Yksi omituisista asioista scifi-harrastuksessani oli pitkään se, etten ollut koskaan lukenut ainuttakaan Robert A. Heinleinin kirjaa. Ja Heinlein on kuitenkin ns. suuri nimi scifin alueella! No, nyt on tämäkin korjattu: luin Starship Troopersin.
Starship Troopers on yksi Heinleinin tunnetuimmista kirjoista, osittain toki sen takia, että sen pohjalta tehtiin elokuva muutama vuosi takaperin. Leffa olikin oikein hyvä, vaikka tuntui painottavan eri asioita kuin romaani. Starship Troopers (kirja) kertoo yhden sotilaan, Ricon, elämästä armejassa ja lopulta maan sotavoimien taistelusta "ötököitä" (bugs) vastaan. Yksi mies, valtava järjestelmä.
Starship Troopersia on kritisoitu sotaa glorifioivana ja onhan siinä sitäkin. Toisalta taas muutamassa kohdassa Heinlein tuntuu ottavan kantaa sodan järjettömyyteen (tai sen välttämättömyyteen) sekä vapauteen ja vastuuseen (vai onko se jo fasismia?). Kirja on hyvin monitulkintainen ja eriyisen mielenkiintoista on verrata sitä muutamaan muuhun scifi-sotakirjaan (etenkin Joe Haldemanin erinomaisiin Forever War ja Forever Peace -kirjoihin) sekä tietenkin aikaansa, jolloin se on kirjoitettu (1959).
OK, Heinleinin kirja on hyvin militaristinen, pääpaino on todellakin sotilaskoulutuksessa. Tästä huolimatta se pitää hyvin otteesaan ja luo pelottavan realistisenkin kuvan tulevaisuudestamme. Kritiikistä huolimatta hyvä teos. Antoi kuitenkin ajattelemisen aihetta olematta liian raskas luettavaksi. Suosittelen! Luen varmasti Heinleiniltä jotain lisää tulevaisuudessa.
Friday, February 29, 2008
Friday, February 22, 2008
Cory Doctorow: Down and Out in Magic Kingdom
Kerrankin ajoissa liikkeellä... Kesällä on Swecon ja Sweconin toinen kunniavieras on Cory Doctorow!
Down and Out in Magic Kingdom on Doctorowin ensimmäinen romaani ja varsin mielenkiintoinen romaani onkin. Kirja sijoittuu tulevaisuuteen, jossa kuolema on voitettu ja ihmiset elävät ikuisesti, vaihtavat vain välillä ruumiista toiseen varmuuskopioiden avulla. Päähenkilö Julius toteuttaa suuren haaveensa ja muuttaa asumaan Disney Worldiin. Disney Worldissa on kuitenkin alkamassa sisällissota (kärjistetysti sanottuna) ja Julius joutuu tietysti siihen mukaan.
Doctorowin maailma on mielenkiintoinen. Hän ei hirveän syvällisesti pohdi kaikkia niitä ongelmia, mitä kuolemattomuudesta syntyy (tosin ei jätä aihetta käsittelemättäkään). Down and Out in Magic Kingdom keskittyykin hyvin yhteen tiettyyn aspektiin ja paikkaan/tapahtumaan Doctorowin yhteiskunnassa. Maine ja kunnia ovat kaikki kaikessa, rahan sijaan ihmisten status mitataan "Wuffie"'ina. Rahalle ei enää juuri ole tarvetta, maailma on varsin yltäkylläinen. Kirja kuvailee paljon Disney Worldin ominaisuuksia ja laitteita, joten niiden tuntemus helpottaa tunnelmaan pääsyä olennaisesti (kaikkia ei kuvata kovin tarkkaan: oletetaan että lukija tietää mikä on Liberty Belle tai Hall of Presidents).
Sen verran mielenkiintoinen Doctorowin luoma maailma oli, että taidanpa lukea häneltä jotain muutakin ennen Sweconia! Lisämielenkiintoisuus tässä romaanissa on vielä se, että se julkaistiin alunperin netissä Creative Commons -lisenssin alla ja on edelleen saatavilla ilmaiseksi Doctorowin kotisivujen kautta. (Minä olen vanhanaikainen ja ostin kirjan...)
