Puskajuttuja II

 Kiertelin päivän hämärässä pienessä metsäpuutarhassani ja mietin itsekseni, mitä kaikkea työlistalle uuteen hienoon puutarhakalenteriini voisin jo alkaa laittamaan. Metsäpuutarhassa on siis lisää puskia, pääosin siis rodoja ja joitakin erikoispuita sekä jokunen kärhö ja pari köynnöshortensiaa. Keväällä metsänpohjan täyttää sini- ja valkovuokot sekä kielot kukkivana mattona.

 

Köynnöshortensia (Hydrangea petiolaris) kaipaa leikkausta.

Metsäpuutarha sijoittuu pihallamme pohjoisen puolelle taloa lähelle tietä. Kasveja ja näkymää tielle suojaa kiviaita, kivet tietenkin kaikki on pihapiiristä ja pellolta kerätty - isot ja pienet. Halusin sellaisen metsäpuutarhan, siis metsän, joka on aika lähellä luonnontilaa. Esimerkkinä muutama isompi puutarha.

Kesä

Syksy

  Rodoja tuossa metsässä on parisenkymmentä, hiljalleen niitä lisäilen ja vanhimmat ovat jo kasvaneet kokoa, pienimmät ovat lähes parikymmensenttisiä - ne ovat havupeitteen alla suojassa talvelta ja kevään ahavalta. Atsaleoja on tarkoitus metsääni myös istuttaa, tammikuulla aloitan siemenkasvatuksen Mustilan Arboretumista tilaamillani siemenillä.

Olen suuresti ihmetellyt alppiruusujen (Rhododendron) - rodojen kuten niitä nimitän tuttavallisesti - kestävyyttä ja uusiutumisvoimaa. Omat alppiruusuni ovat olleet mäntyjen ja kuusten suojassa kevään ahavalta viime kevääseen saakka, mutta jostain ihmeen syystä viime kevään ahava luikerteli haavoittamaan kasvejani ja mietinkin ensi kevään suojauksia hiljalleen. Myös trimmerin kanssa kulkenut tarhurin mokoma on pariinkin otteeseen vaurioittanut pieniä rodo-ressukoitua, mutta ne ovat toipuneet, kasvattaneet uutta versoa paljonkin! Puimalan rinteen alppiruusut kärsivät varmaan eniten viime kevään ahavasta ja olin lähes varma, että menetän ne - mutta ei onneksi! Kasvit uusiutuivat, kasvattivat lehtiä ja kukkivat hiukan jo syksyllä, lajikkeena siis Rhododendron 'Pohjolan tytär'. Yksi nuppu aikoo vielä tänä syksynä kukkia, mutta talvi taitaa ennättää ensin! Tuossa rinteessä kasvaa siis 'Pohjolan tytärtä' ja yksi 'Mikkeli', joka ei siis saanut ahava-vauriota keväällä lainkaan, vaikka kasvoivat vierekkäin!

 

Alppiruusu (Rhododendron) 'Pekka'

 Omassa metsäpuutarhassa alppiruusupuskia on eri ikävaiheisia ja muutaman ensikukintaa odottelen. Metsäpuutarhassa kasvaa toistaiseksi vielä vain yksi atsalea - Vesa Muurisen risteyttämä Vesa-atsalea ja erilaisia havuja: kultakuusi, kanadanhemlokki, surukuusia, käärmekuusia, serbiankuusia, sembramäntyjä, pikkuruinen korkkipihta, serbiansurukuusi,  ... Myös satoa tuottava kiinanlaikkuköynnös (Actinidia kolomikta) 'Annikki'.

Kanadanhemlokin ostin 'piikkiperennana',olin puunostokiellossa ja halusin tämän hemlokin...

Metsäpuutarhani laajenee hiljalleen joskus liittyen syötävän metsäpuutarhan ja pähkinämaani kautta pieneen arboretumiini. Omenapuulehto on aivan alueen vieressä eli sekin kasvaa samaan yhteyteen. Hiljalleen aluetta kasvattelen. Eli haaveita riittää paljon: atsaleoja, rodoja lisää, saniaisia, metsäperennoita lisää, syötäviä kasveja...haaveita, lapionpistoja ja kivenkankeamista riittää...onneksi! 

 

Palaan aiheeseen keväällä uudelleen, kun kukat taas puhkeavat kukkaan!

Kaikkea hyvää Sinulle!

