Kesän kuulumisia

Terveiset Syreenin,

tuoksuiselta iltalenkiltä. Tuo on minun pihaltani mutta meidän lähitienoolla on tuoksunut syreeni useammankin pihan ohi kävellessä. Niin se vaan kesä on hyvällä alulla ja kuukausi vierähti yhdessä hujauksessa. Viime postauksessa odottelimme pojan rippijuhlia. Ihan mukavasti meni joskin kommellusten saattelemana. Edellisenä päivänä hajosi astianpesukone kesken leivonta touhujen eli juhlien yli mentiin käsitiskillä, jippii. Vaate ongelmakin ratkesi niin että viime hädässä ompelin itselleni kolttusen...

 joka sekään ei sujunut ilman ärräpäitä. Luultavasti enempi olisin lasketellut voima sanoja jos olisin lähtenyt kauppohin pyörimään mekon toivessa. En tod. ole mikään shoppailija. Eli siis oli oltava tyytyväisen omaan tuotokseen.
Juhlat kohtuullisen kunnialla loppuun asti saateltuani luulin seesteisyyden palaavan elämään. No eihän se niin mennyt. Olin siinä juhliin valmistautuessa onnellisesti unohtanut että pääsiäisenä...

 tehdyn tapetoinin innoittamina olimme luvanneet tytön huoneeseen uudet seinäpinnat. Mutta tytärpä ei ollut asiaa unohtanut vaan vaati jo seuraavana viikonloppuna aloittamaan homman. Niinhän siinä sitten kävi...

...että lupaus oli pidettävä. No nyt oli rempat siinä tältä kesältä. Ellen sitten mielen häiriössä innostu valkaisemaan ulkomaalauksia kesäläomalla.
Kaiken tuon jälkeen kunnostauduin puutarha, vai pitäisikö sanoa viljelys hommissa.

Basilikaa 

Persiljaa

Salaattia

Tilliä

Porkkanaa

Herneitä

ja Mustajuurta

Jos hyvin käy näitä nautiskelemme sitten sadonkorjuu aikaan. Siis, jos vielä jaksan hoitaa,kitkeä, kastella. Olen kova aloittamaan kaikkea mutta miten säilyttää innostus? Olen huolimaton  ja huoleton puutarhuri joten saan olla onnellinen että edes tämän...

...verran jotain kukkivaakin kamerani tallensi tänään. Kameran kanssa kierrellessä pihallani kuulin hentoista ääntä. Olin hieman aikaa kysymysmerkkinä mutta sitten paikansin äänen...

Poikani puukässän tunnilla väsäämä pönttö ei viime kesänä kelvannut siivekkäille mutta nyt pöntössä on talitintti perhe. Voi tätä onnen päivää :)

Ja onnenpäivää viettivät tässä viikko sitten myös koiramme. Kunnon uinti reissun päälle kun kuivaa turkkinsa...

...reilusti ravistamalla, niin mikäs sen mukavempaa. Tosin emännän on ollut pakko vähentää jalka patikointia koirien kanssa koska krooninen vaivani ei siedä ylenpalttista jaloittelua. Koska olen kokenut vetoa jo jonkin aikaa kaksipyöräisiin niin ratkaisin liikunta ongelmani lisäämällä polkupyöräilyä. Ostin itselleni äitienpäivä lahjaksi kaupunki viritteisen maastopyörän.

Rullaa mukavasti työmatkoilla ja asfaltilla mutta varsinaisen hurahduksen sain (tai saimme siipan kanssa) maastopyöräilyyn. Maastoon on päästävä aina kun aika antaa periksi. Ensimmäisellä pyörällä hoidan siis ruumiillista että henkistä kuntoa ja taempi pyörä tuulettaa pää koppaa. Moottori voiminkin olen ennättänyt pyöräillä, tosin aivan liian vähän. Onneksi on kesää jäljellä ja molemmat pyörät on tarkoitus pitää tien päällä.

Tämä koko kuva sarja vastaneekin kysymykseen miksi minulta ei kuulu käsityö aiheisia postauksia tai yli päätään mitään postauksia. Aikaa vain ei ole jäänyt käsitöille. Ainoa käsityö viriteltä on tämä hitaasti etenevä kesäpaidan alku.

Jospa sitä yrittäisi tihentää blogin päivitys väliä että ei tarvitsisi tälläistä kuva maratonia seuraavan kerran järjestää. Lopuksi vielä kuva kirjasta jonka luin huhti-toukokuussa.

Aivan ihmeellinen matkakertomus ja kuvaa suomalaisen miehen sisua. Tuon luettuani en viitsi ainakaan laiskuutani jättää lähtemättä pyörällä surkean lyhyelle työmatkalleni. Kirjan tarina teki minuun vaikutuksen. 

Aurinkoista kesää ja kuulumisiin!

Lähti lapasesta

Juu, lapasesta on lähtenyt vähän kaikki. Esimerkiksi tuo ajan kulu. Minun on jo kahden viikon ajan pitänyt kuvata ja blogata pino lapasia mutta niinpä vain on jäänyt tekemättä. Tarkoitus oli saada postaus aikaan siksikin että saisin kerrottua tästä Kristan blogin synttäri arvonnasta. Nyt taidan olla hieman myöhässä koska arvonta on jo tänään mutta jos olet nopea vielä ennätät.

Vuoden alussa aloittamani sisäinen ja ulkoinen siivous talkooni on ollut hieman taka alalla sitten viime postauksen. Kuten jo viimeksi mainitsin meillä odotettiin vieraita. Tyttären kouluprojektiin liittyen meillä oli pari viikkoa sitten kaksi "otto" poikaa vajaan viikon. Tänne tyttären kouluun tuli oppilasvierailulle nuoria saksasta, hollannista ja englannista. Meille majoittui hollantilainen ja saksalainen poika. Onneksi meidän omat nuoret puhuvat sujuvampaa englantia kuin me vanhukset joten viikosta selvisimme varsin hyvin. Tosin nuorille oli järjestetty sen verran paljon ohjelmaa että paljon eivät meillä ehtineet olla. Hauska, erillainen ja vaihteleva viikko mukavien poikien kanssa. Ja hyvin vaikuttivat viihtyvän, saivat kokemuksia avanto uinnista ja laskettelusta ja paljon muusta:)
Niin, selväähän on se että heidän tuloonsa piti valmistautua jo ihan nukkumis järjestelyistä lähtien. Koska ennen heidän tuloa oli se pakkasjakso ajattelin valmistautua myös siihen että heille täytyy tarjota lämmintä lisä vaatetusta. Ja mitäpäs sitä muuta siinä pikaisessa aikataulussa ennätän kuin neulomaan varalapasia, siis isompia kuin noita "tyttöjen" kokoja mitä meillä löytyykin jo omasta takaa. Langaksi otin seiska veikan koska siitä saa nopeasti valmista.

