Turun Linna

 Turun Linna on paikka, missä moni on käynyt, ainakin jossain elämänsä vaiheessa. Niin, minäkin sinne lapseni vein, kun olivat pieniä, että kyllä pitää tietää, mikä se paikka on... Hyvä, minä muistan ne reissut, mutta lapset ei. Oli siis ihan pakko ottaa revanssi, koska he, aikuiset lapseni halusivat (mahtavaa!!!!).

Yhtään en pannut hanttiin, sillä onhan se aina sellaista kivaa muistin virkistystä. Linnat ovat aina kohteita, missä viihtyy ja joka kerran saa jotain uutta tietoa. 

Napsin kuvia juuri niistä kohteista, mistä kaikki muutkin ottavat kuvia. Miksi, niin jokin sisäinen pakko, koska on vaan niin kuvauksellista. Kun saavuimme linnaan sisälle, niin olipa ystävällinen vastaanotto ja sitten kun lähdimme kiertämään, niin opasteet olivat todella selkeät. Ei tarvinnut sinkoilla sinne sun tänne, vaan kun noudatti niitä nuolia, niin koko linna tuli käytyä läpi. 

Opastaulut kertoivat tarinaa ja niitä oli helppo lukea ja nykyajan ihmisenä hämmästellä, miten paljon porukkaa oli linnassa asunut. Miten olivat ruokailleet ja ylipäätään eläneet. 

Kirkot ja kappelit olivat osa mahtavaa aluetta. Tuli sellainen jännä fiilis, miten ne ihmiset silloin joskus aikoinaan olivat siellä eläneet!!!

Hienosti oli värkätty alue, missä oli jos ja vaikka mitä wanhaa näytillä, mutta tässä tilassa oli jo sellainen fiilis, että hei, missä mennään, ollaanko vielä linnassa?

Katariina-näyttely oli niin valtaisa ja ihana, että unohdin kuvata!!!

Kaiken kaikkiaan aikaa meni aika lailla, kun joka kolo tutkittiin ja nautittiin siitä, miten kaikki oli niin näppärästi kerrottu ja esitelty. 
Museokaupassa teimme vielä pienet ostokset ja hyvillä mielin ja runsaalla historian tiedolla ravittuina poistuimme linnasta. Voidaan suositella sitä todella kohteeksi ihan kaikille, paitsi liikuntavammaisille, koska portaita piisaa. 

Uusittu Luostarinmäki

 Tulipa käytyä Turuus ja siellä ihan viime tipassa vielä Luostarinmäellä. On siellä tullut käytyä ennenkin, useampaan kertaankin, mutta nyt se paikka avattiin 18.6 uudistuneena ja olimme paikalla heti seuraavana päivänä.

Lippuluukku ja kauppa on ihan uudessa rakennuksessa ja sen jälkeen sitten sai kierrellä mielin määrin ja kaikki missä oli ovi auki, sai mennä sisään. Minusta niitä avoimia ovia oli nyt entistä enemmän.

Oven pielissä oli sellainen laatikko, mista sai ottaa "infotaulun" (oisko ollu vaneria), missä oli lyhyesti kerrottu kulloisenkin huoneen historia ja ketä siellä on asustanut. 

Paikka huokuu niin sisä- kuin ulkotiloiltaan sellaista entisajan elämää, että sitä oli melkoisissa nostalgiapöhinöissä. Kaiken aikaa oli ihana fiilis.

Liikuntaesteisille paikkaa ei voi suositella, sillä pihan maasto on epätasaista ja sisätiloissa on portaita, korkeita kynnyksiä ja matalia kattoja. Onhan kyse siis alueesta, mikä säästyi Turun palolta ja rakennukset ovat alkuperäisillä paikoillaan ja yli 200 vuotta vanhoja.

Museossa pääsee katsomaan pieniä filmin pätkiä, infotaulujen lisäksi käytössä on qr-koodit, joiden takana on ääniopasteet. Kaikki sulassa sovussa sen wanhan ja arvokkaan kanssa.

