena yrttiteetä, muuten juon hopeateetä. Englannissa ollessani opin juomaan teen maidolla, nykyisin hopeateeni on pelkkää keitettyä vettä maidolla :)
Ja sitten siirrytään kuppeihin..

Minun kuppini on tuo valkoinen. Mösjöö juo tuosta pienesta antiikkikupista, avioliittomme ensimmäiset kupit, ei ole kuin tuo yksi enää jäljellä ja sitä pitää varjella kuin silmäterää - sitä on haettu roskapussia myöten, kun on joskus ollut kateissa. Iso muki on minun iltamukini, juon siitä iltahörppyni eli hopeateetä tai vihreää telkkaria tuijotellen.
Olen kahvinlipittäjä. Aamulla menee yksi kuppi maidolla ja toinen tietskarin edessä mustana. Termospullo säilyttää loput ruokakahveiksi. Iltapäivällä keitetään sama satsi uusiksi.  Kaikkiaan kulutan kahvia noin kuusi kupillista päivässä, en enää litrakaupalla kuten ennen. 

En ole astioiden kerääjä, kuppeja meiltä silti löytyy montaa eri kokoa, vieraiden mieltymysten mukaan. Paikalliset vieraat yleensä juovat kahvinsa pienistä espressokupeista ja ne tarjoillaan isolta tarjottimelta maan tavan mukaan olohuoneen matalalle pöydälle. Meillä ei kateta pöytää muuta kuin vähän vieraammille, joita onneksi harvoin käy. Yleensä on käytössä tarjottimet, joilla kukin kuskaa kahvejaan ja ruokiaan mihin milloinkin haluaa, useimmiten telkkarin eteen.
 Omien kavereitteni kesken lipitämme kahvit/teet lasimukeista parvekkeella ilman sen kummempaa protokollaa kesät talvet.

Torstain herkut ja retro kattaus 70-luvun hengessä :)   Kirsikka-kangas tuukina (olisikohan Finlaysonin)  ja Sarviksen punaiset astiat.

Tästä meemistä saa muutkin halutessaan innostua ja tarjoilla minullekin kahvia, kiitos :D 

Mieleni minun tekevi

Tulin todistamaan, että täällä vielä olla ruikutetaan, vaikka mieli tekisikin lähteä pilvien mukana kauas muualle laulamahan. Kuten näkyy takkia ei vielä ole tarennut pois riisua, tuuli on sen verran kylmä vaikka aurinko paistaisikin.
Täällä on talvilomien aika, ei mitään tekemistä pääsiäisen kanssa, sattui vain osumaan samaan aikaan. Ja meillä on taas lomaillut sukulaisia enemmän kanssa.
Kuka vielä selittäisi mikä ihmeen vietti vaivaa 8-vuotiaita lapsia. Siis vietti heitellä kaikkea mahdollista aidan yli naapuriin. Siinä hommassa on jotain aivan älyttömän hauskaa. Ja se näyttää olevan vuoron perään  jokaisen sukupolven harrastus samassa iässä, kerran ainakin pitää kokeilla. Muistan kyllä itsekin, kun omat lapseni olivat pieniä ja talvilomalla serkkujen kanssa heittelivät maahan pudonneita hedelmän alkuja aidan yli ja voi sitä kikatuksen määrää kun naapuri huomasi.  Joukossa oikein tyhmyys tuplaantui.
Nykypolvet heittelevät kivenmurikoita ja mätiä hedelmiä samaisen naapurin pihalle, huomattavasti suurempi riski rikkoa ikkunoita tai vanhingoittaa ihmisiä, ja volyymit ovat entistä kovempia.  Naapuri kyllä muistaa kaiken kymmenien vuosien takaakin, muistuttaa meitäkin. 
No pojat saivat tietysti rangaistuksensa, kävivät pyytämässä anteeksi ja siivosivat naapurin pihan. Toivottavasti ymmärsivät kerrasta. Naapuri toivottaa edelleenkin hyvää huomenta, seuraavaa kasisarjaa odotellen....

On siis ollut vilkas talviloma. Anopin apulainenkin otti hatkat, ei kestänyt enempää. Sanoi kyllä tulevansa takaisin loman jälkeen. Argh! Voisinpa minäkin! Miten sitä ennen nuorempana kesti paljon suurempaakin sakkia ja jopa nautti seurasta,  kai sitä on aikojen saatossa hermosäikeet kutistuneet ja haurastuneet. Soppakauhakin on alkanut painaa liikaa. Kuuloni valitettavasti on vain herkistynyt....

Mutta Hyvää Pääsiäistä teille muille ketä siitä saatte nauttia, toivottaa vanha äkäinen akka.