💚

Aamun tykytyksiä

 Toissa aamuna heräilin levollisesti ja tulin alakertaan. Isäntä oli aloittanut verkkaiseen tahtiin aamun toimet ja kertoili, että ikkunan takana oli ollut kolmen tokka kauriita, söivät jotain vihreää pitkää kukkapenkistäni.

Voi ei, kauhistus! Taasko, taasko kauriit ovat syöneet atsalean (Rhododendron) 'Ruususen Uni' nuput, kuten viime vuonna. Ajatus pyöri kehää, kunnes sain nopean aamupalan syötyä ja vaatteet päälle, sitten ulos! Helpotus oli suunnaton, vetkutteluani ei rangaistu tällä kertaa! Kauriit olivat syöneet vain kanadanruusua (rosa), onneksi! Nuput olivat tallella! Tuossa penkissä minulla on kaksi atsaleaa, tuo 'Ruususen Uni' ja kuningasatsalea.

 

Nuput suojassa!

Eipä tarvinnut kauaa miettiä, mitä tekisin. Nopeaan tahtiin verkotin kaiken mahdollisen - atsaleat, herkkumaan mustikat (Vaccinium corymbosum), ruusukvittenit (Chaenomeles) ja hunajamarjat (Lonicera caerulea var. kamtsch.)  ja yhden puupionin (Paeonia). Mulperi (Morus 'Mulle') sai havukatteen. Ainoastaan Rytörinteen pieni atsalea jäi vaille suojaa, asia korjattiin tänään Murun kanssa. Joillekin saniaisille haen vielä havuja ja sitten on kaikki suojassa. Hiukan, jos lumi sen suo, leikkaan perennanvarsia eli piha on nyt talventulokunnossa.

 

Teimme siis tänään Murun kanssa metsäretken tuulen kaataman kuusen luo, upea puu oli myrskyssä valitettavasti kaatunut. Sieltä olen suojaa hakenut jo kiinanlaikkuköynnökselle (Actinidia kolomikta) ja kiviaidalla olevalle atsalea 'Vesalle'. Ajattelin vielä hakea suojaa myös pieni alppiruusuvauvoille, samasta tuulikaadosta. Murun kanssa tutkailtiin metsähiiren pesiä, pehmeää sammalta, sieniä, kääpiä, pöllön pönttöjä, komeita kiviä ja siirtolokareita...kaikkea mitä pieni ihminen luonnossa huomaakaan. Meillä oli kiva retki! Nähtiin myös junakin, joka meni kovaa vauhtia kohti pohjoista.

Mäyrän vessa

 

Aion parantaa tapani kasvien suojaamisessa ja niiden kirjaamisessa eli ruutuvihkoni saa kaveriksi Puutarha/Satokausikalenterin!  

Lapsuudesta muistan, että meillä oli joskus järven jäällä pikaluistelukilpailut Pyhäinmiestenpäivänä - lunta ei vielä ollut lainkaan, isä tarkasti jään paksuuden ja sitten luisteltiin.

Meillä vietetään pyhäinpäivää, ei Halloweenia.

Mukavaa alkavaa viikonloppua ja Pyhäinmiesten päivää sinulle!

💚

Kaksi paratiisia

Bloggaritapaamisessa Tampereella juttelimme Marjan kanssa, josko tekisin lomallani retken Raumalle, tänään matka toteutui! Kaksi paratiisia yhdessä päivässä.

Ajelin hissuksiin Rauman suuntaan, pitkän hellekauden jälkeen taivas oli peittynyt pilviin, matkalla satoi, paikoin kovastikin, mielessäni paistoi aurinko! Sade tosin oli kuivalle maalle tervetullut piristys!

Lähestyessäni Suvikummun Marjan kotia, eksymisvaaraa ei ollut! Helppo oli löytää jo tielle näkyvä kaunis talo ja piha, paratiisi! Juttelimme kaikkea mukavaa, työnalla oli jälleen uudet kauniit sukat, tapasin ihanat kissat ja Marja oli laittanut aivan suussasulavaa kalapiirakkaa ja salaattia, kiitos! Kyllä maistui!

Aika riensi, jatkoimme Marjan autolla kohti toista paratiisia, Vakka-Taimea. Menimme toiseen maailmaan...puutarha oli valtavan suuri, puiden ja pensaiden määrä ja valikoima oli huikea, puissa kiipeilivät köynnökset - laikkuköynnökset, muratit...ja vaikka mitä, valtavasti kasveja joita en tunnistanut ollenkaan. Sateen jälkeen tuoksu oli ihana, ilma hunajaa, maa tosin - märkä, mutta sekään ei haitannut.  