Ihan omalla mallilla sävelsin menemään. No hupaisaa tässä oli se että vieraiden ollessa meillä pakkasta ei sitten ollutkaan joten lisä vaatetukselle ei ollut tarvetta. Onneksi on noita miestenkoon lapasten käyttäjiä kotona kaksin kappalen joten turhaan ei tullut neulottua.
Tässä vielä jo joulukuun puolella aloittamani lapas kokeilut.

Tai siis kokeiluna näissä on intilainen peukalonkiila. Törmäsin siihen kyllä jo aikaa sitten mutta on jäänyt kokeilematta. Vaikka moni sitä kehuukin niin minä en siihen juurikaan ihastunut. Ihan tuo tavallinen peukalokiila taitaan olla enemmän minun juttu. Nää tuli jämä seiska veikoista mutta noihin ylempänä oleviin kävin tarjouksesta langat. Yhteensä kulutus oli 400gr ja ostin kolme kerää eli 450gr. Eli melkein pysyi balansissa tämä lapas projekti. Jäihän näistä tietysti taas uusia jämä keriä. Ikuinen kierre, hih.

Eli tähän kaikken aika on männä viikoilla kulunut. Nyt työn alla on pari uutta työtä, ufoutuneet jatkaa piilo paikoissaan toistaiseksi. Tänä viikonloppuna aion rauhoittua suurimmilta puuhiltani ihan neulomiseen ja rauhoittumiseen. Minulla on nimittäin menossa taas uusi kokeilu. Sitä kun on  utelias luonne ja saa päähänsä milloin mitäkin, mitä täytyy saada kokeilla, niin tällä kertaa se on paasto. Minun on vaikea uskoa että MINÄ voin olla 5-7 päivää syömättä. Siispä sitäkin oli kokeiltava. Alku viikosta alkaen aloin valmistautua tähän ja torstaina töiden jälkeen starttasin. Eilinen oli siis ensimmäinen kokonainen paasto päivä. Sanotaan että toisena päivänä iskee se nälkä ja kolmantena kurjuus. Eli täytyy nauttia nyt joka hetkestä koska vielä ei ole tullut mitään hankalaa vastaan. Kohta pari vuorokautta ilman kiinteää ruokaa, en olisi uskonut edes tähän pystyväni. En sentää vesipaastolle ryhtynyt, vaahterapalmusiirappilla elelen. Jos hengissä selviän niin ensi postaukseen varmaan enemmän tastä.

Ystävänpäiväkin oli ja meni. En ennättänyt kertomaan teille että kiitokset että olette olemassa :)

Siippani muisti minua näin.

Sen lisäksi että olen hänelle rakas

olen myös hänen paras ystävänsä.

Mitäpä tässä voisi enää sanoa...kiitos!

Uuden vuoden suunnitelmia

Ensimmäiseksi haluan toivottaa teille kaikille hyvää tätä vuotta.

Siippani onnistui vahingossa ottamaan Uuden vuoden ilotulituksesta näin mainion kuvan. Se ansaitsi minun mielestä tulla julkaistuksi ja kelpasi myös blogini taustakuvaksi. Minulla on jo pitkään ollut aikomus uudistaa blogin ulkoasua mutta uudistus taisikin odotella tätä kuvaa. No nyt oli hyvä syy muuhunkin fiksaukseen.

Niin meni vuodenvaihde leppoisasti oman perheen kesken. Kuten myös joulun aika. Vanhempani kävivät tapanina mutta muutoin vietimme aikaa omalla sakilla. Ja jota kuinkin niin kuin ajattelinkin, rennolla asenteella. Ja minua lahjoittiinkin, kiitosta vain, vaikkakaan en ollut edes kilttinä koko vuotta:)
Poikkeuksellista tässä joulussa oli se että koirien kanssa metsälenkillä täytyi sonnustautua kumisaappaisiin. Vaikka vähä lumisia jouluja on ollut aiemminkin, mutta sentää vettä ei ole tullut muistini mukaan, ei ainakaan noin antaumuksella.
Uuden vuoden lupauksia en tehnyt, eivät toteudu kuitenkaan. Sen sijaan yhden kaikenkattavan tavoitteen itselleni asetin. Raivaan elämästäni epä mieluisia asioita pois että tilaa jäisi asioille joista pidän. Juu, on melko epämääräinen tavoite. Alitajuntaisesti olen huomannut tämän kaltaista toimintaa harjoittaneeni jo tovin aikaa. Nyt aion muistuttaa siitä itseäni päivittäin ja tehdä ihan kongreettisia asioita tavoitteen täyttymiseksi. Ei mitään järisyttävää silti ole tiedossa. Olen siitä onnekas että perus asiat elämässäni ovat vähintäänkin hyvin. Silti on paljon josta voisin ilomielin luopua että tilaa jäisi asioille joista saan iloa ja energiaa. Tähän palailen luultavasti myöhemmin.

Mitäpä sitä on tullut tehtyä? Tyttärelle hätäsesti ompelemastani joulu"juhla"mekkosta tuli tämän näköinen.

Tuo bolero ei ole minun tekemäni. Mekko on olkaimellinen ja siksi melko avoin näin talviseen juhlaan. Onneksi bolero löytyi entisten vaatteiden kätköistä, lisukkeeksi tällä koltulle. Lintsasin myös siinä että jätin ompelematta mekkoon vuoren. Eli siis arkinen juhla mekko. Pidettäväksi tarkoitettu, ei hengariin roikkumaan.
Muutenkin harmittaa vähällä käytöllä olevat käsityöt. Jos näkee vaivaa tehdäkseen jotain omin kätösin ja taidoin niin soisi niiden tulla käytetyksi tai näytetyksi, eikä vain kaapin täytöksi. Tämä ajatus oli takana kun ryhdyin seuraavaan hankkeeseen. Kaivoin vaatehuoneen uumenista likimain kolmekymmentä vuotta vanhan kalalangasta virkatun ja jo osin hapertumisen aloittaneen, päiväpeitteen esille. Aikoinaan siippani mummon virkkaama yhden sängyn peite on ollut hyvin vähällä käytöllä. Ja koska kalalangan väri on liian retro minun silmääni, päätin ryhtyä toimenpiteisiin. Kolme pakkausta Nitorin väriä ja suolaa, isoon paljuun lämmintä vettä kaksi kymmentä litraa, sekoitus ja roiskista vaan virkattu pitsipeite sekaan. Ja puolen tunnin jälkeen kampesin mustaksi muuntuneen aarteen pesukoneeseen huuhteluohjelmalle ja vielä siitä kuivausrumpuun. Voila, sohvamme sai uutta päälle pantavaa...

