Lasten kylpytakit hamam-pyyhkeistä

Näiden ompelusta on jo aikaa, sillä lapset saivat nämä joululahjaksi. Hoksasin kuitenkin, että blogiin raportointi on jäänyt, joten tässä tulee. Kuvat ovat pikaräpsyjä. Jos joku on joskus koittanut kuvata kahta lasta jouluaattona, ja saada onnistuneita kuvia, tietää, ettei se ole kovin helppoa. 

Nämä kylpytakit on ommeltu Ottobren kaavalla. Kankaana on käytetty hamam-pyyhkeitä, jotka tilasin Pienestä pyyhekaupasta. Suosittelen lämpimästi tuota kauppaa, jota pitää tuttavani. Pyyhkeet ovat ihania, näin kylpytakkina, kuin ihan pyyhkeenäkin. 

Itse ompeluhomma oli helppo. Sain yhden takin ommeltua muutamassa tunnissa, vaikka olenkin ompelijana aika aloittelija. Seuraavaksi haluaisin ommella itsellenikin kylpytakin, ehkä pellavaisesta pyyhkeestä... Pitäisi vain löytää sopiva kaava. Tätä olen vähän katsellut sillä silmällä, näyttää helpolta ja toimivalta.  

Siskolle myös

Virkkasin viime keväänä esikoisellemme stegosauruksen, josta tuli kaikin puolin ihana. Pikkusiskolle toki piti tehdä myös! Hieman siinä kesti, mutta nyt on molemmilla omat söpöläisensä.

Malli on tässäkin Heidi Bearsin käsialaa ja löytyy ravelrysta nimellä Fatty Lumpkin. Kannattaa tsekata Heidin ohjeet sieltä, jos ne eivät ole sinulle aiemmin tuttuja.

Villi ja vapaa heppa valmiina seikkailuihin!

Langat ovat tässä pääosin itse värjäämiäni. Lilan päävärin värjäsin ihan tätä projektia varten, muut langat ovat jämiä muista projekteista.

Korvat, häntä ja harja olivat mielestäni hyvin suunnitellut yksityiskohdat. Heidin ohjeet ovat suht hintavia, mutteivat todellakaan ylihinnoiteltuja, sen verran yksityiskohtaisia ne nimittäin ovat. Näillä ohjeilla onnistuu kyllä ihan aloittelijakin! Itsekin nimittäin olen aivan tumpelo virkkaamisessa.

Kuvaan pääsi myös veljen stegosaurus. Nyt pitäisi kuulemma tehdä isoveljelle uusi, kun siskokin sai. Ja sitten varmaan taas siskolle uusi, kun velikin sai... ja niin edelleen. 

Näitä on kyllä hirmu kiva tehdä, joten voi olla, että nappaan neuleprojektejen sivuun vielä jonkun Heidin pehmoista. Olisi ihana tehdä esimerkiksi kilpikonna trikoo- tai ontelokuteesta, niin siitä tulisi lattiatyyny. Ehkä joskus sitten. 

Rakkaudesta joustamattomiin kankaisiin

Olen käynyt syksystä asti ompelukurssilla. Syksyllä touhusin kurssilla aina vähän sitä ja tätä, enkä oikein osannut rentoutua, vaikka kurssi-illat olivatkin aina kovin kaivattua omaa aikaa. Ennen joulua rupesin ompelemaan lapsille joululahjaksi kylpytakkeja, ja siitä se kurssirakkaus sitten pikkuhiljaa syttyi. Tajusin nauttivani joustavien kankaiden ompelusta tällä hetkellä paljon paljon enemmän kuin trikoista ja muista joustavista. Onnistumisen kokemukset olivat kannustavia ja opettajan avulla uutta tuli opittua paljon. 

Kurssikaverillani on aina mukana Mekkotehdas-kirja. Olen jo kauan halunnut ommella tytölleni ihania mekkoja ja niitähän tuo Mekkotehdas on pullollaan. Ensimmäiseksi ompelin Orelma-mekon, josta tuli ihana! Malli on hyvin yksinkertainen ja siksi myös helppo ommeltava. Kangas tässä mekossa on ihanasta Kimmistä (linkki) ostettua double gauze puuvillaa. Tämä on superpehmeää ja varmasti mukavaa päällä! Pitää ehkä itsellekin ommella tästä kesämekko... 

Kylläpä onnistuneesta projektista tulee hyvä fiilis, varsinkin kun onnistuu omalla epämukavuusalueellaan eli ompelussa. Täytyy kyllä sanoa, että taitava opettaja on tässä touhussa ollut minulle kullan arvoinen! Ennen minulla oli lähes aina ompelukaverina yksi taitava ystäväni, mutta muualle muutettuamme taitavampi kaveri puuttui. Onneksi sitten löysin tänne kurssille. Kurssi on kansalaisopiston ja tuntimäärään nähden todella halpa. Suosittelen siis lämpimästi, jos paikkakunnaltasi vastaavia löytyy! 