Punainen vaahtera

Punapähkinä, lehdet alta punaiset ja päältä vihreät

Saimme seuraakin

Upea harmaa kuusi

Upea runko lepällä

Köynnösukonhattu

Sormustinkukka

Siipipähkinä (siirtyi ostoslistalle)

Aika sai taas siivet, oli aika tehdä ostoksia, Marjan ohjeistuksen mukaan olin tehnyt listan valmiiksi mitä haluaisin - ehkä. Ja halusinkin, lista oli pitkä. Taimimyymälän puolella saimme hyvän vastaanoton, moni kasvi löytyikin, onneksi ei kaikkea, jäi ostettavaa toisellekin kerralle ja taimet mahtuivat autoon, ne eivät olleet ihan pieniä kaikki. Paljon myös uusia ihanuushankittavia löytyi!

Saarni

Punapähkinä

Kivikoivu ja Nöpö

Paperikoivu

Otatammi, ruska kuin purppuratammella, mutta kestävämpi puu.

Mustilanalppruusu

Kääpiöängelmä

Lisäksi ostin kaukasian pionin ja kaksi punaista kieloa. Arboretumini täydentyi viidellä puulla!

 Tuli maksun aika ja toinen rouvista saattoi meidät ja ostoksemme isännän, Vesa Muurisen luo. Maksut maksettiin ja juteltiin hetki puutarhabloggaamisesta - ja sitten isäntä veikin meidät katsomaan japaninlaikkuköynnöstä ja maistelemaan minikiiviä, no matkalla oli paljon muitakin herkkuja ja saimme perusteellisen ja kiinnostavan luennon erikoiskasveista, joita sillä pienellä osiolla oli, jossa kävimme, tarhaahan jatkui kuitenkin niin että kerrottavaa olisi ollut useaksi tunniksi.

Kaksi valtavaa hortensiaa...

...ja niiden valtavat rungot.

Paluumatkalla Marja näytti minulla Raumaa. Kaupunki on kaunis, siellä on paljon kauniita taloja ja hyvinhoidettuja puistoalueita!

Oli aika lähteä kotiin, siirsimme taimet autooni ja lähdin huristelemaan kotiin, että oli niin hyvä mieli!

Kiitos Marja, että sain vierailla kotonasi ja että tulit kanssani Vakka-Taimeen ja kaupungille retkelle!

Pilvet väistyivät taivaalta, aurinko kuivatti sateen kastelemat tiet. Oli niin hieno päivä, pääsin kahteen paratiisiin samana päivänä!

Kesääkin jo ilmassa

Omenapuut kukkivat hyvin vaihdellen. Vanha, vuonna 1949 maatalousneuvojan ymppäämä perheomenapuu ei tee satoa, vieressä oleva talviomena sen sijaan kyllä. Omena siinä on kuin kiveä ja happama, mutta siitä tulee ihme kyllä hyvää mehua. Happamat omput muutuvat mehulingossa taikaiskusta makeaksi mehuksi! Kyllä muissa puissa ihan kohtuullisesti kukkia oli, hillot ja mehut saadaan varmasti! 

Kesän ensimmäiset pionit (jos silkkipionia ei lasketa) aloittivat kukintansa.

 Kuolanpioni kukassa.

Nuppujakin vielä riittää.

Vieressä vielä nupulla oleva 'Red Charm'. Nuput ovat valtavia, liioittelematta pienen kananmunan kokoisia, kukat avautuvat varmaan pian.

Tässä heikko vertaus 'Sarah Bernhardin' nupun ja 'Red Charmin' nupun kesken, kuva ei anna nupun koosta totuutta.

Juhannuspioni kukkii varmaan Jussiksi, uskon, nupuissa jo kukan värisävy. 

No piti muitakin kuvia ottaa, mutta puutarhakissa Nöpö halusi puskea ja olla vähän myös linssikissana...

Katajat kukkivat myös, lupaus hyvästä marjasadosta? 

Äitienpäiväkukaksi muutama vuosi sitten saamani 'Mikkeli' aloittelee upeaa kukintaansa!

Oikein ihanaa viikonloppua! Toivottavasti lämmintäkin riittää!