Pimee on kuva. Synkimmästä synkin tammikuun päivä keinovalossa sisätiloissa ja ohi mennen nappastu kuva. Ehkäpä idea kuitenkin selviää. Toinen samanlainen peitto odottelee myös käsittelyä. Joku voi pitää tätä suoranaisena rikoksena mutta  näin peite saa käyttöä. Suurempi rikos on se että nämä aarteet ovat piiloitettu tarkasti komeroihin etteivät vaan tärvelly. Kelle kummalle niitä säästetään? Sen verran tyytyväinen olen lopputulokseen että yllytän teitäkin kokeilemaan jos idea(ei muuten ole minun) vaikuttaa kiinnostavalta. Tänä vuonna laitetaan ranttaliksi siskot!

Tuubi valmistui,KyJy 19

Tässä alkuun voisi jälleen kerran todeta että kylläpä se aika rientää. Bloggailun taajuus taitaa harventua harvenemistaan. Otaksun että kun syksyn tullen käsityö rintamalla on aktiivisempaa ja tännekin riittää jutun aihetta.
Säilöntä  taitaa olla jo pää osin tehty tältä kaudelta. No vielä puolukoita on tarkoitus saada pakkaseen ja nuo chilit täytyy kuivattaa tai pakastaa taikka hillota. Loput omputkin on kerätty ja niistä täytynee tekaista jotain hyvää huomenissa. Puutarhan syys töitäkin aloitellaan pikkuhiljaa. Kesääkin on vielä jäljellä ja ihania ulkoilma säitä. Loppu kesä ja kuulas syksy on minusta (melkein) aina hyvä vuodenaika.
Työ rintamalla olen tainut  saada muutosta kieroutuneeseen systeemiin. Yhden naisen kapina taitaa toimia sittenkin. Melkein olin jo luovuttaa mutta nyt tarvitseekin vain pitää silmällä ettei huonoihin tapoihin palata. Toukokuussa ollut Saksan työmatka osa 1 ei saanutkaan kesän aikaan suunniteltua osaa 2. Tällä hetkellä näyttää siltä että matkaan päästään viikon päästä. Toivon niin, se on kuitenkin edessä ja jotenkin odotan että sen saisi "pois alta" niin voisi keskittyä ihan rauhassa kaikkeen muuhun. Vaikka nyt näyttää siltä että töitä on tänä syksynä ihan ylitöiksi asti eli kiirettä sielläkin.
Kun päiviin tunkkee monen moista huomiota vaativaa hommaa niin olen todennut että silloin neulomisessa on parasta keskittyä vain kaikkein helpoimpaan.

 Ja KyJy 19 on juuri tälläinen.

Tuubi huivi tyttärelle hänen pyynnöstään.

120 silmukkaa, 2o2n neuletta

kutosen pyöröpuikoilla

lankana Novitan Isoveli

menekki 2 kerää eli 200g

pituutta noin 42cm ja leveyttä vaikea mitata

kun on putkeksi neulottu ja venyy ja paukkuu

Kuvassa osittain kaksin kertaisena.

Tyttärelle kelpasi ja pitäisin itsekin. Minä joka en perus punaista itselleni päälle laita, tämä tumman vai olisiko tämä viininpunainen menee ihan mainiosti. Tulee käytettyä. Ja sitä ei kaikista tuotoksista ikävä kyllä voi sanoa ;)
Ilokseni voin kertoa että viime postauksessa kaipailemani Moda löytyi. Ja ihan omilta jäljiltä. Rippijuhlien tähden piilottelin kesken eräisiä neuleita ja muuta KyJy rekvisiittaa useisiin kätköihin pois juhlijoiden näkyviltä. Ja yhdessä piilossa, minkä olin jo unohtanut, löytyi myös tuo Moda. Siispä tunikan naulonta onkin edistynyt tällä viikolla. Jotain muutakin puolivalmista mutta viimeistelemätöntä on. Silti olisi suotavaa että KyJyt olisivat paremmin edenneet.
Viikonlopun "kalenteri" on jo valmiiksi buukattu. Kotihommia, puutarhaa, käynti vanhempieni luona, sunnuntaina ylitöissä ja sitä rataa. Ensi viikonloppuna taas saamme yövieraita (mikä on ihan kiva) ja käväisemme serkkuni viiskymppisillä. Ja sunnuntaina olisi kait sinne Saksaan lähtö. Elikkä aikaa rakkaalle harrastukselle löytyy korkeintaa hetkittäin silloin tällöin. Jospa sitten syyskuussa...
Nautitaan silti viikonlopusta!

Sisulla siitä selviää,kai

Viime kertainen postaus käsittelikin vain loma kuulumisia. Arki se palais meillläkin ja loput lomastani alkaa vasta ensi perjantaina. Eikä hetkeäkään liian aikaisin. Loman jälkeiset päivät ovat sisältäneet taas roppakaupalla vastatuulta joten tänne kirjoitteluun ei ole riittänyt voimia.
Heti loman jälkeen kun aloin pestä matkapyykkiä sain todeta että pesukoneemme oli tullut tiensä päähän ja uuden hankinta tulikin ajankohtaiseksi nyt eikä heti. Ja pari päivää myöhemmin tytär hajoitti silmälasinsa ja nekin menivät uusiksi. Että kun loma pyyhkäisi tililtä jo tarpeeksi tuohta, niin arki se hoiteli tuntuvasti lisää satasia taivaan tuuliin. Jotta kyllä töihin mennessä muistaa miksi sinne on mentävä vaikka kuinka aurinko paistaisi. Ja raha onkin hyvä pakote raahautua työmaalle kun muuta syytä on vaikea keksiä. Sillä maanantaina vuoron alussa v-käyrä nousi niin rajusti että rajoittimet paukkui. Olen koittanut ryhmävastaavan roolissa tehdä työtä sen eteen, että avoin tiedonkulku ja tasa-arvoisuus paranisivat porukassamme. Kun porukkaan näyttää kuuluvan työkavereita jotka haistattavat pitkän pyrkimyksilleni ja pomo sallii tämän niin hetken luulin että vitutukseen (anteeksi kielenkäyttö) voi kuolla. Törkeä oman edun tavoittelu muiden kustannuksella saa vereni kiehumaan. Mutta elämä on. Jos syksyllä ei muutoksia tapahdu joudun tekemään omat siirtoni, muuten en voi katsella itseäni peilistä. Joskus kiroan itseäni kun minulle on annettu liialti omaa tuntoa ja sisua. Mutta sellainen olen, puollustan ryhmän etua, vaikka sitten omalla kustannuksella. Huoh.

Iloinen olen puolestani siitä että tulin lähteneeksi KyJyyn. Pelkäsin riittääkö aikani aloituksiin mutta nyt näyttää siltä että kolmen viikon lomani ei sisälläkkään muuta erityis ohjelmaa kuin rippijuhlien valmistelun niin hyvinhän tässä harrastelemaankin ennättää. Tänne blogiin tein Tempaukset- välilehden jonne kokoan KyJy listan ja jatkossa myös kuvia valmistumisista. Toki valmistuneet tulevat aikanaan Etusivullekin. Tällähetkellä kahdeksan aloitustani näyttä näin lohduttomalta läjältä.

