Pandoja
Kaakao maistuu pandamukista ♥
En enää muista missä törmäsin Camila Pradan pandoihin, mutta tottakai ihastuin saman tien. Sisko sai joululahjaksi pienen pandapurkin, itselläni pidin isomman (isosisko kun olen) ja tuon mukin. Se on symppiksin kaakaomuki jonka ikinä oon omistanut. Harmi vaan, että kuvat ei tee oikeutta, menkää Camila Pradan kotisivuille katsomaan laadukkaampia otoksia ja seuratkaa Camilan instagramia ja facebookkia niin pääsette näkemään esimerkiksi ihania rivejä raakapolttoon meneviä keramiikka-asioita (tällaisia, oh mikä näky!) Camila tekee pandat ja muut tuotteensa käsin Englannissa valutekniikalla, jonka olen aina halunnut oppia koska prosessi näyttää niin herkulliselta. Koristelut tehdään siirtokuvina, mikä on hurjan kätevän näköistä mutta vaatii osaamista sekin.
Minusta on aina kiva löytää jotain persoonallista, humoristista ja rakkaudella tehtyä. Olipa omakin haaveeni joskus alkaa käsityöläiseksi ja päästä juhlamokkamainokseen, mutta nykyään on ihan jees kun näkee jonkun muun toteuttaneen saman haaveen. Olisi kyllä mielenkiintoista päästä opettelemaan tuota valutekniikkaa... Sormet niin syyhyää päästä kippaamaan muotista sitä ylimääräistä savivelliä. Nam.
Eikä miten söpöjä! ♡ miksen törmännyt näihin kesällä Lontoossa?!
VastaaPoistaNäitä ei ymmärtääkseni myydä vielä missään muualla kuin Camilan omassa nettikaupassa. Sen verran innoissani olen seurannut hommaa, että on ilmeisesti käynnistymässä neuvottelut jonkun tehtaan (?) kanssa joka voisi valmistaa isompiakin määriä myyntiin...
PoistaNämä on kyllä niin hauskoja, ja ne retroväriset purnukat ja sirottimet on tosi pirteitä :)
Ihania <3
VastaaPoistaItse olen opetellut valutekniikkaa taidekoulussa. Valmistettiin yhden tuotteen muotti jotai sai sitten valaa. Tykkäsin todella paljon tuosta tekniikasta. Voi kun sitä ja yleensäkin savitöitä voisi tehdä kotona, mutta ihan ei kerrostalossa onnistu :)
Ah, jos saisin valtavan lottovoiton niin alkaisin opetella kaikkea mielenkiintoista "työkseni". (Ja rakentaisin navetalle sen oman pajan) Kuopuksen kummitädillä on kyllä ihan oikea savipaja, ehkä saan joskus neuvoteltua sinne savenvalukurssin...
PoistaMun äidillä on mun mielestä mieletön elämäntapa näitten suhteen. Nimittäin yksi uusi asia vuodessa! Eli se opettelee yhden uuden tekniikan tms. vuodessa. Aikamoinen repertuaari on hänellä jo osaamisjuttuja ja minäkin tietty aina hyödyn siitä kun se opettaa sit mulle oppimansa (mitä voi kotona tehdä).
PoistaSellainen navetta on muuten munkin haaveissa <3 Onneksi kerrostalon saunassa (omassa) voi sentään valaa betonia pahvi, muovi ym. muotteihin :D
Ihania ♥
VastaaPoistaNiin on!
PoistaNämon kyllä tosi ihania :)
VastaaPoistaTeidän navettaan mahtuiskin hyvin kaikenlaisia työtiloja, niin ei tarvis tyytyä vain yhteen inspiroivaan käsityötapaan. (Mikä se sana oikeasti on? Mää en muista.)
öö minä en kyllä kanskaan nyt osaa sanoa :D
PoistaEt arvaakaan kuinka paljon olen viime päivinä puhunut keramiikkainnostani, se pulputtaa koko ajan, pakko päästä johonkin tekemään. Puukenkämiehen äidillä olisi polttouunikin, mutta ilmeisesti sitä pidetään vain varaston täytteenä. Ei yhtään helpota, että näen koko ajan joka puolella hienoa keramiikkaa.
VastaaPoistaAi kauhee, ihan pakkohan se on päästä tekemään jos oikein pulputtaa! Silloin syntyy kaikkea mahdollista...
PoistaTällaisia tilanteita varten pitäisi olla mahdollista vuokrata työtilat. Miten olis liikkuva keramiikkarekka? Sen saisi tilata pihaan ja sitten voisi läträtä niin paljon kuin huvittais!