Hei, me koodataan!

En ole mikään tietokonevelho. Kun piti valita aineita kahdeksatta luokkaa varten, otin atk:n sijasta konekirjoituksen, koska päättelin, että kellään mitään tietokoneita ole. Koulu oli tässä asiassa jollain lailla samoilla linjoilla, koska siinä kun kymmensormijärjestelmää opettelin, investoi Nivalan yläaste tulevaisuuteen ja hommasi luokkaan uusia uljaita sähkökirjoituskoneita!  Miten siistiä! Niillä kelpasi naputella että as as as as ja niin eespäin.  Windows mullisti aateekoohommat vasta viis vuotta myöhemmin, ja sen kanssa onkin pärjännyt ihan niiden konekirjoitustaitojen avulla.  Onneksi tuo mies on aina ollut laatua nörtti, joten sitä kautta on tullut omaksuttua perusjutut ja atk -tuki on aina lähellä.

Toista se on tänä päivänä, syksyllä alkavat alakoululaisetkin koodaamaan, mikä on minusta mahtava asia! Lapset viettää aikaa ruutujen ääressä, no, paljon, joten koodikielen omaksuminen on enemmän kuin arvokas taito. Minä hommasin Koululaisen ohjelmointikirjan lapsille viime jouluna olettaen että meillä olisi sitten intoa puhkuvia juniorikoodareita talo täynnä, mutta toisin kävi.  Kirja on saanut olla aika lailla rauhassa, mutta eilen  iski Väinön kuvaa photoshopatessa halu tehdä oma peli, semmoinen yksinkertainen, missä väinöä voisi lennättää hiirellä pitkin taustakuvaa.  Ja kuulkaa,  minähän onnistuin!  Tein kirjan ohjeilla pelin, jossa Väinö liitelee hiiren mukana pitkin ilmakehää, eikä siinä vielä kaikki: supervauvaa jahtaa avaruusdonitsi jota pitää väistellä!  Jos siihen osuu, kuuluu bojoing.  BO-JOING! Ja se kloona itsestään estedonitseja! Ja siinä on ajastin!

 

Oi onnistumisen huuma, kuinka susta tykkään!

Innostuin niin, että se tarttui Viljaankin, ja tyttö pisti omat pelit pystyyn. Tuli ihan eri juttuja kuin minulta, mutta helposti jaksoi 8 -vuotias keskittyä pari tuntia, ja tänä aamuna homma jatkui. Meillä on täällä ihka oma koodarileiri menossa ja hauskaa on. Neuvotaan toisiamme, ja tuolla kahdeksanvuotiaalla on ollut jo aika monta hyvää vinkkiä äidille.

Sateen sattuessa suosittelen kyllä kovasti innolla tutustumaan vaikkapa tähän yksinkertaiseen Scratch -ohjelmistoon, jolla "pelini" rakensin.  Homma on vähän kuin rakentaisi legoilla: valmiita koodipalikoita yhdistelemällä saa aikaan tapahtumia omien käskyketjujen mukaan. Helposti hahmotettavien palikoiden ja selkeiden valikoiden kanssa on mukava kokeilla omiakin yhdistelmiä, jutun jujun hoksaa melko helposti tämmöinen kypsempikin yrittäjä. (Englannin kielen taitoa jonkun verran tarvitaan). Scratchin visuaalisuus auttaa hahmottamaan koodirimpsujen rakentumista ja sitä mitä kaikkea niiden täytyy pitää sisällään, että jotain tapahtuu. Jännää!

Scratchailemaan pääsee netissä rekisteröitymällä sivustolle, tai  vaihtoehtoisesti ohjelman voi ladata omalle koneelle. Ohjeita löytyy suoraan sivustolta, mutta koin kyllä helpottavaksi tämmöisen ould skuul paperisen oppaan, joka näytää askel askeleeltä mitä laitetaan ja mihin kohtaan. Kirjassa esitellään Scratchin lisäksi myös toinen ohjelmointikieli, Python.  Siitäpä en ossaa vielä sanoa mitään, muuta kuin että se näyttää siltä miltä koodit näyttää: pitkiä rimpsuja tekstiä ja merkkejä, joiden pitäisi sitten jollain lailla avautua lukijalle...

Mies linkkasi minulle jo ohjevideon siitä, miten scratchilla rakennetun pelin saa muunnettua .exe -muotoon tai appsiksi puhelimeen!  OO ÄM GEE.  Kuulostaa minusta ihan hirveän monimutkaiselta, mutta videon tekijä kuulostaa about 11 vuotiaalta. Että kuinka vaikeeta se voi olla? Hmmm...

Se selviää ehkä joskus. 

Siihen saakka pääsette testailemaan Väinön lentosimulaattoria *tästä*