Down and Out in Magic Kingdom on Doctorowin ensimmäinen romaani ja varsin mielenkiintoinen romaani onkin. Kirja sijoittuu tulevaisuuteen, jossa kuolema on voitettu ja ihmiset elävät ikuisesti, vaihtavat vain välillä ruumiista toiseen varmuuskopioiden avulla. Päähenkilö Julius toteuttaa suuren haaveensa ja muuttaa asumaan Disney Worldiin. Disney Worldissa on kuitenkin alkamassa sisällissota (kärjistetysti sanottuna) ja Julius joutuu tietysti siihen mukaan.
Doctorowin maailma on mielenkiintoinen. Hän ei hirveän syvällisesti pohdi kaikkia niitä ongelmia, mitä kuolemattomuudesta syntyy (tosin ei jätä aihetta käsittelemättäkään). Down and Out in Magic Kingdom keskittyykin hyvin yhteen tiettyyn aspektiin ja paikkaan/tapahtumaan Doctorowin yhteiskunnassa. Maine ja kunnia ovat kaikki kaikessa, rahan sijaan ihmisten status mitataan "Wuffie"'ina. Rahalle ei enää juuri ole tarvetta, maailma on varsin yltäkylläinen. Kirja kuvailee paljon Disney Worldin ominaisuuksia ja laitteita, joten niiden tuntemus helpottaa tunnelmaan pääsyä olennaisesti (kaikkia ei kuvata kovin tarkkaan: oletetaan että lukija tietää mikä on Liberty Belle tai Hall of Presidents).
Sen verran mielenkiintoinen Doctorowin luoma maailma oli, että taidanpa lukea häneltä jotain muutakin ennen Sweconia! Lisämielenkiintoisuus tässä romaanissa on vielä se, että se julkaistiin alunperin netissä Creative Commons -lisenssin alla ja on edelleen saatavilla ilmaiseksi Doctorowin kotisivujen kautta. (Minä olen vanhanaikainen ja ostin kirjan...)
Tuesday, February 19, 2008
Bryan Talbot: Alice in Sunderland
Vaikka en ole koskaan Luther Arkwright'istä innostunut, Bryan Talbotin The Tale of One Bad Rat on uskomattoman hieno sarjakuva! Joten kun Talbot käy Alicen kimppuun, niin toki heti kiinnostuin (ja tajusin sanoa sen ääneenkin, niin sain sarjakuvan ystävänpäivälahjaksi).
Alice in Sunderland kertoo... no, vaikka mitä! Se kuvaa Sunderlandin historiaa, Alice in Wonderland kirjaan ja ennen kaikkea sen syntyyn liittyviä myyttejä ja totuuksia mutta toisaalta pohtii myös pitkälti samoja teemoja kuin Lewis Carrollkin aikoinaan Alicessa pohti. Lapsuutta, kaiken katoavaisuutta ja ajan olemusta. Talbotin tapa kuvittaa ja kertoa on värikästä ja vaihtelevaa ja vaikka albumi on paikoitellen hyvin raskas (historiaa on paljon!), pysyy se kuitenkin koko ajan kasassa ja liikkeessä monipuolisen ja tilanteisiin sopivan kuvituksensa ansiosta. Lewis Carrollista Talbot saa aikaan kuvan aidosti mielenkiintoisena henkilönä ja hänen suhteensa Alice Liddelliin kuvataan erinomaisesti.
Alice in Sunderland ei siis ole "juonellinen romaani" vaan enemmänkin aitoa historiaa, tarinoita, totutta ja valheita yhdistelevä historiankirja. Kuinka paljon tarinasta on totta? Ja mikä on unta? Mikä taas valetta? Syökö kissa yökön? Yökön kissa syökö?