Malli: Orelma, kirjasta Mekkotehdas

Kangas: double gauze (kimmi.fi)

Koko: 86 cm

Meidän ihana pieni, jolle mekko on vielä hieman iso. <3 

Pilvenreunalla x 2

Haaveilin keväällä, miten kesällä molemmat lapseni kulkisivat kesäillassa päällään samanlaiset pilvenreunalla-villatakit. No, haaveeksi jäi, eikä viime kesänä kyllä lasten hereilläoloaikana juuri edes villatakkeja tarvinnut. Nyt tämä suunnitelma on kuitenkin viimein toteutettu, ja molemmilla lapsillani on oma söpö Muita ihania-blogin suunnittelema pilvenreunalla villatakki. Tosin ihan autenttisia nämä paidat eivät ole, sillä vain mallineule on Muita ihanian, takkien ohje on ravelrysta löytynyt perusraglanhuppari. Tein ohjevaihdoksen, sillä lankani oli alkuperäistä ohjetta ohuempaa.

Ensimmäisestä villatakista kirjoitin täällä ja tässä tulee nyt toisen takin esittely. Takit ovat keskenään hieman erilaiset, toisessa on huppu ja toisessa ei, sekä alimmainen väri on molemmissa eri. Hupun poisjäänti tästä toisesta oli ihan vain silkkaa laiskuutta, halusin nimittäin jo muiden projektien pariin.

Langat ovat itsevärjäämiäni. Lankapohja on worsted-paksuista (200m/100g) merinosukkalankaa, joka on kyllä laadultaan ollut hieman pettymys. Takit ovat jo muutaman käytön jälkeen aika nuhjuisen näköisiä. Mutta ovathan nämä silti hirmu suloiset! Suloisuudesta puheenollen, hupsistarallaaterhi-instagramtililtä löytyy kuva supersöpöstä nuken pilvenreunalla-villatakista, suosittelen kurkkaamaan! Olisin itsekin halunnut sellaisen lapsen joululahjanukelle neuloa, mutta aika loppui kesken. Josta muistuikin mieleen, että lapsen nuken joululahjamekko on vielä kesken, joten taidan tästä kiiruhtaa neulomaan! Ihanaa ja rentouttavaa joulunaikaa kaikille teille. <3

Malli: Balete cardigan, 

sekä pilvenreunalla villatakki Muita ihanian kässäkirjasta

Lanka: Merinosukkalanka 200m/100g

Puikot: 3,5 mm muistaakseni

Koko: 3/4

Pieniä asusteita

Suutarin lapsillahan ei tunnetusti ole kenkiä, eikä siis neulojan lapsilla sukkia. Näin ainakin meidän perheessämme käy silloin tällöin. Jostain syystä pienet sukat eivät niin inspiroi. Mutta pakkohan niitä on silloin tällöin neuloa. Innostuin kahden kirjavan fingerinlangan neulomisesta yhdessä, kun löysin Instagramista Stephen Westin Marled Mania legginsit. Samalla tyylillä neuloin sitten taaperolle simppelit sukat. Koko sukan ajan kuljetin mukana itsevärjäämääni turkoosi-lilaa lankaa, jossa oli myös vähän pinkkiä ja valkoista. Muut langat olivat sitten yksivärisiä. Nää on kyllä olleet sen verran kovassa käytössä, että pitäis varmaan tehdä toisetkin. Tai jos vaikka ne Marled Mania leggarit, tai Hönöpöksyt, niin kuin Missä neulomme kerran - blogissa osuvasti ne nimettiin.

Langat: Dropsin Fabelia, itsevärjäämiäni

Langanmenekki: 68 g 

Malli: Näiden taaperoversio
Puikot: 3,5 mm

Olen jo pitkään halunnut testata tätä kaulahuivimallia, ja nyt sitten sain sen neulottua. Ohje on Klompelompen Neuleita koko perheelle -kirjasta. Muokkasin tosin sen verran, että neuloin ainaoikeunneuletta helmineuleen sijaan. On kyllä toimiva malli ja superhelppo neuloa.  

Malli: Klompelompe, neuleita koko perheelle
Lanka: BC Garn Bio Balance

Tällä kertaa tällaisia pieniä juttuja, ensi kerralla toivottavasti olen saanut uusimman villapaitani kuvattua ja pääsen esittelemään sitä. Nyt onkin mitä täydellisimmät villapaidankuvauskelit!

