Jaaha, huomaan että minulla on aika-asetukset päin prinkkalaa.
Järisyttävä se olikin Marja Leena, ja siksi jäi niin elävästi mieleen.
Susu, minulle tuohon hetkeen ei liittynyt oikeastaan pelkoa. Tuli vain sellainen olo, että maailma on suuri mysteeri. Tajusin, ettei mikään ole pysyvää ja siihen pitää vain sopeutua. Jollakin tavalla tämä oivallus antoi minulle sisäisen vapauden olla mikä olen, koska tajusin etteivät viisaina esiintyvät aikuisetkaan oikeastaan tiedä tästä peruasiasta sen enempää kuin minäkään, tai se kuollut rotta.
Tuo oivallus järkyttää lasta. Eräs pieni poika sanoi: Tiedän, että minä kuolen, mutta en ajattele sitä.
Siihen aikaan, kun olin pikkulapsi ja asuin maalla, uskoin vakaasti, että kaikki hukutetut kissanpennut, naapurin mummovainaa ja muut kuolleet eläimet ja ihmiset asuivat taivaassa pilvien yläpuolella, sillä teini-ikäinen tätini oli niin kertonut. Mutta kun muutin kaupunkiin ja aloitin koulun, näin monia tapahtumia, jotka hämmensivät mieltäni.
Muistan, kuinka istuin pikkupietarinpihamaisen taloryhmän keskellä nurmikolla, tähyilin ylöspäin ja päättelin, että Jumala ei asunut kaupungissa.
Tämä sarjasi on sellainen, jota kukaan muu koskaan ei ole tehnyt. Ei olisi voinutkaan, koska se on Sinun tarinasi. Se silti koskettaa monia. On helppo samaistua. Syvää ihmisyyttä. Kutkuttaa syvältä.
mm:n kanssa sanasta sanaan samaa mieltä. etevästi kerrottu sarjakuva jännittää, naurattaa ja itkettää yhtä aikaa, yllyttää ahmimaan, sivistää . . . tämä sinun varsinkin, ilmeisellä innolla ja hellyydellä piirretty.
eikä sovi unohtaa sitäkään seikkaa, että mukaansatempaava sarjakuva legitimoi itse itsensä taiteena. siihen ei tarvita mestaruuksien urheilullista juhlimista.
Mm, kuulin vasta nyt, että omaelämäkerrallisia sarjakuvia on tehty niin paljon että muodostavat oman genren:-)
Anna, minua on aina pohdituttanut kaikkien pienten viattomien sielujen kohtalot. Ikkunalasia päin lentäneet linnunpojat esimerkiksi. Ja Jeesuksen väite, että yksikään varpunen ei tipahda sattumalta.
Monessa osassa ollut paljon mullekin tuttuja kokemuksia, ja koko sarjakuvasarja on aivan loistava, mutta tämä liikutti ja kosketti ihan erityisesti. Jotenkin julmankaunis :´)
Näihin on helppo samaistua. Olen tapakristitystä suomalaisperheestä, mutta sain synnintuntoni pyhäkoulusta, koulusta ja mummoilta. Se, että joku näki kaiken mitä tein ja ajattelin ahdisti minua suuresti.
Anu, joo myös mun mielestä hahmo on aika hyvä, ja jännittää että miten saan sen kasvamaan murkkuikäiseksi.
Heidi, olen ajatellut, että aika huonoa teologiaa, niin sanoakseni, on ollut liikkeellä paljon koulussa ja pyhäkoulussa. Luultavasti siksi, että uskontokasvatukseen on liitetty aikuisten vallankäyttöä lasta kohtaan. Siinä tavallaan hukataan jotain aika olennaista, kun uskontokasvatus typistyy kiltteyskasvatukseksi, jota se ainakin minun aikanani oli hyvin pitkälti.
Useimmat ns. "synnit" ovat kulttuuri- ja aikasidonnaisia. Joissakin kirkkokunnissa/kulttuureissa vedonlyönti, arpajaiset ja veikkaaminen ovat syntiä, mutta siellä pelataan bridgea seurakunnan vanhustenkerhoissa. Meillä Suomessa kortinpeluuta on pidetty syntinä, mutta kirkon myyjäisissäkin pidetään arpajaisia, ja veikkaaminen on ihan OK.
Vaihto-oppilaana ihmettelin, kun huulien maalaamattomuutta (!) pidettiin Amerikassa hippikäytöksenä, melkein syntinä, mutta Savon körttipiireissä kaikki meikkaaminen oli hirveä synti. Tanssiminen oli ainakin ennen syntiä Suomessa, jopa erästä arkkipiispaa moitittiin, kun hän oli tanssinut vaimonsa kanssa jossain arvokkaassa juhlassa, mutta Kanadassa katolisessa kirkossa järjestettiin kirkon alakerrassa tanssiaiset, kun nuori mies oli vihitty papiksi.