Alice in Sunderland kertoo... no, vaikka mitä! Se kuvaa Sunderlandin historiaa, Alice in Wonderland kirjaan ja ennen kaikkea sen syntyyn liittyviä myyttejä ja totuuksia mutta toisaalta pohtii myös pitkälti samoja teemoja kuin Lewis Carrollkin aikoinaan Alicessa pohti. Lapsuutta, kaiken katoavaisuutta ja ajan olemusta. Talbotin tapa kuvittaa ja kertoa on värikästä ja vaihtelevaa ja vaikka albumi on paikoitellen hyvin raskas (historiaa on paljon!), pysyy se kuitenkin koko ajan kasassa ja liikkeessä monipuolisen ja tilanteisiin sopivan kuvituksensa ansiosta. Lewis Carrollista Talbot saa aikaan kuvan aidosti mielenkiintoisena henkilönä ja hänen suhteensa Alice Liddelliin kuvataan erinomaisesti.
Alice in Sunderland ei siis ole "juonellinen romaani" vaan enemmänkin aitoa historiaa, tarinoita, totutta ja valheita yhdistelevä historiankirja. Kuinka paljon tarinasta on totta? Ja mikä on unta? Mikä taas valetta? Syökö kissa yökön? Yökön kissa syökö?
Monday, February 18, 2008
Scott Lynch: Locke Lamoran valheet
Hip hei, toinenkin joululahjakirja luettu (ja nyt on vasta helmikuu). Tämä oli suomeksi, Scott Lynchin Locke Lamoran valheet. Nyt on jäljellä joululahjakirjoista enää muutama mietelausekirja (joista yhdessä on lehmiä! ja jotka olen siis lukenut) ja yksi sarjakuva, joka pitäisi vielä lukea.
Mutta siis: Locke Lamora on herrasmiesvaras, joka varastelee vaarallisessa ja julmassa Camorrin kaupungissa. Locken elämä muuttuu entistä hankalammaksi kun kaupungin varkaita aletaan murhailla ja muutenkin koko homma leviääkin nopeasti käsiin... Camorr on fiktiivinen kaupunki, jonka fantastiset elementit ovat yleensä melko hienovaraisia, mutta koko ajan läsnä kuitenkin. Lynchin kuvaama maailma on julma ja raaka (paikoitellen ehkä hieman liiankin, osan verenvuodatuksesta olisi voinut ehkä tehdä off-stage), eikä hyvyys todellakaan aina voita. Tästä huolimatta Locke Lamoran valheet on melko kevyt veijariromaani ja oli pakko lukea myöhään yöhön asti, jotta saisi selville miten tarina päättyy... Hyvin viihteellistä! Locke on myös varsin pidettävä hahmo, oikein kunnon rakastettava lurjus.
Aion ehdottomasti lukea lisääkin Lynchin kirjoja! Toivottavasti hän ei vaan sorru perinteiseen ja ala kirjoittaa liian pitkiä kirjoja tai liian pitkää sarjaa... Locke Lamoran valheet toimii ihan itsenäisenäkin kokonaisuutena, mutta saa kyllä aikaan halun lukea lisää. Seuraavan osan suomennosta odotellessa...
Mutta siis: Locke Lamora on herrasmiesvaras, joka varastelee vaarallisessa ja julmassa Camorrin kaupungissa. Locken elämä muuttuu entistä hankalammaksi kun kaupungin varkaita aletaan murhailla ja muutenkin koko homma leviääkin nopeasti käsiin... Camorr on fiktiivinen kaupunki, jonka fantastiset elementit ovat yleensä melko hienovaraisia, mutta koko ajan läsnä kuitenkin. Lynchin kuvaama maailma on julma ja raaka (paikoitellen ehkä hieman liiankin, osan verenvuodatuksesta olisi voinut ehkä tehdä off-stage), eikä hyvyys todellakaan aina voita. Tästä huolimatta Locke Lamoran valheet on melko kevyt veijariromaani ja oli pakko lukea myöhään yöhön asti, jotta saisi selville miten tarina päättyy... Hyvin viihteellistä! Locke on myös varsin pidettävä hahmo, oikein kunnon rakastettava lurjus.
