Jay Lake: Escapement

Aiemmin mainitun (Mainspring) Jay Laken toinen kirja Escapement sijoittuu muutamaa vuotta ensimmäisen osan jälkeen, samaan maailmaan.

Tällä kertaa seurataan kolmea hahmoa. Yksi heistä on Muurilla kasvanut tyttö Paolina, joka haluaa paeta kylänsä miesten ahdasmielisyyttä. Eikä mikään ihme: Paolina on todellinen nero. Toisaalla Al-Wazir joutuu matkaamaan kohti Muuria, jälleen kerran, tällä kertaa melko mammuttimaisen tehtävän kera. Ja kolmannessa tarinassa kirjastonhoitaja Childress (jonka Hethorkin tapasi Mainspringissä) joutuu toteuttamaan kohtaloaan, tai muokkaamaan sitä. Kaikkien kolmen kertomukset tietenkin liittyvät toisiinsa.

Escapement alkaa loistavasti. Lake kuvailee maailmaansa nyt eri näkökulmasta, ja miten ihana maailma se onkaan! Kirjan ehdoton vahvuus on sen alussa. Valitettavasti sitten tapahtumat alkavat junnata paikallaan, ja tekstiä on liikaa. Vaikka hahmotkin ovat ihan mielenkiintoisia (Childressia ehkä lukuunottamatta), olisi tapahtumia voinut hieman tiivistää. Lake käsittelee maailmaansa kohtaavia suuriakin mullistuksia (tai niiden mahdollisuuksia), mutta valitettavasti paikoitellen kirja käy jopa hieman tylsäksi... Olisikin mielenkiintoista lukea Lakelta johonkin muuhun maailmaan sijoittuva kirja, eli todennäköisesti tulee luettua myös seuraavaksi ilmestynyt Green. Escapement on selvästi niitä kirjoja, josta joko pitää voimakkaasti tai joka kyllästyttää, ja valitettavasti nyt osui tuo jälkimmäinen vaihtoehto.

Terry Pratchett: Nation

Terry Pratchettin Discworld kirjat ovat olleet varsin hauskoja, mutta taso on viime vuosina alkanut hieman hiipua (mikä ei olekaan kovin ihmeellistä: Discworld on todella pitkä sarja!). Niinpä suhtautumineen Nation-romaaniin oli aluksi hieman nihkeä: tämä ei ole edes Discworldia.

Nation-romaanin maailma alkaa valtavalla aallolla, joka käytännössä lopettaa Mau-pojan maailman. Hän ainoana kansastaan ("Nation") selviää hengissä, ja huomaa pian, että hänen kansansa saarelle on huuhtoutunut kummallinen valkoihoinen kummitustyttö, Ermintrude. Yhdessä Mau ja Daphne (joksi Ermintrude haluaa itseään kutsuttavan) alkavat rakentaa uutta maailmaa, jossa on paljon vanhaa ja jotain uuttakin.

Nationin maailma on melkein kuin omamme, mutta ei kuitenkaan. Näennäisesti 1800-luvun puoliväliin sijoittuvan kirjan maailmassa Darwinin Lajien synty on juuri ilmestynyt, ja se onkin temanttisesti tärkeässä asemassa. Pratchett viittaa usein viktoriaaniseen sukupuolten väliseen kanssakäymiseen, ja siitä saadaankin paljon ihan hauskaakin huumoria. Toki kyseessä on kasvukertomus: Mau on juuri lähes läpikäynyt mieheksikasvamisrituaalinsa, mutta ei ehtinyt saada tatuointejaan ennen tuhoisaa aaltoa, ja niinpä hän uskoo ettei hänellä ole lainkaan sielua. Onko sielu sitten kovin tarpeellinen, sitä pohditaan myös ja luonnollisesti myös ihmisten suhdetta jumaliin. Pratchett on onnistunut pitkästä aikaa kirjoittamaan paitsi mielenkiintoisia hahmoja, myös mielenkiintoista pohdintaa. Nation yllättikin tosi positiivisesti ja vaikka sitä nuortenkirjana markkinoidaan, sopii se hyvin vanhemmillekin (se tuntuu olevan vähemmän "nuortenkirja" kuin esimerkiksi Tiffany Aching -sarja, jotka nekin ihan hauskoja kirjoja ovat).

Stieg Larsson: Miehet, jotka vihaavat naisia

Välillä jotain muuta kuin spefiä, eli ruotsalaista dekkaria. Stieg Larssonin Millenium-trilogiasta on kohkattu vaikka missä, niin pitihän sitä katsoa mistä on kyse. Ensimmäisenä tietenkin sarjan ensimmäinen osa, Miehet, jotka vihaavat naisia.

Taloustoimittaja Mikael Blomkvist on joutumassa vankilaan kunnianloukkauksesta. Hänelle tarjoutuu kuitenkin mahdollisuus tutkia 60-luvulla kadonneen nuoren naisen tapausta, ja palkkioksi luvataan mahdollisuus maineensa puhdistamiseen. Niinpä Mikael sitten tutkii tapausta, apunaan nuori ja erikoinen Lisbeth Salander, jolla on omatkin ongelmansa.

Larssonin kirjassa oikeastaan parempaa oli yhteiskunnan kuvaus kuin varsinainen dekkarijuoni (sillä dekkarihan tämä on, vaikka päähenkilöt eivät etsiviä olekaan). Ruotsi ei vaikuta todellakaan miltään unelmayhteiskunnalta ja - kuten kirjan nimikin antaa ymmärtää - tarinassa käsitellään naisten tuttujen ja tuntemattomien miesten taholta kokemaa vihaa ja väkivaltaa. Sama teema toistuu niin Mikaelin tutkimuksissa kuin Lisbethin elämässäkin. Kantaaottavaa dekkaria, siis, mutta ei kuitenkaan saarnaavaa. Larsson kuvaa hahmonsa hyvin tarkkaan, ja niinpä sekä Mikaelista että Lisbethistä muodostuu varsin selkeä kokonaisuus, mikä taas tietenkin pitää mukanaan kiitettävästi. Varsin monisanainen Larsson kyllä on: muutamassa kohdassa kävi mielessä olisiko tarina toiminut ehkä hieman ohuempanakin. Mutta varsinkin loppupuolella kirjaa alkaa olla vaikea jättää kesken, eli ehkäpä ei. Pitänee lukea kaksi seuraavaakin osaa.

Hm, Wikipedian mukaan Stieg Larsson julkaisi kahta scifi-fanzinea!