Luostarinmäelle on hyvin valittu henkilökunta, sillä niin auliisti he kertoivat kaikesta ja sai kysellä. Siellä on käsityöläisiä, jotka kertoivat mitä tekevät. Oli niitä, jotka kertoivat muuten kunkin paikan historiasta. Samalla tietenkin pitävät paikkaa silmällä, mutta sen tajusin vasta jälkikäteen. Heillä on työasuina ajan henkeen kuuluva vaatetus, että voisi ihan hyvin heidän kuuluvan kalustoon senkin puolesta. 

Jos olen ennenkin tykännyt Luostarinmäestä, niin nyt vieläkin enemmän. Uudistus on onnistunut ja siellä saa ajan kulumaan eli kannattaa varata aikaa. Olin siellä tyttäreni ja veljeni seurassa ja me kaikki viihdyimme loistavasti. 

Ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka ja - vaikka olisi käynyt ennenkin, niin nyt sitten uudestaan!

Kuvat: Kini Laine

Niskavuoren nuori emäntä

Ihana Turku otti minut taas niin avosylin vastaan, että en voi kuin olla kiitollinen. Olin alunperin varannut liput iltanäytökseen, kunnes tuli ilmi, että illalla onkin samaan aikaan Logomolla Olavi Uusivirran keikka.  Niskavuoren nuori emäntä - päivänäytös oli TÄYSI! Ilmoitin, että olemme hollilla, minä ja veljeni vaimo, peruutuspaikoille. Toiveikkaina menimme paikalle hyvissä ajoin, että  joku peruisi ja me saisimme paikat. No, peruiko kukaan? Kuka nyt Niskavuoren nuoren emännän peruisi, ei kukaan! Olimme jo heittämässä kirvestä kaivoon, kunnes Turun kaupunginteatterin henkilökunta järjesti meille paikat parvelta, lisätuolit sinne vaan! Ihan mahtavaa palvelua!!!

Niinpä me sitten näimme Susanna Airaksisen ohjaaman upean esityksen, Niskavuoren nuori emäntä, missä pääosaa, Loviisan roolia tähditti Minna Hämäläinen.

Juhanin osassa oli Stefan Karlsson, joka roolissaan onnistuu, sillä monelle naiskatsojalle Juhani on varsinainen lapanen. Silti, minkäs hän mahtaa sille, että sydän sanoo toista kuin järki.
Useimmille Niskavuoren tarina on tuttu, koska se on niin klassikkokamaa. Turun versio on varsin mielenkiintoinen, sillä jos ajallisesti kuvaataan noin kahta viikkoa, niin nyt nähdään kyllä monet ajat, vuosikymmenet ja vuodenajat. Kohtauksesta toiseen aika näppärästi vaihtuu aika ja tilanteet.

Kaikki vähääkään Niskavuoren tarinaa tuntevat tietävät Malviinan, Niskavuoren isännän heikon kohdan. Pihla Maalismaa on erittäin hyvin luovinut rooliin, mikä ei ole niitä kiitollisimpia.

Niskavuoren Heta, Juhanin sisko, joka tuntuu hoitavan kaiken ja joka aivan kuin pitäisi emännyyttä. No, Ulla Reinikainen osaa hommansa. Topakasti hänen takaa on kermatkin. Kunnes Vanha Emäntä (Kirsi Tarvainen) kuolee ja Juhani nakkaa emännyyden Loviisalle.

Loviisa, Niskavuoren nuori emäntä, on kaikkien vahvojen naisten esikuva. Nostan kyllä tässä esiin sen, että Minna Hämäläinen tekee roolin, missä se tulee esiin. Hän ottaa Niskavuoren haltuun ja sitten taas, kuka rakastaisi Loviisaa... se sattuu.

Niskavuoren nuori emäntä on esitys, mikä ei voi jättää ketään kylmäksi. Se osuu kaikin tavoin. Upeat roolisuoritukset, aivan kaikkien taholta. Toimiva lavastus (Jani Uljas), mikä kaiken aikaa nostatti mieleen, miten se metsä kestää ja säilyy esityksestä toiseen?  Kalle Ropposen valot, ihan mystiset ja osuvat.

Kaikki toimii ja esitys on nautinnollinen. Nykyaikanakin, tarina on toimiva ja ajatuksia herättävä!