Suurin osa siin todellakin vain aloituksia. Vain pari loppusuoralla ja loput totaalisen alkutekijöissään. Mitä kaikkea työlistalle vielä tulee, selvinnee määrä aikaansa mennessä. Suunnitelmia on mutta ne vaihtuvat tunnin välein :) Eli homma hanskassa ja hanskat hukassa.

Muitakin ilon aiheita tänä vaikeana viikkona on löytynyt. Ja yhdestä niistä palanen teillekin kuvan kera.

Vasta pari kesää sitten tyttären toiveesta istutettu kirsikkapuu tuottaa meille jo nyt satoa. Aivan kuin olisi tähdännyt tyttäremme rippijuhliin. Elokuun alkuun mennessä ovat raakileet ovat varmasti jo parhaimmillaan.

Vielä yksi tarina tältä viikolta. Eräs minulle tuntematon pikku tyttö sain minun hymyilemään eilen. Oli moottoripyörällä uimahallilla. Uimasta päästyäni käpsin kypärä kadessä kohti parkkipaikkaa. Vastaan tuli äiti kolmen pienen lapsen kanssa. Noin kaksivuotias tyttö katsoi minua hyvin kummissaan. Ja kun olin mennyt heidän ohitseen kuulin kun hän kysyi äidiltään että eihän autolla voi ajaa kypärä päässä? En kuullun mitä äiti vastasi mutta oletan äidin sanoneen että "tätipä taitaa ajaa moottoripyörällä". Toivottavasti pikku tytön päivä ei järkkynyt tiedolla että naisetkin moottoripyöräilee....minua hymyilytti :)

Väriä elämään

Edellisessä postauksessa valittelin että olen huono käyttämään värejä. No, ei se vielä mihinkään ole muuttunut mutta jokin on. Jo useampaan kertaan olen katsellut eri blogeista kool-aid värjättyjä lankoja. Ja mielessä on ollut että tuota sitä on joskus kokeiltava. Ja nyt sain lopulta inspiraation tilata kool-aideja. Täysin harkitsematon sekamelska väri pusseja vailla mitään suunnitelmaa saapui postin tuomana laatikkoon.

Tässäpä sitä riittää pohdittavaa miten nämä käytän. Varsinkaan kun värjäykseen sopivia lankoja omista varastoista ei juuri löydy. Tarkoituksella en niitä nyt pääsiäiseksi hankkiakkaan, muuten muut suunnitelmat kärsisivät pahan kerran. En malttaisi olla sähläämättä noiden kanssa. Millaisia lankoja te olette noilla värjänneet jos olette värjänneet?  Ottaisin mielelläni vinkkejä vastaan.

Muutakin olen saanut aikaiseksi. Lopultakin , siis lopultakin, sain viimeisteltyä loppuun jo tammikuun alussa melkein valmiina olleet tyynyt. Varastossani oli reilu neljä kerää Novitan Puro lankaa, ylimääräiseksi jääneet. Neuloin neljästä kerästä nämä tyynyt.

Hieman taisin tehdä kitsaan kokoiset sisus tyynyt mutta jos hankalaksi käyvät, voinhan käyttää tyynyt pesukoneessa jotta huopuvat kevyesti ja menevät kasaan jonkin verran. Langan kulutusta siis 200grammaa.
 Niin ja toisen inspiraationi viime viikon loppuna oli käydä lankavarastoni läpi ja punnita se. Yksi nyssäkkä kaiken karvaisia jämiä meni surutta roskiin ja  "heikkoa" materiaalia jäi edelleen mutta nyt neulomatonta lankaa on 12.750 kg. Luulin että olisi ollut vähemmän mutta kaikkea sitä kätköistä löytyikin kun oikein penkoi. Värien ja merkkien seka melska on niin monen kirjava että täytyy käyttää kaikki voimansa että tuon määrän saa käytettyä jotenkin fiksusti. Onneksi tuosta edes osa on ihan kelpo lankoja.

Olisi ihan kiva tarinoida taas muutakin mutta nyt muut velvollisuudet kutsuvat. En usko että ennätän tänne ennen pääsiäistä niin että HAUSKAA PÄÄSIÄISTÄ nyt samalla kaikkille. Meidän pääsiäiseen kuuluu elävää musiikkia, tuttavien tapaamista, hyvää ruokaa ja mahdollisimman paljon ulkoilua. Ja jos vielä johonkin väliin ennättäisin käsitöiden pariin niin eipä sitä muuta tarvitsikkaan.
Kuulumisiin!

Jättihuivi ja niukka paita

Vihdoinkin nappasin itseäni niskasta kiinni. Nimittäin jo jonkun päivää valmiina olleet neule projektini ovat odotelleet kuvaamistaan ja tänne pääsyä. Ja nyt me  "Dianan" kanssa auringon paisteesta innostuneena käväisimme terassilla valokuvailemassa.

Ohjeen ja kimmokkeen sain tähän paitaan ja huiviin tämän vuoden ensimmäisestä Suuri Käsityölehdestä. Ja turkoosi väri ja kaunis raita sommitelma sain minut lanka ostoksille. Lankana paidassa on Novitan Rose ja huivissa Novitan Isoveli. Siis ohjeen mukaiset langat,. Näitä esittelinkin jo aiemmassa postauksessa, kuten myös silloin jo aloitetut neuleet.

Ja tälläistä jälkeä tuli

 

Aloitin paitaa ohjeen mukaisilla seiska koon puikoilla ja kokoa L. Mutta jo viidentoista sentin jälkeen ymmärsin että en sentään ole niin iso että täyttäisin paidan. Ja seiskan puikoilla jälki ei ollut riittävän tasaista vaikka ohjeesta poiketen neuloin pyörönä helmasta kainaloihin asti sileää neuletta. Siispä aloitus alusta. Puikko koko kutoseksi ja silmukka määrä S ja M:n väliltä. No hieman radikaaali muutos, myönnettäköön. Hihoja aloitin ohjeesta poiketen neulomaan ylhäältä ranteeseen päin. Ja jo pian huomasin että olin jostain syystä luonut aivan liikaa silmukoita ja hihoista oli tullut jätti suuret. Ja taas aloitus uudelleen. No seuraavasta versiosta tuli liian nafti. Ja loppujen lopuksi jouduin käyttämään suurimman koon silmukka määrää että sain jotakuinkin suhteessa muuhuin paitaan ja omaan kroppaani toimivat hihat. Olenko siis turkasen paksu käsivarsiltani?? Lopputulos olisi voinut olla kauttaaltaan hieman väljempi mutta toki tuo päälle mahtuu. Ja nytpä on taas uusi syy tehdä jotain sen eteen että sivuni kapeneisivat :) Niin ja ne paksut allit....
Huivin kanssa en kohdannut hankaluuksia. Kokoa tällä on 2metriä kertaa 65cm ja painoakin 720 grammaa. Käy siis tarpeen tullen vaikka torkku peitosta. Huiviksi melkoisen tuhti.
Paitaan upposi 170 grammaa lankaa, joten yhteensä alkuvuonna tätä varten ostetut  langat hupenivat 890 grammaa. Ja taas jäi näitäkin jäljelle. Taidan palata näiden loppujen  tuhoamiseen vasta syksyllä.
Nyt otin uudelleen työn alle toisen kesken jääneistä KyJyistä ja sitten aloittelin yhtä toistakin uutta settiä. Näistä myöhemmin lisää. Myös viimeistely osastolla jo tovin marinoitunut tyyny projekti nitkahti eteenpäin, ei silti vielä valmiiksi asti. Kovin tekisi mieli aloittaa jotain keväistä. Jos vielä malttaisin kuitenkin noita jo aloittamiani neuleita tehdä loppuun. Siitä kun tulee niin voittaja fiilis kun saa sittenkin tehtyä valmiiksi jotain johon on jo toivonsa menettänyt.
Kaunista viikonloppua!