Aion ehdottomasti lukea lisääkin Lynchin kirjoja! Toivottavasti hän ei vaan sorru perinteiseen ja ala kirjoittaa liian pitkiä kirjoja tai liian pitkää sarjaa... Locke Lamoran valheet toimii ihan itsenäisenäkin kokonaisuutena, mutta saa kyllä aikaan halun lukea lisää. Seuraavan osan suomennosta odotellessa...
Tuesday, February 12, 2008
Evelyn Waugh: Brideshead Revisited
No nyt, joululahjakirja! Joulupukki toi kombo-lahjan, eli siis Brideshead Revisited -kirjan ja Mennyt maailma DVD-boksin. Kirja on luettu, DVD't vielä katsomatta (en ole nähnyt sarjaa koskaan!).
Brideshead Revisited on kirjoitettu 1944-1945 ja kuvaa - jo silloin - mennyttä maailmaa, eli 2.maailmansotaa edeltänyttä Britanniaa. Maailmaa kuvataan Charles Ryder-nimisen hahmon näkökulmasta (kertojahahmo). Ryderin maailmassa hyvin tärkeässä osassa on Flyte'jen perhe, ja varsinkin kaksi perheen lapsista, Sebastian ja Julia. Sebastian on Ryderin läheinen ystävä nuoruudessa, Julia taas hieman myöhemmin. (Sebastianin ja Charlesin suhteesta voisi tehdä - ja on tietysti tehtykin - kaikenlaisia tulkintoja, joihin en tässä nyt mene. Niin on Frodon ja Saminkin suhteesta!). Kantavana teemana kirjassa on uskonto, etenkin katolisuus.
Evelyn Waugh kirjoittaa todella koukeroisesti ja virkkeet ovat pitkiä. Kirjan lukemisessa siis meni tovi jos toinenkin, vaikka kyse on lyhyestä romaanista. "Lukemisen vaiva" kannatti kuitenkin nähdä: Waugh kuvaa upeasti maailmaa, jossa on elänyt ja jota ei enää ole (ja taas tekee mieli rinnastaa Tolkieniin...). Tunnelma on surumielinen, mutta kuitenkin toiveikas.
Suosittelen ehdottomasti historiallisesta ajankuvauksesta pitäville! Tämä on ilmeisesti suomennettukin, kai...?
Brideshead Revisited on kirjoitettu 1944-1945 ja kuvaa - jo silloin - mennyttä maailmaa, eli 2.maailmansotaa edeltänyttä Britanniaa. Maailmaa kuvataan Charles Ryder-nimisen hahmon näkökulmasta (kertojahahmo). Ryderin maailmassa hyvin tärkeässä osassa on Flyte'jen perhe, ja varsinkin kaksi perheen lapsista, Sebastian ja Julia. Sebastian on Ryderin läheinen ystävä nuoruudessa, Julia taas hieman myöhemmin. (Sebastianin ja Charlesin suhteesta voisi tehdä - ja on tietysti tehtykin - kaikenlaisia tulkintoja, joihin en tässä nyt mene. Niin on Frodon ja Saminkin suhteesta!). Kantavana teemana kirjassa on uskonto, etenkin katolisuus.
Evelyn Waugh kirjoittaa todella koukeroisesti ja virkkeet ovat pitkiä. Kirjan lukemisessa siis meni tovi jos toinenkin, vaikka kyse on lyhyestä romaanista. "Lukemisen vaiva" kannatti kuitenkin nähdä: Waugh kuvaa upeasti maailmaa, jossa on elänyt ja jota ei enää ole (ja taas tekee mieli rinnastaa Tolkieniin...). Tunnelma on surumielinen, mutta kuitenkin toiveikas.
Suosittelen ehdottomasti historiallisesta ajankuvauksesta pitäville! Tämä on ilmeisesti suomennettukin, kai...?