Kuvat: Otto-Ville Väätäinen

Naimakaupat Vegasissa

Tulihan sekin hetki käsille, että pääsin Turkuun! Kyllä vaan, minun on käytävä siellä aina silloin tällöin ja joka kerta reissuun kuuluu aivan ehdottomasti teatteri ja nyt pääsin Samppalinnan kesäteatteriin katsomaan Naimakaupat Vegasissa. Ei mikään joka kylän tuttu ja kaikkien tuntema tarina vaan ihan oikein Euroopan kantaesitys Suomen Turuus.

Meidän iloksi tämän Andrew Bergman'n naimakauppatarinan on ohjannut Heikki Sankari. Musiikin, myös sanoituksen takana on Jason Robert Brown. Samppalinnassa musiikista vastaa loistava kahdeksanhenkinen orkka, jonka kunkkuna toimii Markus Länne.

Varsinainen tarina on kyllä melkoinen sillisalatti, sillä siinä on kaikki elementit. Rakkautta ja huumoria, rajantakaista ja pilvissä heilumista, vähän konnuuksia ja peliluolista singahetaan paratiisisaarelle. Vaan onpa hauskaa koko ajan. Lemmenparina on Betsy ja Jack, jotka ovat niin yltiörakastuneita, että oikein hunaja valuu. Kaunis Reeta Vestman ja komea Antti Lang tähdittävät tätä näytelmää todella antaumuksella ja upeilla lauluäänillä.

Nuori pari on menossa naimisiin, sitä he vain niin toivovat ja haluavat, mutta se ei olekkaan niin helppoa, sillä ihanan nuoren miehen taustalla häärää määräilevä äiti. Äiti säätää jopa haudasta! Satu Paavola hirmuilee sieltä haudan takaa ja on roolissaan juuri niin ärsyttävä kuin suinkin. Hyvä!
Toinenkin este on ja se konnaileva Tommy Korman, jonka roolissa hurmaa karismaattinen Veeti Kallio, olemus ja se ääni, niin kyllä sykkii katsomossa.

Jos onkin koko porukka niin vertaansa vaille, niin vielä minun on nostettava esiin Antti L.J Pääkkönen. Niin vaan on pienestä Tenavatähdestä (1992) kasvanut aikuinen mies ja miten taitava. Laulamisen lisäksi näyttelee kuin olisi aina tehnyt sitä. Suunnaton ilo katsoa ja seurata ja kuulla sitä, että joltain se vaan laulu luonnistuu. Antista paistaa vielä se sellainen vekkulimaisuus, mikä tuo mukavan mausteen koko soppaan.

Koska ollaan Vegasissa, niin joudutaan myös pelien pyörteisiin. Kortti tuo, kortti vie ja nyt meinaa viedä naisenkin! Jos on juonten käänteet kummalliset, niin jopas vain apukin tulee erikoiselta taholta.

Elvis! Ei vaan Elvikset laittaa lanteet heilumaan ja notkumaan. Ihan näytelmän kohokohtia, kun jokainen Elvis hetkuttelee menemään.

Naimakaupat Vegasissa on esitys, missä tapahtuu kaiken aikaa ja kaikkea. Samppalinnan pyörivä katsomo mahdollistaa sen, että kohtauksiin siirrytään pyörryttävän nopeasti.
Vielä kerkiää katsomaan ja kehoitankin siihen, että nyt nauttimaan helposta, mutta todella taidolla tehdystä viihteestä. Menkää ja bongatkaa se oma ja mieluinen tähti sieltä.

Kuvat: Robert Seger

Kaikki oikein

Tein syysmatkan Turkuun ja siihen tietysti kuului teatterireissu. Turun kaupunginteatterin ohjelmistoon kuuluu kaikkea herkkua, mutta valitsin näytelmän Kaikki oikein! Se oli hyvä valinta, sillä kaikki todellakin oli niin oikein.

Koska kaupunginteatterissa on meneillään peruskorjaus, näytelmä menee Logomossa. Siellä oli kaikki oikein, sillä kaikki toimi ja pelasi kuin junan vessa. Palvelu oli ensiluokkaista, sillä niin hyvin otettiin vastaan, pidettiin huolta ja hymyssä suin.