Sittenkin valmis

Sain valmiiksi jotain, jonka olin jo jossain määrin mielessäni hyljännyt. Viime syksyinen KyJyilyni tössäsi kolmeen keskeneräiseen projektiin. Näistä yksi oli kämmenekkäät. Edellisen vuoden KyJyssä neuloin Novitan Polku langasta huivin. Sille kaveriksi aloitin samasta langasta kämmenekkäät. Ja jotenkin tämä juttu ei kuitenkaan saanut minua innostumaan. Kämmenekkäät jäi UFOutumaan ja olin aikeissa jo purkaa aloituksen.
En tiedä minkä kipinän sain, mutta valmista tuli. Novitan lehdestä kevät 2010 Tico Tico langalle suunnitellulla ohjeella, pitsi kämmenekkäät.

Lankaa meni vain 47grammaa. Ei siis olisi täyttänyt ainakaan painonsa suhteen edes KyJy töiden kriteerejä. Kerästä jäi vielä puolet . Mitähän siitä keksisi?
Joka tapauksessa, lopputulos on ihan ok ja uskoisin että näitä tulee pidettyäkin kun kevät koittaa.

Muitakin neuleita on koitettu edistää, hidasta on. Viikon verran flunssa on yrittänyt ottaa vallan. Tänä aamuna totesin että nyt on viisainta levätä eikä painaa tukka putkella vaikka olo on kamala. Kotosalla ollaan siis tänään, lämmintä on juotu ja lepäilty. No , neulottukin hieman.

Lauantai illalla saimme tyttäremme mailmalta takaisin kotiin. Oikein tuntui onnistunut reissu oleen. Pientä ikävääkin haistoin, vaikka itse hän vakuutteli, että olisi jäänyt sinne pidemmäksikin aikaa. Niinpä niin. Mutta täytyy sanoa, että tuli todistettua, että pienikin ihminen voi murtaa palan ennakko luuloja. Saksalaiset olivat siinä uskossa että suomalaiset ovat hiljaisia ja ujoja. Eivät kuulemma usko enää, kiitos eläväisen ja puheliaan tyttäremme. Hih hih.

Pysykää te muut terveenä, minä lähen taas kokeilemaan niitä poppamiehen ja mummon konsteja flunssan hoitoon, niitä joilla sain tyttäremme toipumaan ennätys ajassa matkustus kuntoon. Heipat!

Nyt niitä kätten töitä

Maanantainen huoli ja hätä on rauhoittunut. Tytär on päässyt Saksaan ja voi hyvin. Juuri äsken soitteli, vähän nuhaa ja yskääkin mutta kuumetta ei. Ja hauskaa on ollut mutta harmitteli huonoa englannin kielen sanavarastoaan. Mutta sehän lisää luultavasti motivaatiota opiskella lisää. Toivottavasti matkalta jää käteen rohkeutta, hyvin muistoja ja kiinnostusta kielen opiskeluun.

Minä taas olen patistellut itseäni viimeistely hommiin ja valokuvaukseen että jotain käsitöitten tapaista postausta saisin aikaan. Ihan huvittaa ja harmittaa että on pitänytkin aloittaa niin monta työtä. Ihan pöhkö seka melska virkkuita, neuleita ja ompelemattomia kankaita. Ja selityksiähän olisi vaikkasta kuinka monta mutta totuuden nimissä täytyy sanoa että, huono ajan käyttö ja mielenkiinnon sinkoilu tähän seka sortoon on suurin syy. Nooh, asia kerrallaan ja tässä jotain mitä nyt sain viimeisteltyä.

Minulla olevan Marimekko paidan kaavoilla mutta,

 pienenpänä ompelin tyttärelleni trikoo paidan.

Alkuperin tarkoitus oli tehdä tuosta itselleni sopiva mutta,

 tyttökin halusi musta-harmaa raidallisen paidan,

 niin tämäpä menee sitten hänelle.

Sitten patalappukirjasta malli

Piknikille, Summer Flowers.

Jämälankoja Novitan Woolista ja Nallesta 30g

Ei kaunis eikä järin onnistunut mutta

valmis.

Sitten sukat.

Minun ei ollut tarkoitus edes alottaa enää sukkia

tähän saumaan mutta Maikin kontista

bongaamani Jogless stripe -tekniikka jäi 

kiinnostamaan joten olihan sitä pakko kokeilla.

Huono kuva, mutta tällä tekniikalla saa raidoksen

vaihtumiskohtaan siistimmän jäljen.

Siis se porrastus jää näin melko vähäiseksi.

Helppo tekniikka ja lopputulos paljon parempi.

Otan tavakseni.

Seiska Veikkaa sain kulutettua tähän 90g.

Tämäpä valmiista käsitöistä. Kuten kirjoitin eriasteisia kesken eräisiä yritelmiä pitäisi saada valmiiksi. Taitaa mennä purkuunkin eräs sukan aloitus. Koko ei näytä sopivalta ja muutenkin homma tökkii. Purkaminen on tai olisi viisainta. Jospa tästä menisinkin tekemään katsauksen projekteihini ja suunnittelisin mihin keskityn seuraavaksi.

Sitä ennen kuva tämän päivän kokkauksesta. Löysin aikaa sitten blogin jossa oli esitelty broileri piirakka. Nimikin oli houkutteleva Syntisen hyvä. Blogissa on hyvän näköisiä leivonnaisiakin mutta niitä en rohkene kokeilla. Tuota broileri piirakkaa olen tehnyt jo monesti ja uppoaa aina. Helppo myös tuunata eri makuiseksi esim tuorejuuston makua ja määrää vaihtamalla. Itse en saa uppoamaan noin paljon vehnäjauhoja kuin ohjeessa on. Sitä voi kukin kokki itse hakea sopivan tuntuman taikinaan. Minun versioni piirakasta menee päivällisenä, muistuttaa enemmän pitsaa. Eikä kertaakaan ole lapset jättäneen syömättä. Uskallan siis suositella muillekin.

Pirteää viikon jatkoa!