Kristinuskoa ja Jumalaa ei voi syyttää noista "syntiluetteloista". :) Ne ovat olleet ihmisten yritystä saada maailmasta täydellinen, pahimmillaan vallankäyttöä. Jotain samantyyppistä fanaattisuutta ja pedanttisuutta on nykyään monissa muoti-ilmiöissä kuten feminismissä, eläintenoikeusilmiöissä, kasvissyönnissä - ja jopa vapaa-ajattelussa. Tiedämme, että sitä on edelleen joissakin uskonnoissa ja lahkoissakin.
Tämä on kiinnostava blogi. Se tuo mieleen monia ajatuksia, jotka alkavat rönsyillä. Ehkä ne pitäisi laittaa omaan blogiin. Toisaalta - uskon, että tämä blogi ja siitä syntyvä kirja tulevat herättämään samanlaisia tunteita muissakin.
"Ja Jeesuksen väite, että yksikään varpunen ei tipahda sattumalta."
Varpusten tippumista voi tulkita toisinkin. Laitan tähän linkin Pekka Y. Hiltusen jossain retriitissä pitämään virikepuheeseen, jossa varpuset putoavat vähän eri tavalla.
Anna, olen tullut siihen tulokseen, että on suurin piirtein sama mistä organisaatiosta on kysymys, ne jotka ovat niskan päällä sanelevat muille kuinka heidän pitäisi elää. Mutta mitä julkaisuun tulee, niin ei mennä asioiden edelle sentään:-)
Helena, minä olen varmaan joskus lukenut tuosta asiasta, ehkä Daniel Nylundin jostain jutusta. Kiitos muistutuksesta.
Osaat tiivistää vaikeita asioita sarjakuvan avulla vähän helkkarin taitavasti. Jonakin päivänä evlut. kirkko ostaa strippisi ja jakelee ne riparilaisille. Tämä on ennuste.
Tuo on ollut varmasti järisyttävä huomio. Hienosti kuvattu!
VastaaPoistaPelottava havainto, oivaltaminen.
VastaaPoistaJaaha, huomaan että minulla on aika-asetukset päin prinkkalaa.
VastaaPoistaJärisyttävä se olikin Marja Leena, ja siksi jäi niin elävästi mieleen.
Susu, minulle tuohon hetkeen ei liittynyt oikeastaan pelkoa. Tuli vain sellainen olo, että maailma on suuri mysteeri. Tajusin, ettei mikään ole pysyvää ja siihen pitää vain sopeutua. Jollakin tavalla tämä oivallus antoi minulle sisäisen vapauden olla mikä olen, koska tajusin etteivät viisaina esiintyvät aikuisetkaan oikeastaan tiedä tästä peruasiasta sen enempää kuin minäkään, tai se kuollut rotta.
Liikuttavasti ilmaistu kuvin elämän ja kuoleman vääjäämättömyys. Nyt oon aivan koukuttunut näihin.
VastaaPoistaTuo oivallus järkyttää lasta. Eräs pieni poika sanoi: Tiedän, että minä kuolen, mutta en ajattele sitä.
VastaaPoistaSiihen aikaan, kun olin pikkulapsi ja asuin maalla, uskoin vakaasti, että kaikki hukutetut kissanpennut, naapurin mummovainaa ja muut kuolleet eläimet ja ihmiset asuivat taivaassa pilvien yläpuolella, sillä teini-ikäinen tätini oli niin kertonut. Mutta kun muutin kaupunkiin ja aloitin koulun, näin monia tapahtumia, jotka hämmensivät mieltäni.
Muistan, kuinka istuin pikkupietarinpihamaisen taloryhmän keskellä nurmikolla, tähyilin ylöspäin ja päättelin, että Jumala ei asunut kaupungissa.
Tämä sarjasi on sellainen, jota kukaan muu koskaan ei ole tehnyt. Ei olisi voinutkaan, koska se on Sinun tarinasi. Se silti koskettaa monia. On helppo samaistua. Syvää ihmisyyttä. Kutkuttaa syvältä.
VastaaPoistamm:n kanssa sanasta sanaan samaa mieltä. etevästi kerrottu sarjakuva jännittää, naurattaa ja itkettää yhtä aikaa, yllyttää ahmimaan, sivistää . . . tämä sinun varsinkin, ilmeisellä innolla ja hellyydellä piirretty.
VastaaPoistaeikä sovi unohtaa sitäkään seikkaa, että mukaansatempaava sarjakuva legitimoi itse itsensä taiteena. siihen ei tarvita mestaruuksien urheilullista juhlimista.
Mm, kuulin vasta nyt, että omaelämäkerrallisia sarjakuvia on tehty niin paljon että muodostavat oman genren:-)
VastaaPoistaAnna, minua on aina pohdituttanut kaikkien pienten viattomien sielujen kohtalot. Ikkunalasia päin lentäneet linnunpojat esimerkiksi. Ja Jeesuksen väite, että yksikään varpunen ei tipahda sattumalta.