Varsinainen esitys. Anna-Leena Härkösen Kaikki oikein oli täysosuma. Olen lukenut kaikki Anna-Leena Härkösen kirjat ja pitänyt niistä. Niistä ei voi tehdä huonoa näytelmää ja sillä asenteella lähdin liikkeelle ja olin jälleen oikeassa.

Katsoin heti aluksi, että aika vaatimaton, jokseenkin askeettinen lavastus. Hah, se olikin aivan Uljaan upea, sillä valkoisista seinistä irtosi aina tarpeen tullen niin pöytää kuin sänkyäkin. Hyvä Jani Uljas! Rooleja ei ole paljon ja ne taas hoidettiin pienellä, mutta tirpakalla porukalla.

Tilanne on se, että on lapseton pariskunta, Eevi ja Kari. Eevi on hiukan hepsankeikka(miun näkövinkkelistä) ja Kari taas viinasta tykkäävä hevimies(melkee ku Hynynen). Eevi ihan sattumalta päättää tehdä lottorivin ja miten ollakkaan, ihan sattumalta on Kaikki Oikein!

Eevinä heiluu Minna Hämäläinen, mikä ainakin katsomon kahdeksannelta riviltä näytti aika usein Anu Hälvältä. Ihan mieletön tyyli ja se meininki. Vaikka juuri Eevi oli se, kuka sen rivin voitti, vaikutti hän täyspäiselle, enimmän aikaa.

Eevin mies Kari on enimmän osan päissään ja siitä suoriutuu Stefan Karlsson, joka laukoo kyllä paikka paikoin ytimekkäitä reploja. Kirjan mukaan kuvittelin hänet niin erilaiseksi, että jouduin hiukan ottamaan uutta näkökulmaa, mutta hyvin meni.

Hah, siis melkee siis niin ku ois Hynynen ja Anu Hälvä estraadilla, mut ei ihan!

Kaikki oikein on melkosen viihdyttävä näytelmä siksi, että Härkösen sanan säilä on vaan niin osuvaa ja viiltää melkein kurkun auki. Silti, se koskettaa, osuu ja pistää miettimään, että kaikki ei ole aina sitä miltä se näyttää. Huumorista huolimatta, tulee ajattelemisen aihetta ja monelta kantilta.

Alisa Salonen vetää sitten viisi roolia! Ihan kaikki oikein, sillä välillä oli oikein tarkennettava, onko kyseessä sama henkilö. Oli se! Kummasti vaan onnistui olemaan niin erilainen.
Sama juttu oli Eila Halosen kanssa. Kun hän esitti Eevin äitiä, joka oli pyörätuolissä oleva äitivanhus ja sitten taas Helviä, joka oli niin tavattoman reipas, jäi todella ihmettelemään.
Entäs Kimmo Rasila! Ihan uskomaton suoritus kolmessa erilaisessa roolissa. Olin suu auki ihastuksesta. Kun hän oli ollut äärimmäisen tehokas ja pedantti Veikkauksen Raimo Kuitunen, niin jo hän esitti tiukasti Eevin isää ja pian oli jo Rekona, Karin bändikaverina, mikä oli näistä kolmesta roolista ehkä se huikein!

Kiitos käsiohjelman, muuten olisin ollut ihan hukassa. On aina upeaa nähdä, kuinka sama ihminen hyppää roolista toiseen.

Ajatushan on kuitenkin se, että kun ihminen voittaa ihan hirveästi rahaa, mitä siitä seuraa!? Hyvää vaiko pahaa? Kuinka kukaan voi silloin pysyä järkevänä? Miten se muuttaa ihan kaiken... Jokainen haaveilee siitä lottovoitosta, mutta sitten kun napsahtaa Kaikki oikein, onko kaikki oikein?

Tässä näytelmässä oli kuitenkin kaikki oikein. Se nauratti, se pisti ajattelemaan, se herkisti, se ihastutti ja riemastutti. Ohjauksen ja dramatisoinnin kaiken oikeaksi muokkasi Paavilaisen Heikki!

