Kolmas pari

Tänä iltana, tai siis eilen, valmistuivat joululahjaksi menevät Ailin lapaset, lankana Novitan Sukkista ja Jussia.

Seuraava pari on puikoilla, mutta tuskin ehtii tähän sadonkorjuuseen. Jouluksi kuitenkin.

Parhaat kiitokset emolle ja apuemoille. Kuukausi saisi olla pitempi!

Toiset tumput

Sain tuolta alempaa Kaisan tekemistä Aili-lapasista vinkin: minä myös! Aili oli itselleni hyvin tärkeä ihminen, joten häntä muistellen tein tämän Lapaskuun toisen parini. Se menee pukinkonttiin tyttärelle.

Malli on helppo, mutta kun käytin tavallisen beigen Nallen lisäksi Nalle Lakkaa, niin tahtoivat vähän mennät kerrokset sekaisin. Meinasi tulla kaksi oikean käden lapasta, ja tulikin, mutta onneksi ei tarvinnut kuin purkaa ja pistää uusiksi kärkikavennus. Tämä on niin mukava malli, että aloitin jo seuraavat, myös joululahjaksi suunnitellut. Kiirettä pitää, mutta toivottavasti saan ne vielä tämän kuun aikana valmiiksi.

Ensimmäiset

Tässä on ensimmäinen tuotokseni Lapaskuun laariin: unikintaat isänpäivälahjaksi. Malli on tietenkin ihan perusmalli, sillä kintaat olen viimeksi kutonut noin 60-luvulla. Hyvinhän tuo sujui, vaikka peukalosta ei ehkä tullutkaan ihan tyylipuhdasta. Idea on ihan itse keksimäni, kun isä, lähes 89 v. tuossa jossain vaiheessa kertoi miten hänen kätensä palelevat yöllä. Lanka on pehmoista Bambinoa.

Tuo nauha on virkattu samoista langoista ja idea on se, että jos kinnas hukkuu yöllä, sen löytää narusta nykäisemällä.

Kiitos kutsusta

Minäkin esittäydyn kiireenvilkkaa, kun näin mukavaan seuraan pääsin. Sukkasato on minullakin loppusuoralla ja nyt on kiva aloittaa kintaiden kutominen. Lapas-sana ei oikein istu uusmaalaiseen suuhuni, mutta toivottavasti se ei ketään haittaa. Aloitin käsityöharrastukseni vasta muutama vuosi sitten, joten olen alalla aika noviisi. Kintaita en ole tehnyt kansakoulun (tai ehkä oppikoulun) jälkeen yhtään paria. Yritän ottaa vajetta kiinni, kun olosuhteiden pakosta rupesi ensimmäistä kertaa elämässä olemaan aikaa harrastuksille. Käsityöt, lukeminen, bloggaus, sukututkimus, satunnainen pihan rapsutus, nukkekoteilu ja sen sellaiset puuhat ovat uusia harrastuksiani, joista kirjoitan blogeihini varmaan kyllästymiseen asti.

Olen Villiviini, 62 -vuotias mummi Uudeltamaalta, kulttuurimaisemista. Tuusulanjärvi näkyy ikkunasta, jos oikein tarkkaan tiiraa. Perheessä on itseni lisäksi isäntä, eläkeläinen hänkin. Minulla on yksi oma tytär ja yksi lapsenlapsi ja niitä bonuslapsia miehen puolelta kolme kappaletta plus yksi lapsenlapsi.