Voihan viikko

Kylläpä sitä taas asiat eivät menneet niin kun haaveilee. Viime postauksessa viikko sitten oli suunnitelmissa viettää hieman erillainen viikonloppu kun siippani ei ollut näissä maisemissa. Kenties oli tarkoitus puuhailla lasten kanssa jotain pientä ja olla ahkerana käsityö rintamallakin.

Keskittymis kyvyn vei kuitenkin muut mielen harmit. Lauantai ei ollut oikein alullaankaan kun siippani soitteleli että automme oli hajonnut. Ja koska oli viikonloppu ja vieraalla paikkakunnalla ja kyydissä oli tällä reissulla seitsemän harrastus kaveria niin siinäpä olikin mietittävää kerrakseen. Osa kyytiläisistä palasi sunnuntaina junalla kotiin mutta siippani täytyi tietysti jäädä hoitamaan autolle korjaaja. Kaikkien kommellusten jälkeen auto saatiin hoitoon mutta  koska töihin oli palattava, niin auto jäi sinne ja junamatka maanantai iltani kohti kotia alkoi.
Siinä sitten kauhulla odoteltiin alku viikko että selvitäänkö tästä edes kohtuullisella rahan menolla. Ja koska tässä ei ollut tarpeeksi, mieheni poskihammas tulehtui pahan kerran. Juurihoitoa ja antibioottikuuriahan siihen sitten tarvittiin. Poski ehti kuitenkin turvota niin pahasti ettei töihin asikaspalveluun ollut mitään asiaa sinä päivänä. Noo, se on jo parempaan päin. Ja lopulta autokin tuli kuntoon ja nyt lauantaina siippani ja tyttäreni lähti junamatkalle pääkaupunkiin hakemaan meno pelimme kotiin. Hintakin koko lystille oli varsin kohtuullinen ja muita aiheutuneita kustannuksia saamme vakuutuksen piikkiin. Eli kaikesta selvittiin.

Jäi siis omat suunnitelmat tämän hässäkän jalkoihin. Jotenkin ankean kankeasti on tämä tammikuu muutenkin edennyt. Tuumasinkin eilen miehelleni että olo on kun söisi suolatonta kaurapuuroa. Justiin siltä tuntuu. Käsityö rintamalla samaa hiljais eloa. "Viimeistely osastolla" on ollut pönkä ovella, syynä henkilökunnan työ uupumus. Koitetaan josko se jo kuun vaihteen jälkeen alkaisi työt maistua.

Jonkin verran, siis muutaman rivin, jaksoin edistää aloittamaani Rose paitaa. Ja siihen asusteeksi suunnitellun huivin langatkin kävi ostamassa ja laitoin huivin alulle. Tässä koko projektista kuva ja lehden kannessa näkyy mitä tuosta on tarkoitus lopputulokseksi saada.

Valmista ei ole odotettavissa vielä aikoihin. Niin monta muutakin hommaa vie nyt aikaani. Pitäisi valmistautua laittamaan tyttäremme viikonpäästä maailmalle koko ensi viikoksi. Jännittääkö äitiä vai tytärtä enenpi, en tiedä. Ja koska auton korjaus ei aiheuttanut pelkäämäni hurjaa rahan menoa niin voimme jatkaa ensi kesäloman suunnitelmia. Jotain matkan tapasta olis kesäkuuksi tarkoitus varata.

Ehkäpä saan energiani takaisin ja ajatukset kohti kevättä.  Paistakoon aurinko meille kaikille!

Jotain pientä valmista

Hupis taas tätä ajan menoa. Ihmetellä täytyy että miten se viikko vierähtää huomaamatta vaikka mitään mainittavaa ei ole edes tapahtunut. Neule rintamalla on edistymistä tapahtunut vain tyylillä -vähän kaikkia keskeneräisiä-  mutta mitään valmiiksi asti en ole saanut. Sen sijaan tuon punaisen liinan innoittamana aloin tuhota sateenkaaren värisiä Virolaisia huhtuvakeriä. Ilman mitään suunnitelmaa nämäkin saivat alkunsa ja lopulta päätyivät ikään kuin koriksi.

Toinen niistä on soikio ja toinen pyöreä. Yläreunan virkkasin kuviolliseksi, 

olisko tuo simpukka vai viuhka kuvio, kukin voi kutsua miksi haluaa.

Eihän tuo kuvio juuri näy enää pesukone käsittelyn jälkeen

mutta jämäkempi reunasta tuli noin kuin jos olisin normaalisti 

kiinteillä silmukoilla virkannut.

Hahtuvaa meni 207 grammaa.

Soikion muotoinen on kaukosäätimien leposijana

olohuoneen pöydällä mutta pyöreä kori ei ole vielä 

tarkoitustaan löytänyt.

Vaikkakin olen yrittänyt kulutella lankavarastoani niin sorruin myös ostoksiin. Ja vieläpä lankaan jonka olen julistanut "en neulo enää koskaan" sarjaan. Tähän toimintaan on syynä uusimmassa Suuri käsityölehdessä ollut Novitan Rosesta neulottu paita mikä uuden turkoosin värinsä vuoksi koitui vastustamattomaksi. Eli siin 300g Rosea kantautui kassan kautta kotiin ja päätyi puikoille. Ensimmäinen yritys ei onnistunut, tuli liian leveä helma. Onneksi tajusin sen kyllin varhain että maltoin aloittaa alusta. Mutta alkutekijöissään se hanke kyllä sitten onkin.

Viikonloppuni on hieman tavallisesta poikkeava. Siippani on harrastuksensa parissa koko viikonlopun ja myös toisella paikkakunnalla. Ja kun kissa on poissa, hiiret hyppivät pyödällä. Eli toisin sanoen, tää äiteen ja meidän teinit puuhailee monenmoista yhdessä ja erikseen. Toivottavasti jotain valmista myös käsityö rintamalla....

