Hupsuja tupsuja (Mariraitaa, osa 2)

Mitä muuta voi tehdä epämääräisen muotoisista trikoopaloista? No vaikka pipoja! Surautin lapsille pipot ilman kaavaa ja mallia, vähän päänympärystä välillä summittaisesti mittaillen.

Pojan pipo on yksinkertainen, tai kaksinkertainen, mutta yksinkertaisesti nelikulmaiseksi ommeltu. Tupsut on tehty siten, että suikale trikoota on ommeltu oikeat puolet vastakkain kartioksi, käännetty oikeinpäin, kiinnitetty pipon yläkulmiin ja sitaistu solmuiksi.

Tyttären pipoon tuli tuplasti hupsuja tupsuja. Tämän pipon päälaelle ompelin neliönmuotoisen palan. Kulmiin ompelin taas tupsusuikaleet, jotka kiersin solmuiksi.

Yöpaita uusiksi

Olin "kasvanut ulos" vanhasta naruolkaimisesta yöpaidastani, mutta säästänyt sen pehmeän ja hyväkuntoisen kankaan takia. Kaapista löytyi myös lapsen poolopusero, jossa oli muutama sinnikäs tahra. Yhdistin nämä kaksi vaatetta yhdeksi lapsen yöpaidaksi.

Yöpaidan yläosa tuli helposti poolopuserosta. Leikkasin vain kauluksen, hihat ja muut ylimääräiset (lue tahraiset) osat pois. Vanhasta yöpaidastani leikkasin yksinkertaisen A-linjaisen helman siten, että pystyin hyödyntämään vanhan helmakäänteen. Lopuista yöpaidan tilkuista riitti juuri sopivasti kaitaletta kaula-aukon ja hihansuiden huolitteluun. Kaikki ompelut tein saumurilla. Aikaa koko projektiin kului reilu tunti. 

Pieni vaiva, mutta suuri ilo. Tytär tykkää yöpaidastaan ja sen Nalle Puh -kuvioista. Minä puolestani olen tyytyväinen, kun sain kahdesta tarpeettomasta ja käyttökelvottomasta vaatekappaleesta aikaiseksi toimivan uuden vaatteen. Kasvunvaraakin on, joten yöpaitaa käytetään varmasti ainakin pari vuotta!

Pienen tytön kukkahuivi

Malli: huivi mukaeltu baktus, kukka kirjasta Virkkaus. Vanha konsti, uudet mallit, kukan lehdet oma kokeilu
Lanka: joku vanha 4-säikeinen merseroitu puuvillalanka jämälankalaatikosta
Puikot: 2 1/2

Neuloin tyttären pyynnöstä hänelle huivin. (No, oikeastaan aloitin tekemään itselleni kesäksi pitkää, päähän kiedottavaa huivia. Pienillä puikoilla työ eteni kuitenkin niin hitaasti, että muutin kesken kaiken suunnitelmaa ja toteutinkin tyttären toiveen.) Huivi on baktuksen tapaan neulottu - aina oikein, ensimmäisellä puoliskolla lisätään joka neljäs kerros yksi silmukka, toisella puoliskolla kavennetaan vastaavasti.

Lisäyksen tein neulomalla rivin kolmannen silmukan kahteen kertaan. Ensin etureunasta, sitten takareunasta. (Ensimmäinen silmukka nostetaan neulomatta, toinen neulotaan.) Reunasta tuli napakka, eikä reikiä lisäyskohtiin tullut. Kavennuspuolikkaalla neuloin kolmannen ja neljännen silmukan oikein yhteen. Oikea pituus huiville saadaan kokeilemalla. Tässä huivissa aloitin neljällä silmukalla ja lisäsin silmukan 30 kertaa.

Huivin toiseen päähän tein napinläven päättelemällä viidenneksi viimeisellä kerroksella yhden silmukan rivin keskeltä. Toiseen päähän kiinnitin napin.

Koristeeksi virkkasin kukan ja koristelin sen helmillä. Kirjassa Virkkaus. Vanha konsti, uudet mallit (Bente Myhrer ja Lilly Secilie Brandal, Schildts 2009) on paljon kivoja malleja virkattuihin kukkasiin ja muihin kuvioihin. Lehden näpertelin mutu-tuntumalla: kiinteitä silmukoita ja piilosilmukoita ketjusilmukkaketjun ympärille.

Huivista tuli mieleinen ja se pysyy myös leikin tiimellyksessä hyvin päässä. Pitäisiköhän tehdä itselle samanlainen?