Mun kannalta kiva että koukutuit, Anneli:-)
"siihen ei tarvita mestaruuksien urheilullista juhlimista. " Olipa napakasti sanottu, Meri:-)
VastaaPoistaMonessa osassa ollut paljon mullekin tuttuja kokemuksia, ja koko sarjakuvasarja on aivan loistava, mutta tämä liikutti ja kosketti ihan erityisesti. Jotenkin julmankaunis :´)
VastaaPoistaTuo pikku-Kirsti on tosi hellyttävä hahmo <3
Näihin on helppo samaistua. Olen tapakristitystä suomalaisperheestä, mutta sain synnintuntoni pyhäkoulusta, koulusta ja mummoilta. Se, että joku näki kaiken mitä tein ja ajattelin ahdisti minua suuresti.
VastaaPoistaAnu, joo myös mun mielestä hahmo on aika hyvä, ja jännittää että miten saan sen kasvamaan murkkuikäiseksi.
VastaaPoistaHeidi, olen ajatellut, että aika huonoa teologiaa, niin sanoakseni, on ollut liikkeellä paljon koulussa ja pyhäkoulussa. Luultavasti siksi, että uskontokasvatukseen on liitetty aikuisten vallankäyttöä lasta kohtaan. Siinä tavallaan hukataan jotain aika olennaista, kun uskontokasvatus typistyy kiltteyskasvatukseksi, jota se ainakin minun aikanani oli hyvin pitkälti.
Useimmat ns. "synnit" ovat kulttuuri- ja aikasidonnaisia. Joissakin kirkkokunnissa/kulttuureissa vedonlyönti, arpajaiset ja veikkaaminen ovat syntiä, mutta siellä pelataan bridgea seurakunnan vanhustenkerhoissa. Meillä Suomessa kortinpeluuta on pidetty syntinä, mutta kirkon myyjäisissäkin pidetään arpajaisia, ja veikkaaminen on ihan OK.
VastaaPoistaVaihto-oppilaana ihmettelin, kun huulien maalaamattomuutta (!) pidettiin Amerikassa hippikäytöksenä, melkein syntinä, mutta Savon körttipiireissä kaikki meikkaaminen oli hirveä synti. Tanssiminen oli ainakin ennen syntiä Suomessa, jopa erästä arkkipiispaa moitittiin, kun hän oli tanssinut vaimonsa kanssa jossain arvokkaassa juhlassa, mutta Kanadassa katolisessa kirkossa järjestettiin kirkon alakerrassa tanssiaiset, kun nuori mies oli vihitty papiksi.
Kristinuskoa ja Jumalaa ei voi syyttää noista "syntiluetteloista". :) Ne ovat olleet ihmisten yritystä saada maailmasta täydellinen, pahimmillaan vallankäyttöä. Jotain samantyyppistä fanaattisuutta ja pedanttisuutta on nykyään monissa muoti-ilmiöissä kuten feminismissä, eläintenoikeusilmiöissä, kasvissyönnissä - ja jopa vapaa-ajattelussa. Tiedämme, että sitä on edelleen joissakin uskonnoissa ja lahkoissakin.
Tämä on kiinnostava blogi. Se tuo mieleen monia ajatuksia, jotka alkavat rönsyillä. Ehkä ne pitäisi laittaa omaan blogiin. Toisaalta - uskon, että tämä blogi ja siitä syntyvä kirja tulevat herättämään samanlaisia tunteita muissakin.
"Ja Jeesuksen väite, että yksikään varpunen ei tipahda sattumalta."
VastaaPoistaVarpusten tippumista voi tulkita toisinkin. Laitan tähän linkin Pekka Y. Hiltusen jossain retriitissä pitämään virikepuheeseen, jossa varpuset putoavat vähän eri tavalla.
http://www.tuomasmessu.fi/?sid=160
Kirsti, nää sun sarjakuvat ovat ihan loistavia.
VastaaPoistaAnna, olen tullut siihen tulokseen, että on suurin piirtein sama mistä organisaatiosta on kysymys, ne jotka ovat niskan päällä sanelevat muille kuinka heidän pitäisi elää. Mutta mitä julkaisuun tulee, niin ei mennä asioiden edelle sentään:-)
VastaaPoistaHelena, minä olen varmaan joskus lukenut tuosta asiasta, ehkä Daniel Nylundin jostain jutusta. Kiitos muistutuksesta.
Ja Anskulle kaunis kiitos kannustuksesta.
Osaat tiivistää vaikeita asioita sarjakuvan avulla vähän helkkarin taitavasti. Jonakin päivänä evlut. kirkko ostaa strippisi ja jakelee ne riparilaisille. Tämä on ennuste.
VastaaPoistaVanha Erkki
Olen samaa mieltä kuin Vanha Erkki.
VastaaPoistaKiitos Erkki ja Anna, tässä alkaa vähitellen ihmetellä miksi en ryhtynyt sarjakuvapiirtäjäksi jo aiemmin...
VastaaPoista