Kuvat: Kirsi Lönnmark

Turun kaupunginteatteri

Ella ja presidentti

Koska olimme Turussa, oli saatava annos kesäteatteria - Vartiovuorella. Omien teinieni lisäksi värväsin mukaan vielä 10v. kummipoikani, että oli jotenkin "luonnollisempaa" olla nauttimassa lasten teatterista.

Kesäinen ilma ei hivellyt ja vaikka ei satanut, yleisön asustus kertoi karusti lähinnä talvisesta kuin kesäisestä vuodenajasta. Kerrospukeutuminen ja eriväriset viltit olivat hyvin edustettuina.

Vaan asiaan! Ella ja presidentti on mahtava lasten näytelmä Timo Parvelan Ella-kirjoihin nojaten.

Ella on luokalla 2A ja ollut jo luokkakavereidensa kanssa pitkään, sillä heillä on niin kiva luokka ja niin kiva opettaja, että mitä sitä nyt luokalta toiselle siirtymään. Ellan(Tuula Väänänen) luokalla monta mukavaa oppilasta.
Pate(Thomas Dellinger) on rehtorin(Lola Wallinkoski) poika.
Tuukka(Johannes Vikman) on luokan nero.
Hanna(Emmi Kaislakari) reipas kännykällä kuvaava tyttö.
Samppa(Toni Harjajärvi) on Mustanaamio.
Pukari(Antton Kainulainen) on se joka pukaroi.
Opettaja, se hassun hauska opettaja on Jukka Leisti, jota ei voi olla muistamatta Tuttiritarista !!!

2B on sitten ihan toinen luokka, kuten heidän opettajansakin, Piippu(Maija Koivisto).

Pääosassa on kuitenkin 2A ja kuinka he yrittävät auttaa Mustanaamioita kasvamaan ihmisenä! Lisäksi tilannetta siivittää se, että Presidentti on tulossa kouluun vierailulle. Rehtori on määrännyt luokan 2A vierailemaan samaan aikaan Kierrätyskeskuksessa, mutta kuinkahan mahtaa käydä?

Ella ja presidentti on ihanan hauska ja puhutteleva näytelmä, mikä on sillai monitasoinen, että kyllä se aikuisillekin sopii. Itse asiassa oikein suosittelisin sitä aikuisille, sillä sen verran hyvää ajattelemisen aihetta sieltä tulee.

Kuvat: Turun kesäteatteri

Peppi Pitkätossu

Turun Vartiovuoren kesäteatterissa temmeltää Peppi Pitkätossu. Jo keväällä olimme päättäneet lähteä Turkuun ja silloin on oiva mahdollisuus nähdä turkulaista kesäteatteria. Päädyimme Peppi Pitkätossuun, jotta sain turkulaisen kummipoikanikin mukaan.

Menimme hyvissä ajoin paikalle ja väkeä virtasi joka suunnasta ja paikat täyttyivät. Jännitynyt porina oli päällä, kunnes alkoi kuulua kaikille tuttu Tässäpä Peppi Pitkätossu.... Niin se alkoi, huikea tarina jokaisen tuntemasta vallattoman hauskasta punatukkaisesta tytöstä.

Ihka oikea hevonen oli myös päässyt estraadille. Herra Tossavainen oli ihminen, mutta millainen marakatti! Keikkui kaiken aikaa milloin missäkin ja oli jos jonkinmoisilla mutkilla.  Mahtava. Sekin oli kiva yllätys, kun  Herra Tossavaista näyttelevä Jimi Kettunen olikin yhtäkkiä rouva Mielonen !

Pepin roolin aivan mahtavalla vedolla veti Pilvi Hämäläinen, jonka äänestä erityisesi pidin. Se oli jotenkin vaan niin Peppimäinen! Muutenkin Pepin rooli vaatii aika lailla, joten homma oli hallussa ihan täysillä.

Kaikki muutkin roolit olivat niin hiottuja ja nautittavia. Pepin isän roolissa oli Remu Aaltonen ja hän marssi lavalle loppupuolella, ikään kuin sokerina pohjalla. Kun Peppi on niin ikävöinyt isäänsä, merirosvo isä saapuu ja ottaa tilanteen haltuun!

Ihana ja hauska koko perheen näytelmä!

Kuvat: Kalle Karlsson