Ompelukoneen ääressä

Kävinpä tässä vähän aikaa sitten pitkästä aikaa ompelemassa, ja jopa kahteen otteeseen, kun kerran vauhtiin pääsin. Minulla ei ole omaa saumuria, mikä rajoittaa aika paljon tätä harrastusta, mutta onneksi täällä Jyväskylässä on kirjastolla mainio käsityöneuvonta, jossa saa pientä maksua vastaan käydä ompelemassa. On ihanaa, kun koneita on useita, joten ei tarvitse käyttää aikaa lankojen vaihtamiseen tai muuhun ylimääräiseen, sen kuin vain hyppää saumurilta tai ompelukoneelta toiselle. Tilaakin siellä on kaavojen piirtämiseen ja kankaiden leikkaamiseen paljon enemmän kuin meillä kotona. 

Olipa ihanaa ommella rauhassa ja saada oikeasti paljon valmistakin. Ihan kaikesta ei ole edes kuvia, osa kun oli juuri pesussa tai muualla käytössä, kun napsin näistä kuvia. Saumurikuume nousi kyllä äärettömän kovaksi näiden ompelukeikkojen takia. Mies on puhunut jo kauan, että valmistujaislahjaksi ostaa minulle saumurin. Harmi vain, että valmistumista varten pitäisi kirjoittaa gradu loppuun. No, pikkuhiljaa! 

Tämä Ainolan Vyyhti-kangas on yksi lemppareitani. Aika täydellinen kuosi kaikin puolin. Onneksi minulla on tätä jemmassa omaakin mekkoani varten, eri värissä tosin.

Nämä legginssit ompelin jollain Ottobren peruskaavalla koossa 56. Lahkeisiin lisäsin vähän lisäpituutta.

Ostin miehen siskolta jämäkankaita, joiden joukossa oli myös tätä Verson Puodin Sielulintua. En oikein tiedä mitä pidän kankaasta yksinään, mutta kirkkaan resorin kanssa lopputulos on mielestäni kiva. Kaava on Muita Ihania blogista. Samalla kaavalla olen tehnyt housuja ennenkin ja niistä pitänyt. 

Toiset legginssit samalla kaavalla kuin ylempänä. Tämä kangas on peräisin parin vuoden takaisilta Tampereen Kässämessuilta. Ihmeesti sitä riittääkin! Ompelin siitä nimittäin jo esikoiselle hupparin, jumpsuitin ja housut. Nyt jäljelle jäi vain muutama pala. Kangas siis Paapiilta. Siiri keinuu on ehkäpä kuosin nimi.

Tilasin joskus Noshilta farkkucollegea ja ompelin siitä itselleni legginssit. Kangasta oli jäänyt yllättävän iso pala, josta riitti juuri ja juuri kankaat vauvan jumpsuittiin. Huppuun ei kangasta enää jäänyt, mutta hyvin tämä toimii ilmankin. Ajattelin, että tätä tulee varmaan käytettyä ulkovaatteiden korvikkeena vähän viileämmillä keleillä. Tämän kaveriksi ajattelin neuloa jonkun hauskanvärisen tuubihuivin kaulaa lämmittämään. Muokkasin valmista kaavaa hieman isommaksi, huomaamatta kuitenkaan, että samalla leveyttä humpsahti ompelukseen hieman liikaa. No, ehkä vauvamme on lyhyt ja leveä yksilö.... 

Tämän kangas on myös mieheni siskon jämälaareista, enkä muista ostopaikkaa tai kuosia. Kiva se kuitenkin on! Pinkki resori on ihan eurokankaasta, kuten vetskarikin. Kaava on ystäväni kaavoittama, aiemmin testattu ja hyväksi todettu kaava. Kokoa tällä on n. 62 tai 68, jos oikein muistan. 

Tätä oli ihan älyttömän kiva ommella!

Viimeisenä kaksivuotiaan paita. Kaavana tässä on joku ihan perusperus paitakaava Ottobresta. Vähän epäilin, miten koko mahtaa toimia, mutta hyvä paita tuli! Tein paidan koossa 92 ja hieman pidensin hihoja. Näitä pitää ehdottomasti tehdä lisää, sen verran helppo ompelus ja kiva lopputulos. Pääntien kanttasin samalla kankaalla ja helman ja hihansuut käänsin kaksoinneulan avulla. 

Kangas on taaperon 1-vuotislahjaksi saamaa Aarrekidin puuvillatrikoota, joka on odottanut ompelua siis reilun vuoden ajan. Ongelmana kun on se, että tavalliset saumurineulat tekevät tähän ei niin joustavaan kankaaseen helposti reikiä. Loppujen lopuksi tämäkin on kyllä ommeltu tavallisilla neuloilla, kun käsityöneuvonnasta ei oikeanlaisia löytynyt. Saa nähdä miten kestää käytössä. 

Kylläpä ompelu on kivaa, vaikka neulominen selvästi ykkössuosikkini onkin.