Monday, February 4, 2008
Doris Lessing: Shikasta
Nyt on työn alla joululahjakirja, mutta sitä ennen Nobel-voittaja, eli Doris Lessing ja kirja Shikasta (jonka luin suomeksi). Häpeäkseni myönnän etten ollut Lessingiä lukenut ennen tätä lainkaan...
Shikasta olikin uskomattoman hyvä! Kirja on noin 30 vuotta vanha, mutta (valitettavasti) täysin ajankohtainen. Perusideana Shikasta on maankaltainen (=Maa) planeetta, jota tarkkaillaan ja kontrolloidaan Canopukselta. Shikastasta olisi voinut tulla täydellinen, harmoninen paratiisi, mutta jotain meni pieleen ja myös ulkopuoliset voimat vaikuttivat ihmisiin korruptoivasti. Tarinaa kerrotaan koko ajan ulkopuolisten silmin, maan asukit ovat vain tutkimuskohteita. Ja kuitenkin hyvin tärkeässä asemassa.
Shikastassa käsitellään voimakkaasti rotuun ja orjuuteen liittyviä asioita, sekä luonnollisesti myös tasa-arvoa. Lessing ei maalaa ihmisistä erityisen mairittelevaa kuvaa, mutta antaa kuitenkin ymmärtää että aina on myös "hyviä" yksilöitä. Lessing kuvaa ihmiskunnan historiaa (ja "historiaa") kymmenien tuhansien vuosien ajan, niin menneisyyttä kuin tulevaisuuttakin. Vaikka kirjassa on synkät hetkensä ja teemallisesti se on hyvin vakava (valkoisen miehen ylivalta muita rotuja kohtaan yms.), ei Lessing kuitenkaan sorru liialliseen synkistelyyn. Hyvä niin.
Esipuheessaan (vuodelta 1978) Lessing muuten kritisoi sitä, että science fiction kirjallisuutta ei vieläkään pidetä vakavasti otettavana kirjallisuutena vaikka juuri scifistä tulevat nykymaailmaa eniten arvostelevat ja kritisoivat tekstit sekä tuoreimmat ideat. Tämäkään asia ei sitten näköjään ole 30 vuodessa mihinkään muuttunut...
Shikasta olikin uskomattoman hyvä! Kirja on noin 30 vuotta vanha, mutta (valitettavasti) täysin ajankohtainen. Perusideana Shikasta on maankaltainen (=Maa) planeetta, jota tarkkaillaan ja kontrolloidaan Canopukselta. Shikastasta olisi voinut tulla täydellinen, harmoninen paratiisi, mutta jotain meni pieleen ja myös ulkopuoliset voimat vaikuttivat ihmisiin korruptoivasti. Tarinaa kerrotaan koko ajan ulkopuolisten silmin, maan asukit ovat vain tutkimuskohteita. Ja kuitenkin hyvin tärkeässä asemassa.
Shikastassa käsitellään voimakkaasti rotuun ja orjuuteen liittyviä asioita, sekä luonnollisesti myös tasa-arvoa. Lessing ei maalaa ihmisistä erityisen mairittelevaa kuvaa, mutta antaa kuitenkin ymmärtää että aina on myös "hyviä" yksilöitä. Lessing kuvaa ihmiskunnan historiaa (ja "historiaa") kymmenien tuhansien vuosien ajan, niin menneisyyttä kuin tulevaisuuttakin. Vaikka kirjassa on synkät hetkensä ja teemallisesti se on hyvin vakava (valkoisen miehen ylivalta muita rotuja kohtaan yms.), ei Lessing kuitenkaan sorru liialliseen synkistelyyn. Hyvä niin.
Esipuheessaan (vuodelta 1978) Lessing muuten kritisoi sitä, että science fiction kirjallisuutta ei vieläkään pidetä vakavasti otettavana kirjallisuutena vaikka juuri scifistä tulevat nykymaailmaa eniten arvostelevat ja kritisoivat tekstit sekä tuoreimmat ideat. Tämäkään asia ei sitten näköjään ole 30 vuodessa mihinkään muuttunut...
Subscribe to:
Posts (Atom)