Jouluisia tunnelmia

Terveiset raikkaasta, ihanasta ulko ilmasta. Ympäristö alkaa luoda joulu tunnelmaa valkoisella talvi maisemallaan. Marraskuisen harmauden jälkeen lunta voi vain ihailla ja vielä näin alku talvesta, jopa kolatessa pihaa.
Kuljetin tyttäreni kymmeneksi ensimmäiseen rippi kirkkoon. Ei huolinut äiteetä mukaan. No ei sitten, kyllähän hän pärjäilee kavereidenkin kanssa. Meijän iso tyttö.
Itse kurvasin koirineni metsä poluille kävelemään. Yöllä ja eilisen aikana oli tullut poluille lunta noin viitisentoista senttiä joten sinne vaan kahlaamaan. Ajattelin että labradorinnoutajamme menee edellä avaten polun. Mutta kyllä tuli mieleeni sanonta joka menee jota kuinkin näin "Missäs se koira vanhenis, jos ei mutkia juostessaan"  Kymmenen metriä polkua pitkin...ahaa vasemmalla tuoksuu kivalta, siis pari metriä sinne...jaa palaampa polulle...ei mutta mikäs tuolla haisee...metri oikealle...juu kaverit on menny eilen tässä.. ja taas polulle kunnes taas haju vie, minne vie. Näin etenimme ja itsehän sitä polkua sitten kahlailin. Siinäpä se minäkin raikkaassa pikku pakkasessa virkistyin huonosti nukutun yön jäljiltä. Kaksi viikkoa putkeen (miinus viikonloput tietysti), yövuoroa tekee sen ettei uni rytmi ole kohdallaan. Ja vintti on ollut aika himmee senkin takia.
Lieneekö siinnä syy siihen että ryssin erään hienoin ajatuksen perin pohjin. Ajatus oli osallistua Joulupuu- keräykseen. Katsoin netti sivuilta ja paikallisesta lehdestä ohjeet ja lahjatkin hankin teini ikäiselle pojalle ja tytölle. Lahjojen toimitus aika oli omalla paikka kunnallamme kuitenkin jo mennyt ohi ennen kuin ennätin niitä toimittamaan keräys pisteeseen. Katsoin ajan netti sivuilta ja en ottanut huomioon että eri paikkakunnilla onkin eri keräys aika. Niin sekin hyvä yritys kaatui omaan mokaa. Että nolottaa ja harmittaa. Yritys oli vilpitön, ensi vuonna olen tarkempi.

Aiemmassa postauksessa mainitsin joulukalenterista joka ei valmistunut ajallaan. Koska muutaman sukka eli luukku jäi tekemättä korvasin ne ommelluilla pussukoilla. Kankaat etsin omista kätköistä. Samoin sukkien langat ovat kaikkea jämä lankaa, Seiska veikkaa, Nallea ja Floricaa. Tälläinen siitä loppujen lopuksi tuli.

Eli tässä kokonaan ja

alla osa siitä...

 

"Luukut" on ripustettu numeroiduilla puisilla pyykkipojilla naruun, Ehkä ensi vuodeksi tuunaan kalenteri eri kuosiin mutta tähän hätään mennään näillä. Sisällä sukissa on karkkia. Ja perheen jäsenet ovat tykänneet.

Koska KyJyistä ei ole edelleenkään raportoitavaa niin pari kuvaa vielä meidän jouluun valmistumisesta. Tässä huono kuva pari vuotta sitten tekemästäni "seinävaatteesta", tai kai tällä joku muukin nimi vois olla jos tulis mieleen...

Hieman ontuu tuo valotus tuossa kuvassa mutta olkoon nyt. Tuo on neulottu Novitan huopasesta ja ohjekin on  Novitan. Olisko pari kolme vuotta sitten ollut Syksy tai Talvi lehdessä. Tään otan esiin ja laitan seinälle ennen joulua ja se saa olla talven ajan. Hieman reunat ovat epätasaiset mutta näyttäköön itse tehdyltä. Epätäydellinen kuten tekijänsäkin:)

Ja koska joka vuosi tulee hinku hankkia jotain uutta jouluksi kotiin niin tänä vuonna en voinut vastustaa tätä.

Näitä ostin kaksin kappalein, yksi molempiin olohuoneen ikkunoihin.

Näin meillä mennään joulua kohti. Ja vieläpä kohtalaisen hyvän tuulisena.Koitan päästä tuosta Joulupuu-keräys episodistakin ylitse. Nyt suuntaan kohti tämän päivän seuraavaa askaretta. Kuulemisiin!

Joulu tulla jollottaa

...ja minä yritän pysyä perässä. Edelle en taida ennättää mutta askeleen jäljessä sitten.
Siltä ainakin tuntuu. Aloitin nimittäin edellisen postauksen jälkeen hetken mielijohteesta väsäämään perheelle joulu kalenteria. Päätin neuloa vauvan sukan kokoisia sukkasia jämälangoista 24 kappaletta eli 24"kalenterinluukkua". Seitsemäntoista oli perjantaina valmiina ja seitsemän luukkua on vielä tekemättä. Kuulemma ehtii myöhässäkin, lohdutti tytär. No niinhän sitä ehtii. Loput aion ommella huovasta tai fleecestä riippuu mitä omista kätköistä löytyy. Ja luulin saavani jotain valmista jo nyt viikonloppuna mutta tässä vaiheessa sunnuntaita voi jo todeta että aikeeksi jää. Kuva tästä väsäyksestä vielä tässä kuussa :)

Eipä vaivuta synkkyyteen. Kyllä perheen jäsenet joka päivä "luukkunsa" saa avata, sen lupaan. Tämän ja jo ties kuinka monennen  KyJyn väliprojektin lisäksi, neuloin lapasetkin. Poika oli onnistunut hävittämään lempi tumppunsa ja pakkasten koittaessa käsiä palelsi. Siispä väsäsin yhden illan hommana tumman harmaat perus lapaset mutta menivät puikoilta suoraan käyttöön ja kuvaa niistä ei sitten olekkaan. No mitäpä noita kuvaamaankaan. Yhtä perus harmaat kuin koko marraskuu.

Ja sokerina pohjalla. KyJy numero 13 Ovikoriste on valmis.

Tsadaa...

Eli ylimmäisenä kokonaisena ja alemmassa kuvassa teksti paremmin näkyvissä.

Ohje on Novitan lehdessä talvi 2011. Tätä tosin on muuteltu jonniin verran. Lankana luonnon valkoinen Huopanen ja tähdet Silveristä. Teksti väännelty rauta langasta. Tää oli oikein mukava KyJy työ. Ja pidän itse lopputuloksestakin, tosin oveen en tuota laittanut, ihan eteisen seinälle vaan. Ja taakse jouduin ompelemaan käsin rauta lankaa vahvikkeksi koska siivet pyrkivät taipumaan lörpölleen ilman tukea.

Muutapa valmista ei sitten olekkaan. Pikkasen tehty tota ja vähä tätä, on hämmennetty montaa soppaa mutta mainittavaa ei valmiiksi ole tullut. Jos totta puhutaan, olen ollut pienimuotoisen kiukutuksen vallassa koko marraskuun. 

Siitä on pyristeltävä eroon ja aloittaa joulukuu mukavimmissa merkeissä. Vaikka en joulu ihminen olekkaan niin tänä vuonna koitan sietämisen sijaan jopa pikkuisen tykätä joulusta. Yritän ainakin.

Tahdon edes pikkasen "paremmaksi" ihmiseksi. Jos osaan ja jaksan joulukuun olla valittamatta ja paremmalla tuulella niin jatkan sitä tammikuussakin. Nyt se tuli luvattua teillekin :)

Iloista joulun odotusta!

Otus lapaset

Päätinpä poiketa täälläkin kertomassa kuulumisia. Tai kuulumisia ja kuulumisia, tuntuu etten edelleenkään ole saanut mitään mainittavaa aikaiseksi.

KyJyissä pientä edistymistä muttei mitään valmista. Ehkä saan puristettua yhden niistä valmiiksi viikon sisään. Tänä vuonna en saa kaikkia määrä aikaan mennessä valmiiksi. Nyt jännitetään kuinka monta jää kesken? Siihen että kaikki valmistuisivat, ei riitä edes optimistinen ajatelu koska töiden ja kaiken muun jälkeen aika ei enää riitä millään. Olisi riittänyt jos olisin koko ajan tehnyt jotain KyJyn  eteen. Viimeisen kuukauden olen kuitenkin ajelehtinut vailla mitään päämäärää.

No KyJyt valmistuu ennemmin tai myöhemmin. Nyt ennemmin valmistui kuitenkin tyttären toivomat lapaset. Kuvan hän oli löytänyt netistä ja sen pohjalta tein oman versioni.

Lankana on Seitsemän veljestä ja silmä munat huovutettu. Vuoren ompelin trikoosta. Malli on lähinnä patakinnasta muistuttava, jätti peukalo siis. Hassut minusta mutta tytär tykkää.

Siinäpä ne valmiiksi saadut neuleet sitten ovatkin. Yhdet lapaset. No jaa, edes jotain.

Viikko sitten piipahdin niissä edellisessä postauksessa mainitsemissani "kymppijuhlissa". Kello tuli lahjaksi ja sapuskat olivat mainiot. Kasin aikoihin luikahdin pois ja suuntasin suosikki bändini keikalle ja se olikin illan pelastus. Itse autolla liikenteessä olleena, työkaveiden päihtymys tilaa en olisi muutenkaan kauan jaksanut katsella. Ompelin tuohon juhlaan itselleni sifonki tunikan ja meininki oli kuvata se tännekin mutta unohdin tyystin. Jospa sitten myöhemmin.

Alku peräinen ajatus oli saada kyyti siipaltani juhliin mutta eipä onnistunut ei. Viikkoa ennen juhlia virkavalta oli sitä mieltä ettei satakaksikymppiä ole sopiva talvinopeus rajoitusten aikaan. Kumma homma. No neljän viikon ajan minä vastaankin kuljettajan virasta meidän taloudessa. Jotain hyvää siinäkin. Tankkasin itse auton. No mikäs siinä niin kummaa on? Ehkä se että edellisen kerran tämä tapahtui vuonna 1995. Ja tämä ihan oikeasti on totta. Noloa, myönnettäköön.

Lopuksi kuva siitä miten spanielin turkki kerää uutta lunta. Huomio takajalka.

 

Ja tässä meidän neito musta valko kuvassa.

Eipä ole lunta enää meillä. Kaikki sulanut pois ja harmaus, pimeys, kura ja märkyys tullut tilalle.

Epäreilua sanon minä. Tämän "kurjuuden" keskellä koitan patistella itseäni innostumaan noihin KyJy töihin. Vaikeaa on mutta kyllä se into joskus palaa, ainakin toivon niin. Sitä odotellessa, piipahtelen teidän blogeissanne vierailluilla. Siinäkin olen ollut laiska viime aikoina, nolottaa.

Kuulumisiin!

Työläs huivi

Kohtuulisen tuskainen taival saatu päätökseen. Syvä huokaus.
KyJy numero 3 Wool huivi ei valmistunut vauhdilla, se ei sujunut ongelmitta ja päreetkin paloi tasaseen tahtiin. Tämä on juuri sellainen neule joka olisi pitänyt jättää aloittamatta.
Tämä sai alkunsa kun lanka varastostani löytyi joskus, ehkä vuosi sitten, hankkimani neljä kerää Novitan Wool lankaa, vaalean sinistä. Mihin tarkoitukseen ostettu, ei muistikuvaa. Katselin tuolle määrälle jotain neule ohjetta, josta saisi sopivan KyJy työn. Ja kun uusin Novita lehti tuli heinäkuussa, sieltähän se huivi ohje löytyi. Tuumasta toimeen.
Jo alkuun ohjeessa oli jotain mitä en ymmärtänyt. Nyt en muista mitä se oli, mutta sain järkeiltyä aloituksen ja neule pääsi KyJy listalle. Siinä tilassa se lojottikin aina tuon villapaidan valmistumiseen saakka.
Kyllähän se jonniin matkaa etenikin ihan kivasti. Löysin jopa netti surffaillessa langan päiden yhdistämis vinkin jota myös tähän huiviin kokeilin, onnistuneesti. Linkki siitä tekniikasta löytyy Sudelta .
Eipä se auttanut kun huomasin tolloilleeni pitsi ohjeessa ja omia sotkujaan piti selvitellä. Ja ei ollut apua siitäkään että loppua kohden silmukoita oli neuleessa niin paljon että 60cm pitkillä (liian lyhyillä) nelosen pyöröpuikoilla oli tuskasta neuloa. Eikä mieltä lämmittänyt sekään että ohjeessa ilmoitettu 200g lankaa näytti käyvän vähäksi. No kauppaan lisää hankkimaan ja eipä se tietenkään samaa sävyä ole.
Eilen sain tämän valmiiksi. Surkea ryppyinen mytty alkoi timakan höyrytys käsittelyn jälkeen näyttämään huivilta. Ja selvästä väri erosta huolimatta voin edes kuvitella että kun tämä ärtymys lieventyy niin voinen jopa käyttää tätä.

En saanut mitenkään kuvasta oikean väristä mutta väri on haalean sininen. Kokoa tällä on noin 50*180cm. ja lankaa kului 230g. Näin jälkikäteen voisi tuumata että p**ka keikka mutta tulipahan tehtyä.
Edit. Mittaus virhe, koko on siis 50*105cm.En tiiä mistä kummasta sain puolet liikaa leveyttä ja edes kirjoitus vaiheessa en sitä huomannut. tajusin vasta nyt seuraavana päivänä. Sorry!

Aina ei tämä ihmisen elo muutenkaan ole ruusuilla tanssimista. Taitaa ruusut tanssia minun päälläni. Positiivista on se että kantapäissäni ei sentään luupiikkiä löytynyt. Olen menossa työfysioterapeutille mutta ajan sain vasta loppu kuulle. Sitä ennen pitänee pärjäillä koti konstein.
Ylä aste ikäisen tyttäreni kanssa on käden vääntöä. Äitihän on hankala ihminen kun ei voi aina antaa lupaa sellaisiinkaan asioihin mitkä sinänsä ei ole huonoja. Joskus kaikkia hyviäkään mahdollisuuksia ei ole tarpeen käyttää ja tämä ei nuoreni ymmärrykseen uppoa. Olen siin pilannut hänen elämänsä ja tämän tiedon kanssa on minun elettävä. Voi tätä päivää.

Tämän kaiken surkeuden ja valituksen päätteeksi koitan saada itseni tähän huolettomaan mielen tilaan johon ei toisilla ole mitään vaikeuksia asettua.

Tämän kuvan saattelemana lähden jatkamaan puuhiani ja toivotan teille hyvää viikonloppua.